Ajattelin piristää ja kertoa jotain hauskaa
välillä... Olen huomannut, että varsinkin
lehtikalani (pariskunta 240-litrainen allas)ovat
todella kiinnostuneita touhuistani. Ja huomaavat
jo "kaukaa" lähestyessäni akvaariota. Ja alkavat
liikuskella tosi huomionkaipuun-oloisesti
edestakaisin. Ja uskokaa tai älkää, kun liikutin
ruokapurkkia niiden edessä, naaraslehtikalani,
siis oikein näytti käsittävän mistä on kyse ja
sitten lähti vauhdilla ruokintanurkkaan ja koiras
seurasi perässä (ruokin aina samasta kulmasta).
Yleensä vielä odottelen ruokapurkki kädessä
niin, että kalani kokoontuvat etulasin
lähelle... Sitten, kun tipautan niille ruokaa
kalat hyökkäävät kuin piraijat ruoan kimppuun,
niinkuin eivät olisi ikinä ruokaa saaneetkaan.
Ja osittaista vedenvaihtoa tehdessäni joudun
melkein hätyyttelemään lehtikaloja pois "tieltä".
Ja (corydoras paleatus) monniset alkavat ihme
puhdistus-into-vimman voimalla tuhnutella pohjaa,
vaikka juuri "pöyhisin" pohjaa lapolla. Ja sitten
kun olen saanut suoritettua osittaisen
vedenvaihdon (70litraa /vko) seurailen monnisten
touhuja, ja ne vaikuttavat toisaalta, jopa hieman
ärsyyntyneiltä siitä, että "mitä toi tuli tänne
sotkemaan". Kaiken huippu oli, kun kerran unohdin
ruokkia kalani oikeaan aikaan... touhusin
akvaarion lähellä, Ja ikäänkuin
mielenosoituksena monniset tulivat joukolla
jälleen tuhnuttelemaan ja niin innoissaan, että
liuskavesitähdikit nousivat akvaarion veden
pinnalle (täplis-jengi iski jälleen, heh)
Kyllähän niitä jokunen muulloinkin nousee ylös
akvaarionpohjasta muttei sentään ihan koko puska
sentään. Hauska tapahtuma oli myöskin kun laitoin
omenapuunoksista tehtyyn juurakkoon kesäkurpitsan
palasia (pujotin oksaan siis) ja vähän ajan
kuluttua partikset (poikasia) hyökkäsivät niiden
kimppuun, osa lutkutteli yläpuolella ja osa
alapuolella...sitten vielä Arka Luikkukin
ilmaantui paikalle (koiraspartis). Nimi Arka
Luikku ei ole tosin enää kovin kuvaava, se oli
alussa vaan todella arka ja aika laihannäköinen,
siitä nimitys. Nykyään Luikku tosin
pääsääntöisesti (päivisinkin)lepäilee juurakon
päällä ja pörhistelee partakarvojaan ja eviään ja
vaikuttaa oloonsa tyytyväiseltä. Ja jälleen
huomaan ajattelevani miten antoisaa akvaarion
elämän seuraaminen voi olla...
Kiitos kaikille, jotka jaksoitte lukea tämän,
Terveisin Katja
Ps. kertokaa omia hauskoja tapahtumia
välillä... Olen huomannut, että varsinkin
lehtikalani (pariskunta 240-litrainen allas)ovat
todella kiinnostuneita touhuistani. Ja huomaavat
jo "kaukaa" lähestyessäni akvaariota. Ja alkavat
liikuskella tosi huomionkaipuun-oloisesti
edestakaisin. Ja uskokaa tai älkää, kun liikutin
ruokapurkkia niiden edessä, naaraslehtikalani,
siis oikein näytti käsittävän mistä on kyse ja
sitten lähti vauhdilla ruokintanurkkaan ja koiras
seurasi perässä (ruokin aina samasta kulmasta).
Yleensä vielä odottelen ruokapurkki kädessä
niin, että kalani kokoontuvat etulasin
lähelle... Sitten, kun tipautan niille ruokaa
kalat hyökkäävät kuin piraijat ruoan kimppuun,
niinkuin eivät olisi ikinä ruokaa saaneetkaan.
Ja osittaista vedenvaihtoa tehdessäni joudun
melkein hätyyttelemään lehtikaloja pois "tieltä".
