Jos tutkiin raamattua, niin tietää etei raamattu tue erillistä alttaripappeutta kristiliseen seurakuntaan. Altarityöskentely kuuluu kulloinkin palvelusvuorosa olevalle seurakuntalaiselle.
Silloin kun maalikko työskentelee alttarilla, on hän "pappi" siinä missä uskonoppinutkin. On toki luontevaa, että seurakunnan palvelusviroissa toimivat hoitavat ensisijassa alttaripalvelustehtävät ja niihin valitaan mieluiten uskonoppineita.
Raamatullisessa mielessä seurakuntaa palveleva uskonoppinut ei kuitenkaan ole pappi vaan tehtävään siunattu palvelusviran hoitaja. Palvelusvirat edellyttävät jonkinlaista uskonoppineisuutta tai kuten asian voi toisin ilmaista, tehtävään soveltuvaa armonlahjaa.
Traditio jäsennellä seurakunna palvelustehtävät eriasteisiksi papisviroiksi ei ole raamatullinen vaatimus, vaikkakaan raamattu ei suoraan kielläkkään sitä. Traditio on tällöin seurakunnan itse ratkaistavissa.
Raamatullisesa mielessä seurakunna kaitsijan virka ei ole pappisvirka. Kaitseminen ei ole alttarityöskentelyä eikä uskonnon harjoittaminen Raamatun mukaan edellytä kaitsijan asemessa olevan henkilön läsnäoloa. Sama pätee myös paimene virkaan. Molemmat ovat raamatullisia tehtäviä.
Katekeetan eli opettajan tehtävä edellyttää uskonoppineisuutta, mutta sekään ei ole alttaripalvelusvirka. Sama päteen diakoniin.
Raamatullisessa mielessä alttaritoimitukset soveltavan niin katekeetalle, diakonille kuin pastorille.
Seurakunna kaitsijan erityistehtävä on seurakunnan hengellinen johtaminen. Siihen antaa Apostoli Pietari selvät toimintaohjeet. Paavali puolestaan viittaa Timoteukselle mitä ominaisuuksia hän kaitsijalta edellyttää.
Tavallisessa viikkojumalanpalveluksessa ei kaitsijan tarvitse olla itse paikalla, sillä hänen laumansa saattaa kokoontua samaan aikaan useammasakin eri paikassa.
On huomattava, ettei Paavali halunnut naisten osallistuva aktiivisesti tällaisten kokousten kulkuun. Naisen ei sopinut puhua. Tämä koski kaikkia naisia, olivatpa he uskon oppineita tai eivät. Voimme toki arvailla mitä Paavali täsmälleen ottaen tarkoitti, mutta mitään poikkeusta Paavali ei asettanut.
Luterilainen kirkko poikkesi tästä perinteestä perustaessaan lehtorin viran. Nainen sai avata suunsa kirkossa. Lehtorien vihkiminen papeiksi ei enää muuttanut raamatullisessa mielessä mitään. Eihän raamatun mukaan miehiäkään pitäisi vihkiä papeiksi, sillä erillistä alttarivirkaa ei ole. Sitävastoin muutos tapahtui, kun kirkkoherran virat ja piispan virat avattiin myös naisille.
Edellä olevaan viitaten "naispappeutta" vastustavat "miespapit" toimivat epäloogisesti. He nimittäin kieltäytyvät nimenomaan alttariyhteistyöstä, eli siitä mikä Raamatun mukaan on avattu kaikille kristityille. Opillista ongelmaa ei pitäisi olla muutoin kuin tilanteissa jossa naispuolinen "pappi" työskentelee esimiesasemassa, eli kirkkoherrana tai kappalaisena.
Silloin kun maalikko työskentelee alttarilla, on hän "pappi" siinä missä uskonoppinutkin. On toki luontevaa, että seurakunnan palvelusviroissa toimivat hoitavat ensisijassa alttaripalvelustehtävät ja niihin valitaan mieluiten uskonoppineita.
