Mitä kaikkea mahtaakaan Jumalan mukana kulkeminen tuoda tullessaan. Se ei ole ihmiselle helppoa eikä varmaan onnistu täydellisesti keneltäkään Jeesus oli ainoa joka täytti niin Isän lain kuin Isän tahdon, mitä kaikkea siihen sisältyykään. Ensimmäinen asia on tietenkin uskoon tuleminen Jeesuksen veren puhdistuksen kautta ja se on ihanaa aikaa sellaista vauvana olemisen aikaa. Ihmisellä on puhtoinen olo ja monesti hän näkeekin alkutaipaleella selvästi puhtaan ja likaisen välisen eron, hakee puhtaita asioita ja kavahtaa kaikkeen mikä on arveluttavaa tai pöllähtää likaiselle.
Tärkeää on uskollisuus Isän tahtoa kohtaan. Tätä ei ihminen pysty luonnostaan tekemään ja hairahtuukin siitä asiassa monin paikoin, mutta mikä on ihmiselle mahdotonta se on mahdollista Jumalalle. Meillä on mahdollisuus hakeutua takaisin Jeesuksen kautta Isän eteen ja aloittaa alusta. Mitään merkitystä kuinka usein me aloitetaan alusta. Kunhan me ei koskaan jätetä alusta aloittamasta. Tämä koskee jokaista iällä ei ole merkitystä, arvoasemalla ei ole merkitystä. Ketään ihmistä, joka tulee Jeesuksen luokse Jeesus ei heitä pois, vaan Herrallamme on meille annettavana armoa vielä armon päällekin.
Kuinka me sitten saatamme saada joskus sellaisen hengellisen paahtamis-hengen. Kun olemme antaneet elämämme Kristukselle ja luopuneet pois maallisen kunnian etsimisestä meidän olisi hyvä olla sydämessämme tarkkana varsinkin jos luonteemme on kunnianhimoinen ja haluaa paljon julkisuutta ja kansan kiitosta. Huh heijaa mikä minä olen tästä kirjoittamaan. Niin kun tulee sellainen paljon touhuamisen henki, niin silloin kannattaisi välillä mennä hiljaisuuteen Jumalan eteen tarkastamaan onko tämä nyt sitä mitä pitää olla? Jos tuntuu että näkyä piisaa ja Jumala puhuu kuin papukaija ja suuria asioita, niin ihan vaan oman mielenterveyden vuoksikin kannattaisi nyt mennä oikeasti hiljaisuuteen ja rukoukseen ja jos pystyy niin paastoon, tarkistaakseen ettei tämä nyt ole hösläämistä vaan Jumalan tahdon tekemistä. Nimittäin sitten kun on suurella suulla haalinut ihmisiä ympärilleen ja lähtenyt yhteen sun toiseen projektiin ja huomataan, että tili on loppu ja kohta ei laulu enää soi, sitten tulee se stop. Nyt olisi viimeistään syytä palata Jumalan eteen kallella kypärin ja aiheesta. Typerintä mitä voi tehdä on alkaa sättimään ihmisiä ja vaatia heitä maksamaan enemmän ja vaikkapa hieman saarnan välissäkin mainostaa jotain kirjaa jota nyt saisi ostaa hyvän hintaan. Siis eikun Jeesuksen eteen, siellä on vastaan otto auki. Uusi suunnan otto. Ei sinä ole hylätty etkä poispotkittu, sinä olen Jumalan Rakas. Mene, Isän alttarille.
En tiedä mikä lienee itse kullakin ajatus Jumalan olemuksesta, minun Jumalakuvani on että hän on kielellisesti ja matemaattisesti täydellinen, lisäksi hänellä on 100% tieto menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Me ei sitä mitään olla.
Kun on tapahtunut, että suuri henkilö Jumalan palvelija on julkisesti töpeksinyt miten hyvänsä. Hän on joko mitoittanut Jumalan tarkoitukset väärin, tai vaikkapa pettänyt seurakuntaansa tai puolisoaan, meidän seurakunnan muiden Jumalan lasten on hyvä muistaa, että hän on meidän sisaruksemme, ei meidän kilpailijamme joka meidän on nyt helppoa polkea jalkoihimme. Toki me saamme sanoa mielipiteemme, mutta hän on joka tapauksessa meidän sisaruksemme veljemme tai siskomme. Vanha hyvä neuvo on, että jos aiot sanoa jotain huonoa ystävästäsi sano myös huono puoli itsestäsi.