Ja (corydoras paleatus) monniset alkavat ihme
puhdistus-into-vimman voimalla tuhnutella pohjaa,
vaikka juuri "pöyhisin" pohjaa lapolla. Ja sitten
kun olen saanut suoritettua osittaisen
vedenvaihdon (70litraa /vko) seurailen monnisten
touhuja, ja ne vaikuttavat toisaalta, jopa hieman
ärsyyntyneiltä siitä, että "mitä toi tuli tänne
sotkemaan". Kaiken huippu oli, kun kerran unohdin
ruokkia kalani oikeaan aikaan... touhusin
akvaarion lähellä, Ja ikäänkuin
mielenosoituksena monniset tulivat joukolla
jälleen tuhnuttelemaan ja niin innoissaan, että
liuskavesitähdikit nousivat akvaarion veden
pinnalle (täplis-jengi iski jälleen, heh)
Kyllähän niitä jokunen muulloinkin nousee ylös
akvaarionpohjasta muttei sentään ihan koko puska
sentään. Hauska tapahtuma oli myöskin kun laitoin
omenapuunoksista tehtyyn juurakkoon kesäkurpitsan
palasia (pujotin oksaan siis) ja vähän ajan
kuluttua partikset (poikasia) hyökkäsivät niiden
kimppuun, osa lutkutteli yläpuolella ja osa
alapuolella...sitten vielä Arka Luikkukin
ilmaantui paikalle (koiraspartis). Nimi Arka
Luikku ei ole tosin enää kovin kuvaava, se oli
alussa vaan todella arka ja aika laihannäköinen,
siitä nimitys. Nykyään Luikku tosin
pääsääntöisesti (päivisinkin)lepäilee juurakon
päällä ja pörhistelee partakarvojaan ja eviään ja
vaikuttaa oloonsa tyytyväiseltä. Ja jälleen
huomaan ajattelevani miten antoisaa akvaarion
elämän seuraaminen voi olla...
Kiitos kaikille, jotka jaksoitte lukea tämän,
Terveisin Katja
Ps. kertokaa omia hauskoja tapahtumia
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minullapa oli äitini pallokala lainassa
hoitamassa kotilo-ongelmaa syömällä niitä. Yhtenä
iltana kuului pläts ja kala hyppäsi lattialle.
Samassa oli kissa kimpussa ja ja söi sen
kauhealla kiireellä kun aloi hätistelemään sitä.
Se oli sen kalan eelämän loppu.
Oli hauska tuo kirjoittamasi juttu! Kiva kuulla,
että muutkin seurailevat yhtä huvittuneina
akvaarion tapahtumia. Itse saatan monesti istua
illalla akvaarion luona tunninkin, enkä malta
katsoa tv-ohjelmiakaan! Munkin monniset ovat tosi
hauskoja veikkoja ja muutkin kalat älyävät kyllä
heti, kun ruoka-aika alkaa olla lähellä. Paras on
kuitenkin likinäköinen Taisto-taistelukalapoika,
jonka toilailuja on kiva seurata. Se on niin
hölmön näköinen, kun se esim. syö pohjatablettia
ja käy välillä hakemassa pinnalta happea. Kun se
laskeutuu takaisin pohjalle syömään, se ei heti
löydä sitä tablettia, vaan saattaa tuijotella
tarkkaan pohjaa kaukana tabletista ja käydä
näykkimässä kiviä, kun luulee niitä tabletiksi.
Sitten se lipuu hitaasti pitkin pohjaa ja aina
välillä pysähtyy tuijottamaan jotain
kiveä...Sitten kun se viimein löytää tiensä
tabletille, onkin jo aika lähteä uudelle
hapenhakureissulle pintaan...
Hei kaima!
Minulla on lehtikalapariskunta jonka puuhastelua
on ollut hauska seurata. Ne ovat nyt noin 2
vuotiaita ja kuteneet useaan kertaan. Emot ovat
vartioineet ja hoitaneet kutua hyvin. Poikasia
olen kasvattanut yhdestä kudusta noin 500 kpl.
Aina kun lähestyy akvaariota ne yleensä uivat
kovalla vauhdilla etulasin luokse "tanssimaan".
