Teoria elämästä ja olevasta - saa kommentoida!!!

Maailmasta, fysiikasta ja etiikasta

Maailma koostuu alkeishiukkasista. Uusia hiukkasia etsitään jatkuvasti ja niiden vuorovaikutuksia pyritään ymmärtämään. Kokeet perustuvat hiukkaskiihdyttimiin. Lähin sellainen (vaikka hyvin yksinkertainen) on edessäsi – eli tietokoneen monitori! Monimutkaiset havainnointilaitteet antavat fyysikoille tuloksia. Harhaanjohtavasti sana atomi eli jakamaton tulee antiikin kreikasta, eikä paljasta hiukkasmaailman olemassaoloa (”..todellisuudessa on olemassa atomeja ja tilaa!”-Democritus, 4eaa). Atomia pienempi yksikkö on hiukkanen. Se käsitetään geometrisena pisteenä paperilla, eli ei ole mitään pienempää.
Kaikki oleva ympärilläsi on näitä hiukkasia. Niiden ominaisuuksien takia järjelliset fysiikan lait toteutuvat maailmankaikkeudessa. Hiukkasten välittäjiä, pieniä energiapaketteja, kutsutaan kvanteiksi ja tätä maailmaa tutkii kvanttifysiikka. Hiukkasten vuorovaikutusten takia olemassa oleva fysikaallinen maailma on mahdollinen, esimerkiksi atomin ydin pysyy kasassa (eli käytännössä estää kaiken olevan hajoamisen järjettömäksi massaksi), aineilla on tietyt fysikaalliset ja kemialliset ominaisuudet ja voimat ovat olemassa (planeetat asettuvat paikalleen, omena putoaa puusta).
Kaikkia vuorovaikutuksia ei ole pystytty selvittämään. Esimerkiksi gravitaatio (joka pudottaa lompakkosi, pyörittää planeettoja ja muodostaa galaxit) on yhä mysteeri. Einstein perusteli gravitaation vedoten siihen, että avaruudessa tarpeeksi suuret kappaleet aiheuttavat massallaan sellaisia kaareutumia, joista gravitaatio syntyy. Ken tietää.
Gravitaation vaikutuksista on voitu päätellä näkymättömän materian, pimeän aineen olemassaolo. Se tuskin koostuu elektroneista, protoneista tai neutroneista. Tämä pimeä aine on kuitenkin suurin osa maailmankaikkeudestamme ja lisäksi näkymätöntä. Pimeän aineen arvellaan koostuvan neutriino-hiukkasista. Niitä on maailmankaikkeudessa enemmän kuin kaikkia muita hiukkasia yhteensä. Jokaisessa kuutiosenttimetrissä on useita satoja neutriinoja, jotka ovat peräisin maailmankaikkeuden alusta. Neutriinot kulkevat valon nopeudella mistään esteestä välittämättä. Jos niiden massa on riittävän suuri, ne pystyvät pysäyttämään maailmankaikkeuden laajenemisen ja kääntävät sen suuren loppuräjähdykseen johtavaksi supistumiseksi (maailmankaikkeus nimittäin laajenee jatkuvasti).
Aineen jakautuminen sekasorrosta olevaan avaruuteen on todella ihmeellistä. Tähdet muodostavat galakseja, galaksit galaksiryhmiä, galaksiryhmät klustereita ja superklustereita. Monen superklusterin välillä on ”tyhjiä aukkoja”. Havaittavassa maailmassa on noin tuhat miljardia galaksia, jotka koostuvat muutamasta sadasta miljardista tähdestä. Meidän asuinalueemme rajoittuu yhdelle ainoalle planeetalle. Ja tästä pääsemme kohti ihmistä – pienestä amebasta kehittyneeseen ihmeellisen olentoon.
Jossain kohtaa tätä planeetta liikkuu tietoisuutesi tarjoava yhteen liittynyt massa. Kaikki on lopulta yhtä. Maailma koostuu atomeista ja kaikki siinä, mukaan lukien ne atomit, jotka yhdessä muodossaan ovat sinä ja antavat tietoisuutesi, ovat lopulta yhtä ja samaa. Olet osa kaikkea ja kaikki on osa sinua.
Ajattele prosessia, jolla ymmärrät maailman. Tajuat sen aisteillasi, mutta kaikki minkä näet on jo poissa, hetki on kadonnut ja itse asiassa elät kadonneessa hetkessä jota ei enää ole. Silmäsi näkevät ja välittävät viestin aivoille. Samoin korvat ja muut aistit. Mutta ennen kuin tietoisuutesi ymmärtää mitään, todellinen tapahtumahetki on jo kadonnut, poissa. Tai tavallaan tämä hetki on – vaikka ei reaaliajassa ole. Tämä tietysti herättää koko joukon uusia kysymyksiä ja esimerkiksi väitteen, että hieman ”hitaammat” ihmiset eläisivät eri ajassa kuin nopeammat. Tosin puhutaan mitättömän pienistä viiveistä mutta mitä muutakaan olisi koko ihmisen elinaika kuin kosmoksen sydämenlyönti – tai itse asiassa ei edes sitä. Vasta kuolemassa hermoston viive poistuu katketen.

