Pekka Peitsi [=Urho Kekkonen/th] kirjoittaa Suomen Kuvalehden Vailla puutetta ja pelkoa –pakinassa 27.6.42, kuinka Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatsheslav Molotov allekirjoitti 26.5.42 Lontoossa Neuvostoliiton ja Englannin välisen liittosopimuksen, jossa maat sitoutuivat ”sotimaan yhdessä loppuun asti, solmimaan rauhan yhdessä ja järjestämään maailman olot sodan jälkeen yhdessä.” Sopimuksessa hyväksyttiin rauhanajan suuntaviivoiksi Rooseveltin ja Churchillin 18.8.41 allekirjoittama Atlantin sopimuksen ohjelma.
Kekkosen mukaan ”Atlantin peruskirjan muuan keskeinen ohjelmakohta on tulevan rauhan rakentaminen sille pohjalle, että ihmiset kaikissa maailman maissa voisivat elää elämäänsä vapaina puutteesta ja pelosta.” Kun Atlantin sopimuksen periaatteissa luvattiin lisäksi noudattaa kansainvälisen oikeuden periaatteita, kuten ”ei alueiden laajentamisia, ei alueellisia muutoksia ilman niitä koskevien ihmisten pakottomasti ilmaistua mielipidettä ja kaikille kansoille oikeus valita itse hallitusmuotonsa”, voi ymmärtää miksi Pariisin rauhansopimukseen kirjattiin tälläkin palstalla puheena ollut 27. artikla.
Kekkonen kirjoittaa edelleen:
”Me olemme nyt siinä tilanteessa, että Neuvostovenäjä on juhlallisesti lupautunut poistamaan puutteen ja pelon maailmasta. Se tulee rauhan aikana työskentelemään sellaisen olotilan luomiseksi, että ihmiset kaikkialla maailmassa tuntisivat itsensä vapaiksi puutteesta ja pelosta. Kun turvattu rauha liittoutuneiden käsityksen mukaan ei voi säilyä muutoin kuin siten, että maailman maat jaetaan Venäjän ja Englannin vaikutuspiireihin, jolloin Suomi epäilemättä lankeaisi venäläiseen lohkoon, tulisi siis Neuvostoliitto huolehtimaan, että suomalaiset elävät vapaina puutteenalaisuudesta ja pelonalaisuudesta.
Me suomalaiset tiedämme, että bolshevikit voivat kyllä turvata vapauden puutteesta ja pelostakin. GPU [valtiollinen poliisi/th] on vuosikymmenien mittaan oppinut koskaan pettämättömän menettelytavan siinä suhteessa. Kidutuskoppi saattaa kyllä aiheuttaa hetkellisen puutteenalaisuuden, ja komennus ammuttavaksi voi aikaansaada tilapäisen pelonkin tunteen, mutta kun toimitus on ohi ja ”likvideeraaminen” on tapahtunut, on GPU:n metodin mukaan käsitelty ihminen täysin vapaa puutteesta ja pelosta Atlantin peruskirjan mukaan. Me suomalaiset tiedämme hyvin, että jos bolshevikit ovat takaamassa meille nämä kalliit vapaudet, se tapahtuu käytännössä tehokkaaksi havaitun bolshevistisen metoodin mukaan, jonka kohteeksi se Kaitselmus, jonka apua Atlantin peruskirjan allekirjoittamisen yhteydessä huudettiin, varjelkoon jokaista kansaa joutumasta.
