Helluntailaisille silmien avaamiseksi, että on uskovia muuallakin vaikka uskovat erilailla osa 2. Herännäisyys.
(Tutki myös katolilaisuudesta tullutta kirjoitusta. Otsake Jumalan Äiti.)
Herännäisyys eli körttiläisyys on elämisen, ajattelemisen ja uskonnon sekä hartauden harjoittamisen tapa. Se puolustaa arkaa ja ikävöivää uskoa, jossa Kristuksen ja ihmisen väliin ei aseteta mitään. Jumala on suuri ja ihminen pieni. Armo kuuluu kaikille.
Herännäisyys on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisäinen herätysliike. Herännäisyydessä korostuvat kristillinen elämä ja keskusteleva ilmapiiri. Siionin virsien veisaaminen yhdessä on körttiläisen hartaudenharjoituksen ydin. Näitä usein rukouksen muotoon kirjoitettuja virsiä keräännytään veisaamaan seuroihin. Seuroissa vuorottelevat veisuu ja lyhyet puheet, jotka nousevat Sanasta ja puhujan elämänkokemuksesta. Puheen voi pitää kuka tahansa, ja sen sävy on rinnalla kulkijan.
Herännäisyyden korostukset
Herännäisyydessä korostetaan Jumalan suuruutta ja ihmisen pienuutta. Toiselta ihmiseltä ei kysellä hänen parannuksestaan tai uskonratkaisustaan. Usko ja elämä ovat Jumalan kädessä. Tällainen odottava ja ikävöivä usko merkitsee Paavo Ruotsalaisen (1777-1852) hengellisen perinnön hengessä luottamista Jumalan aikatauluun.
Ihmisellä on taipumus hengelliseen ylpeyteen, jota körttiläiset kutsuvat omavoimaisuudeksi. Se on luottamista omaan uskoon ja uskon tekoihin. Kilvoitteleminen on sitä, että ihminen pyrkii luopumaan yrittämisestä ja rauhoittumaan jaksaakseen luottaa Jumalan armoon, ei omiin voimiin.
Miksi helluntailaiset niin vastustavat kaikkea muuta kuin omaa uskontokuntaansa?
(Tutki myös katolilaisuudesta tullutta kirjoitusta. Otsake Jumalan Äiti.)
Herännäisyys eli körttiläisyys on elämisen, ajattelemisen ja uskonnon sekä hartauden harjoittamisen tapa. Se puolustaa arkaa ja ikävöivää uskoa, jossa Kristuksen ja ihmisen väliin ei aseteta mitään. Jumala on suuri ja ihminen pieni. Armo kuuluu kaikille.
Herännäisyys on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisäinen herätysliike. Herännäisyydessä korostuvat kristillinen elämä ja keskusteleva ilmapiiri. Siionin virsien veisaaminen yhdessä on körttiläisen hartaudenharjoituksen ydin. Näitä usein rukouksen muotoon kirjoitettuja virsiä keräännytään veisaamaan seuroihin. Seuroissa vuorottelevat veisuu ja lyhyet puheet, jotka nousevat Sanasta ja puhujan elämänkokemuksesta. Puheen voi pitää kuka tahansa, ja sen sävy on rinnalla kulkijan.
Herännäisyyden korostukset
Herännäisyydessä korostetaan Jumalan suuruutta ja ihmisen pienuutta. Toiselta ihmiseltä ei kysellä hänen parannuksestaan tai uskonratkaisustaan. Usko ja elämä ovat Jumalan kädessä. Tällainen odottava ja ikävöivä usko merkitsee Paavo Ruotsalaisen (1777-1852) hengellisen perinnön hengessä luottamista Jumalan aikatauluun.
Ihmisellä on taipumus hengelliseen ylpeyteen, jota körttiläiset kutsuvat omavoimaisuudeksi. Se on luottamista omaan uskoon ja uskon tekoihin. Kilvoitteleminen on sitä, että ihminen pyrkii luopumaan yrittämisestä ja rauhoittumaan jaksaakseen luottaa Jumalan armoon, ei omiin voimiin.
