Totean laulun sanoin, "on vaikeata rakastaa,,, vaan oppivani soisin,,,...
Tämä on totta täällä elämässä, kun meissä poloisissa
ei rakkautta ole, itsesämme ainakaan minussa. Olen huomannut miten vaikeeta on asettua jonkun tuskaisen ja kärsivän ihmisen asemaan, ymmärtää häntä, tukea ja vierellä kulkea kärsivällisesti, tähtäimessä se että kenties hän tulee uskoon, joskus, kun tuntuu kaipauskin olevan Jumalan puoleen.
Mielestäni usko on sitäkin että, elämme, ei tuputtaen ,vaan vierelläkulkien ja näinkin Kristuksen rakkautta heijastaen, sillä ihmiset yleensä eivät hyväksy edes seuraansa jollakin
tapaa epämiellyttäviä ihmisiä.
Täällä palstalla keskustelukin vaatii taitoa jota ei liiaksi minullakaan ole, sillä kirjoituksistamme voi heijastua monenlaisia painotuksia jotka eivät aina meitä miellytä vaikka kyseessä olisikin uskonveli tai sisar.
Esim, olen huomaavinani ihmisten kirjoituksista kuka on kirkollinen kristitty ja kuka vapaaitten suuntien, eri painotuksen sen paljastavat.
Tämä ei saisi tietenkään häiritä meitä uskovaisia
millään tapaa, mutta luonteelle ja kokemuksillemme
emme voi monesti paljoakaan.
Kun Esim, minua istutetiin kirkossa pienenä lapsena puoli väkisin, tuli siitä niin voimakkaan kyllästymisen ja tympääntymisen traumat ja tunteet kirkollista toimintaa kohtaan ettei vieläkään kirkkoon mielelään mene, se kaavamaisuus tympäisee.
Onneksi löysin Jeesuksen vapaitten suuntien kokouksissa aikoinaan, haluan kuitenkin olla yhtä Kristuksessa luterilaisten ja vapaakirkollisten ja helluntailaisten kanssa. Vain nämä mainitakseni koska en tunne muita suuntia joten en voi niista paljonkaan sanoa, löytyyhän niitä Jumalan lapsia varmasti muualtakin.
Siunausta kaikille!
Tämä on totta täällä elämässä, kun meissä poloisissa
ei rakkautta ole, itsesämme ainakaan minussa. Olen huomannut miten vaikeeta on asettua jonkun tuskaisen ja kärsivän ihmisen asemaan, ymmärtää häntä, tukea ja vierellä kulkea kärsivällisesti, tähtäimessä se että kenties hän tulee uskoon, joskus, kun tuntuu kaipauskin olevan Jumalan puoleen.
Mielestäni usko on sitäkin että, elämme, ei tuputtaen ,vaan vierelläkulkien ja näinkin Kristuksen rakkautta heijastaen, sillä ihmiset yleensä eivät hyväksy edes seuraansa jollakin
tapaa epämiellyttäviä ihmisiä.
Täällä palstalla keskustelukin vaatii taitoa jota ei liiaksi minullakaan ole, sillä kirjoituksistamme voi heijastua monenlaisia painotuksia jotka eivät aina meitä miellytä vaikka kyseessä olisikin uskonveli tai sisar.
Esim, olen huomaavinani ihmisten kirjoituksista kuka on kirkollinen kristitty ja kuka vapaaitten suuntien, eri painotuksen sen paljastavat.
Tämä ei saisi tietenkään häiritä meitä uskovaisia
millään tapaa, mutta luonteelle ja kokemuksillemme
emme voi monesti paljoakaan.
Kun Esim, minua istutetiin kirkossa pienenä lapsena puoli väkisin, tuli siitä niin voimakkaan kyllästymisen ja tympääntymisen traumat ja tunteet kirkollista toimintaa kohtaan ettei vieläkään kirkkoon mielelään mene, se kaavamaisuus tympäisee.
Onneksi löysin Jeesuksen vapaitten suuntien kokouksissa aikoinaan, haluan kuitenkin olla yhtä Kristuksessa luterilaisten ja vapaakirkollisten ja helluntailaisten kanssa. Vain nämä mainitakseni koska en tunne muita suuntia joten en voi niista paljonkaan sanoa, löytyyhän niitä Jumalan lapsia varmasti muualtakin.
Siunausta kaikille!
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Mielestäni usko on sitäkin että, elämme, ei tuputtaen ,vaan vierelläkulkien ja näinkin Kristuksen rakkautta heijastaen, sillä ihmiset yleensä eivät hyväksy edes seuraansa jollakin
tapaa epämiellyttäviä ihmisiä"
Olen samaa mieltä. Ensin täytyy ihmisiin tutustua ja ystävystyä heidän kanssaan ihan "arkisella" tasolla. Kyllä Jumala sitten johdattaa tilanteet niin, että he alkavat kiinnostua myös siitä uskosta, mitä itsellämme on.
Tärkeätä on mielestäni rukoilla kohtaamiemme lähimmäisten puolesta, että Jumalan hyvä tahto saisi tapahtua heidän elämässään.
Siunausta päivääsi !
Aivan oiken, on tärkeetä rukoilla ihmisten puolesta taisteluhan käydään henkivalloissa, sota on Jumalan ei meidän, Herra sen kaiken tekee.
Siunausta!