Tämä tärkeä periaate, että Venäjän tapainen kansakunta, jota on vuosisadat hallittu hirmuvaltiaan ruoskalla ja hirttonuoralla, saisi oikeuden valvoa eurooppalaisten valtioiden oloja ja puuttua niiden sisäisiin asioihin, merkitsee enemmän kuin ne rajakysymykset, joista kotimainen ja ulkomainen lehdistö on pitänyt ääntä. Ei ole näet sanottavaa arvoa enää sen jälkeen sillä, onko jokin Karjala oleva Leningradin puolustuksen turvaamiseksi varattua venäläistä maata, taikka ovatko Baltian maat suunnilleen samassa mielessä annetut bolshevikeille jne. Jos esim. Suomi kerran joutuu – jotta Churchillin kultaisella täytekynällä Venäjän puolesta allekirjoitettu sopimus toteutettaisiin – Venäjän poliittiseen valvontaan, silloin on ero venäläiseksi tulevan Karjalan ja ”suomalaisena” pysyvän muun Suomen välillä enää ainoastaan muodollista laatua.” (SK 26; 27.6.1941)
Sodan jälkeen Suomi jätettiin Neuvostoliiton valtapiiriin ”suomettumaan”. Pakinaa lukiessa heräsi aavistus siitä, minkälaista nuorallatanssia sodan jälkeen mahtoi lopultakin olla se, että Suomi tässä valtapiirissäkin pystyi säilyttämään yksilön vapauteen ja demokratiaan perustuvan yhteiskuntajärjestelmänsä. Vasta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen nopeasti tehty päätös EU:hun liittymisestä taisi lopullisesti päättää v. 1918 alkaneen Suomen Vapaussodan.
Kekkosen mukaan ”Atlantin peruskirjan muuan keskeinen ohjelmakohta on tulevan rauhan rakentaminen sille pohjalle, että ihmiset kaikissa maailman maissa voisivat elää elämäänsä vapaina puutteesta ja pelosta.” Kun Atlantin sopimuksen periaatteissa luvattiin lisäksi noudattaa kansainvälisen oikeuden periaatteita, kuten ”ei alueiden laajentamisia, ei alueellisia muutoksia ilman niitä koskevien ihmisten pakottomasti ilmaistua mielipidettä ja kaikille kansoille oikeus valita itse hallitusmuotonsa”, voi ymmärtää miksi Pariisin rauhansopimukseen kirjattiin tälläkin palstalla puheena ollut 27. artikla.
Kekkonen kirjoittaa edelleen:
”Me olemme nyt siinä tilanteessa, että Neuvostovenäjä on juhlallisesti lupautunut poistamaan puutteen ja pelon maailmasta. Se tulee rauhan aikana työskentelemään sellaisen olotilan luomiseksi, että ihmiset kaikkialla maailmassa tuntisivat itsensä vapaiksi puutteesta ja pelosta. Kun turvattu rauha liittoutuneiden käsityksen mukaan ei voi säilyä muutoin kuin siten, että maailman maat jaetaan Venäjän ja Englannin vaikutuspiireihin, jolloin Suomi epäilemättä lankeaisi venäläiseen lohkoon, tulisi siis Neuvostoliitto huolehtimaan, että suomalaiset elävät vapaina puutteenalaisuudesta ja pelonalaisuudesta.
Me suomalaiset tiedämme, että bolshevikit voivat kyllä turvata vapauden puutteesta ja pelostakin. GPU [valtiollinen poliisi/th] on vuosikymmenien mittaan oppinut koskaan pettämättömän menettelytavan siinä suhteessa. Kidutuskoppi saattaa kyllä aiheuttaa hetkellisen puutteenalaisuuden, ja komennus ammuttavaksi voi aikaansaada tilapäisen pelonkin tunteen, mutta kun toimitus on ohi ja ”likvideeraaminen” on tapahtunut, on GPU:n metodin mukaan käsitelty ihminen täysin vapaa puutteesta ja pelosta Atlantin peruskirjan mukaan. Me suomalaiset tiedämme hyvin, että jos bolshevikit ovat takaamassa meille nämä kalliit vapaudet, se tapahtuu käytännössä tehokkaaksi havaitun bolshevistisen metoodin mukaan, jonka kohteeksi se Kaitselmus, jonka apua Atlantin peruskirjan allekirjoittamisen yhteydessä huudettiin, varjelkoon jokaista kansaa joutumasta.
