Meidän poika täytti kaksi vuotta viime kuussa ja hallussa on vain yksi sana "anna". Tämäkin sana tulee vain silloin kun oikein kovasti haluaa jotakin esim. herkkukaapin edessä kun haluaa suklaamunia :)
Muuten poika ymmärtää puhetta ja tottelee käskyjä ja ilmaisee itseään osoittelemalla ja omilla viittomilla, joita on kehittänyt tullakseen ymmärretyksi. Näyttää myös leluja tai muita esineitä kun haluaa tulla ymmärretyksi. Puhetta ei kuitenkaan tule tai siis omaa juttua kylläkin, mutta muuta ei. Poika tuntuu jotenkin jännittävän puheen tulemista. Äitinä olen aistinut, että pojan luonne on sellainen, että harjoittelee asioita "salaa" ja tekee ne vasta sitten kun kunnolla osaa. Esimerkiksi kävelemäänkin oppi yhtäkkiä enkä edes osannut varautua kun ei oltu yhtään sitä harjoiteltu. Ennen en ollut asiasta vielä huolissani, mutta kun tuo kaksi vuotta tuli täyteen niin nyt on alkanut huoli asiasta painaa. Neuvolasta annettiin tarkastuskäynti 2 ja puolovuotis päiväksi puheen takia. Nytkin oli jo puhetta puheterapian aloittamisesta, mutta jotenkin itse en haluaisi poikaa vielä painostaa. Tänään juttelin asiasta ensi kerran pojan kanssa, kun en ymmärtänyt eleistä, mitä hän halusi sanoa. Sanoin pojalle, että nyt äiti ei ymmärrä mitä sinä tarkoitet. Jotta äiti ymmärtäisi paremmin niin sinun täytyy sanoa, mitä sinä tarkoitat. siihen poika puristi päätään, että ei, ei, ei. Sitten minä sanoin, että sinua varmasti jännittää se puhuminen, mutta äiti on ihan varma, että sinä puhut hienosti.
Miten tässä asiassa nyt sitten pitäisi toimia ja kuinka kannustaa poikaa puhumaan. Onko muilla kokemuksia?
Kaksivuotias ja yksi sana!
18
4284
Vastaukset
- huoli...
Heippa,
Toimin itse lastentarhanopettajana ja olen sitä mieltä, että tuskin sinulla on vielä mitään syytä huoleen. Kaikki lapset oppivat puhumaan yksilöllisesti ja tuntuu, että joskus tuijotetaan liikaa "tilastoihin". Mielestäni on jo hyvä merkki, että lapsesi osaa edes yhden sanan. Muut sanat saattavat alkaa tulla hyvinkin äkkiä. Omassa tämänhetkisessä ryhmässäni eräs poika vielä muutama viikko sitten sanoi vain yksittäisiä sanoja, nyt tulee jopa kahden kolmen sanan lauseita.
Huolehtiminen ei tuossakaan asiassa auta :) Ja jos puhetta ei ala tulemaan, niin sitten vain iloisin mielin puheterapeutille. Ei se tarkoita sitä, että lapsessa olisi jotakin vikaa ja harjoitus tekee mestarin! :) - jo hallussa!
Muut tulevat kyllä kun tarve niin vaatii. Huomaat kyllä.
- kannata
varoa painostamisen pelossa. Ihan mukavia ovat olleet. Meillä ainakin lapsi on nauttinut puheterapiahetkistä. Ei teillä varmaankaan vielä mitään hätää ole, mutta epätietoisena odottaminen on minusta sitä kaikkein pahinta. Eikä puheterapiasta ainakaan mitään haittaa ole.
Tsemmpiä!!- mutta..
2v. ei välttämättä oteta vielä puheterapiaan.
