Vanhaviertolaiset?

olivat Venäjän vanhauskoisia. Vera = usko. Vanhauskoisten eli starovertsien lahko syntyi 1600-luvulla, kun patriarkka Nikonin toimesta alettiin korjata Venäjän kirkon jumalanpalveluskirjoja. Vanhauskoiset eivät hyväksyneet näitä uusia kirjoja, ja niin he erosivat kirkosta. Starovertsien tunnusmerkki oli kahdella sormella tehtävä ristinmerkki.

Vanhauskoisia oli myöhemmin kahta eri lahkoa papilliset ja papittomat. Osa papillisista liittyi 1900-luvun alkupuolella takaisin Venäjän valtionkirkkoon. Heitä kutsutaan edinovertseiksi eli yksiuskoisiksi.

Vanhauskoiset pakenivat valtiovallan vainoa pohjoisiin erämaihin. Karjalassa oli lähinnä papittomia vanhauskoisia, joilla oli omat luostarinsa. Papittomilla ei ollut pappeja, koska he eivät olleet saaneet yhtään piispaa mukaan liikkeeseensä, joka olivsi voinut vihkiä seuraavan piispan ja pappeja. Sen takia heillä ei ollut muitakaan sakramentteja, kastetta lukuun ottamatta. Kasteenhan saa toimittaa maallikkokin. Vanhauskoisten liturgiasta jäi ehtoollisosa pois. Heillä oli hienoja kirkkoja, joissa oli upeat ikonostaasit, mutta ikonostaasin takana alttarihuoneessa ei ollut mitään, vaan alttari oli tyhjä.

Vanhauskoiset pyrkivät eristäytymään muista ihmisistä. Heillä oli omat astiansa, joista muut eivät saaneet syödä, minkä takia Karjalassa heitä kutsuttiin "kuppiuskoisiksi". Vanhauskoisten elämä oli hyvin ankaraa. He vastustivat maallisia huvituksia kuten tanssia, tupakanpolttoa sekä kahvin- ja teenjuontia, paastosivat ankarasti ja rukoilivat yötä päivää.

Tässä tietoa
ja lisää vanhauskoisista samalta kirjoittajalta teoksessa Minun bysanttini, toimittanut Aune Jääskinen.

Joensuun yliopisto - Suomen ja Karjalan historia
Yury Shikalov

syntynyt 1955,
kotikunta Joensuu

diplomi-insinööri, Leningradin hydrologikorkeakoulu, 1977
filosofian maisteri, Joensuun yliopisto, 2001
filosofian lisensiaatti, Joensuun yliopisto, 2002


Tutkija, historian laitos 2001-2005
Tutkija, Karjalan tutkimuslaitos 2005

Väitösaika ja -paikka
12.01.2008, 12.00, sali C 2, Carelia-talo

Väitöskirja
"Ilona on käki metsässä, ilona on lapsi perehessä". Syntymä, imeväiskuolleisuus ja aviottomat lapset Vienan Karjalassa ja Vienanmeren länsirannikolla 1860-1910-luvuilla

Vastaväittäjä
FT Kirsi Warpula, Helsingin yliopisto

Kustos
prof. Tapio Hämynen, Yhteiskunta- ja aluetieteiden tiedekunta



"Ilona on käki metsässä, ilona on lapsi perehessä". Syntymä, imeväiskuolleisuus ja aviottomat lapset Vienan Karjalassa ja Vienanmeren länsirannikolla 1860-1910-luvuilla




Imeväiskuolleisuus ja perhe-elämä Vienan Karjalassa 1800-luvulla

Filosofian maisteri Yury Shikalovin Suomen ja Karjalan historian alaan kuuluva väitöskirja on tutkimus siitä, olivatko kaikki talonpoikaisperheisiin syntyneet lapset todellakin iloksi vanhemmille Vienan Karjalassa 1800-luvun lopussa. Jo 1800-luvulla venäläisten tutkijoiden parissa yleistyi käsitys, jonka mukaan Vienassa asuva kansa oli sivistymätöntä ja noudatti lasten hankinnassa perinteisiä normeja synnyttäen mahdollisimman monta lasta. Tämä tutkimus luo toisenlaisen kuvan vienankarjalaisista lapsiperheistä. Tutkimuksesta käy ilmi, kuinka lapsimäärää pyrittiin säännöstelemään Vienan perheissä ja miten pikkulapsia hoidettiin, jotteivät he menehtyisi jo ensimmäisen ikävuoden aikana.
Väitöksessä selvitetään, oliko imeväiskuolleisuus 1800- luvulla yhtä suurta vienankarjalaisissa kylissä kuin venäläisissä talonpoikaisperheissä. Väitöskirjassa tutkitaan myös, mihin pikkulapset sairastuivat ja miten heitä pyrittiin pelastamaan tautien kourista sekä miten uskonnollinen elämä Vienassa ja sen lähiympäristössä vaikutti lapsiperheisiin. Tutkimus antaa laajan kuvan vienankarjalaisten ja heidän lähinaapuriensa työelämästä, terveydenhuollosta, uskonnosta ja uskomuksista sekä monista muista asioista, jotka vaikuttivat lastensaantiin ja perhe-elämään Vienassa ja sen naapurialueilla 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa.

http://www.ortodoksi.net/tietopankki/ortodoksinen_kirkko/vanhauskoiset.htm