Suur kiitos vaan teille jotka olette valinneet valtaan puolueet kok,kesk,sdp,rkp,vihr...
Te olette isänmaanpettureita ja luopio kristittyjä kun äänestätte valtaan anti-kristillisiä päätöksiä tekeviä uskonollis-poliittisia klaani-lahkoja.
Ei kristitty siis uskova voi olla kirjoilla lahkoissa tai äänestää anti-kristillisiä päätöksiä tekeviä klaani-lahkoja, raamatun mukaan.
Kristillis vivahteisissa lahkoissa jota kolmen suurimman puoleen terävin kärki edustaa, ja joita vapaamuurarit ja klaanien sisäpiiri seurat ohjaa.
Jos voisi olla edellämainituissa anti-kristillisiä päätöksiä tekevissä klaani-lahkoissa niin, silloihan kristitty voisi olla vaikka Islamin-aika puolueen jäsen.
----------------------
nälkäiset lapset - Suomi24 Keskustelu
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116;conference=4500000000000382;posting=22000000033458956
nälkäiset lapset
Kirjoittanut: mitä tehdä? 9.3.2008 klo 00.13
Meillä on ongelmana lasteni kaverit, jotka usein tulevat nälkäisinä kylään. Itse en omiani koskaan päästä minnekään ennenkuin on syöty ja olen käskenyt tulla kotiin, jos nälkä yllättää kaverin luona, sillä minusta kylässä kerjääminen on häpeällistä. Janojuomaksi käsken pyytää vain vettä, mutta jos muuta tarjotaan niin tietenkin saa ottaa, mutta PYYTÄÄ saa vain vettä eikä mitään limsoja tai mehuja.
Pahinta on viikonloppuisin, kun lapsia tulee kylään puolenpäivän aikoihin ja viipyvät iltaan asti. Onko minun velvollisuuteni silloin ruokkia heidät? Toisinaan niin teenkin, mutta aina ruoka ei riitä, koska olen varannut sitä vain omalle perheelleni (elämme työttömyyskorvauksen varassa). Joskus vieraat lapset pyytävät syötävää tai yksinkertaisesti vain istuvat pöytään, kun me alamme syömään. En millään hennoisi kieltäytyä, vaikka toisaalta kihisen kiukusta moisen röyhkeyden vuoksi. Onko se todella röyhkeyttä vai olenko minä liian itsekäs? Mieheni moittii minua vieraanvaraisuuden puutteesta.
Esim. tänään kävi näin. Yhden aikaan tuli kaksi saman perheen lasta meille leikkimään ja meillä oli ruoka valmiina kolmen aikoihin. Sanoin vieraille, että odottakaa lastenhuoneessa, kunnes lapseni on syönyt ja hän tulee sitten takaisin luoksenne (muuten olisivat tulleet norkoilemaan pöydän ääreen). Olin paistanut kuusi broilerinkoipea, joista kaksi olin tarkoittanut huomisen viillokkia varten ja neljä siis meille neljälle perheeni jäsenelle riisin kera. Lisäksi oli patonkia kullekin kaksi palasta. Mieheni joutui aterian aikana puhelimeen ja kun me muut päätimme ruokailun, niin kaverit tulivat keittiöön ja nappasivat pöydältä miehelleni tarkoitetut patonginpalat lupaa kysymättä (enempää patonkia minulla ei ollut, joten mieheni jäi kokonaan ilman). Hetken kuluttua tulivat hakemaan lisää ja huokaisivat syvään, kun ei enempää ollut. Toinen äkkäsi tiskipöydällä odottavat kaksi broilerinkoipea ja meni kysymään pojaltani, saisivatko he syödä ne. En antanut, koska siinä olisi mennyt meidän sunnuntain ruokamme. Sanoin pojalleni, että menkööt kotiinsa syömään, jos nälkä on.
Joskun mietin olenko aivan kauhean ilkeä lapsipoloja kohtaan, mutta jotenkin tuntuu, ettei minun velvollisuuteni voi mitenkään olla vieraiden lasten ruokkiminen, kun ei siitä heidän vanhempiensakaan kanssa ole sovittu. Jotkut eivät vain yhtään välitä lastensa ruoka-ajoista. Eräs toinen lapsi tulee usein viikonloppuna puolenpäivän aikoihin ja ilmoittaa, että saa olla meillä kahdeksaan, jolloin äiti tulee hakemaan. Vilkaisen kelloa ja mietin, että mistähän tuo äiti sen tietää, että MINULLE sopii niin pitkä vierailu ja että myös ruokin hänen lapsensa sillä aikaa. Lapsi voi kertoa syöneensä aamulla esim. yhden banaanin ja silloin kysäisen, että kuinkas meinaat jaksaa kahdeksaan asti illalla yhdellä banaanilla. Tietenkin sitten pyydän syömään kanssamme ja yritän jotenkin jakaa vähäisenkin ruoan niin että kaikille riittää.
