Olin viime tiistaina työpaikkahaastattelussa. Kaikki meni hienosti vielä eiliseen asti kunnes haastattelija soitti ja kysyi missä ja koska olen suorittanut varusmiespalveluksen? Lapinjärvi paljastui ja ei hän ollut moksiskaan. Kymmenestä hakijastakin vain kaksi otettiin haastatteluun. Tänään sitten soitti toinen mies samasta yrityksestä ja ilmoitti, etten tullut valituksi....eikö niiden tarvitse kertoa syytä vai eikö ne uskalla??
Työpaikka peruttiin
zivari
241312
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kysyitkö sitten syytä ja he kieltäytyivät kertomasta syytä? Mielestäni aika outoa käytöstä, vaikka eiväthän he todennäköisesti ole velvollisia kertomaan syytä. Ikävää jos tuo sivaritausta on vaikuttanut asiaan, mutta kannattaa muistaa että kahdesta hakijasta toinen täytyi pudottaa. Voihan olla että toinen haastattelussa ollut vain tuntui heidän mielestään sopivammalta tähän työhön ensi tapaamisella ja eivät siksi lähteneet sitä niin perustelemaan.
"Ikävää jos tuo sivaritausta on vaikuttanut asiaan, mutta kannattaa muistaa että kahdesta hakijasta toinen täytyi pudottaa."
Turhaa lässytystä. Itse olen ollut samassa tilanteessa näissä maanmittausalan kuvioissa (Maanmittauslaitos) ja sillä toisella oli myöskin työpaikka ja minulla ei (ite olin hänen työkaverinaan toiminut monta kuukautta). Maanmittauslaitoksella oli 2 työhaastateltavaa, jossa oli em. reservin alikersantti (ja ollut työssä maanmittausalalla kaupungin hommissa) ja toinen oli meikäläinen (kuulemma pätevimmät hakijat?). Minulla sivaritausta ja hänellä alikersantin natsat, jotka varmaankin paistoivat työnantajan kaaliin niin ettei voinut muuta kuin palkata tämä toinen.
Jälkeenpäin hän pahoitteli, että minulta meni työpaikka sivu suun, kun onnittelin häntä kun paikan oli kuitenkin saanut tuttu mies! Ihan mukava heppu hän oli työkaverina ja sillai!
Myönnetään taisi kaverilla olla enemmän työkokemustakin maanmittausalalta, mutta kuitenkin!
Väitätkö että tämä oli jotenkin uusi asia teille?!
Aivan yhtä hyvin voisi joku toinen aasi alkaa itkemään:
"Yhyy, saan palkkaa, mutta joudun maksamaan siittä veroa." tai "Byää, koulutettu kaverini saa enemmän liksaa, miten väärin."
SAATANA! >:/
Totta helvetissä se näkyy jossain, jos ei hoida yhteiskunnallisia velvoitteita.
"SAATANA! >:/
Totta helvetissä se näkyy jossain, jos ei hoida yhteiskunnallisia velvoitteita."
Vai oikein yhteiskunnalliset velvoitteet. Eikös siellä lakikirjassa lue edelleen että asevelvollisuuden voi suorittaa joko armeijassa tai sivarissa. Mikä siinä on vaikea ymmärtää? Eri juttu jos ei olisi olemassa siviilipalvelua. Miksi siis syrjiä niitä miehiä jotka noudattavat lakia ja suorittavat niin sanotut "velvollisuutensa".
"Eri juttu jos ei olisi olemassa siviilipalvelua."
Olisitko sinäkin käynyt armeijan siinä tapauksessa jos sivaria ei olisi? Minä olisin, halveksisin tätä maata, mutta koska suomalaisuudella ei olisi muuta keinoa säilyä, niin se olisi pakko käydä. Nyt yhteiskunta ja päättäjät saavat syyttää itseään että on olemassa tällainen pakoreitti kuin sivari.
"Vai oikein yhteiskunnalliset velvoitteet."
Ne juuri. Perustuslain määräämät velvoitteet.
"Olisitko sinäkin käynyt armeijan siinä tapauksessa jos sivaria ei olisi? Minä olisin,"
Sinut on kertomasi mukaan vapautettu määräajaksi (E-lk) varusmiespalveluksesta ja edelleenkään et ole suorittanut siviilipalvelusta. Älä esiinny sivarina.
Jos ei ole ottanut Lapinjärvellä sivarikasteessa munaa suuhun, niin ei todellakaan voi kutsua itseään sivariksi.
"Olisitko sinäkin käynyt armeijan siinä tapauksessa jos sivaria ei olisi? Minä olisin, halveksisin tätä maata, mutta koska suomalaisuudella ei olisi muuta keinoa säilyä, niin se olisi pakko käydä. Nyt yhteiskunta ja päättäjät saavat syyttää itseään että on olemassa tällainen pakoreitti kuin sivari."
