Riippuvuuksia on monenlaisia, kuten tiedetään. On myös seksiriippuvuutta. Puhun karvaista kokemuksista. Tunnustan aikoinaan muutaman kerran käyneen itselleni samoin kuin Sinuhelle, josta tämän palvelija Kaptah sureksi: ”se pieni kapistus esivaatteen alla ajaa miehen hulluuksiin ja onnettomuuksiin”. Vaikka Kaptahilla oli vain yksi silmä, hän oli viisas mies, toisin kuin yksisilmäiset kepulaiset täällä.
Mutta ei minulle enää noin käynyt kuusikymppisenä kuten eräälle ministerille, ei edes viisikymppisenä kuten eräälle toiselle ministerille, vaan nuorempana, ennen kuin kohtasin ihanista ihanimman naisen, josta tuli rakas vaimoni, nyt jo edesmenny. Kyllä toki olin hänenkin kanssansa myös seksiriippuvainen, mutta sittenkin henkiset riippuvuudet olivat sitovammat, ja siksi hän yhä elää muistoissani ja sydämessäni.
Ehkäpä edellä todetustakin johtuu, että minua ei vaivaa eturauhaton, vaikka ei eturauhanenkaan siten kuin monia ikäisiäni. Eikä minulla muitakaan riippuvuuksia ole, enää. Tupakasta olin riippuvainen 30 vuotta. Siitä eroon päästäkseni tein ja rikoin tupakkalakkoja kauan, mutta onnistuinhan lopulta. Viimeisen savukkeeni olen polttanut 60-vuotispäivänäni, 1.7.1995 Kiinan muurilla, ja viimeisekseni se jää, vaikka eläisin satavuotiaaksi. Toki elämässäni – muistojeni ja läheissuhteitteni lisäksi - on arvoja, joissa yritän roikkua kiinni, mutta ne arvot ovat toisenlaisia kuin ilmeisesti mm. noiden ministereiden arvot. Kaikista puolueista olen ehdottoman riippumaton.
Nyt olen todistanut itselleni, että olen riippumaton myös tästä saitista. Runsas viikko on mennyt kivasti ilman, että olisin saitilla pistäytynyt. Aikaa on jäänyt enemmän muuhun. Olen käynyt läpi muistelmiani ja muita kirjoituksiani ja poiminut ja lyhennellyt niistä kohtia, joista tulen laatimaan nettikirjan läheisilleni. Olen myös käynyt läpi valokuva-arkistoani, kymmeniä kansioita, poimien niistä satoja kuvia, joista teetän myös digikuvat ja liitän nettikirjaani. Ja olen maalannut jo pitkälle erään kaverini pyytämää taulua hänen kesämökkimiljööstään. Yhtä ja toista muutakin olen ehtinyt tehdä. Eräästä hauskasta tapahtumasta kertoakseni lähinnä tänne nyt tulin.
Yksi monista yhdistyksistä, joiden jäsen olen, on Helsingin Sydäntoipilaat ry. Sen piirissä käyn viikkojumpassa ja meillä on paljon muutakin toimintaa, kuten teatterikäyntejä, muita matkoja ja vuosittaiset joulukonsertit ja pääsiäislounas. Eilen oli pääsisäislounaamme Helsingin Käpylässä sijaitsevassa Teatteriravintola Nyyrikissä, ja lounaamme jatkoksi lähes satapäinen porukkamme katsoi tilausnäytöksenä teatteriesityksen, jonka nimi oli ”Ministerille morsian”.
Kuinka lienee sattunutkaan olemaan ohjelmassa noin aktuelli aihe! Näytelmän käsikirjoituksen on laatinut Anneli Kanto, ohjannut Jari Nissinen ja päärooleissa esiintyivät Markku Toikka (ministeri) ja Hannele Soljander-Halme, hän kaikissa naisrooleissa niihin hämmästyttävän nopeasti kulisseissa pukeutuen ja hämmästyttävän hyvin muuntautuen, ja pianisti ja kitaristi – kyseessä on musiikkinäytelmä – jotka toimivat myös ministeriä ja hänen naisiaan haastattelevina reporttereina.
Näytelmän käsiohjelmassa sanotaan: ”Ministerille morsian on satiirinen musiikkikomedia miehestä huipulla ja hänen naisistaan. Politiikan kettu seuraa hullaantuneen sydämensä ääntä ja erehtyy luulemaan, että yksityiset asiat voi pitää salassa kuten menneinä vuosikymmeninä. Esitys pureutuu kriittisellä huumorilla nykypäivän julkisuuden ilmiöihin. Tarinasta saattaa luulla löytävänsä yhtymäkohtia todellisiin tapahtumiin, mutta silkkaa fiktiotahan tämä on. Henkilöillä ja tapahtumilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, kuten heillä ei todellisuudessakaan ollut”. Ymmärtänette oikein tuon viimeisen lauseen heiton!
Ajan hermolla esitys todellakin kulkee, kun siihen on saatu luontevasti ympätyksi myös tekstiviestidilemmat, vaikka alkuasetelman ja suurimman osan kohtauksista voisi paremmin yhdistää erääseen toiseen ministeriin. Tuo tragikomedia nimittäin alkaa siitä, kun vaimo jättää hänen tarpeitaan kauan laiminlyöneen ministerin. Ennen kuin jätti miehensä vaimo testasi tätä, kuinka tärkeä tälle koti ja perhe itse asiassa oli. Hän mm. kysyi ”mikä on meidän kissamme nimi”. Ministeri ehdotti Mirriä, Viirua ja vaikka mitä, kunnes vaimo sanoi, että meillä ei ole kissaa, vaan koira. Sen jälkeen vaimo sanoi suorat sanat ministerille ja häippäsi uuteen elämään tämän autonkuljettajana kanssa! Vaikka perhe ei ministerille tärkeä ollutkaan, eron hän koki kolhaisevan imagoaan, sillä olihan hän usein puhunut perhearvojen puolesta.