- ap-
Kiitos kovasti kaikille vastauksista ja kannustavista viesteistä :)
Vielä ei ole poika ruvennut enempää puhumaan, mutta olen rohkeasti nyt kannustanut siihen enemmän ja kehunut kovasti jo pienemmästäkin yrityksestä. Ihana kuulla, että vielä ei tarvitse huolestua, mutta tuli vain tätä palstaa lukiessa aluksi vielä huolestuneempi ole, kun joku oli huolissan jo puolitoista vuotiaasta, joka ei puhunut ja meillä ollaan jo pari vuotta.
Puheterapiaan menemisestä/siellä olosta ei ole itselläni paljon kokemuksia. Tällä palstalla toiset sanoo, että lapsi viihtyy hyvin eikä terapia ole raskasta ja toinen taas sanoi, että lapsi on ihan väsynyt terapian jälkeen. itse en olisi vielä edes osannut ajatella puheterapiaa, mutta neuvolantäti otti asian puheeksi ja mietti lähetteen laittamista. Helsingissä asutaan, että en tiedä kauanko täällä sitten joutuu odottamaan terapiaan pääsyä. - ..........
Ihan sama homma oli meillä, mutta reilu puoli vuotta myöhemmin lapsi höpöttää jatkuvasti, sanavarasto on erittäin laaja, ja puhe selkeää. Aloitusta odotettiin, mutta alkuun päästyään on tosiaan hirveää vauhtia kehittynyt tuo puhe.
Noista puhumaan kannustamisista ei varmaan ole haittaa, jos et painosta kovasti. Kirjojen ja lehtien luku, asioiden nimeäminen, laulaminen yhdessä jne. ovat hyvä ajanvietekin. Meillä saattoi osasyynä olla hitauteen se, että oli hoidossa kaksi nuorempaa kaveria, ja yhteinen touhu löytyi sillä poikien omalla kielellä, eli siellä ei juuri sanoja tarvinnut. Kotihoitoon jäännin jälkeen tuli tuohon puhumiseen vauhtia.
Meilläkin lapsi ymmärsi puhetta hienosti, ja osasi toimia ohjeiden mukaan. Mutta tosiaan, puhetta ei tullut. - kysymys..
Jos vielä luet tätä viestiketjua niin kiinnostais tietää onko pojallasi ollut korvaongelmia, eli paljon korvatulehduksia tms?
- ap.
Ei ole ollut meillä korvatulehduksia kohta vuoteen ja aikaisemminkin niitä oli vain kaksi kappaletta, joten ei pitäisi korvilla olla vaikutusta puheeseen. Mummoni epäili myös jäykkää kielijännettä, mutta kun kysyin asiaa neuvolassa, totesivat, että se ei vaikuta koko puheen viivästymiseen, vaan joidenkin äänteiden tuloa saattaa haitata :) Tutistakin luovuttiin monta kuukautta sitten ja ajattelin sen nopeuttavan prosessia ja omaa kieltä tulikin paljon lisää, mutta ei selkeitä sanoja.
Ei tässä oikein auta muu kuin antaa pojan kehittyä rauhassa ja olla murehtimatta turhista. Silti tilanne on ulkoisen paineen takia välillä hankalaa, sillä sukulaiset ihmettelee joka kerta soittaessaan, että eikö se nyt vieläkään puhu ja kerhoissa ei ole muita joilla puhe olisi kehittynyt yhtä hitaasta, vaan kaikki nuoremmatkin lapset jo puhuvat sanoja tai selkeästi matkivat ja yrittävät toistaa sanoja. Meillä tällaista selkeää matkimista ei ole olleenkaan :(
Kirjoja kuitenkin luetaan tosi paljon ja niistä pitää toistaa sanoja ja osoitella mikä mikin on sekä lauluja lauletaan todella paljon. Kaikkia perus kotikonsteja tehdään siis joka ikinen päivä. Poika on ollut koko ajan kotihoidossa, jossa äiti höpöttää koko ajan (puhelias kun on ;)niin pojalla kuin pienelle siskollekin, joka luultavasti voi oppia puhumaan ennen isoveljeään!