Tämä tärkeä periaate, että Venäjän tapainen kansakunta, jota on vuosisadat hallittu hirmuvaltiaan ruoskalla ja hirttonuoralla, saisi oikeuden valvoa eurooppalaisten valtioiden oloja ja puuttua niiden sisäisiin asioihin, merkitsee enemmän kuin ne rajakysymykset, joista kotimainen ja ulkomainen lehdistö on pitänyt ääntä. Ei ole näet sanottavaa arvoa enää sen jälkeen sillä, onko jokin Karjala oleva Leningradin puolustuksen turvaamiseksi varattua venäläistä maata, taikka ovatko Baltian maat suunnilleen samassa mielessä annetut bolshevikeille jne. Jos esim. Suomi kerran joutuu – jotta Churchillin kultaisella täytekynällä Venäjän puolesta allekirjoitettu sopimus toteutettaisiin – Venäjän poliittiseen valvontaan, silloin on ero venäläiseksi tulevan Karjalan ja ”suomalaisena” pysyvän muun Suomen välillä enää ainoastaan muodollista laatua.” (SK 26; 27.6.1941)
Sodan jälkeen Suomi jätettiin Neuvostoliiton valtapiiriin ”suomettumaan”. Pakinaa lukiessa heräsi aavistus siitä, minkälaista nuorallatanssia sodan jälkeen mahtoi lopultakin olla se, että Suomi tässä valtapiirissäkin pystyi säilyttämään yksilön vapauteen ja demokratiaan perustuvan yhteiskuntajärjestelmänsä. Vasta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen nopeasti tehty päätös EU:hun liittymisestä taisi lopullisesti päättää v. 1918 alkaneen Suomen Vapaussodan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mikä vapaus Suomeen on EU:ssa koittanut ? EU:ssa ne lait tänäpäivänä laaditaan eikä Suomessa, muut instanssit määrää liikumisen puhevapauden y.m.? Se mitä Kekkonen sai esittettyä -42 ei ole "kuranttia" sanomista tänäpäivänä. Olen varma että hän "takinkääntäjänä" jo tuohonaikaan liehutteli minne sattui vanhana AKS:ssän aktivistina, ja viihtyi siihenaikaan Molotovin kanssa yhtä hyvin kuin olisi tehnyt Ribbentropinkin kanssa.Sinun on turha vaiva Tuula vanhoja juttuja kopioida, historiaa on sen jälkeen vatvottu niin moneen suuntaan. Kekkonenkin ehti muuttaa mieltä monesti omana elinaikanansa. Sinun olisi syytä löytää jostakin hänen kirjoituksiansa -20-30 luvulta AKS:än erilaisista julkaisuista mitä hän niissä oli mieltä,samanmielisten kanssa. Ehkä kysyt jos elää vielä, Matti Kurjensaarelta,yleensä muisti tahtoo tällaisissa asioissa olla huono, mutta hän ehkä muistaa ? Bolshevikkien(kommunistien)ruotsinkielisten, ja kierojen juutalaisten olisi paras karkoittaa maasta, tätä AKS:ssä ja yleisesti Karjalaisten keskuudessa kannatettiin ,ja AKS:ssä vielä kirkon siunauksella, olihan vanhana "kristittynä"ja piispana itse Simojoki tämän politiikan tukijana !!! Näillä eväillä sitten Karjalaa valloittamaan jo -20 luvulla. Sitten epäonnistuneet "torjuntavoitot"useampien tyrimisten jälkeen ?? Ja nyt sitten pitäisi saada Karjala takaisin, näiden lupausten ja kirjoitusten kopioinnilla ? Jos menet rahapeliin mukaan ja häviät, pyydätkö rahat takaisin kun olet pelannut liian suurilla (luuloilla)panoksilla ? Juttuja jotka sai UKK:n taas kääntämään takkinsa eroamalla epäonnistuneesta propagandistisesta liikkeestä, koska liikkeen Molotok(vasara) IKL:ä ei menestynyt odotetusti niin hyvin kun taas luultiin !!!Senverran viisas UKK oli että ei vouhottanut missään "evakkoseurojen" pyhimyksenä,vaan Kainuu oli hänen Karjalansa, eikä ollut missään edesauttamassa "sortinsakin" palauttamista sinne minne kuuluu, laulumaille !!Yritä olla realisti, jos sinulla on sinne niin kova kaipuu niin senkun lähet jos pääset ? Näillä vanhentuneiden ("vääryyksien )korjaamiseen ei tule tuolla tyylillä yhtään mitään, siitä voit olla varma. Ei Karjalaan mitään uutta Israelia olla perustamassa muitten Eurooppalaiseten myötätunnolla.PS: Voit viedä Hietaniemeen horsman peittämälle Bobi Sivenin haudalle pienen kukkasen, ja kirjoitta pieni osanottava lappu jossa lukee, "teit parhaasi sillä mitä teit"! Itä Karjala on edelleen Bolshevikien maata ja Bobi unodettu. Voisit olla ensimmäinen melkein kohta sataan vuoten joka käväsee siellä.