Joskus olen yllättänyt vieraita lapsia keittiössämme syömässä ilman lupaa ja jopa ilman oman lapsemme läsnäoloa. Näitä nälkäkurkia tulee neljästä eri perheestä, joten pelkään sen olevan yleisempikin suuntaus, etteivät vanhemmat huolehdi lastensa täydestä vatsasta ennen kylään menoa. Vain yhden perheen äiti aina soittaa ja kysyy ruokapuolesta, jos lapsen on tarkoitus olla meillä pidempään, ja usein laittaa vielä jotain pientä syötävää tai juotavaa lapsen mukana.
Miten teillä toimitaan vieraiden lasten suhteen ruoka-aikana ja jos pyytävät syötävää?
Te olette isänmaanpettureita ja luopio kristittyjä kun äänestätte valtaan anti-kristillisiä päätöksiä tekeviä uskonollis-poliittisia klaani-lahkoja.
Ei kristitty siis uskova voi olla kirjoilla lahkoissa tai äänestää anti-kristillisiä päätöksiä tekeviä klaani-lahkoja, raamatun mukaan.
Kristillis vivahteisissa lahkoissa jota kolmen suurimman puoleen terävin kärki edustaa, ja joita vapaamuurarit ja klaanien sisäpiiri seurat ohjaa.
Jos voisi olla edellämainituissa anti-kristillisiä päätöksiä tekevissä klaani-lahkoissa niin, silloihan kristitty voisi olla vaikka Islamin-aika puolueen jäsen.
----------------------
nälkäiset lapset - Suomi24 Keskustelu
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116;conference=4500000000000382;posting=22000000033458956
nälkäiset lapset
Kirjoittanut: mitä tehdä? 9.3.2008 klo 00.13
Meillä on ongelmana lasteni kaverit, jotka usein tulevat nälkäisinä kylään. Itse en omiani koskaan päästä minnekään ennenkuin on syöty ja olen käskenyt tulla kotiin, jos nälkä yllättää kaverin luona, sillä minusta kylässä kerjääminen on häpeällistä. Janojuomaksi käsken pyytää vain vettä, mutta jos muuta tarjotaan niin tietenkin saa ottaa, mutta PYYTÄÄ saa vain vettä eikä mitään limsoja tai mehuja.
Pahinta on viikonloppuisin, kun lapsia tulee kylään puolenpäivän aikoihin ja viipyvät iltaan asti. Onko minun velvollisuuteni silloin ruokkia heidät? Toisinaan niin teenkin, mutta aina ruoka ei riitä, koska olen varannut sitä vain omalle perheelleni (elämme työttömyyskorvauksen varassa). Joskus vieraat lapset pyytävät syötävää tai yksinkertaisesti vain istuvat pöytään, kun me alamme syömään. En millään hennoisi kieltäytyä, vaikka toisaalta kihisen kiukusta moisen röyhkeyden vuoksi. Onko se todella röyhkeyttä vai olenko minä liian itsekäs? Mieheni moittii minua vieraanvaraisuuden puutteesta.
Esim. tänään kävi näin. Yhden aikaan tuli kaksi saman perheen lasta meille leikkimään ja meillä oli ruoka valmiina kolmen aikoihin. Sanoin vieraille, että odottakaa lastenhuoneessa, kunnes lapseni on syönyt ja hän tulee sitten takaisin luoksenne (muuten olisivat tulleet norkoilemaan pöydän ääreen). Olin paistanut kuusi broilerinkoipea, joista kaksi olin tarkoittanut huomisen viillokkia varten ja neljä siis meille neljälle perheeni jäsenelle riisin kera. Lisäksi oli patonkia kullekin kaksi palasta. Mieheni joutui aterian aikana puhelimeen ja kun me muut päätimme ruokailun, niin kaverit tulivat keittiöön ja nappasivat pöydältä miehelleni tarkoitetut patonginpalat lupaa kysymättä (enempää patonkia minulla ei ollut, joten mieheni jäi kokonaan ilman). Hetken kuluttua tulivat hakemaan lisää ja huokaisivat syvään, kun ei enempää ollut. Toinen äkkäsi tiskipöydällä odottavat kaksi broilerinkoipea ja meni kysymään pojaltani, saisivatko he syödä ne. En antanut, koska siinä olisi mennyt meidän sunnuntain ruokamme. Sanoin pojalleni, että menkööt kotiinsa syömään, jos nälkä on.