Elikkä nyt nousi jo rima sen verran, että jos ihan siunaamme vaan ja rukoilemme, ettei sisaruksemme vain eksyisi pois Jumalan luota. Sen sijaan saisi kokea sisäisen voimistumisen niinkuin Pietari aikoinaan ja rohkeuden jatkaa siinä tehtävässä jonka Isä on hänelle armonsa kautta suonut.
Iloista päivän jatkoa : - )
Tärkeää on uskollisuus Isän tahtoa kohtaan. Tätä ei ihminen pysty luonnostaan tekemään ja hairahtuukin siitä asiassa monin paikoin, mutta mikä on ihmiselle mahdotonta se on mahdollista Jumalalle. Meillä on mahdollisuus hakeutua takaisin Jeesuksen kautta Isän eteen ja aloittaa alusta. Mitään merkitystä kuinka usein me aloitetaan alusta. Kunhan me ei koskaan jätetä alusta aloittamasta. Tämä koskee jokaista iällä ei ole merkitystä, arvoasemalla ei ole merkitystä. Ketään ihmistä, joka tulee Jeesuksen luokse Jeesus ei heitä pois, vaan Herrallamme on meille annettavana armoa vielä armon päällekin.
Kuinka me sitten saatamme saada joskus sellaisen hengellisen paahtamis-hengen. Kun olemme antaneet elämämme Kristukselle ja luopuneet pois maallisen kunnian etsimisestä meidän olisi hyvä olla sydämessämme tarkkana varsinkin jos luonteemme on kunnianhimoinen ja haluaa paljon julkisuutta ja kansan kiitosta. Huh heijaa mikä minä olen tästä kirjoittamaan. Niin kun tulee sellainen paljon touhuamisen henki, niin silloin kannattaisi välillä mennä hiljaisuuteen Jumalan eteen tarkastamaan onko tämä nyt sitä mitä pitää olla? Jos tuntuu että näkyä piisaa ja Jumala puhuu kuin papukaija ja suuria asioita, niin ihan vaan oman mielenterveyden vuoksikin kannattaisi nyt mennä oikeasti hiljaisuuteen ja rukoukseen ja jos pystyy niin paastoon, tarkistaakseen ettei tämä nyt ole hösläämistä vaan Jumalan tahdon tekemistä. Nimittäin sitten kun on suurella suulla haalinut ihmisiä ympärilleen ja lähtenyt yhteen sun toiseen projektiin ja huomataan, että tili on loppu ja kohta ei laulu enää soi, sitten tulee se stop. Nyt olisi viimeistään syytä palata Jumalan eteen kallella kypärin ja aiheesta. Typerintä mitä voi tehdä on alkaa sättimään ihmisiä ja vaatia heitä maksamaan enemmän ja vaikkapa hieman saarnan välissäkin mainostaa jotain kirjaa jota nyt saisi ostaa hyvän hintaan. Siis eikun Jeesuksen eteen, siellä on vastaan otto auki. Uusi suunnan otto. Ei sinä ole hylätty etkä poispotkittu, sinä olen Jumalan Rakas. Mene, Isän alttarille.
En tiedä mikä lienee itse kullakin ajatus Jumalan olemuksesta, minun Jumalakuvani on että hän on kielellisesti ja matemaattisesti täydellinen, lisäksi hänellä on 100% tieto menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Me ei sitä mitään olla.
Kun on tapahtunut, että suuri henkilö Jumalan palvelija on julkisesti töpeksinyt miten hyvänsä. Hän on joko mitoittanut Jumalan tarkoitukset väärin, tai vaikkapa pettänyt seurakuntaansa tai puolisoaan, meidän seurakunnan muiden Jumalan lasten on hyvä muistaa, että hän on meidän sisaruksemme, ei meidän kilpailijamme joka meidän on nyt helppoa polkea jalkoihimme. Toki me saamme sanoa mielipiteemme, mutta hän on joka tapauksessa meidän sisaruksemme veljemme tai siskomme. Vanha hyvä neuvo on, että jos aiot sanoa jotain huonoa ystävästäsi sano myös huono puoli itsestäsi.
Elikkä nyt nousi jo rima sen verran, että jos ihan siunaamme vaan ja rukoilemme, ettei sisaruksemme vain eksyisi pois Jumalan luota. Sen sijaan saisi kokea sisäisen voimistumisen niinkuin Pietari aikoinaan ja rohkeuden jatkaa siinä tehtävässä jonka Isä on hänelle armonsa kautta suonut.
Iloista päivän jatkoa : - )
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.