Jotkut sanovat, että pistä hoitoon niin oppii siellä puhumaan, kun kukaan ei ymmärrä muuten. No, en ota tätä kovin vakavana neuvona. - asgasg
ap. kirjoitti:
Ei ole ollut meillä korvatulehduksia kohta vuoteen ja aikaisemminkin niitä oli vain kaksi kappaletta, joten ei pitäisi korvilla olla vaikutusta puheeseen. Mummoni epäili myös jäykkää kielijännettä, mutta kun kysyin asiaa neuvolassa, totesivat, että se ei vaikuta koko puheen viivästymiseen, vaan joidenkin äänteiden tuloa saattaa haitata :) Tutistakin luovuttiin monta kuukautta sitten ja ajattelin sen nopeuttavan prosessia ja omaa kieltä tulikin paljon lisää, mutta ei selkeitä sanoja.
Ei tässä oikein auta muu kuin antaa pojan kehittyä rauhassa ja olla murehtimatta turhista. Silti tilanne on ulkoisen paineen takia välillä hankalaa, sillä sukulaiset ihmettelee joka kerta soittaessaan, että eikö se nyt vieläkään puhu ja kerhoissa ei ole muita joilla puhe olisi kehittynyt yhtä hitaasta, vaan kaikki nuoremmatkin lapset jo puhuvat sanoja tai selkeästi matkivat ja yrittävät toistaa sanoja. Meillä tällaista selkeää matkimista ei ole olleenkaan :(
Kirjoja kuitenkin luetaan tosi paljon ja niistä pitää toistaa sanoja ja osoitella mikä mikin on sekä lauluja lauletaan todella paljon. Kaikkia perus kotikonsteja tehdään siis joka ikinen päivä. Poika on ollut koko ajan kotihoidossa, jossa äiti höpöttää koko ajan (puhelias kun on ;)niin pojalla kuin pienelle siskollekin, joka luultavasti voi oppia puhumaan ennen isoveljeään!
Jotkut sanovat, että pistä hoitoon niin oppii siellä puhumaan, kun kukaan ei ymmärrä muuten. No, en ota tätä kovin vakavana neuvona.Liian tiukka kielijänne voi estää puheen tulemisen, ei pelkästään yksittäisiä äänteitä.
Selvitä kuinka pitkät jonot puheterapiaan on. Jos on pitkät, menkää jonoon. Perukaa sitten, jos vaikuttaa että ei ole tarvetta.
Puheterapia ei ole mörkö, jossa lapsia pakotetaan väkisin oppimaan puhumaan. Puheterapeutit ovat ammattilaisia jotka osaavat houkutella lapsen tuottamaan äänteitä ilman että lapsi itse sitä edes tajuaa.
Haluttomuus puhua kuullostaa minusta huolestuttavalle. Puheterapiat ovat täynnä puhumattomia kolmevuotiaita, ongelma on yleisempi mitä uskotkaan.
Kannattaa tutustua kirjaan "Joko se puhuu? " löytyy tällä nimellä kirjastosta ja se vastaa juuri näihin kysymyksiisi.
Puhumattomien lasten kohdalla päivähoitoon laittamista käytetään kuntoutuksen keinona. Jos vain odotat ja odotat,koska "olla murehtimatta turhista" ja mitään ei tapahdu, niin kuka siinä tapauksessa kärsii eniten? Lapsesi, joka ei saa kuntoutusta. - ap.
asgasg kirjoitti:
Liian tiukka kielijänne voi estää puheen tulemisen, ei pelkästään yksittäisiä äänteitä.
Selvitä kuinka pitkät jonot puheterapiaan on. Jos on pitkät, menkää jonoon. Perukaa sitten, jos vaikuttaa että ei ole tarvetta.