Raamatullisessa mielessä seurakuntaa palveleva uskonoppinut ei kuitenkaan ole pappi vaan tehtävään siunattu palvelusviran hoitaja. Palvelusvirat edellyttävät jonkinlaista uskonoppineisuutta tai kuten asian voi toisin ilmaista, tehtävään soveltuvaa armonlahjaa.
Traditio jäsennellä seurakunna palvelustehtävät eriasteisiksi papisviroiksi ei ole raamatullinen vaatimus, vaikkakaan raamattu ei suoraan kielläkkään sitä. Traditio on tällöin seurakunnan itse ratkaistavissa.
Raamatullisesa mielessä seurakunna kaitsijan virka ei ole pappisvirka. Kaitseminen ei ole alttarityöskentelyä eikä uskonnon harjoittaminen Raamatun mukaan edellytä kaitsijan asemessa olevan henkilön läsnäoloa. Sama pätee myös paimene virkaan. Molemmat ovat raamatullisia tehtäviä.
Katekeetan eli opettajan tehtävä edellyttää uskonoppineisuutta, mutta sekään ei ole alttaripalvelusvirka. Sama päteen diakoniin.
Raamatullisessa mielessä alttaritoimitukset soveltavan niin katekeetalle, diakonille kuin pastorille.
Seurakunna kaitsijan erityistehtävä on seurakunnan hengellinen johtaminen. Siihen antaa Apostoli Pietari selvät toimintaohjeet. Paavali puolestaan viittaa Timoteukselle mitä ominaisuuksia hän kaitsijalta edellyttää.
Tavallisessa viikkojumalanpalveluksessa ei kaitsijan tarvitse olla itse paikalla, sillä hänen laumansa saattaa kokoontua samaan aikaan useammasakin eri paikassa.
On huomattava, ettei Paavali halunnut naisten osallistuva aktiivisesti tällaisten kokousten kulkuun. Naisen ei sopinut puhua. Tämä koski kaikkia naisia, olivatpa he uskon oppineita tai eivät. Voimme toki arvailla mitä Paavali täsmälleen ottaen tarkoitti, mutta mitään poikkeusta Paavali ei asettanut.
Luterilainen kirkko poikkesi tästä perinteestä perustaessaan lehtorin viran. Nainen sai avata suunsa kirkossa. Lehtorien vihkiminen papeiksi ei enää muuttanut raamatullisessa mielessä mitään. Eihän raamatun mukaan miehiäkään pitäisi vihkiä papeiksi, sillä erillistä alttarivirkaa ei ole. Sitävastoin muutos tapahtui, kun kirkkoherran virat ja piispan virat avattiin myös naisille.
Edellä olevaan viitaten "naispappeutta" vastustavat "miespapit" toimivat epäloogisesti. He nimittäin kieltäytyvät nimenomaan alttariyhteistyöstä, eli siitä mikä Raamatun mukaan on avattu kaikille kristityille. Opillista ongelmaa ei pitäisi olla muutoin kuin tilanteissa jossa naispuolinen "pappi" työskentelee esimiesasemassa, eli kirkkoherrana tai kappalaisena.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinun logiikkasi mukaan myös orjuus pitäisi hyväksyä.
20 Pysyköön kukin siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu.
21 Jos olet kutsuttu orjana, älä siitä murehdi; mutta vaikka voisitkin päästä vapaaksi, niin ole ennemmin siinä osassasi.
Ensinnäkin on todettava, ettei Paavalin sana ole Jumalan sanaa. Toki henkeytetyn apostolin lausumaa, mutta jumala häne ei ollut.
Kyse ei ole siitä erehtyikö paavali, vaan siitä että kyse oli hänen näkemyksestään. Huomaa myös, että myös Jumala voi muuttaa näkemyksiään.
