http://www.truthorfables.com/JH_Kellogg_to_Ballenger_Jan1936.htm
John H. Kelloggin kirje E. S. Ballengerille 9. tammikuuta 1936
Rouva White söi lihaa - runsaasti.
Seuraavana päivänä, kun hän oli palannut matkaltaan Skandinaviasta Amerikkaan,
minä menin hänen kanssaan päivälliselle erään yhteisen ystävämme kotiin lähellä New Bedfordia Massachusettissa.
Suuri paistettu kala täytti pöydän keskiosan.
Rouva White söi sitä runsaasti kuten kaikki muutkin, paitsi emäntä ja minä.
Tästä tapauksesta lähtien luulen rouva Whiten alkaneen käyttää lihaa niiden useiden vuosien ajan,
jotka hän vietti ulkomailla, pääasiallisesti Sveitsissä ja Skandinaviassa.
Noina välivuosina, ennen Australiaan menoaan , hän vieraili usein Terveyskylpylässä.
Ollessaan siellä hän aina vaati lihaa ja tavallisesti paistettua kananpoikaa.
Tohtori H. F. Rand, joka oli silloin Terveyskylpylän ruoanlaittaja, oli tullut innokkaaksi vegetaariksi ja enemmän kuin kerran hän sanoi minulle,
”Minusta on kovin vastenmielistä valmistaa paistettua kanaa rouva Whitelle.”
Niinä aikoina meillä oli Terveyskylpylässämme ”vapaa pöytä”, jossa tarjoilimme lihaa sellaisten potilaiden ystäville,
jotka halusivat ehdottomasti saada sitä, vaikka emme määränneet sitä potilaille.
Vuosittaisissa Pääkonferenssin kokouksissa, jotka aina pidettiin Battle Creekissä, meillä oli tapana tarjota konferenssille juhla-ateria.
Useimmat konferenssin edustajat olivat Terveyskylpylän kannattajajoukon jäseniä.
Me ajattelimme olevamme heille velkaa tämän kohteliaisuudenosoituksen.
Näillä juhla-aterioilla he odottivat meidän tarjoilevan lihaa.
Noina aikoina käytännöllisesti katsoen kaikki Seitsemännen päivän adventistipastorit söivät lihaa.
He tiesivät, että rouva White söi lihaa ja
kahta tai kolmea poikkeusta lukuun ottamatta he kaikki söivät kanaa tai lammasmuhennosta, jota heille tavallisesti tarjoiltiin.
Vanhin James Whiten hautajaispäivänä, hänen veljensä, joka oli mukana hautajaisissa, ja
Jamesin kaksi poikaa; J. E. ja W. C. , söivät päivällisen Terveyskylpylässä.
He söivät vapaassa pöydässä ja molemmat söivät lihaa, tunnin sisällä siitä kun heidän isänsä oli haudattu.
Palattuaan Skandinaviasta rouva White vieraili monissa leirikokouksissa joista muutamissa minäkin olin läsnä.
Silloin hänellä oli tapana syödä lihaa ja tämän tosiasian oli täytynyt olla yleisesti tiedetty.
Yhdessä tilaisuudessa J. E. seisoi äitinsä teltan edessä ja minä kuulin hänen huutavan liha-vankkureiden suuntaan,
joka kävi alueella säännöllisesti ja joka oli juuri lähdössä, ”Hei, haloo siellä! Onko teillä tuoretta kalaa?” ”Ei ole”, oli vastaus.
”Onko teillä tuoretta kanaa?” Vastaus oli uudestaan ”Ei ole”, ja sitten J. E. karjui hyvin kovalla äänellä,
”Äiti haluaa kanaa. Teidän olisi parasta hankkia sitä vikkelästi.”
Silloin oli sellainen epäilys maallikoilla, että J. E. oli se, joka halusi kanaa
ja että myös rouva White söi sitä ja että se oli hänen tapansa siihen aikaan.
Olen hämmästynyt siitä että Elder Starin piti ilmoittaa, ettei rouva White syönyt lihaa Australiassa.
Hänen on täytynyt olla tietoinen siitä tosiasiasta, että hän söi sitä säännöllisesti.
Rouva White söi lihaa kun hän meni sinne, ja hän jatkoi lihan syömistä useita vuosia,
kunnes sai niin pahan reumatismin ettei kyennyt kävelemään,
vaan joutui käyttämään pyörätuolia liikkumiseen ja istumaan puhetta pitäessään .
Jonkin ajan kuluttua hän luopui lihan syönnistä ja kirjoitti minulle siitä.
Hän sanoi, että eräs Katolinen nainen,
joka oli W. C. T. U. yhdistyksen puheenjohtaja ja sattui olemaan vegetaristi,
oli läsnä hänen esitelmätilaisuudessa, jonka aiheena oli Kristillinen raittius.
Luennon jälkeen nainen kävi tapaamassa rouva Whitea, kiitti häntä luennosta ja huomautti,
”Tietenkään te ette syö lihaa, rouva White.”
Johon rouva White vastasi joskus syövänsä lihaa,
jolloin nainen vaipui polvilleen ja kyyneleet silmissä rukoili, ettei rouva White enää koskaan päästäisi lihamuruakaan huulillensa.
Kirjeessään minulle rouva White sanoi,
”Minä ajattelin, että oli jo minun aika alkaa noudattamaan omaa opetustani.”
http://koti.mbnet.fi/kyti/John_H._Kelloggin_kirje_E._S._Ballengerille.htm
John H. Kelloggin kirje E. S. Ballengerille 9. tammikuuta 1936
Rouva White söi lihaa - runsaasti.
Seuraavana päivänä, kun hän oli palannut matkaltaan Skandinaviasta Amerikkaan,
minä menin hänen kanssaan päivälliselle erään yhteisen ystävämme kotiin lähellä New Bedfordia Massachusettissa.