Miksi helluntailaiset niin vastustavat kaikkea muuta kuin omaa uskontokuntaansa?
Vastaukset 20
Vanhimmat
1. Ah armon Herra suloinen,
mun kuule huutoani,
kun lankeen kasvois etehen
ja puhun puutteistani.
Mun hätäni
sydäntäni
ahdistaa nöyrtymähän,
armoas kerjäämähän.
2. Mä olen huono kulkija,
on matka vaarallinen,
mun tilani on surkea
ja sydän vilpillinen.
Sokeana
mä kulkea
en osaa avuttasi,
vaan eksyn polultasi.
3. Sun Pyhä Henkes paljasti
mun pahan sydämeni
ja näytti turmelukseni,
löi maahan pyhyyteni.
Nyt paheksun
ja kauhistun
entistä elämääni
ja pahaa sydäntäni.
4. On määrätön mun velkani,
sit' en voi koskaan maksaa.
Vanhurskas on sun vihasi,
ken sitä kantaa jaksaa ?
En sovittaa,
en parantaa
voi yhtään synneistäni,
en muuttaa sydäntäni.
5. Näin olen, raukka, kuunnellut
sokeaa järkeäni,
turhissa töissä vaivannut
uuvuksiin itseäni,
nyt surren sen
mä havaitsen,
ett' olen eksyksissä,
en oikein tiedä, missä.
6. Sun edessäs, oi Jumala,
nyt seison alastonna,
näin huonona ja kurjana
ja sydän rauhatonna.
Mä neuvoihin
ain omihin
vain turvaan mielessäni
ja salaan köyhyyttäni.
7. En osaa oikein rukoilla,
kun väsymys mun voittaa,
vaan saanhan vielä huokailla:
suo, Herra, armos koittaa.
Sä turvahas
sun helmahas
mun pakohon suo päästä.
Mua tuomiosta säästä.
Hellarit metelöi ja tekee omia tikapuita taivaaseen, mutta oikeasta uskosta he eivät tiedä mitään.
mietenkää muuten, kuin että Raamttu sanoo, kuka on Kristuksen seuraaja.
* Körttiläiset ja muut heränneet ovat iänkaiken siinä heränneessä tilassa, mutta eivät koskaan pääse sisälle Kristuksen sisäiseen tuntemiseen, täsätä on hyvä esm. Paavo ruotsalainen, hän oli näitä heränneitä ja hatrataita körttiläisiä, ja ihmisinä niin uskonsa valtaamia, mutta vailla sisäistä uudestisyntymistä, niikuin oli PR:nenkin. Eikä kukaan sano että he olsisvat jotenkin huonompia uskovaiaisia, he vaan ovat jääneet ikuiseen etsimiseen ja kolkuuttamisen, eivätkä hoksaa mneenä sisälle!
* Jumalan äiti on harhaa!
Olisi kiva tietää se teidän uskonvarmuutenne.
Minusta se kuullostaa omavanhurskaudelta.
Puhutte niinsanotusta pelastusvarmuudesta, joka tulee. Minusta näyttää se menneenkin aika moonelta.
Perustuuko uskonne johonkin pelastuskokemukseen, jossa tulee pysyvä pelastusarmuus ja sitten voi nousta muiden uskovien yläpuolelle?
Lueppa toi virsi vielä kertaalleen.
Raamatun mukaan Maria on Jumalan äiti.
Sinun kannattaa lukea tarkoin linkissä oleva teksti. Se auttaa ymmärtämään herännäisyyden alkuperäistä ydintä. Varmasti Paavo Ruotsalainen oli ymmärtänyt Kristuksen salaisuuden ja tullut armosta osalliseksi eli uudestisyntynyt.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/PaavoRuotsalainen.htm
Kannattaa lukea myös alla olevan linkin sisältö.