Olisitko siis todella ollut valmis suorittamaan armeijan siinä tapauksessa, jos siviilipalvelusta ei olisi olemassa? Itse en kyllä suostuisi suorittamaan asepalvelusta mistään hinnasta ja varmaan siinä tapauksessa hankkisin vapautuksen koko paskasta, jos tässä maassa ei olisi mahdollisuuksia sivariin.
"Olisitko siis todella ollut valmis suorittamaan armeijan siinä tapauksessa, jos siviilipalvelusta ei olisi olemassa?"
Varmasti siinä tapauksessa jos sivaria ei olisi, niin en olisi koskaan tajunnutkaan pasifismin hienoutta ja näin ollen minut olisi kasvatettu näihin perisuomalaisiin arvoihin.
"Totta helvetissä se näkyy jossain, jos ei hoida yhteiskunnallisia velvoitteita."
Aloittaja mitä ilmeisimmin on suorittanut velvoitteensa, joten meuhkaamisesi päätyy harakoille. Se velvoite itse asiassa koskee samoissa määrin kaikkia suomalaisia.
Voisit ennen kommentoimista tarkistaa, mikä on keskustelun asiasisällöllinen ydin, ja sitten miettiä pienessä päässäsi mitä siihen vastata.
"Varmasti siinä tapauksessa jos sivaria ei olisi, niin en olisi koskaan tajunnutkaan pasifismin hienoutta ja näin ollen minut olisi kasvatettu näihin perisuomalaisiin arvoihin."
No itse en olisi kyllä suostunut menemään sinne armeijaan edes siinä tapauksessa, vaikka siviilipalvelukseen pääsy ei olisikaan ollut mahdollista. Olisin alkanut totaalikieltäytyjäksi tai sitten hankkinut vapautuksen koko systeemistä. Minua kun ei onneksi olla kasvatettu näiden perussuomalaisten ja isänmaallisten elämänarvojen mukaan, joten sen takia vanhempani olisivat varmasti hyväksyneet totaalikieltäytymisen, jos sivariin pääsy ei olisi ollut mahdollista.
eri syy sivariin menolle. Nuorempana haaveilin urasta puolustusvoimissa. Tarkoitus oli tosiaan yrittää luoda siellä ura.
Kuinka ollakaan, hieman kutsuntojen jälkeen sain epilepsiakohtauksen. Ja pian toisenkin. Pohdiskelin kahden vaiheilla, mennäkö mahdollisesti joskus myöhemmin b-miehenä johonkin rättivarastolle, vai menisinkö sivariin. Päädyin siviilipalvelukseen, koska pidin sitä kansalaisvelvollisuuden täyttämisenä. Olisin varmaan saanut vapautuksenkin.
Minulle olisi ollut liian rankkaa, kun en olisi kelvannut taistelujoukkoihin. Katsella siinä sitten sivusta menetettyä unelmaa. Toki olisin voinut jättää kertomatta kohtauksista ja mennä A1-miehenä Hiukkavaaraan, mutta kyllä se olisi tullut historiani tuntien siellä esille. Olisin lisäksi aiheuttanut turvallisuusriskin, eikä etiikkani olisi muutoinkaan sallinut minun valehdella kyseiselle instanssille.
Niin, että meitä on monenlaisia sivareita. Kyseessä on heterogeeninen ryhmä, josta löytyy monennäköistä tallaajaa. Onneksi kohtaukset ovat saatu täysin pois, mutta kyllä tuo ensimmäisen urahaaveen kariutuminen välillä kaivelee.
Eiköhän se ole melkein poikkeukseton sääntö, että jokaisen pojan unelma on olla Puolustusvoimissa joku korkea-arvoinen kenraali, syynä tämä jo pieniin lapsiin iskostettu talvisodan henki ja fasistihurmos, joka näkyy sosiaalisessa elämässä mamujen hakkaamisena ja muuna poikkeuksellisena häiriökäyttäytymisenä.
Miksi mamuissa ja muissa kaahoissa on suhteessa enemmän rikollisia kuin meissä suomalaisissa? Miksi kaikista raaimpien väkivaltarikosten tekijät ovat järjestään muita kuin suomalaisia?
Tiedoksi vain, että isäni oli SKP:n keskuskomiteassa ja pasifisti, joten ei meillä paljon kotona jääkärimarsseja laulettu. Saatikka kehoitettu menemään armeijaan. Eli se siitä iskostamisesta.