Mitä Raamatuun tulee, niin Raamattu on kirja, ei jumala. Raamatun kaanonissa on Jumalan ilmoitus, mutta itse teos ei ole palvonnan kohde.
Se että Paavalin aikana oli orjia ei tarkoita ettäkö niitä pitäisi olla nykyään. Lienet sitäpaitsi tutustunut Paavalin kirjeeseen Filemonille.
Alttaripappeuden puuttuminen ei kuitenkaan ollut Paavalin keksintöä. Samoin opettivat muut apostolit.
Alttareista on saastutettu naisten toimiessa pappeina, koska alttarille ei saa vierasta verta viedä, tämä on todella häpeällistä.
Jumalan Henki vetäytyy pois kirkoista joista puuttuu Jumalan antama järjestys, Jumalahan ei ole epäjärjestyksen Jumala.
Jumala on Kristuksen pää, Kristus seurakunnan pää, ja mies vaimon pää.
Nainen ei voi olla millään verukkeellä pappina.
Kristuksessa Jeesuksessa ei ole miestä eikä ole naista, koska heidät on kasteessa liitetty yhteen ruumiiseen.
Mutta lahkot on pahoja:
siellä missä ihmisiä kastetaan sanan vastaisesti toiseen kertaan, sieltä Jumalan Pyhä Henki on vetäytynyt pois jo aikoja sitten, kun anabaptismi alkoi joskus 1400-luvulla
uskonlahkojen uudestikasteessa viedään vierasta, sanan vastaista lahkotulta alttarille ja pilkataan Pyhää Henkeä
oma raamattu sinun mielen mukainen.
Jumalan raamatusta taas luemme: Olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnan kokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, "VAAN OLKOOT ALAMAISIA NIINKUIN LAKIKIN SANOO".
Jeesus antoi kasteesta esimerkin Johannes Kastajan kastaessa Hänet Jordanin virrassa.
Pyhä evankeliumi sanoo: "Siellä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään" Matt. 18:20
"Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tunttevat minut." Joh. 10:14
"minä olen portti, Se, joka tulee sisään minun kauttani pelastuu. Hän voi Vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää lauman. Joh. 10:9
Kristus lausui myös näin:"Minä olen hyvä paimen, oikeapaimen joka panee hengensä altiiksi lampaiden puolesta Palkkarenki ei ole oikeapaimen eivätkä lampaat hänen omiaan." Joh 10:11-12
Kristuksen seurakunta ei tarvitse alttaripappia, sillä kristus itse on heidän keskuudessaan ylimpänä pappina. Kristus tuntee laumansa jokaisen jäsenen.
Kristus kehoitti opetuslapsiaan lähetystyöhön sekä kastamaan Isän Pojan ja Pyhän hengen nimeeen Matt 28:19, Hän myös asetti ehtoollisen seurakuntansa vietettäväksi Matt. 26:26-28
Nämä kaksi sakramenttia pätee kristuksen seurakunnassa.
Muistettava on myös tämä:" Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä laumasta ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen." Joh. 10:16
Paavali kirjoitaa Korinttolaisille:" Onko Kristus jaettu? Onko ehkä Paavali ristiinnaulittu teidän puolestanne? Paavalinko nimeen teidät on kastettu?" 1 Kor. 1:13
Usko Kristukseen yhdistää niitäkin joilla on keskinäisiä opillisia näkemyseroja. Kristus on portti, ei Paavali, Pietari tai Apollos.
Myös sellaista jota epistolatekstien kirjoittajat lausuivat omissa nimissään on päätynyt raamatun kaanoniin. Kukin kuitenkin on kastanut Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimissä, ei omissa nimissään.
"Alttareista on saastutettu naisten toimiessa pappeina, koska alttarille ei saa vierasta verta viedä, tämä on todella häpeällistä."
Mihinkä ihmeen kohtaan Uudessa testamentissa tämä kommentti perustuu?