Kun vain hieman yli 15 % oppilaista opiskelee pakollista suomea tai ruotsia A1- tai A2-kielenä, ruotsi jää peruskoulun osalta kolmivuotisen, 7.-8. luokalla tapahtuvan opiskelun varaan peräti lähes 85 %:lta peruskoulun oppilaista. Ei oikeastaan siis ole mikään ihme, että ruotsin oppimistulokset peruskoulun päättyessä eivät ole kovin hyvät (Pohjola 2003, Tuokko 2002). Ruotsin kielen pakollisuuden perustelut ovat oppimiseen asennoitumisen kannalta, erityisesti peruskoulussa, lähes kestämättömät. Toisen kotimaisen kielen, siis suomen, merkitys maamme ruotsinkielisille on kokonaan toisenlainen kuin ruotsin merkitys suomenkielisille, mutta silti toisen kotimaisen kielen opetusta kummallekin ryhmälle perustellaan tasa-arvoargumenteilla. Muista perusteluista suurin osa on juuri niitä, joita voidaan kuvata yhteiskunnallisesti ja akateemisesti merkityksellisiksi, mutta joiden merkitystä oppilaiden on omalla kohdallaan vaikea ymmärtää. Näitä ovat mm. vetoaminen yhteiseen kulttuuriperintöön, Suomen historiallisen kehityksen ymmärtäminen, lähinaapurius Ruotsin kanssa, ruotsin asema toisena kansalliskielenä, pohjoismaisen yhteistyön helpottaminen ja oman maan tuntemuksen kasvattaminen seuraamalla ruotsinkielisten keskistä vuorovaikutusta heidän omalla kielellään (Stenbäck 2003: 43-44). Ei ole siis yllättävää, että neljä viidestä peruskoululaisesta ja yhtä moni heidän vanhemmistaan on esittänyt Nikin (1998: 40-41) tutkimuksessa toisen kotimaisen kielen opiskelun tekemistä vapaaehtoiseksi.
Sarkomaalle viestiä
Pois pakkoruotsi
059
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.