Lopun aikana yleistyy opetus, jonka mukaan Jeesus ja Isä Jumala eivät tuomitse ketään
ikuiseen kärsimykseen helvetin tulessa. Tätä on perusteltu monilla eri tavoilla. Yhteistä opeille
on se, että niissä sanotaan Raamatun Jumalan olevan väärämielinen tuomari, jos hän
tuomitsee ajallisen elämän rikkeistä jonkun ikuiseen kärsimykseen.
Sielulliset ihmiset tahtovat olla kovin mielellään armollisempia, rakkaudellisempia,
oikeudenmukaisempia, oikeamielisempiä ja totuudellisempia kuin Jumala. He tekevät opillaan
Jumalasta väärämielisen tuomarin ollakseen itse oikeassa häntä vastaan. Job 40:3 Tämä ei ole
mitään uutta luomakunnan historiassa. Ihminen on aina paennut Jumalaa ja hänen
langettamaansa oikeudenmukaista tuomiota, mutta lopulta kaikki ihmiset joutuvat
tuomittaviksi sen mukaan, mitä ovat ruumiissa ollessaan tehneet, joko hyvää tai pahaa. 2Kor
5:10, Ilm 22:12 Rangaistus on Jeesuksen ja Raamatun opetuksen mukaan yhtä iankaikkinen
kuin iankaikkinen elämä taivaassa Jumalan luona: se ei pääty koskaan. Ihminen on
kadotuksessa ollessaan myös tietoinen olotilastaan: hän ei lakkaa olemasta ja häviä
olemattomiin. Matt 25:46, 22:13, Luuk 16:19-31, Dan 12:1-2, Ilm 14:9-11, 20:9-15
Rajallista rangaistusta on perusteltu mm. sillä, että Jeesus sanoo määräävänsä paljon lyöntejä
sille, joka rikkoo tahallaan ja tietoisesti häntä vastaan, mutta vähän lyöntejä sille, joka rikkoo
vain vähän häntä vastaan. Luuk 12:42-48 Fariseuksista Jeesus sanoi, että he saavat muita
kovemman tuomion. Matt 23:14, Mar 12:40, Luuk 20:47 Jeesus puhui kertomuksissaan myös
määräaikaisesta vankeusrangaistuksesta. Matt 5:21-26, 18:34-35 Sovellettuna iankaikkiseen
rangaistukseen nämä näyttävät puhuvan rajallisen eli päättyvän rangaistuksen puolesta.
Viimeinen tuomio tulee ja jumalattomia rangaistaan, mutta vain määrä lyönneillä.
Tämä käsitys sotii kuitenkin muita Raamatun kohtia vastaan, joissa puhutaan ikuisesta
kärsimyksestä tuli- ja tulikivijärvessä, joka on toinen kuolema. Kuolema ei ensinkään tarkoita
Raamatun terminologiassa olemisen lakkaamista vaan siirtymistä tuonelaan, missä kadotetut
odottavat ruumiin ylösnousemusta ja viimeistä tuomiota sekä sitä seuraavaa ”toista kuolemaa”
eli tuli- ja tulikivijärveä, missä vaivan savu nousee ikuisesta ikuiseen. Ilm 20:9-15, Luuk
16:19-31 Toinen kuolema ei siten ole tiedoton olotila vaan tietoinen kärsimyksen paikka.
Jeesus sanoi selvästi, että rangaistus on iankaikkinen. Matt 25:46 Jos rangaistus päättyisi, niin
se ei olisi iankaikkinen. Myös Danielin kautta tullut profetia kertoo ylösnousemusta seuraavasta
ikuisesta häpeästä niiden kohdalla, jotka eivät pelastu. Dan 12:1-2 Jos opetamme ajallisesti
päättyvää rangaistusta, niin opetamme silloin Raamatun ilmoitusta vastaan.
http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/oppi/helvetti.pdf
ikuiseen kärsimykseen helvetin tulessa. Tätä on perusteltu monilla eri tavoilla. Yhteistä opeille
on se, että niissä sanotaan Raamatun Jumalan olevan väärämielinen tuomari, jos hän
tuomitsee ajallisen elämän rikkeistä jonkun ikuiseen kärsimykseen.
Sielulliset ihmiset tahtovat olla kovin mielellään armollisempia, rakkaudellisempia,
oikeudenmukaisempia, oikeamielisempiä ja totuudellisempia kuin Jumala. He tekevät opillaan
Jumalasta väärämielisen tuomarin ollakseen itse oikeassa häntä vastaan. Job 40:3 Tämä ei ole
mitään uutta luomakunnan historiassa. Ihminen on aina paennut Jumalaa ja hänen
langettamaansa oikeudenmukaista tuomiota, mutta lopulta kaikki ihmiset joutuvat
tuomittaviksi sen mukaan, mitä ovat ruumiissa ollessaan tehneet, joko hyvää tai pahaa. 2Kor
5:10, Ilm 22:12 Rangaistus on Jeesuksen ja Raamatun opetuksen mukaan yhtä iankaikkinen
kuin iankaikkinen elämä taivaassa Jumalan luona: se ei pääty koskaan. Ihminen on
kadotuksessa ollessaan myös tietoinen olotilastaan: hän ei lakkaa olemasta ja häviä
olemattomiin. Matt 25:46, 22:13, Luuk 16:19-31, Dan 12:1-2, Ilm 14:9-11, 20:9-15
Rajallista rangaistusta on perusteltu mm. sillä, että Jeesus sanoo määräävänsä paljon lyöntejä
sille, joka rikkoo tahallaan ja tietoisesti häntä vastaan, mutta vähän lyöntejä sille, joka rikkoo
vain vähän häntä vastaan. Luuk 12:42-48 Fariseuksista Jeesus sanoi, että he saavat muita
kovemman tuomion. Matt 23:14, Mar 12:40, Luuk 20:47 Jeesus puhui kertomuksissaan myös
määräaikaisesta vankeusrangaistuksesta. Matt 5:21-26, 18:34-35 Sovellettuna iankaikkiseen
rangaistukseen nämä näyttävät puhuvan rajallisen eli päättyvän rangaistuksen puolesta.
Viimeinen tuomio tulee ja jumalattomia rangaistaan, mutta vain määrä lyönneillä.
Tämä käsitys sotii kuitenkin muita Raamatun kohtia vastaan, joissa puhutaan ikuisesta
kärsimyksestä tuli- ja tulikivijärvessä, joka on toinen kuolema. Kuolema ei ensinkään tarkoita
Raamatun terminologiassa olemisen lakkaamista vaan siirtymistä tuonelaan, missä kadotetut
odottavat ruumiin ylösnousemusta ja viimeistä tuomiota sekä sitä seuraavaa ”toista kuolemaa”
eli tuli- ja tulikivijärveä, missä vaivan savu nousee ikuisesta ikuiseen. Ilm 20:9-15, Luuk
16:19-31 Toinen kuolema ei siten ole tiedoton olotila vaan tietoinen kärsimyksen paikka.
Jeesus sanoi selvästi, että rangaistus on iankaikkinen. Matt 25:46 Jos rangaistus päättyisi, niin
se ei olisi iankaikkinen. Myös Danielin kautta tullut profetia kertoo ylösnousemusta seuraavasta
ikuisesta häpeästä niiden kohdalla, jotka eivät pelastu. Dan 12:1-2 Jos opetamme ajallisesti
päättyvää rangaistusta, niin opetamme silloin Raamatun ilmoitusta vastaan.
http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/oppi/helvetti.pdf
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tiesitkö että synnin palkka on kuolema eikä elämä helvetissä?