Ne tunnistavat väristä oman"herkku"ruokapurkkinsa
jota vilauttamalla alkaa hirmuinen vipinä ja
kalat tulevat pintaan aukomaan suutaan. Ne ovat
oppineet että pudotan kummallekkin nappulat
suoraan suuhun. Nappuloihin on helppo annostella
tarvittavat vitamiinit kun ne imevät nestettä
hyvin.
Yleensä pariskunta on aina yhdessä. Jos poika
päättää uida akvaarion toiseen laitaan tyttö
seuraa pienellä viiveellä perässä.
Keväällä jouduin erottamaan pariskunnan eri
akvaarioihin ne kun intoutuivat jatkamaan sukua
turhan usein jonka seurauksena toiset akvaarion
asukit alkoivat stressaantua jatkuvaan
ahdisteluun kun emot puolustivat reviiriään.
Pidin kaloja erillään parisen kuukautta jotta
tunteet hieman viilenisivät ja siirsin ne sitten
samaan altaaseen. Pari löysi heti toisensa ja
alkoi uida yhdessä kuten ennekin. Illalla kun
valot sammuivat alkoi altaasta kuulua matalia
naksauksia joita koiras lehtis päästeli
kurkustaan tytölle. Ajattelin että kaipa sillä
oli ollut ikävä yksin ilman kaveria.
Kiinnostaisiko muuten kirjoitella kala-aiheisia
juttuja pienellä viivellä joko näin tai ihan
perinteisesti kirjeen välityksellä ?! Kun huomaan
että olet ihastunut lehtikaloihinkin. Ja sinulla
on samanlainen into tähän harrastukseen.
Vaihdetaanko ajatuksia? Terveisin Katja
Hei, oli kiva lukea vaihteeksi jotain hauskaa :-)
Meillä nauratti, kun hankimme kääpiörihmaurosta
piristämään toisenkin naaraan, niin eiköhän nää
tytsät hyljänneet koko rihmaukon ja ryhtyneet
keskenään seurustelemaan - ukko parka yrittää
välillä käydä rihmimässä jompaa kumpaa, mutta
tytsät tykkää enemmän toisistaan :D
Perhoskirjoahvenet taas ovat tosi kiinnostuneita
pohjan putsaamisesta. Ilmeisesti putkessä
pyörivät kivet näyttävät mielenkiintoisilta. Saa
aina varoa, etteivät joudu vahingossa
lappoputkeen itsekin.
Juu, perhosten kanssa on aina tuo sama "ongelma"
pohjaa putsatessa. Kiinnostaa niin vietävästi,
että mitä siellä letkussa tapahtuu... Kasvejen
istutus pohjaan meinaa olla täysin ylivoimainen
tehtävä. Kaiva pieni kuoppa kiekkaan - ota kasvi
-äh, ahvenet kuopassa - hätistele ahvenet kauemmas
- ota kasvi - taas ahvenet kuopassa - puuh -
hätistele ne pois - ota kasvi - jne.... Välillä ei
oikein tiedä itkiskö vai nauraisko. Yleensä kyllä
naurattaa!!! =D
...mulla on 2 akvaarioo ja siisb kymmeniä kaloja
joista keskimäärin 3/4 tunkee riemastuneina
nenänsä lasiin kun näkee minusta edes vilauksen!
Hauska juttu lehtikalojesi kanssa, mutta ikävä
kertoa, ettei siinä ollut minulle mitään uutta.
Kuinka iso akva sulla muuten on? Meinaan vaan,
että 70l viikossa.
Jos luit juttuni tarkasti niin kerroin kyllä
altaani koonkin joka on 240 litraa ja eikös 1/3
ole riittävä sopiva määrä (osittainen vedenvaihto
joka viikko tässä tapauksessa?)eli siis 70litraa
suunnilleen. Ja en todellakaan tarkoittanut että
omat kalani olisivat ainoita jotka
käyttäytyisivät, kuten kerroin. Sitä paitsi
kaloistakin löytyy persoonallisiakin otuksia,
eikös sekin voi olla mahdollista?
Terveisin Katja
Ensiksikin kiitos kaikille, jotka vaivautuivat
lukemaan. Ja vastaamaan...
En tarkoittanut jutullani, että omat kalani
olisivat ainoita, jotka käyttäytyvät, kuten
kerroin. Halusin vain kertoa, kun kukaan muu ei
ole vielä ehtinyt... Piristystä joka tapauksessa,
eikö?
Ja Katjalle, kaimalleni terveisiä!