Enempää en kerro, etten paljastaisi juonen kulkua, jos joku haluaisi mennä sen katsomaan. Näytelmää siivittävät laulut, vanhoja tunnettuja iskelmiä, jotka erinomaisesti liittyvät juoneen. Laulujen joukossa mm. ”Käymme yhdessä ain”, ”Jo riittää”, ”Sulle silmäni annan”, ”Niin paljon kuuluu rakkauteen”, ”Olen mikä olen” ja ”Tuuliviiri”. Hannele Soljanderhan on erinomainen laulaja, ja Markku Toikan karhea ääni sopii myös hyvin ministerille. Teatteriravintola Nyyrikissä näytelmää esitetään ainakin vielä to 27.3. ja pe 28.3. Varmaan tuo näytelmä pyörii tai tulee ainakin pyörimään myös muualla. Olen varma, että ainakin monet keskustalaiset nauttisivat sen katsomisesta, ja kyllä se hauskuttaisi myös kokoomuslaisia!
Edesmennyt ”pilarohvessori” Kari Suomalainen aikoinaan väitti, että ”mitään niin hullua ei pilapiirtäjä keksi, etteikö poliitikot sitä jonkin ajan kuluttua toteuttaisi”. Taitaa olla myös niin, että kirjailija ei keksi satiirisen komedian käsikirjoituksessaan mitään niin hullua, etteikö poliitikot panisi sitä elävässä elämässä paremmaksi. Mutta kyllä tuo näytelmä silti niin hauska on, että kannattaa mennä katsomaan, jos siihen on mahdollisuus!
Tällaisen tietoiskun vain halusin tulla antamaan. Puheenvuoroni on keskustapolitiikkaa ainakin samassa määrin ja enemmänkin kuin näkyy nyt saitilla yleensä olevan. Näytelmän ministeri kun vääjäämättä tuo mieleen erään huomattavan keskustapoliitikon, joka tietenkin tekee kaikissa toimissaan keskustapolitiikkaa. Vaikka näytelmällä ei siis mitään yhteyttä todellisuuteen ole. Enempää kuin mieleen tulevan keskustapoliitikon esittämillä näkemyksillä ja hänen käsityksillään todellisuudesta. Mutta silti toivoisin hänenkin saavan morsiamen; siksikin tämä puheenvuoro.
Tämän mahdollisesti saamiin vastineisiin voin muutamaan vielä vastata, mutta muuten jätän taas areenan muille toistaiseksi ja jatkan muita harrastuksiani. Ja sorry vaan, saittikepulaiset, mutta elämässä on hauskaa myös muualla kuin täällä! On parempaakin huumoria kuin tahaton komiikka.
Mutta ei minulle enää noin käynyt kuusikymppisenä kuten eräälle ministerille, ei edes viisikymppisenä kuten eräälle toiselle ministerille, vaan nuorempana, ennen kuin kohtasin ihanista ihanimman naisen, josta tuli rakas vaimoni, nyt jo edesmenny. Kyllä toki olin hänenkin kanssansa myös seksiriippuvainen, mutta sittenkin henkiset riippuvuudet olivat sitovammat, ja siksi hän yhä elää muistoissani ja sydämessäni.
Ehkäpä edellä todetustakin johtuu, että minua ei vaivaa eturauhaton, vaikka ei eturauhanenkaan siten kuin monia ikäisiäni. Eikä minulla muitakaan riippuvuuksia ole, enää. Tupakasta olin riippuvainen 30 vuotta. Siitä eroon päästäkseni tein ja rikoin tupakkalakkoja kauan, mutta onnistuinhan lopulta. Viimeisen savukkeeni olen polttanut 60-vuotispäivänäni, 1.7.1995 Kiinan muurilla, ja viimeisekseni se jää, vaikka eläisin satavuotiaaksi. Toki elämässäni – muistojeni ja läheissuhteitteni lisäksi - on arvoja, joissa yritän roikkua kiinni, mutta ne arvot ovat toisenlaisia kuin ilmeisesti mm. noiden ministereiden arvot. Kaikista puolueista olen ehdottoman riippumaton.
Nyt olen todistanut itselleni, että olen riippumaton myös tästä saitista. Runsas viikko on mennyt kivasti ilman, että olisin saitilla pistäytynyt. Aikaa on jäänyt enemmän muuhun. Olen käynyt läpi muistelmiani ja muita kirjoituksiani ja poiminut ja lyhennellyt niistä kohtia, joista tulen laatimaan nettikirjan läheisilleni. Olen myös käynyt läpi valokuva-arkistoani, kymmeniä kansioita, poimien niistä satoja kuvia, joista teetän myös digikuvat ja liitän nettikirjaani. Ja olen maalannut jo pitkälle erään kaverini pyytämää taulua hänen kesämökkimiljööstään. Yhtä ja toista muutakin olen ehtinyt tehdä. Eräästä hauskasta tapahtumasta kertoakseni lähinnä tänne nyt tulin.
Yksi monista yhdistyksistä, joiden jäsen olen, on Helsingin Sydäntoipilaat ry. Sen piirissä käyn viikkojumpassa ja meillä on paljon muutakin toimintaa, kuten teatterikäyntejä, muita matkoja ja vuosittaiset joulukonsertit ja pääsiäislounas. Eilen oli pääsisäislounaamme Helsingin Käpylässä sijaitsevassa Teatteriravintola Nyyrikissä, ja lounaamme jatkoksi lähes satapäinen porukkamme katsoi tilausnäytöksenä teatteriesityksen, jonka nimi oli ”Ministerille morsian”.