Joskun mietin olenko aivan kauhean ilkeä lapsipoloja kohtaan, mutta jotenkin tuntuu, ettei minun velvollisuuteni voi mitenkään olla vieraiden lasten ruokkiminen, kun ei siitä heidän vanhempiensakaan kanssa ole sovittu. Jotkut eivät vain yhtään välitä lastensa ruoka-ajoista. Eräs toinen lapsi tulee usein viikonloppuna puolenpäivän aikoihin ja ilmoittaa, että saa olla meillä kahdeksaan, jolloin äiti tulee hakemaan. Vilkaisen kelloa ja mietin, että mistähän tuo äiti sen tietää, että MINULLE sopii niin pitkä vierailu ja että myös ruokin hänen lapsensa sillä aikaa. Lapsi voi kertoa syöneensä aamulla esim. yhden banaanin ja silloin kysäisen, että kuinkas meinaat jaksaa kahdeksaan asti illalla yhdellä banaanilla. Tietenkin sitten pyydän syömään kanssamme ja yritän jotenkin jakaa vähäisenkin ruoan niin että kaikille riittää.
Joskus olen yllättänyt vieraita lapsia keittiössämme syömässä ilman lupaa ja jopa ilman oman lapsemme läsnäoloa. Näitä nälkäkurkia tulee neljästä eri perheestä, joten pelkään sen olevan yleisempikin suuntaus, etteivät vanhemmat huolehdi lastensa täydestä vatsasta ennen kylään menoa. Vain yhden perheen äiti aina soittaa ja kysyy ruokapuolesta, jos lapsen on tarkoitus olla meillä pidempään, ja usein laittaa vielä jotain pientä syötävää tai juotavaa lapsen mukana.
Miten teillä toimitaan vieraiden lasten suhteen ruoka-aikana ja jos pyytävät syötävää?
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja se ei todellakaan ole hallituksen vika.tai oikeastaan on pitäisi kieltolaki laittaa suomeen takaisin 100 vuodeksi.
Jos sitä meinasit kertoa.
Tietysti tässäkin toimii voimakkaimmin kysynnän ja tarjonnan laki. Jos annat joskus ruokaa niin silloin lapset ymmärtävät että se on täysin käypä käytäntö.
Jos lapsi on teillä kylässä ja Sinä valmistat ruokaa perheellesi on sanomattakin selvää että lapselle tulee nälkä. (Ruoanlaitostahan lähtee ruokahalua kiihoittavia aromeita).
Miksi et kysyisi lasten vanhemmilta suoraan että, hei onko tarkoitus että lapsesi ruokaileekin meillä?
Useinmiten nuo kertomasi kaltaiset ongelmat lähtevät siitä että vanhemmat eivät kykene sosiaaliseen kanssakäymiseen keskenään ja sitten toimitaan enemmän ja vähemmän epäloogisesti ja vyörytetään vastuu alaikäisille lapsille.
Koska meillä on aina annettu myös kylässä oleville ruokaa, en ole mokomaa edes ihmeemmin pohtinut. Jos kotona sattuu olemaan vieraita teen jotain sellaista jota voin tarjoilla kaikille, kuten pannaria, itsetehtyä pitsaa, perunoista teenkin muussia koska se on riittoisamaa, pastaa on aina kaapissa niin paljon että pystyy vääntämään jonkin sortin pastan kastikkeineen jne. Työttömyyskorvauksilla ja pienellä eläkkeellä meilläkin eletään mutta ainakin toistaiseksi on riittänyt jaettavaa. Miten sitä nyt sanotaankin että hyvä antaa vähästäänkin, paha ei paljostakaan...
Meillä on aina vieraille tarjottu ruokaa,vaikka ei ois ruoka-aikakaan,kysytään onko nälkä...kyllä on ruoka riittänyt aina,vaikka tiukoilla ollaankin.
Jo lapsuudenkodissa jokainen sai ruokaa jos nälkä oli.
On kyllä pystytty vähistä rahoista ruoka tarjoamaan muillekkin.