"Helluntailaisuuden suhde karismaattisuuteen
Aluksi karismaattista liikettä kutsuttiin uushelluntailaisuudeksi, mistä nimityksestä kuitenkin pian luovuttiin, koska karismaattisen uudistuksen kannattajilla ei välttämättä ollut mitään tekemistä helluntailaisuuden kanssa. Nimitys aiheutti ongelmia jo sen vuoksi, että aluksi helluntailaiset olivat epäluuloisia uutta liikettä kohtaan, koska sitä ei pidetty aitona Pyhän Hengen työnä.
Helluntailaisuuden tunnettu puhemies David du Plessis (1905-1987) teki kuitenkin paljon töitä kansainvälisissä yhteyksissä vakuuttaakseen helluntailaiset siitä, että eri kirkkojen karismaatikot olivat kokeneet samanlaisen Pyhän Hengen siunauksen kuin he. Selvyyden vuoksi perinteistä länsimaista helluntailaisuutta on sittemmin alettu nimittää klassiseksi helluntailaisuudeksi.
Karismaattinen liike on hajonnut 1970-luvulla useampiin erilaisiin suuntauksiin. Suurten kirkkojen sisällä karismaatikot ovat jäsentäneet uudet löytönsä oman kirkkonsa traditioon ja jatkaneet sisäisenä uudistusliikkeenä. Samaan aikaan on syntynyt monia uusia helluntailaisuutta lähellä olevia karismaattisia virtauksia, joita on kuvattu karismaattisuuden kolmanneksi aalloksi."
http://www.sana.fi/etusivu/puheenvuorot/risto_a_ahonen_karismaattinen_liike/
"Herra helluntaiksikin" kutsuttu David du Plessis oli kerran Vatikaanissa vieraillessaan sanonut, (kun häneltä kysyttiin, millainen asema Marialla on tulevassa Jumalan valtakunnassa; Kristuksen häissä) että "häntä (Mariaa) kunnioitetaan, onhan hän sulhasen äiti".
Minusta hyvin vastattu, vaikkakin Jeesus ilmoitti äidikseen ja muiksi sukulaisikseen jokaisen Häneen uskovan. Siitä on nimimerkki 'ekivaari' pitänyt täällä riittävän monta "saarnaa", niin että jokaisen pitäisi asia ymmärtää.
Olen kuullut David du Plessisiä livenä ja minusta hän oli järkevä karismaatikko ja viisas ihminen.
Ei olisi haitaksi, vaikka helluntailaisetkin oppisivat suhtautumaan hyväksyvämmin muihin uskoviin ja yleensä ihmisiin.
Tiit.3:14
" 14. Oppikoot meikäläisetkin, tarpeen vaatiessa, harjoittamaan hyviä
tekoja, etteivät jäisi hedelmättömiksi."
Kyllä Paavali oli varma siitä että hän oli pelastunut tietenkin pitää olla uskollinen kuolemaan asti.
Körttipuku oli omavanhurskautta.
Kortit ovat hyväksyneet homot jopa heidän omissa kirkonviroissa.
paljon lähempänä Jeesuksen opetuksia,kuin esi.helluntailaisuutta,lestadiolaisuutta,Jehovan todistajia joissa esiintyy paljon enemmän lakihenkisyyttä ja lahkolais vivahteita,oikeassa olemisen pakkoa ja jopa uskovien ihmisten käännyttämistä.Pidän nimeomaan siitä ettei usko perustu mihinkään ihmetekoihin eikä parantumisiin jotka toki raamatusta löytyvät, mutta eivät ole mikään oiken uskon tunnusmerkki.
juuri körttiläiset itse eivät pidä vapaita suuntia minään, ainoan oikean kirkon omaavista katolilaisista puhumattakaan.