Kuinka lienee sattunutkaan olemaan ohjelmassa noin aktuelli aihe! Näytelmän käsikirjoituksen on laatinut Anneli Kanto, ohjannut Jari Nissinen ja päärooleissa esiintyivät Markku Toikka (ministeri) ja Hannele Soljander-Halme, hän kaikissa naisrooleissa niihin hämmästyttävän nopeasti kulisseissa pukeutuen ja hämmästyttävän hyvin muuntautuen, ja pianisti ja kitaristi – kyseessä on musiikkinäytelmä – jotka toimivat myös ministeriä ja hänen naisiaan haastattelevina reporttereina.
Näytelmän käsiohjelmassa sanotaan: ”Ministerille morsian on satiirinen musiikkikomedia miehestä huipulla ja hänen naisistaan. Politiikan kettu seuraa hullaantuneen sydämensä ääntä ja erehtyy luulemaan, että yksityiset asiat voi pitää salassa kuten menneinä vuosikymmeninä. Esitys pureutuu kriittisellä huumorilla nykypäivän julkisuuden ilmiöihin. Tarinasta saattaa luulla löytävänsä yhtymäkohtia todellisiin tapahtumiin, mutta silkkaa fiktiotahan tämä on. Henkilöillä ja tapahtumilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, kuten heillä ei todellisuudessakaan ollut”. Ymmärtänette oikein tuon viimeisen lauseen heiton!
Ajan hermolla esitys todellakin kulkee, kun siihen on saatu luontevasti ympätyksi myös tekstiviestidilemmat, vaikka alkuasetelman ja suurimman osan kohtauksista voisi paremmin yhdistää erääseen toiseen ministeriin. Tuo tragikomedia nimittäin alkaa siitä, kun vaimo jättää hänen tarpeitaan kauan laiminlyöneen ministerin. Ennen kuin jätti miehensä vaimo testasi tätä, kuinka tärkeä tälle koti ja perhe itse asiassa oli. Hän mm. kysyi ”mikä on meidän kissamme nimi”. Ministeri ehdotti Mirriä, Viirua ja vaikka mitä, kunnes vaimo sanoi, että meillä ei ole kissaa, vaan koira. Sen jälkeen vaimo sanoi suorat sanat ministerille ja häippäsi uuteen elämään tämän autonkuljettajana kanssa! Vaikka perhe ei ministerille tärkeä ollutkaan, eron hän koki kolhaisevan imagoaan, sillä olihan hän usein puhunut perhearvojen puolesta.
Enempää en kerro, etten paljastaisi juonen kulkua, jos joku haluaisi mennä sen katsomaan. Näytelmää siivittävät laulut, vanhoja tunnettuja iskelmiä, jotka erinomaisesti liittyvät juoneen. Laulujen joukossa mm. ”Käymme yhdessä ain”, ”Jo riittää”, ”Sulle silmäni annan”, ”Niin paljon kuuluu rakkauteen”, ”Olen mikä olen” ja ”Tuuliviiri”. Hannele Soljanderhan on erinomainen laulaja, ja Markku Toikan karhea ääni sopii myös hyvin ministerille. Teatteriravintola Nyyrikissä näytelmää esitetään ainakin vielä to 27.3. ja pe 28.3. Varmaan tuo näytelmä pyörii tai tulee ainakin pyörimään myös muualla. Olen varma, että ainakin monet keskustalaiset nauttisivat sen katsomisesta, ja kyllä se hauskuttaisi myös kokoomuslaisia!
Edesmennyt ”pilarohvessori” Kari Suomalainen aikoinaan väitti, että ”mitään niin hullua ei pilapiirtäjä keksi, etteikö poliitikot sitä jonkin ajan kuluttua toteuttaisi”. Taitaa olla myös niin, että kirjailija ei keksi satiirisen komedian käsikirjoituksessaan mitään niin hullua, etteikö poliitikot panisi sitä elävässä elämässä paremmaksi. Mutta kyllä tuo näytelmä silti niin hauska on, että kannattaa mennä katsomaan, jos siihen on mahdollisuus!
Tällaisen tietoiskun vain halusin tulla antamaan. Puheenvuoroni on keskustapolitiikkaa ainakin samassa määrin ja enemmänkin kuin näkyy nyt saitilla yleensä olevan. Näytelmän ministeri kun vääjäämättä tuo mieleen erään huomattavan keskustapoliitikon, joka tietenkin tekee kaikissa toimissaan keskustapolitiikkaa. Vaikka näytelmällä ei siis mitään yhteyttä todellisuuteen ole. Enempää kuin mieleen tulevan keskustapoliitikon esittämillä näkemyksillä ja hänen käsityksillään todellisuudesta. Mutta silti toivoisin hänenkin saavan morsiamen; siksikin tämä puheenvuoro.
Tämän mahdollisesti saamiin vastineisiin voin muutamaan vielä vastata, mutta muuten jätän taas areenan muille toistaiseksi ja jatkan muita harrastuksiani. Ja sorry vaan, saittikepulaiset, mutta elämässä on hauskaa myös muualla kuin täällä! On parempaakin huumoria kuin tahaton komiikka.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Ei sun paskakirjoituksia viitti lukea.
Palstan taso taas laski edelleen.
Tunsin kerran valiolaisen isännöitsijän, joka runkkaili viilipurkkeihin
Olemme kiteyttäneet sen tänne, käypä katsomassa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000033604779
näin, kun yrittää kemiallisesti laajentaa tajuntaansa, muillakin kuin alkon tuotteilla.
Eli täysi sekopää ja outo kirjoitus.
tupakkilakkoa yrittäessäsi.
Salaa kävit ensin pikkusavuilla, ja sitten kun himo yltyi ylitsepääsemättömäksi, niin vetäisit julkisesti koko askin.
Sellainen jojohan sinä olet ikäsi ollut.
