ikävöin ja kaipaan yhtä miestä suunnattoman paljon. Tiedän, että murhe on tosi pieni esim. oikeasti hengestään taistelevien rinnalla. Mutta pyytäisin kanssarukousta. Siitä on jo kolme vuotta kun tiemme erkanivat. En edes tiedä syytä, voin vain arvailla. Oliko kumpikin epävarma... en tiedä. Tunteet ei vaan tunnu menevän ohi. Ajattelen joka päivä ja kaipaan.. välillä enemmän välillä vähemmän.
Olen rukoillut asian puolesta kauan. Niin että asia saisi jonkin laisen päätöksen. Tai että unohtaisin hänet jos niin on tarkoitettu. Sydäntä oikein riipaisee ajatus siitä minkä yhteyden koin hänen kanssaa henkisellä tasolla. En ole kenenkään kanssa kokenut sellaista häntä ennen enkä hänen jälkeen.
Olen niin ujo etten uskalla enää lähestyä miestä, enkä tiedä olisiko se järkevääkään. Olo tuntuu niin voimattomalta. Toivoisin että saisin asialle selvyyden. Kiitos jos jaksoit lukea.
Olen rukoillut asian puolesta kauan. Niin että asia saisi jonkin laisen päätöksen. Tai että unohtaisin hänet jos niin on tarkoitettu. Sydäntä oikein riipaisee ajatus siitä minkä yhteyden koin hänen kanssaa henkisellä tasolla. En ole kenenkään kanssa kokenut sellaista häntä ennen enkä hänen jälkeen.
Olen niin ujo etten uskalla enää lähestyä miestä, enkä tiedä olisiko se järkevääkään. Olo tuntuu niin voimattomalta. Toivoisin että saisin asialle selvyyden. Kiitos jos jaksoit lukea.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tälle "yli, vaan" henkilölle pyydän Jeesuksen Kristuksen nimessä Kiitos Amen
Halleluja!