Puheterapia ei ole mörkö, jossa lapsia pakotetaan väkisin oppimaan puhumaan. Puheterapeutit ovat ammattilaisia jotka osaavat houkutella lapsen tuottamaan äänteitä ilman että lapsi itse sitä edes tajuaa.
Haluttomuus puhua kuullostaa minusta huolestuttavalle. Puheterapiat ovat täynnä puhumattomia kolmevuotiaita, ongelma on yleisempi mitä uskotkaan.
Kannattaa tutustua kirjaan "Joko se puhuu? " löytyy tällä nimellä kirjastosta ja se vastaa juuri näihin kysymyksiisi.
Puhumattomien lasten kohdalla päivähoitoon laittamista käytetään kuntoutuksen keinona. Jos vain odotat ja odotat,koska "olla murehtimatta turhista" ja mitään ei tapahdu, niin kuka siinä tapauksessa kärsii eniten? Lapsesi, joka ei saa kuntoutusta.kiitos ajatuksistasi, vaikka ne eivät kovin kannustavia olleetkaan.
Totta kuitenkin puhut tuosta puheterapiaan jonottamisesta, että jos jonot ovat pitkät voisimme liittyä sen jatkoksi, jotta apua olisi sitten nopeasti saatavilla, jos puhetta ei rupeakkaan tulemaan kunnolla.Täytyy neuvolasta kysyä asiaa, kun ensi kuussa sinne taas menemme pienemmän siskon käynnille. Itse puheterapiasta minulla ei ole kokomusta, kuten jo aikaisemmin mainitsinkin. Joittenkin mielestä puheterapia on lapselle raskasta joidenkin mielestä ei. Näin ainakin tämän palstan mukaan. Oletko itse puheterapeutti vai onko sinulla lapsi, joka olisi käynyt terapiassa, kun tiedät asiasta. Olisi kiva kuulla mitä kautta olet itse kokemuksesi saanut, kun puhut niin varmaan sävyyn?
Kielijänteestä minulla ei ole muuta tietoa kuin neuvolan sana asiaan ja en näe syytä, miksi neuvolantätimemme olisi valehdellut asiasta. kielijänteen en kuitenkaan usko olevan ongelma. sillä omaa puhettaa tulee hyvin ja paljon sekä kaikkien tavujen harjoitusta :)
Sen vielä haluaisin sanoa, että poikamme ei mielestäni ole haluton puhumaan vaan ennemminkin ujostelee asiaa. Päivähoitoon en aijo lastani ainakaan vielä laittaa tämän asian takia. Vasta sitten jos joudumme puheterapiaan ja puheterapeutti on todella sitä mieltä, että se on tarpeen!Monet ovat kuitenkin kertoneet täällä kokemuksistaan oman lapsensa kanssa, että eivät ole kaksivuotiaina vielä puhuneet, mutta kaksi ja puolivuotiaina kylläkin. Asiaa siis seurataan huolellisesti, mutta ei se siitä joka päivä murehtimalla parane. Mitään turhia emme siis odottele!
Kiitos vielä kirja vinkistä, sitä voisi vilkaista.
Ai niin! Yksi edistymisaskel taas lähemmäs puheella kommunikointiin on otettu. Poikani ei ole aiemmin matkinut minkään eläinten ääntä, jos häneltä on kysytty, mitä esimerkiksi koira sanoo. Nyt muutaman päivän sisällä hän on ruvennut matkimaan karhun murinaa ja käärmeen sihinää, kun kysytään että mitä käärme tai karhu sanoo :) - asgasap
ap. kirjoitti:
kiitos ajatuksistasi, vaikka ne eivät kovin kannustavia olleetkaan.