Onse paha kun ihmisen pitää valehdellla itselleen kokoajan. Tai pettää jatkuvasti niin tuttua miestä kuin itseään.
Paskassasi oli kaikki entiset ainekset, mihinkäs se narsisti sairaudestaan pääsee.
Vielä kun uusi-ukki tulee kipin kapin räksyttämään
jalkasi juureen samalla nuollen takapuolesi, niin ulostuhan oli täydellinen.
Kiitos tiedosta. On varmaan hauska näytelmä, ja kun sen esityspaikka on parin sadan metrin päässä, niin tilaan pöydän perjantaiksi.
Oliko muuten kaikilla joukossanne hauskaa? Helsingin sydäntoipilaissa on varmaan paljon kokoomuslaisia, naurattiko heitäkin? Kepulaisiahan teissä tuskin on, sillä stadilaisia kai kaikki olette.
Näytelmä on hyvin ajankohtainen ja sitä paitsi todella hauska!
Helsingin Sydäntoipiliden jäsenet kyllä ovat kaikki stadilaisia. Tuossa tilaisuudessa useimmat olivat avec. Hauskaa näytti kaikilla olevan.
Puoluepolitiikka ei ole koskaan mitenkään esillä joukossamme, mutta varmasti meissä on kokoomuksen kannattajia, ehkäpä jopa enemmistö, mutta kepulaisia tuskin on, sillä Keris ei kuulu joukkoomme. Korjaan, on joukossamme tosin erään valtion yrityksen entinen pääjohtaja, joka kai aikoinaan sai virkansa kepun mandaatilta. Mutta hän ei tainnut olla eilen mukana.
.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000033653499
Siis tuo linkittämässäsi kirjoituksessasi oleva. Et kai sinä muuta esittäne, kun sitä aina niin kiihkeästi vaadit kaikilta muilta. On liian korkeatasoista minulle, menee ns. yli hilseen.
Puhutkohan nyt kuitenkin omassa päässäsi tapahtuvasta, kun puhut jysähdyksistä? Ja nimenomaan sieltä taitaa tulla myös niitä täyslastillisia sitä ihteään, josta tuossa tuli pieni ruiskaus.
Mutta miksi noin vauhkoonnut, kun esille ottamani aiheen luulisi olevan sinulle hyvin mieluinen? Vai käsitelläänkö tuossa näytelmässä ”Ministerille morsian” mielestäsi Matti Vanhasta liian lempeästi? Mutta, katsos, kun se on tarkoitettu yleisölle esitettäväksi; ei siinä voida käsitellä aihetta siten kuin sinun kirjoituksissasi.
Sairastumisesi kapiin on siis tuottanut entistä pahempia oireita. Nyt koet saavasi entistä pahempia tuskia tuottavia tartuntoja Hämeenlinnasta, Oulusta ja ties mistä. Ja ilmeisesti harhanäkysi ovat yhä pahentuneet – mikäli mahdollista – sillä ymmärrän, että olisit nähnyt minutkin joissakin puskissa täällä. En ole viimeisen viikon aikana edes käynyt saittia vilkaisemassa, enkä tule käymään tulevallakaan viikolla, mutta sinun kyllä toivon pysyvän aina esillä, sillä olethan paras mahdollinen kepumainos. Varmasti tätä mieltä alkavat olla kaikki saittikepulaisetkin, joista monet ovat näihin saakka sinut väärin ymmärtäneet.
Muuten tuo linkkisi kuva en voi olla minä, sillä kerronhan avauksessani lopettaneeni tupakoinnin jo kauan sitten. Jotenkin tuo paksuposkinen ulkomuoto on tutumpi eräästä neljän vuoden takaisesta kuntavaalimainoksesta.
.
Takajalka sutii tyhjää, käsi hamuaa sikapyssyä..
Mutta vauhti senkuin kiihtyy sekoilun tahdissa, siksi se onkin lopullista menoa tuolla vauhdilla ja tolkuttoman oksentelun määrällä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000033598648
Vaikka avauksessani nimenomaan iloitsen siitä, että todistin itselleni olevani riippumaton tästä saitista, kun en runsaan viikon aikana täällä pistäytynyt edes vilkaisemassa, niin sanomani ei mennyt perille eräälle ääliölle. Jolle kuitenkaan en alennu erikseen vastaamaan.
Usein on kyllä niin, että jos on taipumusta riippuvuuteen jostakin, niin jos siitä pääsee eroon, jää helposti koukkuun johonkin muuhun. Ystäväpiirissäni on kaveri, jolla aikoinaan oli paha alkoholiriippuvuus. Alkoholisti hän oli, ja omien sanojensa mukaan laittoi kurkusta alas yhden yrityksen, avioliiton ja lopulta kodinkin ja vajosi lähes spurguasteelle, jolloin onneksi joutui sairaalaan ja pakkovierotukseen. Hän oli myös himopolttaja, nikotinisti. Kuoleman partaalla olevalle miehelle lääkäri luki ”madon luvut”, että ellei tämä pysty tapojaan ratkaisevasti muuttamaan, on vain hetken kysymys, kun noutaja tulee.
Kaveri raitistui kerrasta ja alkoi kuntoilla, ja paria vuotta myöhemmin hän 50-vuotiaana juoksi ensimmäisen maratoninsa. Oli juuri äseken nyt 61-vuotiaana juoksemassa Barcelonan maratonin, joka oli hänelle juhlatapahtuma, sadas maratoninsa. Hän on käynyt juoksemassa maratoneja ympäri maailman, tietenkin kaikki ne kuuluisimmat kuten Ateenan maratonin, mutta myös Hawaijilla. Hänen aikansa eri maratoneilla kuten myös Pääkaupunkijuoksussa ovat näihin aikoihin saakka aina lähes kerta kerralta parantuneet. Kun hän on varsin varakas mies, myi muutamia vuosia sitten yrityksensä, hän melkeinpä elää maratoneista ja maratoneille, eli on niistä täysin riippuvainen. Onhan se toki paljon parempi riippuvuus kuin hänen aikaisemmat olivat.