Tuula Hötltän muuten niin ansiokasta tekstiä voisi ehkä kommentoida vanhalla lainauksella:"Yhtä Sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki."
Tämä olisi hieman liian tylyä, mutta kokonaiskuva kuitenkin jää puutteelliseksi, kun niin usein unohdetaan neuvosto/venäjän suuri vahvuus. Disinformaatio, jota voisi valehteluksikin kutsua on vuosikymmeniä ollut tärkeä osa politiikkaa. Riittävän härskit ja riittävän usein toistetut valheet uppoavat jo lenininkin mukaan ennemmin tai myöhemmin kansaan ja kansalaisiin.
Malliesimerkki tästä ovat tosikot ja yksinkertaiset suomalaiset jotka epäilevät enintään toisen suomalaisen lausuntoja ja tietenkin amerikkalaisia. Mikä tulee idästä, sille on opittu vuosien myötä kumartamaan lopullisena totuutena. Vaikka ajat ovat hieman muuttuneet, on vuosikymmenten valmennus tehnyt tehtävänsä; meillä riittää vielä idän profeettoja kuten vanja sedät ja nimierkit etc.
Muiden ei tarvitse vaivautua, suomalaiset pitävät itse huolen omasta alistamisestaan.
Paksut tarinat uppoavat nuorisoon, joka ei ole kokenut edes viisikymmenluvun vaaran vuosia ja samoin idealisteihin jotka uskovat edelleen itäiseen totuuteen.
Samalla voidaan välttää se, että evakoille mahdollisesti tulisi jonkinlaista hyvitystä. Vaikka Karjalan palautus olisi koko Suomen tu, on se kuitenkin syytä torjua.
Kiitokset Tuula Höltälle, joka jaksaa " heittää helmiä sioille". Toivotaan että jokin hänen ansiokkaista kirjoituksistaan avaa edes yhdetkin silmät.
Mainitsinkin jo Nimierkin, joka on tietysti Tehtaankadun palkkalistoilla oleva multinikki myyrä, jonka missio on vesittää Karjala-keskustelu. Muistakaa tämä.
Maailma muuttuu kun sitä rauhanomaisesti (mieluiten) muutetaan.
Muutamat multinikit ovat ottaneet oikein työkseen tämän miehitetyn Karjalan kysymyksen kaatamisen:
Yhtäältä todistellaan, ettei projekti mitenkään voi olla taloudellisesti kannattava.
Sitten kyseenalaistetaan oikeudelliset seikat. Niistä puhuminen leimataan jaaritteluksi.
Seuraavaksi tuodaan esille viralliset sopimuspaperit. Samalla tavoin heiluteltiin YYA-sopimuksen kopioitakin keskusteluissa ja Tiekkarin sivuilla.
Sopimuksia voidaan muuttaa, kun tilanteet muuttuvat. Tiekkari vajosi ja Pariisin saneltu rauhansopimus menetti merkityksensä. Venäläinen imperialismi joutui perääntymään.
Miehitetyn Karjalan osan palauttaminen on asia, jota on pidettävä esillä, erityisesti kansainvälisissä kontakteissa. Aina kun luontevasti voitte, puhukaa ulkomailla liikkuessanne asiasta, ja myös kotimaassa ulkomaalaisten kanssa. Antakaa todellista tietoa asiasta. Venäläinen/NL:n propaganda on ollut siksi vahvaa, ettei tällaisesta pienemmästä asiasta mitenkään ole voinut saada totuutta läpi.
