Tuota hengenravintoa välillä

Tää on spesiaalitextiä mummoille,mutta kiehtoi kauneudessaan ja en malta olla jakamatta:)

Saakohan lainata,no lainaan...



Maaliskuussa lumen alta paljastuvan maan tuoksu sekoittaa pään.Mummojen puutarhassa on pieni kasvishuone,jossa tähän aikaan vuodesta on vain kaksi vanhaa nojatuolia.Niissä istuskellaan flirttailemassa keväälle.

Mummot ovat omin käsin rakentaneet puutarhaansa myös pömpelin,jossa voi elää luonnon kaikkien vuodenaikojen sisällä.Tänään päivä on ollut aurinkoinen ja pensaista on kuulunut vimmainen sirkutus.Illalla pakastaa,mutta sisällä kamiinan ympärillä hehkuu lämpö.Taivaalle nousee appelsiinin värinen kuu.

Ikkunan takana on ikivanhoja omenapuita,jotka koukeroisineen oksineen ovat pihan sielu.Niitä on varjeltu ja tuettu huolella.Puoliksi onttokin puu on vielä täynnä elinvoimaa ja antaa uskollisesti satoa.

Mummot eivät haluaisi olla ketään muita missään muualla,heidän puutarhassaan nautitaan ystävyydestä ja yhdessäolosta.Tätä hetkeä ei vaihdettaisi nuoruuteen eikä edes uuteen elämään.Kokemukset ovat juuri tuoneet tähän,ja menneisyyden kovatkin kipukohdat ovat saaneet selityksensä.Ilman yötä ei ole päivää,eikä jatkuva päivänpaiste tekisi onnelliseksi.Elämä on arvokas,koska se päättyy joskus.

Tämä ikä on hyvä.Se on kuorittu aikuisuuden ahtaiden normien ja sääntöjen alta;on päästy lasten kaltaisiksi.Kukaan ei tiedä montako ystävyyden vuotta,päivää tai sekuntia on jäljellä,mutta juuri nyt kaikki on hyvin,ja se riittää.

Maaliskuinen yö kutsuu kiikaroimaan meren rannalle.Ilmassa kuuluu joutsenten siipien humina.
Vuodenaika on vaihtunut.

Siis nappas meikäläiseen mummuna,mutta kaunista kaikille enivei..Mynttikselle ja Jermulle kans;D