Siviilipalvelus on osoitus siitä ettei mene lauman mukana vaan kykenee itsenäiseen ajatteluun, on siis suuri uhka korkeassa asemassa olevalle. Armeijan käynyt taas on haluttua työvoimaa koska sopeutuu helpommin vastaanottamaan typeriäkin käskyjä ajattelematta eikä yleensä kapinoi vaikka vähän potkitaan päähän töissä. Erittäin sopivia henkilöitä paskahommiin pienellä palkalla.
Enpä usko tuohon että he ihmeemmin sivareita pelkäävät, mutta tuo voi kyllä olla totta että jotkut voivat ottaa armeijan käyneen juuri tuosta syystä, että on todennäköisempää että vääryyden kohdatessa hän ei valita, toisin kuin siviilipalveluksen käynyt tai varsinkin totaali.
Oman kokemukseni mukaan tuo militaristinen kulttuuri näkyy työelmässä myös niin, että sotilas-arvoihin epäsuorasti ja usein myös ihan suoraankin vedotaan oman asemansa pönkittämiseksi tai omaa promotoikelpoisuuttaankin tukemaan, vaikka itse työtehtävien kannalta ko. sotilas-arvo ei mitenkään olisi relevantti, muuten kuin siinä mielessä, että tietyissä hommissa työskentelevillä vaan kummasti pakkaa olemaan tiettyjä sotilasarvoaja (nämä ovat niitä kirjoittamattomia sääntöjä).
Nämä sotilasarvopelit erityisesti korostuvat isossa yrityksessä jonka tehtäväkenttä on sellainen, että itse yrityksen työtehtävät ovat suht. yksinkertaisia(koneiden laitteiden ja rakennusten huoltotyöt kun on nekin pitkälle ulkoistettu) ja ei pomoiltakaan paljon muuta edellytetä, kuin tuota pomoilua ja omia hierarkiakamppailuja (ja hierarkiakappailuja monopoliasemaisessa firmassa kaikilla tasoilla todella käydään, jo senkin tähden kun pelissä on helppoja hyväpalkkaisia posteja). Itse seurasin pitkään tällaisen ison monopolistisen firman meininkiä työntekijänä.
Omassa työpaikassani olen törmännyt palvelustaan suorittaviin sivareihin ja jos minä joskus joudun siihen asemaan, että valitaan työntekijöitä, todennäköisesti vierastaisin sivareita.
Sivareista yhdestä ei oikein saanut selvää, oliko lintu vai kala vai lentokala. Työt kuitenkin teki eikä ollut moitittavaa. Mutta vain se yksi!!!
Yksi oli uskonnon takia sitä sarjaa, että oikea paikka olisi ehkä ollut joku psykiatrinen hoitolaitos. Ainoa asia joka luonnistui, oli raamattu kourassa Jeesuksen rakkauden ylistäminen.
Sitten loput osoittivat tämän kykeneväisyytensä itsenäiseen ajatteluun siten, että tulivat kyllä paikalle vaan mitään muuta ei tehty kuin istutiin kessulla, kahvilla tai ruokatunnilla ja jos kehoitti tekemään heille osoitettuja hommia, niin puheessa ilmeni suurella tiheydellä eräs suomalaiskansalline v-sana ja heitä ei kuulemma määräillä. Tuli sellainen vaikutelma, että sivariin mentiin vain siksi että pääsee helpolla. Tuskin kukaan työnantaja alkaa tuollaisesta "itsenäisyydestä" vielä palkkaa maksamaan. Tarpeeksi monta näitä, niin vakavarainenkin firma on kohta selvitystilassa.
P.S. Meillä ei armeijan käynti näy työpaikalla kuin joskus leikkimielisenä suunsoittona kunkin sotilasarvosta. "Kylläpä sitä ollaan taas niin kersanttia, että" Painotan että leikkimielisenä!!
Oliko hän sinusta sopiva psykiatriseen sairaalaan hoitajaksi vai hoidettavaksi?
Itse ajattelin pyrkiä psykiatriseksi hoitajaksi.
Kyllä sinulla on paras pätevyys suljetulle osastolle. Potilaana kylläkin, mutta kuitenkin samalla alalla.
Uskontohan ei sinällään ole pahasta tai kriteeri hoitoon, mutta tässä tapauksessa kaverilla oli kyllä tilanne sellainen, että maallikkokin jo tajusi että hoitoa hän olisi tarvinnut.
Olen ollu lyhempiä aikoja myös pienemmissä ja yhdessä keskisuuressakin yrityksessä, ja tämän kokemukseni perusteella vähiten tuota armeijauraa käytetään asemiensa pönkittämiseen, tai ylensäkin armeija-asiat ovat vähemmin esillä jossain sellaisessa firmassa, missä itse työt on otettava tosissaan ja niihin on keskityttävä.