Ehkäpä minun riippuvuudeksi nousee taas entistä enemmän lukeminen ja maalaaminen, kun tulevat taas valoisat ajat, jolloin värien kanssa on mukava ilotella. Ja vaikka minulla ei enää aikoihin ole ollut mitään seksiriippuvuutta, en toki kiellä, ettenkö yhä seksistä pitäisi, mutta kun ei ole sitä vakituista kumppania, niin enpä juuri viitsi nähdä vaivaa sellaisen etsimiseksi. Mutta jos kohdalle sattuu tai kenties on joskus sattunutkin, niin… mutta ei enempää aiheesta, sillä enhän ole sonni”mies” vaan upseeri ja herrasmies!
Vaikka ginitömpsyistäni täällä olen maininnut, alkoholiriippuvuutta minulla ei ole koskaan ollut; ei sellaisella riippuvuudella olisi päässyt kolmelle YK-reissulle eikä pärjännyt niillä hyvin, sillä siellä hyvätkin viinat ovat naurettavan halpoja, ja melko monelle se on ollut palvelussuhteen katkaisun syy, eikä sellainen kaveri enää uudelle reissulle pääse.
Täällä vasta olen tutustunut ihmisiin, joilla näkyy olevan sellainen poliittinen riippuvuus, joka saa heidät aivan sekoamaan, vaikka eivät – Luojan kiitos – ole koskaan politiikkaan mukaan päässeetkään! Sellaisen seuraaminen on joskus hauskaakin, mutta sitten alkaa hävettää, sillä eihän kenenkään vammaisuudelle saisi nauraa.
toisenlainen suhtautuminen terveyteen:
Yksi minun tuttavani oli käynyt lääkärissä ja saanut tietenkin ylipainoisena ohjeita tulevaisuuden varalle. Vähemmän rasvaa, tupakkaa ja alkoholia.
Tuttavani oli vastannut lääkärille, että voiko olla ihanampaa kuolemaa kuin se, että viskilasi yhdessä kädessä ja tupakka toisessa kädessä tukehtuu vieraan blondin tekemään läskisoosiin????
Kuten tiedät, minä en tule saamaan tuollaista ihanuutta.
Tässä linkki niille kaikille, jotta ymmärtäisistte, missä Kapin sairaudessa on kysymys:
http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=180&valikko=2
Onneksi tuo Kepulaisia mielisairaana pilkkaava Pakilan punikki työntää pian koiranputkea.
...olet niitä tupakoimattomia vesipoikia (kuten muuten myös mpp on ilmoittanut olevansa), joten et voi kokea tuttavasi toivomaa "ihanaa" kuolemaa. Mutta saattaisihan käydä niinkin, että jos vesipoikakin tuollaisen vieraan blondin läheisyyteen joutuisi, saattaisívat varhaislapsuuden vaistot herätä ja voisi tukehtua hänen ... no, tiedät, mihin.
Sinulla ei tosin ole sellaistakaan vaaraa, sillä Sinulla on niin hyvän näköinen vaimo, jottei ole mitään kiusausta joutua vieraan blondin pauloihin!
...päästää läheiseni pois heille aiheuttamistani kärsimyksistä? Joista he itse eivät tosin tiedä, mutta täytyy niitä olla, koska kepulainen on sitä mieltä. Ja kepulainenhan on aina oikeassa, kuten tiedetään.
Niin päättelen, ja helppoahan sellaista on yrittää, kun osoitteenikin on hyvin tiedossanne, kiitos useiden siitä ilmoitelleiden viestienne.
No - kun itselläni ei ole aikomusta vielä poistua täältä, enkä ainakaan halua sen tapahtuvat kepulaisen käden kautta, niin täytyypä ottaa tuo talteen, jotta tarvittaessa voidaan selvittää, missä tuollaista avuliaisuutta on kenties suunnitelmissa.
narsisti ei ymmärrä, ettei kaikki toteamukset tarkoita häneen kohdistuvaa teon tarvetta.
Onneksi tuo Pakilan punikki pääsee sinne ryytimaalle ihan omista tarpeistaan - ei kukaan Kepulainen viitti tuommoiseen paskaan edes puukkoaan liata.
ginidementikko ei ymmärrä, ettei hänellä ole arvovaltaa, ja alkaa olla tuo provosointikykykin hukkunut viinaan ja aivojen viinavelliin
Viiden minuutin kuluttua, alkaa ohjelma, Netti kiusattujen terapiana, Pitänee katsoa, et kai sinä Jomppe jätä meitä pulaan,ja kuoleta lopullisesti tätä palstaa. Olen täällä koittanut kuria jotenkin pitää, mutta sinähän sen tiedät miten vaikeaa se tällä Kepupalstalla on.
Pistäydyhän vatakin tulee saitille vähän elämää.
joka pitäisi hakea poliisin pois. Sinähän taannoin esittelit peiteltyjä uhkailujasi. Ei pistoolia "normaali" ihminen tarvitse. Virka/metsästysaseet ovat erikseen. Tykki talteen kapilta.
Tiedän tuon Korhosen uhitelleen ja uhoilleen palstalla, kuten myös tiedän Uusi-Ukin uhanneen tappavansa kepulaisia jälkikasvua vai miten se meni?
Soittelen tästä poliisille, ja Helsingin poliisista lähetetään kantelu, jos se ei ole hakenut Pakilan hullulta aseita pois.
Muistan, miten kehui säilyttävänsä yöpöydän laatikossa kepulaisia varten ja melkein sitten kertoi samassa syssyssä pikkulapsista joita liikkuu asunnossaan.
