- - - Asuntopolitiikka on maapolitiikkaa. Kenen taskuun kaavoituksen tuoma maan arvonnousu menee? Jaa-a, olisiko mahdollista, että sijoittajat rakennuttavat nyt mieluummin Helsingin kalliilta kuulostaville rantatonteille kuin pienemmällä marginaalilla Vantaan pelloille, jonne se kehärata olisi mennyt? Jos kehärata sittenkin tulee, asetelma saattaa muuttua.
Asuntopolitiikka on rahoitus- ja suhdannepolitiikkaa. Tarjotaanko asuntolainoja joka luukusta myös ihmisille, joilla ei ole turvaverkostoa pahana päivänä, kun lainakorot alkavat taas nousta eikä enää valiteta tonttipulaa vaan tyhjiä asuntoja? Sijoittajat ovat tosin oppineet viime kerrasta, he rakennuttavat nyt vähemmän ja kalliimpaa.
Asuntopolitiikka on myös työvoimapolitiikkaa. Jos hallitus nyt kehottaa rakentamaan vapaarahoitteisia vuokrataloja ja samaan aikaan lupaa tukea työn perässä pendelöitsijän kakkosasunnon vuokraa, kenen taskuun kuvittelette tukirahan menevän? Ettei vain vuokranantajan?
Ja sitten asuntopolitiikka on ihan tavallista politiikkaa. Kuka rakentaa kenelle mitä ja kuka hyötyy eniten? Halutaanko hyviä elinympäristöjä vai suositaanko tuottavia sijoituksia?
Kohdistuuko asuntopolitiikkaan siis aivan liikaa odotuksia, joita se ei koskaan pysty täyttämään?
Vanha asuntotuotantokone pusertaa putkesta neliöitä ja huoneistolukuja, kun ihmiset unelmoivat elinympäristöstä. "Kotiin" kiteytyy lähes kaikki, mitä ihminen elämältään odottaa. Paraskaan hyvinvointivaltio ei toki korvaa pullan tuoksua eikä komeinkaan omakotitalo korjaa hajonneita perheitä. Mutta silti, asuntopolitiikka on kaukana kotoa, ja asuntotuotantokone kaipaa täysremonttia.
Kaarin Taipale / Ykkösaamun kolumni 18.9.2007 / YLE Radio 1
http://www.yleradio1.fi/yhteiskunta/kolumni/id12740.shtml
Asuntopolitiikka on rahoitus- ja suhdannepolitiikkaa. Tarjotaanko asuntolainoja joka luukusta myös ihmisille, joilla ei ole turvaverkostoa pahana päivänä, kun lainakorot alkavat taas nousta eikä enää valiteta tonttipulaa vaan tyhjiä asuntoja? Sijoittajat ovat tosin oppineet viime kerrasta, he rakennuttavat nyt vähemmän ja kalliimpaa.
Asuntopolitiikka on myös työvoimapolitiikkaa. Jos hallitus nyt kehottaa rakentamaan vapaarahoitteisia vuokrataloja ja samaan aikaan lupaa tukea työn perässä pendelöitsijän kakkosasunnon vuokraa, kenen taskuun kuvittelette tukirahan menevän? Ettei vain vuokranantajan?
Ja sitten asuntopolitiikka on ihan tavallista politiikkaa. Kuka rakentaa kenelle mitä ja kuka hyötyy eniten? Halutaanko hyviä elinympäristöjä vai suositaanko tuottavia sijoituksia?
Kohdistuuko asuntopolitiikkaan siis aivan liikaa odotuksia, joita se ei koskaan pysty täyttämään?
Vanha asuntotuotantokone pusertaa putkesta neliöitä ja huoneistolukuja, kun ihmiset unelmoivat elinympäristöstä. "Kotiin" kiteytyy lähes kaikki, mitä ihminen elämältään odottaa. Paraskaan hyvinvointivaltio ei toki korvaa pullan tuoksua eikä komeinkaan omakotitalo korjaa hajonneita perheitä. Mutta silti, asuntopolitiikka on kaukana kotoa, ja asuntotuotantokone kaipaa täysremonttia.
Kaarin Taipale / Ykkösaamun kolumni 18.9.2007 / YLE Radio 1
http://www.yleradio1.fi/yhteiskunta/kolumni/id12740.shtml
Vastaukset 3
Vanhimmat
Helsinki on kuin joku kuppainen kauppala verrattuna oikeisiin suurkaupunkeihin kuten New York tai Lontoo. Ei tarvitse mennä kovin kauaksi Mannerheimintieltä, kun törmää peltoihin ja metsiin.
Pääkaupunkiseudun asuntopula on täysin järjestetty juttu, mistä saamme kiittää rakennusfirmojen lobbausta. Tontteja kaavoitetaan niin hidasta tahtia, ettei kohtuuhintaisia asuntoja riitä läheskään kaikille halukkaille. Näin hinnat saadaan nostettua kattoon ja rakennusfirmojen omistajat kiittävät.
"Tonttipula" Helsinginseudulla onkin vitsi ja suuri poliittinen häpeä. Lapualla voisi olla vielä koomisempaa puhua tonttipulasta, joten asiat onkin järjestetty muin keinoin mahdollisimman "kiitollisiksi" rakennusfirmojen omistajien kannalta. Tiedä sitten, hyötyiskö joku muukin siinä sivussa.
ihmetelläänkin, että kenen etuja nuo lapualaiset päättäjät oikein ajavatkaan kaavoittamalla tuollaisia ylibuukattuja tontteja niin kerros- kuin rivitaloille. Uusimpia esimerkkejä: Pyhälahdentontti, Ojanperän tontti, Antilankadun-Simpsiöntien tontti, Tulevan liikennekeskuksen tontti, Koulukadun pari uutta asuinrakennusta, Myllytien rivitalotontit ja Alanurmontien rivitalotontti.
Tuskin tuo on voinut olla valitsijoiden tahto ehdokkaita valitessaan ja toivoisi heidän miettivän asiaa tulevien vaalien lähestyessä.