Älkää lannistuko nimierkkien vyörytyksestä. Se on heille työtä. Eikä Tehtaankatua ja Moskovaa tarvitse juuri nyt niin paljoa pelätä.
Fantasioita tutkinut nimimerkki Kerettiläinen väittää joidenkin kirjoittajien ottaneen tehtäväkseen Karjala-kysymyksen "kaatamisen".
Nimimerkki ei tunnu ymmärtävän, että jotain jota ei ole olemassa ei voi kaataa tai kumota. Karjala-kysymystä ei ole olemassa kuin muutaman hassahtaneen ja todellisuudesta vieraantuneen tyypin mielikuvituksessa.
Karjala-keskustelu ei ole kuin noiden kirjoittajien unelmien ja väärinkäsitysten ja tietoisten epätotuuksien loputonta esittelyä -- ja niiden pitkämielistä korjaamista tosiasioita kunnioittavien taholta.
Kyse Karjalassa on siis palauttajien haaveista ja luuloista ja kuvitelmista -- olemattomista asioista joita ei voi eikä tarvitse kumota.
Hyvä paikkansapitävä kirjoitus.
Höltän kirjoitus, kuten niin monta kertaa aiemminkin, pohjaa toiveajattelulle ja väärinkäsityksille.
Aluksikaan Altantin julistus oli ollut Neuvostoliittoa kansainvälisoikeudellisesti sitova asiakirja, sillä se ei koskaan allekirjoittanut sitä. Se ainoastaan hyväksyi poliittisen kannanoton, jossa tuettiin julistuksssa esiintuotoja tavoitteita. Tuota kannanottoa voidaan luonnollisesti pitää moraalisesti sitovana, mutta mitään laillisia velvoitteita siihen ei liittynyt.
Toiseksikin Atlantin julistus oli luonteeltaan, Yhdysvaltain ulkoministeriön tulkintaa lainatakseni, yhteinen julistus fasisminvastaisen sodan periaatteista ja täten suoraan rinnastettavissa Wilsonin 14 kohdan ohjelmaan ensimmäisen maailmansodan osalta. Kumpikaan ei ollut osa kansainvälistä oikeutta; kumpikaan ei juridisesti sitonut sen allekirjoittajia.
Kolmanneksi Atlantin julistuksella ei ole mitään tekemistä Höltän tämänhetkisen fiksaation, Pariisin rauhansopimuksen 27. artiklan kanssa. Tuo artiklahan takaa suomalaisten sodan aikana ja sen takia jäädytetyn omaisuuden palauttamisen sen haltijoille.
Hölttä kuitenkin kuvittelee, että kyseessä olisi määräys, joka kumoaisi toisaalla samassa asiakirjassa sovitun Karjalan luovuttamisen neuvostolakien alaisuuteen ja saattaisi Suomen lain voimaan tuossa osassa Neuvostoliittoa. Tämän lisäksi Hölttä uskoo, että kukaan oikeusoppinut tai mikään tuomioistuin ei ole ennen häntä ymmärtänyt tuon pykälän salattua merkitystä, vaan että hän lakitietettä tuntemattomana ja ymmärtääkseni akateemisesta sivistyksestä osattomaksi jääneenä ihmisenä olisi ensimmäisenä maailmassa ymmärtänyt Pariisin rauhansopimuksen todellisen sisällön.
Nyt hän lisää tuohon jo muutenkin hybristiseen kuvitelmaansa uskomuksen siitä, että tuo salattu merkitys, jonka vain hän ymmärtää, on seurausta julistuksesta, joka ei sitonut Neuvostoliittoa.
tähän Höltän illuusioon. Ei ne tosiasiat ole tähänkään asti estäneet Hölttää tulkitsemasta sopimuksia ja julistuksia niin kuin parhaaksi näkee, eikä niin kuin niiden tekijät itse ne näkivät ;)