Totta kuitenkin puhut tuosta puheterapiaan jonottamisesta, että jos jonot ovat pitkät voisimme liittyä sen jatkoksi, jotta apua olisi sitten nopeasti saatavilla, jos puhetta ei rupeakkaan tulemaan kunnolla.Täytyy neuvolasta kysyä asiaa, kun ensi kuussa sinne taas menemme pienemmän siskon käynnille. Itse puheterapiasta minulla ei ole kokomusta, kuten jo aikaisemmin mainitsinkin. Joittenkin mielestä puheterapia on lapselle raskasta joidenkin mielestä ei. Näin ainakin tämän palstan mukaan. Oletko itse puheterapeutti vai onko sinulla lapsi, joka olisi käynyt terapiassa, kun tiedät asiasta. Olisi kiva kuulla mitä kautta olet itse kokemuksesi saanut, kun puhut niin varmaan sävyyn?
Kielijänteestä minulla ei ole muuta tietoa kuin neuvolan sana asiaan ja en näe syytä, miksi neuvolantätimemme olisi valehdellut asiasta. kielijänteen en kuitenkaan usko olevan ongelma. sillä omaa puhettaa tulee hyvin ja paljon sekä kaikkien tavujen harjoitusta :)
Sen vielä haluaisin sanoa, että poikamme ei mielestäni ole haluton puhumaan vaan ennemminkin ujostelee asiaa. Päivähoitoon en aijo lastani ainakaan vielä laittaa tämän asian takia. Vasta sitten jos joudumme puheterapiaan ja puheterapeutti on todella sitä mieltä, että se on tarpeen!Monet ovat kuitenkin kertoneet täällä kokemuksistaan oman lapsensa kanssa, että eivät ole kaksivuotiaina vielä puhuneet, mutta kaksi ja puolivuotiaina kylläkin. Asiaa siis seurataan huolellisesti, mutta ei se siitä joka päivä murehtimalla parane. Mitään turhia emme siis odottele!
Kiitos vielä kirja vinkistä, sitä voisi vilkaista.
Ai niin! Yksi edistymisaskel taas lähemmäs puheella kommunikointiin on otettu. Poikani ei ole aiemmin matkinut minkään eläinten ääntä, jos häneltä on kysytty, mitä esimerkiksi koira sanoo. Nyt muutaman päivän sisällä hän on ruvennut matkimaan karhun murinaa ja käärmeen sihinää, kun kysytään että mitä käärme tai karhu sanoo :)Tarkoitukseni ei ole pelotella, vaan kannustaa. Jos puhe ei kehity kunnolla, on tärkeää, ettei silmiä ummisteta ja kuvitella, että "jokainen oppii ajallaan". Voi olla, että teillä lähtee puhe kehittymään, voi olla ettei. Joka tapauksessa kannattaa seurata. Jos puheen tuottamisessa on ongelmaa, tärkeää on hakea kuntoutusta mahdolisimman ajoissa.
Puheterapiakäynnistä ei teille ole muuta haittaa kuin, että se vie vähän aikaa. Voi olla, että puheterapeutti arvioi, ettei vielä tarvitse tehdä mitään tai sitten saatte sieltä lisää hyviä ohjeita, miten tukea puheen kehitystä tai sitten pääsette kuntoutukseen. Muutama arviointikäynti puheterapeutilla ei varmaan ole teiltä mitenkään pois? Ja saatte ammattilaisen arvion asiasta.
Miten lapsi reagoi puheterapiaan, riippuu myös siitä, miten vanhemmat suhtautuvat siihen. Positiivinen, iloinen suhtautuminen puheterapiaan auttaa lasta sopeutumaan siihen. Puheterapia on terapiaa leikin varjolla, lapsi saa leikkiä tädin (aika moni on nainen) kanssa eikä huomaakaan, et toiminnan takana yritetään ajaa jotain muuta. :)
En ole puheterapeutti, mutta olen perehtynyt opiskeluissani kielenkehityksen häiriöihin sekä meillä on myös perheessä omakohtaista kokemusta viivästyneestä puheenkehityksestä, joten tiedän kyllä mistä puhun.