Suuri paistettu kala täytti pöydän keskiosan.
Rouva White söi sitä runsaasti kuten kaikki muutkin, paitsi emäntä ja minä.
Tästä tapauksesta lähtien luulen rouva Whiten alkaneen käyttää lihaa niiden useiden vuosien ajan,
jotka hän vietti ulkomailla, pääasiallisesti Sveitsissä ja Skandinaviassa.
Noina välivuosina, ennen Australiaan menoaan , hän vieraili usein Terveyskylpylässä.
Ollessaan siellä hän aina vaati lihaa ja tavallisesti paistettua kananpoikaa.
Tohtori H. F. Rand, joka oli silloin Terveyskylpylän ruoanlaittaja, oli tullut innokkaaksi vegetaariksi ja enemmän kuin kerran hän sanoi minulle,
”Minusta on kovin vastenmielistä valmistaa paistettua kanaa rouva Whitelle.”
Niinä aikoina meillä oli Terveyskylpylässämme ”vapaa pöytä”, jossa tarjoilimme lihaa sellaisten potilaiden ystäville,
jotka halusivat ehdottomasti saada sitä, vaikka emme määränneet sitä potilaille.
Vuosittaisissa Pääkonferenssin kokouksissa, jotka aina pidettiin Battle Creekissä, meillä oli tapana tarjota konferenssille juhla-ateria.
Useimmat konferenssin edustajat olivat Terveyskylpylän kannattajajoukon jäseniä.
Me ajattelimme olevamme heille velkaa tämän kohteliaisuudenosoituksen.
Näillä juhla-aterioilla he odottivat meidän tarjoilevan lihaa.
Noina aikoina käytännöllisesti katsoen kaikki Seitsemännen päivän adventistipastorit söivät lihaa.
He tiesivät, että rouva White söi lihaa ja
kahta tai kolmea poikkeusta lukuun ottamatta he kaikki söivät kanaa tai lammasmuhennosta, jota heille tavallisesti tarjoiltiin.
Vanhin James Whiten hautajaispäivänä, hänen veljensä, joka oli mukana hautajaisissa, ja
Jamesin kaksi poikaa; J. E. ja W. C. , söivät päivällisen Terveyskylpylässä.
He söivät vapaassa pöydässä ja molemmat söivät lihaa, tunnin sisällä siitä kun heidän isänsä oli haudattu.
Palattuaan Skandinaviasta rouva White vieraili monissa leirikokouksissa joista muutamissa minäkin olin läsnä.
Silloin hänellä oli tapana syödä lihaa ja tämän tosiasian oli täytynyt olla yleisesti tiedetty.
Yhdessä tilaisuudessa J. E. seisoi äitinsä teltan edessä ja minä kuulin hänen huutavan liha-vankkureiden suuntaan,
joka kävi alueella säännöllisesti ja joka oli juuri lähdössä, ”Hei, haloo siellä! Onko teillä tuoretta kalaa?” ”Ei ole”, oli vastaus.
”Onko teillä tuoretta kanaa?” Vastaus oli uudestaan ”Ei ole”, ja sitten J. E. karjui hyvin kovalla äänellä,
”Äiti haluaa kanaa. Teidän olisi parasta hankkia sitä vikkelästi.”
Silloin oli sellainen epäilys maallikoilla, että J. E. oli se, joka halusi kanaa
ja että myös rouva White söi sitä ja että se oli hänen tapansa siihen aikaan.
Olen hämmästynyt siitä että Elder Starin piti ilmoittaa, ettei rouva White syönyt lihaa Australiassa.
Hänen on täytynyt olla tietoinen siitä tosiasiasta, että hän söi sitä säännöllisesti.
Rouva White söi lihaa kun hän meni sinne, ja hän jatkoi lihan syömistä useita vuosia,
kunnes sai niin pahan reumatismin ettei kyennyt kävelemään,
vaan joutui käyttämään pyörätuolia liikkumiseen ja istumaan puhetta pitäessään .
Jonkin ajan kuluttua hän luopui lihan syönnistä ja kirjoitti minulle siitä.
Hän sanoi, että eräs Katolinen nainen,
joka oli W. C. T. U. yhdistyksen puheenjohtaja ja sattui olemaan vegetaristi,
oli läsnä hänen esitelmätilaisuudessa, jonka aiheena oli Kristillinen raittius.
Luennon jälkeen nainen kävi tapaamassa rouva Whitea, kiitti häntä luennosta ja huomautti,
”Tietenkään te ette syö lihaa, rouva White.”
Johon rouva White vastasi joskus syövänsä lihaa,
jolloin nainen vaipui polvilleen ja kyyneleet silmissä rukoili, ettei rouva White enää koskaan päästäisi lihamuruakaan huulillensa.
Kirjeessään minulle rouva White sanoi,
”Minä ajattelin, että oli jo minun aika alkaa noudattamaan omaa opetustani.”
http://koti.mbnet.fi/kyti/John_H._Kelloggin_kirje_E._S._Ballengerille.htm
Vastaukset 4
Vanhimmat
kanaa ja kalaa.
Taidan olla yhtä eksynyt kuin EGW?
No, voi-voi.
mitä siinä on on niin ihmeellistä, kyllä minäkin syön kalaa, mutta yleensä vain salmon:nia koska kala öljyt ovat kuulema terveellistä, kanaa en osta kun on kanoissa niin paljon sairautta nykypäivänä, ja punaista lihaa lääkäritkin varoittaa syömästä koska se nostaa kolesrolia.
Ja söihän Jeesuskin kalaa, niinhän minä olen lukenut raamatusta.
joo joo joo ...
miettiä, onko se pelastus makkarasta kiinni?