Kuolema on muutos. Ensin saatat olla ruokaa madoille, energiaa muille, siirtyä osaksi kaikkea ja jatkaa kiertoa. Ehkä jossain muodossa atomisi liikkuvat osaksi ihmisolentoa, kuka tietää? Lopeta vastustaminen ja tajua ettei mitään ongelmaa tai estettä koskaan ole ollutkaan. Saatat menettää ihmisen ominaisuutesi mutta kuka sitä tarvitsee kun osa maailmankaikkeuden energiaa? Muotosi ihmisenä on vain pieni hetki ja osa olevaa. Mutta se on uskomaton lahja, ihmeellinen sattuma, jota pitää kunnioittaa itse elämän takia. Sinä olet osa kaikkea, yksi ja sama muun materian kanssa. Mutta älä tästä masennu vaan lue eteenpäin, sillä tarkoitus löytyy kuitenkin.

Ikuinen elämä on jo sinun vaikka ei niin kuin ihmismieli haluaa. Ja kaikki maailman asiat ovat myös sinun, ei valitettavasti taaskaan niin kuin haluaisit.

Maailmassa on tehty ihmiselle hirveitä asioita. Ihminen toiselle ja sattuma ihmiselle. Mikään ei ole tuonut maailmanloppua eikä ole vaikuttanut maailmankaikkeuteen tai tuonut pelastusta. Kiistaton korkeimman välinpitämättömyys siitä mitä tapahtuu ei kuitenkaan oikeuta moraalin kadottamiseen. Inhimillisyys ja hyvyys ei ole annettu hukattavaksi. Lintu ei mene kastemadon tasolle. Eikä ihmisen pitäisi murheessaan tavoitella eläimen luontoa. Entä oletko yrittänyt opettaa hyönteisille filosofiaa? Parasta on siis käyttää niitä ominaisuuksia mitä meillä on, kohti kehitystä. Siihen evoluution loogisuus näyttäisi menevän.

Jos ahdistaa, olemassaolon keveyden voi silti oppia eläimiltä. Ne ovat ja tekevät parhaansa sellaisina kuin ovat, yrittämättä kohota jumalan tasolle ahdistaen samalla itsensä mahdottomuuteen. Eli kun teemme parhaamme, edistämme evoluutiota kohti sen arvaamatonta loppua, jonka tarkoitus ei kuulu meille. Varmaa kuitenkin on, ettei meitä ole tarkoitettu taantumaan alaspäin.

Entä jos kyseenalaistaisimme koko evoluution tarkoituksen? Se on mielestäni mahdotonta huolimatta erinäisistä laskelmista auringon sammumisesta ja maailmanlopusta. Tässä väitteeni.

Maailmankaikkeus on siis lähtenyt liikkeelle perushiukkasista. Kuolleesta aineesta on kehittynyt elämää. Alkueliöistä kohti ihmistä, jonka ominaisuudet ovat sallineet kaikesta muista poikkeavan kyvyn: kyseenalaista luonnollinen olemassaolo (kuten juuri teen!). Aineesta suurin osa on maailmankaikkeus, galaxit, ehkä neljättä suuremmat ulottuvuudet. Mutta osa, kehittynein osa, sieluksikin nimetyllä varustettu. Ja koko ajan paranee – vai pahenee? Sanotaan että ihminen tuhoaa lopulta itsensä ja maapallon. Kovinkaan kosmiseen tuhoon emme kuitenkaan pysty. Jos sattuisimmein esimerkiksi tuhoamaan maapallon, hiukkasten perusominaisuudet aloittaisivat väistämättä ”uuden yrityksen”. Näillä voimilla ei ole kiire. Niillä on ikuisuus aikaa. Mutta mikäli emme seuraa itsemme hyviä puolia, jotka johtavat osana kosmista kehitystä, me jarrutamme osaltamme universaalia evoluutiota. Me olemme ensimmäinen askel jolla on mahdollisuus romahduttaa kehitys. Valitettava vaihe, sanoisin. Toivottavasti sattuma ohjaa sujuvasti. Olemalla ahneita, itsekeskeisiä ja -tuhoisia me emme tee parastamme ja edistä kehitystä. Superihmisestä poistuvat inhimmilliset heikkoudet ja sen tietoa kasvaa. Mutta miksi maailma kehittäisi olentoa jonka äärimmäinen taito olisi hallita ja tietää kaikesta kaikki? Synnyttääkö Jumala itseään (mitenkään loukkaamatta uskovaisia)? Verrataanpa heikkouksia, valoa ja varjoa, hyvää ja pahaa. Täydellisellä olennolla olisi siis vain yksi toisesta – hyvä, ei pahaa – valo, ei varjoa. Kuljemme kohti jotain suurempaa ykseyttä, tämä on selvää.

Eli kyse on siis kehittymisestä jossa moraali auttamatta kulkee mukana. Mitä kohti olemme menossa? Miksi kehitys tapahtuu? Miksi täydellinen maailmankaikkeus ei tullut heti alussa vaan kehittyy (ottaen välillä takapakkia kuten dinosauruksille kävi)? Itse taidan tyytyä tässä tekstissä esittämääni tietoon ja henkisten rajojeni tiedostamiseen. Tästä on hyvä kehittyä - kuten edellä mainitsin, parhaansa tekeminen ja liittyminen tähän loogiseen universumiin riittää. Eikä koskaan pidä tuntea olevansa tarpeeton, sillä pelkkää tyhjää ei ole olemassa. Jos materiasi poistuisi, koko maailmankaikkeus olisi mahdottomuus.

Vain hyvä yritys, jossa inhimmilliset piirteemme korostuvat, on tärkeää.

HUOM! Valitan jos fysiikan osassa on hienosäätöä kun en ole fyysikko...fiksut korjatkoon!