Neuvolatätien asiantuntemus ei riitä kovin syvällisesti kielenkehityksen vaikeuksien tuntemukseen, joten puheterapeutti on siksikin hyvä osoite saada asianmukaista arviointia ja ohjausta.
Kuullosti todella tutulle! Kaikkien muiden lapset matkivat jo alle yksivuotiaina eri eläinten ääniä, mutta meidän lapsi ei suostunut/uskaltanut/ halunnut matkia eläinten ääniä. Se oli ensimmäisiä asioita, mistä meille huoli syntyi. Naamioi se leikiksi, ja kannusta lasta oikein valtavasti, kun hän vastaa vähänkään sinnepäin, miten joku koira/kissa/karhu/käärme tms. sanookaan. Sinänsä ei ole edes väliä, kehittyykö lapsen puhe seuraavan puolen vuoden kuluessa ajallaan vai ei. Joka tapauksessa voitte kannustaa hienovaraisesti itsensä ilmaisemiseen monin eri tavoin ja tukea puheen kehitystä. Jos lapsen puheesta ei saa selvää, käyttäkää tukiviittomia apuna, ettei tule turhautumisia ja raivostumisia kun lasta ei ymmärretä. Kaikkea hyvää teille.
- Nimetön
Mihin helevettiin on kiire, kaikki nopeesti, kiire oppia,......ei eiEIEIEIEIEIEIEIEIEIEIEI!!!
OLE HUOLETTA, naapurin poika oppi aikoinaan puhumaan 4-5v ja nyt lukiossa, ossaa siis puhua!!!
Mun lapsista eka oppi kävelemään 9kk, seuraava 1,5v, joten kaik on yksilöllistä.... - jopsu77
Oli kuin olisi meidän pojasta kirjoitettu tuo teksti. Meillä aloitettiin puheterapia 2,5vuotiaana ei kauhean montaa kertaa ehditty käydä kun poika sitten alkoi puhua. Ja meillä oli selkeästi kanssa että alkoi omaa tahtia ja ymmärsi kyllä kaiken mitä puhuttiin. Nyt poika on 5v ja aloitettiin uudestaan puheterapia kun on R ja D kirjaimen kanssa vaikeutta.
- tätinen
Kuulostaa jo ihan hyvältä, että lapsi osaa sanoa jonkun sanan ja ymmärtää puhetta. Puheterapian aloitus voi olla liian aikaista, kun joillain on metodina vieläpä se, että ei harjoitellakaan aluksi edes minkäänlaista puhetta vaan muunlaista viestintää (on eräänlaista kokemusta tästä).
Sinun tilanteessasi minä varmaankin keksisin leikkejä/lauluja/loruja, esim. "jos sun lysti on". Siihen voisi keksiä vaikka äänteiden sanomista (yhtäkkiä tulee mieleen lause "jos sun lysti on niin koputtele näin : kop kop)...- perehdy asioihin
Puheterapiassa voidaan todellakin tehdä niin, että keskitytään ensin kommunikoinnin kehittämiseen, ennenkuin edes opetellaan puhetta. Tämä sen takia, että kommunikointitaidoilla luodaan sitä pohjaa, mitä tarvitaan puhumiseen.
Puheterapeutti voi arvioida, että lapsi ei kykene ilmaisemaan itseään mitenkään.(saa raivareita, kukaan ei ymmärrä lasta jne) Näissä tapauksissa ensin varmistetaan se, että lapsi saa jotenkin ilmaistua itseään (tukiviittomat/piktot) ja vasta sitten (tai siinä ohessa) ruvetaan puhetta parantelemaan, koska joillekin lapsille puheen oppiminen on niin iso projekti, että viestintäkyky on ensin turvattava ennenkuin puhe kehittyy siinä sivussa hitaasti, mutta vähitellen. - 3 pojan äiti
perehdy asioihin kirjoitti:
Puheterapiassa voidaan todellakin tehdä niin, että keskitytään ensin kommunikoinnin kehittämiseen, ennenkuin edes opetellaan puhetta. Tämä sen takia, että kommunikointitaidoilla luodaan sitä pohjaa, mitä tarvitaan puhumiseen.