MENE KORHONEN HOITOON JA LUOVUTA ASEESI POLIISILLE!
Hullu ex-kapiainen tulee palstalle aukomaan päätään ja kun ei saa kunnioitusta niin uhkailee aseilla.
Siinä koko surkea tarina tuosta paskasta.
Lähettäkää Sisuun höperön tekstit niin poikansa näkee mitä isänsä täällä puuhastelee.
Tässä yhteydessä lienee turha mainita mistä tieto pojasta on peräisin.
Kyllä. Itse on täällä kehua retostellut, miten jälkikasvunsa on kepulaisia parempaa.
Mutta mieltäni lämmittävästä pyynnöstäsi huolimatta en tänne toistaiseksi jää tätä pitemmäksi aikaa. On niin paljon muita suunnitelmia. Mutta ehkä jonkin ajan kuluttua, tai ainakin joskus. Jolleivät nuo kepulaiset päästä minusta ”ilmoja pihalle”, jollaiseksi aikomukseksi oikeasti on ymmärrettävä tuo uho, jota he näköjään nyt yrittävät toisin selittää.
No – en sentään osaa pelätä, sillä olen kai tällä jo pitkällä ja monipolvisella elonpolullani ollut pahemmissakin paikoissa kuin tällä saitilla ja kohdannut missä tahansa asiassa – myös vaarallisuudessa – ihan eri luokkaa olevia miehiä kuin nuo saittikepulaiset, jotka ovat suuria ainoastaan suunsoitossaan ja typeryydessään.
Saatan hyvinkin täällä ehkä piakkoinkin satunnaisesti pistäytyä, mutta nyt en jää tänne yhtään pitemmäksi aikaa. Lienee turhaa vakuuttaa Sinulle enempää kuin muillekaan täysjärkisille, että minä en ole niissä varjoissa, joissa nuo Kerikset, sonni”miehet” ja muut kapiin kohtalokkaasti sairastuneet kepuraukat arvatenkin tulevat minut siitä huolimatta edelleen näkemään.
Saattaa olla vastuutonta, että jätän nuo kepulaiset omin nokkinensa metsästämään kapin varjoja puskistaan ja kenties tukehtumaan siihen aineeseen, jota heillä niin runsaasti on – ja vain sitä – mutta silti niin teen. Ymmärrän heidän tuskansa poistumiseni johdosta, mutta niin sydämetön olen, että näillä Omar Khaijamin säkeillä – vain hieman muunnelluilla – jätän heille jäähyväiseni toistaiseksi:
Sanotte nyt, oot Kapi arvoton,
ja vihan ansaitset ja tuomion,
kun poistut jälleen, meitä säälimättä,
kun tuskaa tulvillaan tää saitti on.
Häpeä suurin, minkä tiedän, on
omata maine miehen mainion
täällä, kun totuus, hyvyys lymyy,
ja kepulaisuus suurin arvo on.
Sinulle, Oulun Uusi-Ukki toivotan totuuden ja hyvien asioiden puolustamiseksi yhtä reipasta ja määrätietoista intomieltä kuin olet tähänkin asti osoittanut!
Hyvää yötä!
jääny pillerit toisen takin taskuun.
Tämänkin ketjun ahkerin kirjoittaja on - itse Kapi Korhonen
Mies vastaa itse itselleen kun ei saa mielestään tarpeeksi fiksuja vastauksia, sellaisia missä vain ja ainostaan kehutaan avaajaa, itse Kapi Korhosta.
Toki Ukki kantaa Sancho Panzana kortensa kekoon ja kehuu Kapia.
Muistetaan nyt kaikki ettei kyse ole narsismista, eikä varsinkaan riippuvuudesta. Viikko ilman, sehän todistaan riippuvuudesta pästyn eroon. Minäkin rapajuoppona olen ollut kohta viikon ilman ryyppyä, siis en ole alkoholiriippuvainen...
olette, tuossa heti seitsemän vastausta, missä jauhetaan pelkkää paskaa. Yksi tekee jo ilmoitusta poliisilaitokselle Kapin käsiaseesta, ei ihme jos noitten solvausjuttujenne takia teitä piruparkoja on alkanut pelottaa. Vaikka kuinka teitä haluaisi jotenkin ymmärtää, mutta ei jumalaparatkoon teitä ymmärrä kuin itse Piru, te olette oikein todella sairasta porukkaa.
Kyllä oli Jomppe hyvä, että tulit edes käymään, nyt nuo pahimmin sairaat Kepulireppanat saavat purkaa pahimmat paineensa kun saavat sinua oikein sydämensä kyllyydestä haukkua, on todella etovaa sakkia. Sonnimiehen johdolla nämä loanheittäjät ovat päässeet taas irti, voi noita Pirun riivaamia, en voi muuta sanoa.
Missä minä mielestäsi vastaan itselleni? Ja missä olen päättyvän viikon aikana puskasta ruikkinut, kuten ilmeisesti sinä tuossa ylempänä vihjaat? Osoitapa minulle ne kohdat, niin minä kerron sen perusteella sinulle, mikä on sairautesi laatu, ja teen sen perustellen ihan toisin kuin sinä ja muut kepulaiset. Mutta vasta huomenna - voin vielä aamulla vaivautua vastauksesi katsomaan - sillä säännöllisiä elämäntapoja noudattavana miehenä nyt on taas aika mennä kirjan kanssa vuoteeseen.
Jos olisin kepupsykologi, voisin kyllä tehdä diagnoosin sinusta jo nyt, mutta odotan sille vielä lisäperusteita.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000033685054
Tuon lisäksi menetti kaikenlaisen kunnioituksen sinibarettien keskuudessa ja häpäisi itsensä.
niin saat tyydytyksen.