Vastustamista on siis puolin ja toisin. Tosin viime vuosikymmeninä helluntailaiset ovat joutuneet myöntämään, että niitä tosiuskovaisia on oman pesän ulkopuolellakin. Kristittyjen yhteys on tätä päivää - paitsi että körttilisten ja katolilaisten kanssa yhteys taitaa kuitenkin jäädä vielä hurskaisiin "armo kuuluu kaikille" -litanioihin.
Tässäkään ei tietenkään voi asiaa yleistää. Tunnen itse(kin) monta helluntaiuskovia suvaitsevaa körttiä.
Helluntailaiset eivät pidä uskovina sellaisia, jotka eivät ole uudestisyntyneet ylhäältä kuten he sanovat ja eivät ole saaneet pelastusvarmuutta.
Hyin outo oppi. Se plastusvarmuus kokemuksen kautta ja sen painottaminen on outo eroittava tekijä.
Katolilaiset körtit, lestadiolaiset ja ortodoksit kaikki kokevat hengellisiäkokemuksia, mutta eivät he painota niitä eivätkä mittaile toisten uskoa sellaisilla ja pidä sellaisia pelastusvarmuuden tuovana.
Kielilläpuhumista ja erilaisia liikutuksia on ollut kautta uosisatojen muillakin kuin helluntailaisilla.
Helluntailaiset ovat yksi suurimmista ja nopeiden kasvavista kirkkokonnista ja valitettavaa on heidän suhtautuisensa muihin.
Missä tuollaista opetetaan, että on olemassa myös "uudestisyntymättömiä" uskovia?
on hyvin monesti puhuttu jopa oman sseurakunnan väelle siitä, että täytyy omata jotain hengellisiä armolahjoja, jotta voi tietää olevansa uudestisyntynyt.
Raamatun mukaan asia ei ole noin. Pelastus eli uudestisyntyminen Jeesuksessa Kristuksessa on Jumalan armolahja numero 1.
Pohjoisen hellareiden opista (?) huolimatta "joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu", eikö niin?
kuten ristillä ollut katuva ryöväri.
Kaste ei ole armolahja ollenkaan.
kirjoitat ... vaikka uskovat erilailla ? miksi raamatussa sitten lukee "yksi usko ?" ja "sama usko " ja Jeesuksen Kristuksen usko, joka on ylhäältä annettu. ?
Erilailla uskovia on paljonkin erikirkkokunnissa.
Eli jotkut uskovat lapsikasteen pelastavaan voimaan toiset johonkin outoon uudestisyntyä ylhäältä oppiin ja kuka mihinkin.
On paljon uskovia esimerkiksi körteissä ja katolilaisissa, jotka puhuvat kielillä, mutta jos kysyt heiltä ovatko he syntyneet uudesti ylhäältä, niin nauruhan siinä pääsee.
Typerää mittailla jonkun kokemuksen perusteella toisen pelastusta.
Rakas Jumala - älä anna Maan päällle tulla enää Saatanaa.
Körteissä on aitoja uskovaisia, mutta kyllä ne saarnat yleensä ovat kuin kissa kehnäisi kuumaa puuroa. On sellaista jatostelua, ei tule selvää sanomaa miten pelastuu, on vain sitä armon kerjäläisyyttä ja epäselväksi jää tuleeko sitä vai ei. Pataluterilainen tätinikin usein sanoo, että tuostapa ei saa mitään irti, kun kuuntelee körttiseuroja radiosta. Aika hyvin sanottu hellarin istuessa vierellä. Kyllä kansanlähetyksellä on jo selvempi sanoma.
Paavo Ruotsalaisella olisi sanomista nykyisestä kuin myös pian hänen jälkeensä jakuneesta körttiläisyydestä.
Paavo kysyy: onko passi?
Paavo kysyy: olisito autua jos nyt kuolisit?
Syntymä uskoon on Sanoma
https://youtu.be/9uiXkjbEIos
Ja ensimmäinen hengenveto synnyttää puhtaan punaisen sydämen