Puheterapeutti voi arvioida, että lapsi ei kykene ilmaisemaan itseään mitenkään.(saa raivareita, kukaan ei ymmärrä lasta jne) Näissä tapauksissa ensin varmistetaan se, että lapsi saa jotenkin ilmaistua itseään (tukiviittomat/piktot) ja vasta sitten (tai siinä ohessa) ruvetaan puhetta parantelemaan, koska joillekin lapsille puheen oppiminen on niin iso projekti, että viestintäkyky on ensin turvattava ennenkuin puhe kehittyy siinä sivussa hitaasti, mutta vähitellen.puheterapeutilla kun hänellä oli vain 3 sanaa. Ne 3 sanaa hän oli jo puoli vuotta osannut ja minua ihmetytti kovasti kun ei sanoja tullut lisää.
Puheterapeutti sitten keskusteli kanssani ja katseli lasten leikkimistä (kaikki lapset olivat mukana) ja välillä jutteli lapsille. Lopulta sain neuvoksi juuri nuo mitä Tätinen tuossa ylempänä neuvoi..
"Sinun tilanteessasi minä varmaankin keksisin leikkejä/lauluja/loruja, esim. "jos sun lysti on". Siihen voisi keksiä vaikka äänteiden sanomista (yhtäkkiä tulee mieleen lause "jos sun lysti on niin koputtele näin : kop kop)..." "
Pari kk myöhemmin lapsella alkoi tulla lisää sanoja ihan itsestään. Alkoi suoraan lauseilla juttelemaan =)
- perheessä
Hei!
Tässä vaiheessa ehdottaisin, että kerran käväisisit puheterapeutin luona ja saisit vinkkejä lapsen kommunikoinnin tukemiseksi. Esim. kuvakortit jääkaapin oveen ja näin lapsi voisi ilmaista selkeästi, mitä haluaa.Näin säästytään turhalta ahdistukselta ja itkulta.Jos käytöksessä ei muuta huolestuttavaa, 2½-vuotis neuvola on hyvä rajapyykki.
Tutustu Kahvakeskuksen sivuihin! - ap.
Kiitos todella kovasti kaikille vastanneille! En ollut vähään aikaan kynyt täällä ja huomasin taas, että uusia viestejä oli tullut- Ajattelin siksi kertoa, miten tilanne on meillä täällä kehittynyt kuukauden aikana.
Uskomatonta, mutta totta. Poikamme on aloittanut sanojen puhumisen!! Ensimmäinen virallinen keskustelumme sujui näin: poika oli tehnyt kakat pöksyihin ja kysyin häneltä, että mikä sinulla on siellä pöksyissä ja hän vastasi, että kakka :)
Enpä olisi eläissäni uskonut, että kakka-sana voi kuulostaa niin hienolta. Lisäksi hän on oppinut sanomaan kakku, kukka, ja akka ja osaa matkia lehmän ammuntaa ja koiran haukuntaa. Harjoittelee myös sanomaan vauva ja hauva sekä tyttö- sanoja. Vaikka uusia sanoja tulee hitaasti niin niitä kuitenkin tulee ja poika osaa kyttää niitä oikeissa asiayhteyksissä :)
Neuvolassa emme ole vielä kerinneet saavutuksistamme kertoa, mutta täytyy kuitenkin vielä keksustella neuvolantädin kassa tästä puheterapiasta ja tarkkailla kehitystä. kehitystä on kuitenkin tapahtunut ja pojalla tuntuu olevan oikein innostus asiaan, että ehkä tämä tästä!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta791947Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt191733- 161594
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin201336Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61252En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121244hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121226Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu451203Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää101202Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291181