Ei kyllä kukaan täysipäinen viitsisi tulla kerta toisensa jälkeen saamaan tuollaisia vastakirjoituksia.
Oletuksesi omasta paremmuudestasi muita kohtaan, ovat tosi sairaan ihmisen mielikuvituksen tuotetta.
Ammattiauttajan apua sinä tarvitsisit.
Aloituksiesi tarkoituksena on ainoastaan suuri itsesi esille tuomisen vimma, ei mikään muu.
Tietenkin muistat sen verran Keskustaa ja keskustalaisia nälviä, jotta voit väittää teennelmiesi kuuluvan palstalle.
Sinulla olisi kyllä vakava itsetutkiskelun paikka, ennenkuin tulet seuraavan kerran päiväkirjaasi päivittämään.
Kohdallasi ei ole kyse mistään vaivautumisesta palstalle tulon kanssa, koska innolla palstaa selaat ja odotat jonkun sinulle jotain vastaavan tai sinusta jotain mainitsevan.
Taisi kehoittaa jälkikasvu ukon välillä vähän jäähylle?
Itse juoruat itsestäsi ja perheestäsi sekä tuttavistasi aina kaiken, onko tuo viisasta?
Turha sinun on sitten jälkeenpäin kitistä yhtään, jos joku niihin kirjoituksissaan palaa.
Olet melkomoinen juoruämmä.
Muilla palstoilla sen voisi ymmärtääkkin, mutta eipä oikein kuulu politiikan piiriin.
Nukuhan hyvin, että pääsi selviää ja ajatuksesi kirkastuu omaksumaan paremmin poliittisen saitin tarkoituksen.
…samalta ihmiseltä, joka aina samanlaisen kaikille avauksilleni laittaa. Pidät kyllä tyylisi niin, että sinusta ei voi erehtyä. Sitä vain ihmettelen, että mikä oikein tekee ihmisestä noin happaman, katkeroituneen suorastaan? En tuollaisen tekemiseen minä ole syyllinen, ei kukaan toinen ihminen, vain ihminen itse.
Vastailen kuitenkin:
>> Ei kyllä kukaan täysipäinen viitsisi tulla kerta toisensa jälkeen saamaan tuollaisia vastakirjoituksia > Oletuksesi omasta paremmuudestasi muita kohtaan, ovat tosi sairaan ihmisen mielikuvituksen tuotetta > Ammattiauttajan apua sinä tarvitsisit.> Aloituksiesi tarkoituksena on ainoastaan suuri itsesi esille tuomisen vimma, ei mikään muu.
Tietenkin muistat sen verran Keskustaa ja keskustalaisia nälviä, jotta voit väittää teennelmiesi kuuluvan palstalle.> Sinulla olisi kyllä vakava itsetutkiskelun paikka, ennenkuin tulet seuraavan kerran päiväkirjaasi päivittämään. Kohdallasi ei ole kyse mistään vaivautumisesta palstalle tulon kanssa, koska innolla palstaa selaat ja odotat jonkun sinulle jotain vastaavan tai sinusta jotain mainitsevan. >Taisi kehoittaa jälkikasvu ukon välillä vähän jäähylle? Itse juoruat itsestäsi ja perheestäsi sekä tuttavistasi aina kaiken, onko tuo viisasta? > Nukuhan hyvin, että pääsi selviää ja ajatuksesi kirkastuu omaksumaan paremmin poliittisen saitin tarkoituksen.
Oliskohan se kepulaisuus? Mutta miksi pitää sitten olla kepulainen, jos se noin ahistaa ja mielen mustaksi saa. Neuvot kapia hakemaan ammattiauttajan apua, mutta sinun ongelmasi poiston voi neuvoa tällainen amatööriauttajakin. Luovu kepulaisuudesta, niin jopahan alkaa elämä hymyillä eikä enää sapeta sekään, että kapilla menee hyvin!
Tämä on aivan eri asiaa, mutta luettuani Finlandia-palkitun Hannu Väisäsen kirjat Vanikan palat ja Toiset kengät ymmärrän sinua paljon paremmin. Sieltä selviää se elämänpiiri, jossa olet tärkeimmän osan elämääsi elänyt, nimittäin kanta-aliupseerit aliupseerikerhoineen ja isiä hakevineen lapsineen jne. Sieltä se näyttää kumpuavan runoiluharrastuskin ja kasvatusperiaatteet rähinäremmeineen. Taisit itsekin kehua noita kirjoja.
Käsittääkseni Kanervan tapauksessa ei ole kyse niinkään seksiriippuvuudesta, vaan pikemminkin oman seksuaalisuuden markkina-arvon mittaamisesta. Syy on siis oikeastaan paljon syvemmällä, kuin viettien tasolla. Mikäli ihminen olisi seksiaddikti, hän ei toistuvasti joutuisi tämän tyyppiseen julkisuuteen, saatu seksi olisi silloin riittävä palkinto. Koska kyse on itsetunnosta ja siitä, kuinka haluttava on ihmisenä ja miehenä, silloin kosketusta haluaa nimenomaan ihmisiin, jotka ovat yleisesti tunnettuja ja haluttuja. Palkinto onkin jotain muut kuin seksuaalista, syntyy kokemus siitä, että viehätysvoima tehoaa. Ongelmalliseksi tämä piirteen tekee se, että tämän tyyppiset ihmiset hakeutuvat korkeisiin asemiin, niiden suoman välinearvon vuoksi, eivätkä siksi, että asioita pyrittäisiin hoitamaan mahdollisimman hyvin.
