Nyt en ymmärrä...

että et ymmärrä. Mutta minäpä selitän. Ateisti on siis a-teisti, eli ei-teisti, toisin kuin teisti, joka uskoo johonkin jumalolentoon.

Ateisti ei usko ainoaankaan, mutta teitä teistejä on joka lähtöön.

ateismi vaan teistien vaatimukset selittää omat näkemyksensä siitä onko jumala olemassa vaiko eikö.
Kun ruvetaan väittelemään filosofisesta kysymyksestä joka on vastakohtainen väittelyn toisen osapuolen kanssa silloin on välttämätöntä perustella miksi ei pidä tämän toisen osapuolen aatetta todellisena, kun kysymyksessä on ateisti ja teistit niin kysymys jumaln olemassaolosta nousee keskeiseksi teemaksi. Tämä johtunee siitä etteivät teistit pääse sen edemmäksi asiassa kuin siihen ettei ateisti usko jumalolentojen olemassaoloon ja he vetävät kaikki johtopäätökset joita he esittävät ateismista vedoten tähän seikkaan. Tällöin onkin mahdotonta väistää kysymys jumalan olemassaolon todellisuudesta koska kaikkiin kysymyksiin joita ateistit esittävät teistit vastaavat jumalopillisin väittein.
Tässä on perimmältään se syy miksi ateisti joutuu puolustamaan näkemystään ateistisesta maailmankatsonnastaan.

Minulla , kuten monella muullakaan jumalaan uskomattomalla, ei ole tapana määritellä itseäni jumaluskon kautta. Eihän siinä ole mitään järkeä. Kristittyjen mielestä ihmisen pitää täyttää tietyt kriteerit ja määritelmä, jotta hänet voidaan määritellä kelvoksi tai päinvastoin. Koska uskovaiset arvioivat ihmisiä nimenomaan oman uskonsa kautta, siksi ateisti-sana onkin tärkeä uskovaisille, eikä niinkään ateistille itselleen. Kun joskus ihmettelin sitä pakonomaista ihmisten lokerointia ja määrittelyä , niin jotkut uskikset jäkyttivät siitä muutaman kerran vielä jälkeenpäinkin, koska joidenkin mielestä pitää tietää, mikä ihminen on ja miten hän suhtautuu heidän uskoonsa.(Muuteen ei kai tiedä, kehen oman uskon tuputtaminen seuraavaksi kohdistetaan).

Niinpä, jumalaa ei tarvitsisikaan kieltää, jos ei olisi ihmisiä jotka väittävät jumalan olevan olemassa. Ateisti ei usko jumalan olevan olemassa. Jumalan kieltäminen ei johdu siitä että olisi pikkuinen aavistus siitä että ehkä kuitenkin on mutta ilkeyttään vain ei halua uskoa siihen. Jos epäilisimme onko jumala olemassa vai ei, olisimme agnostikkoja, emme ateisteja. Ateismin merkitys on erottua niistä jotka kuvittelevat että jumalia on olemassa. Sanalla ei ole väliä, se voi olla vaikka uskonnoton, pakana, jumalaton, tai ateisti, tarkoitus on vain ja ainoastaan osoittaa että me olemme erillään niistä jotka uskovat.

Me emme kuulu siihen joukkoon, jotka rukoilevat tyhjää ilmaa auttamaan, ja jotka pelkäävät kärsimystä ja kuolemaa niin paljon että tarvitsevat lohduttavan ajatuksen siitä että kukaan ei oikeasti kuole ja lopussa kiitos seisoo. Me haluamme jollain nimityksellä osoittaa ettemme kuulu heidän joukkoonsa, ja se sana olkoon ateismi.

Ehkä sitä on vaikea ymmärtää, eikä ole ensimmäinen kerta kun näen tuota että todellisuutta yritetään sovittaa omaan vääristyneeseen maailmankuvaan ymmärtämällä sanojen merkitykset tahallisesti väärin. Voin vain säälien toivoa että joskus ymmärrät mitä on olla ateisti, ja mitä on olla uskova.

mitään. en vain luule jumaliin.

On olemassa kahdenlaisia ateisteja.

Sellaisia, joilla ei ole yhtään ainoatakaan jumalaa.

Sitten on olemassa myös sellaisia ateisteja, joilla on jumala, mutta kieltävät nämä kaikki muut jumalat, kuten zeus, fortuna,teotl ja jne.

Aivoja tai nimiä.

Oma intiaaniUGH:ini on "..siis yhtään.. ... "
(muista pisteiden määrä),jos haluat tavoittaa minut.

Atteilla on oksettavia nimiä, kuten Kauko, meillä uskovaisilla ei ole nimille käyttöä,
miksi kehittyä eri henkilöiksi, kun voimme uskoa Jeesukseen