HYVÄÄ YÖTÄ

on se mikä saa vanhan kyynikon kyyneliin! Noin runollisesti sanottuna. :-D))

JoMN kirjoitti:

on se mikä saa vanhan kyynikon kyyneliin! Noin runollisesti sanottuna. :-D))

Soon kiva huomata notta ootta ateeistit noin sentimentaalisia romantikkoja notta siinä jäis moni evankeliuumin saarnaaja toiseksi!

Ison Talon Jussi kirjoitti:

Soon kiva huomata notta ootta ateeistit noin sentimentaalisia romantikkoja notta siinä jäis moni evankeliuumin saarnaaja toiseksi!

kuule eteläpohjalainen uskis sillä tavalla, että me emme ole sentimentaalisia, vaan meillä on kauneudentajua. Voihan se olla, että esimerkiksi Bachin musiikki on sävelletty jumalan nimeen, mutta siitä huolimatta se on kaunista.

jotkut pitävät suurimpana. Minäkin pidän Beethovenista, mutta Mozart oli ylivoimaisesti suurin kaikista. Perustelen sitä sillä, että W A:n musiikissa on sitä leikkisyyttä, jota myös Pizzicatoksi kutsutaan, jolla tavalla minä elämään suhtaudun. Mikään ei ole niin pateettista, ettei sille voi myös nauraa. Ei edes Beethovenin 6. sinfonia.

JoMN kirjoitti:

jotkut pitävät suurimpana. Minäkin pidän Beethovenista, mutta Mozart oli ylivoimaisesti suurin kaikista. Perustelen sitä sillä, että W A:n musiikissa on sitä leikkisyyttä, jota myös Pizzicatoksi kutsutaan, jolla tavalla minä elämään suhtaudun. Mikään ei ole niin pateettista, ettei sille voi myös nauraa. Ei edes Beethovenin 6. sinfonia.

oikeassa Mozartin suhteen, tietenkin:), mutta oma makumieltymykseni on aina ollut hieman "melankolista", vaikka M. on "suurin", niin minulle se kuitenkin on B.... Mozart on usein hieman "liian" kepeää minulle.

Tietysti suurin "rakkauteni" on "vanha musiikki", eli barokkimusiikki. Vivaldi, Bach, Händel, T. Tallis ja jne... Barokissa on aina tosiaan se hieman melankolinen ja "surumielinen" pohjavire, vaikka olisi nopeaakin ja duurissa:)

Niinpä, mikään ei kyllä olekaan niin pateettista, kyllä kyyneltenkin takaa löytyy se nauru:))

Tiärenaine kirjoitti:

oikeassa Mozartin suhteen, tietenkin:), mutta oma makumieltymykseni on aina ollut hieman "melankolista", vaikka M. on "suurin", niin minulle se kuitenkin on B.... Mozart on usein hieman "liian" kepeää minulle.

Tietysti suurin "rakkauteni" on "vanha musiikki", eli barokkimusiikki. Vivaldi, Bach, Händel, T. Tallis ja jne... Barokissa on aina tosiaan se hieman melankolinen ja "surumielinen" pohjavire, vaikka olisi nopeaakin ja duurissa:)

Niinpä, mikään ei kyllä olekaan niin pateettista, kyllä kyyneltenkin takaa löytyy se nauru:))

käy väittelemään. Minä olen rumpali ja me rumpalit olemme jotenkin hulluja tyyppejä. Me nauramme kaikelle ja kaikille. Emme vihassa, vaan iloisina ja huvittuneina.:-D)))