Uskooko Jumalaan on jokaisen oma asia - samoin on kirkkoon kuulumisen laita. Olen eronnut ev.lut kirkosta, enkä tunne tarvetta kuulua mihinkään muuhunkaan uskontokuntaan.
Mutta en koskaan eronnut Jumalasta. Hän on aina tukenani ja turvanani.
Tärkeimmät syyt eroamiseen olivat, etten voi uskoa sovitusoppiin, enkä myöskään siihen Jumalaan, jota kirkko meille maalaa: julma, anteeksiantamaton.
Tuntuu reilummalta, että jokainen niittää kylvämänsä sadon ja saa palkkansa omien ajatustensa, puheidensa ja tekojensa mukaan.
Näin opetti Jeesus Kristus.
Ymmärtääkseen Jeesuksen opetuksen täytyisi ihmisen tietää kuolemattomuudestaan ja jälleensyntymisopista; valitettavasti tuo tieto meiltä vietiin jo vuosisatoja sitten, kun silloiset kirkkoisät päättivät poistaa sen Raamatusta Nikean kokouksessa.
Mutta en koskaan eronnut Jumalasta. Hän on aina tukenani ja turvanani.
Tärkeimmät syyt eroamiseen olivat, etten voi uskoa sovitusoppiin, enkä myöskään siihen Jumalaan, jota kirkko meille maalaa: julma, anteeksiantamaton.
Tuntuu reilummalta, että jokainen niittää kylvämänsä sadon ja saa palkkansa omien ajatustensa, puheidensa ja tekojensa mukaan.
Näin opetti Jeesus Kristus.
Ymmärtääkseen Jeesuksen opetuksen täytyisi ihmisen tietää kuolemattomuudestaan ja jälleensyntymisopista; valitettavasti tuo tieto meiltä vietiin jo vuosisatoja sitten, kun silloiset kirkkoisät päättivät poistaa sen Raamatusta Nikean kokouksessa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Totta, uskooko Jumalaan, on jokaisen oma laita. Mutta kuuluko kirkkoon, sekin on jokaisen oma laita. Kirkko tosin on se pelastuksen yhteisö, jossa Jumala antaa tarvittavat jutut ja ainekset ihmiselle, jota tämä eläisi ikuisesti ja pelastuisi kuolemalta ja helvetiltä.
Sovitusoppi on olennainen osa kristillisyyttä, joka ei sitä usko, ei voi kutsua itseään kristityksi. Sovitusoppi tuo esille Jumalan rakkauden ja konkretisoi sen: näin pitkälle Jumala meni, jotta hänen luomansa maailma ja ihmiskunta ei tuhoutuisi, vaan säilyisi. Jos Jumala tuntuu anteeksiantamattomalta tai julmalta, on välillä syytä ihmisen tuijottaa itseään ja miettiä, miten paha onkaan. Jumala kun on Hyvyys, niin hän ei siedä pahaa lähellään, pahan hän hävittää lopullisesti. Ja pelastus on juuri vapaaksi pääsemistä pahuuden vallasta ihmisessä.
Niin, kunkin saisi palkan tekojen ja ajatustensa mukaan. Reilua, kuka ajattelee mitenkin ja miten tämän sitten määrittelee. Silloin ei pelastumiseen tarvittaisi mitään Jumalaa...
Jeesus opettaa kuolemattomuudesta, mutta ikimaailmassa ei koskaan Raamatussa eikä kristinuskossa ole ollut pätkääkään mitään jälleensyntymisopista. Koska sitä ei ole koskaan ollut Raamatussa, kirkkoisät eivät ole sitä voineet Raamatusta poistaakaan. Kuka sellaista edes voi väittää ja millä perusteilla? Kuolemattomuus taasen on osa kristillistä uskoa. Ikuinen elämä Jumalan valtakunnassa, eikö se sitten ole kuolemattomuutta? Maanpäällinen elämä päättyy kuolemaan ja se ei uusiudu, taivaallinen Jumalan lahjoittama elämä jatkuu, mutta ei maanpäällä.
Jumalan tarkoitus varmaankin on, että täällä elettäisiin ihmisiksi, eikä luotettaisi siihen, että sovitusoppi meidät kaikelta tekemältämme pahuudelta pelastaa.
Eläkää jokainen päivä kuin oisi se viimeisenne. Vapaasti siteerattua Eino Leinoa.
Eikä Leinokaan tarkoittanut, että elettäisiin kuin viimeistä päivää...
Ei kukaan hokemalla Herra Herra pääse isäni luo, vaan tekemällä hänen tahtonsa mukaan, jotenkin näin opetti myös Jeesus Kristus.
Uskova tarvitsee yhteisön jossa on kaltaisiaan.
Kekäle ei hehku itsekseen, koita joskus nuotion äärellä.
paska jos ei rattailla