Vanhasen tilanne on hieman toinen, hän haluaa julkisen keskustelun sensuuria. Tämän tyyppinen ihminen on (ilmeisesti) niin valtansa sokaisema, ettei hän ymmärrä keiden valtuutuksella hän julkista virkaansa hoitaa. Ihmisillä täytyy olla tieto siitä, mitkä arvot ohjaavat päämiehiämme, muuten ei valintoja voi tehdä. Suomalaisessa poliittisessa keskustelussa on merkille pantavaa se, ettei tehdyt virheet ole oleellisia, niistä syntynyt julkinen keskustelu koetaan sellaiseksi. Ilmiö on kansanvallalle varsin vieras.
Ihmiset ovat sen kokoisia, kuinka suuret ongelmat heidän toimintaansa vaikuttavat, Vanhasen pienuus näkyy siitä, kuinka olematon asia nousee periaatteelliseksi kysymykseksi. Varmaankin myös Suomessa olisi tärkeämpiäkin sanavapauteenkin liittyviä pulmia, kuin yksittäinen hömppäkirja.
Koska ketjussa mennään henkilökohtaisten paljastelujen tielle, niin täytyy tunnustaa myös omalta kohdaltani: olen tullut yhä riippuvaisemmaksi siitä, että pääsen eroon ihmisistä ja eritoten joukkotiedustusvälineistä edes muutamaksi päiväksi. Tiedotusvälineiksi lasken myös nettipalstat, näistä erossa oleminen ei tosin vaikeaa ole, niin alas keskusteluntaso on laskenut, tämä piirre on nähtävissä monilla palstoilla.
…sillä puheenvuorosi on todella asiallinen ja hyvä. Ensiksi kiitos siitä!
Olet varmaan oikeassa siinä, että kummankaan ministerin tapauksessa ei ole kyse niinkään seksiriippuvuudesta kuin juuri niistä asioista, joita mainiosti esille tuot. Sellaisiin tuo kyseinen näytelmäkin paneutui; tuo seksiriippuvuuden korostaminen oli minulta enemmänkin huomionherättämiskeino, ja pieni myönnytys CITY-Keskustalle, joka näkyy sellaista ainakin Kanervan tapauksessa perusteena pitäneen.
Ei minulla siis ole mitään vastaansanomista näkemyksiisi, sillä kyllä ne perustellusti oikeampia ovat kuin minun enemmänkin huumorilla esille tuomani. Vanhasen esiintymistä pidän erityisen paheksuttavana ja voisi kai sitä pitää myös tyhmyyden osoituksena, mutta ehkäpä on niin, että vallantäyteisyys on hänet sokaissut todellisuudelta. Eli on niin kuin näytelmän käsiohjelmassa seuraavan lauseen lopussa sanottu on ymmärrettävä: ”Henkilöillä ja tapahtumilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, kuten heillä ei todellisuudessakaan ollut”.
Täysin yhdyn tähän näkemykseesi:
>> Tiedotusvälineiksi lasken myös nettipalstat, näistä erossa oleminen ei tosin vaikeaa ole, niin alas keskusteluntaso on laskenut, tämä piirre on nähtävissä monilla palstoilla.
jälleen kerran todistit sen.
Harmittaako? kun et itse osannut asiaa noin käsitellä.
Menehän taas taustalle luuraamaan, ja tule vielä, kerran.
Sinullahan jäi kopioimatta jonkun runo lähtiäiseksi.
Mene sen jälkeen taas puskasta räkimään.
Iljettävän niljakas olet. Olet kuin kiemurteleva matikka tai iilimato.
Koukkuun ma pujotan madon, pthyi, ja palsta suo antejaan.
Eli typeryytensä näyttääpi kapi.
Pääsiäiäiskukkahan on nars.......
pitkästä aikaan "niinpä niiltä",miksihän myöskin Jommpe huomasi, kuten minäkin tuon tekstin erinomaisuuden. Siitä ei ole mitään poisotettavaa, eikä mitään lisättävää. Se on näitten poliittisten pulestapuhujien/moittijoiden tasapuolinen analyysi, suoraan asian ytimestä. Hyvä että tulit "Langalle", luulin jo sinun meidät hylänneen kuten Jomppekin. Mutta kuten sanonta käy, eihän älyä voi, eikä saa vangita.
Pitäisiköhän meidän sittenkin perustaa tälle saitille, niin sanottu "Kolmikanta" saittiporukka, joka edes vähän yrittäisi pitää tämän palstan tason, edes jollakin tasolla. Vaikka minä itse olen tällainen koulujakäymätön aikanikuluksi kirjoittelija, niin minua tavattomasti häiritsee palstan Kepulaisten moukkamaisuus, jopa suora tietämättömyys, käsiteltävistä asioista.
olisiko jo jonkin tutkijan tehtävä, mistä johtuu näitten Kepulien Korhosviha, mikä nousi taas voimakkaasti pintaan, kun Jomppe teki aloitteensa,ja ihan asiallisen sellaisen.
Koetappa sinä Niimpä niin päästä näitten solvaajien sielunmaisemaan, ja vähän selvittää heidän käytöksensä syitä.? Kyllä ihmisen pitäisi oppia tunnustamaan, että toinen on viissaampi kuin toinen, eikä alettaisi tämäntakia häntä solvaamaan. Muistan jo Kansakouluajoilta, kuinka Opettaja kehui jos joku tiesi asioita enempi kuin toinen, sellaista oppilasta palkittiin, eikä Opettaja alkanut häntä perjaamaan,kuten täällä tietomiehille tehdään.
Olen pyrkinyt hieman seuramaan Korhosen kritiikkiä, se on mielenkiintoinen sivujuonne näissä keskusteluissa. Minun on kyllä ikäväkseni todettava, ettei suorittamani approbatur psykologiasta riitä siihen, jotta ymmärtäisin tätä ilmiötä. Sosiologin tutkinnostakaan ei tässä kohtaa ole apua.
Eräs selittävä tekijä voisi olla suomalaiskansallinen tasapäisyyden vaatimus, ihmisiä jotka erottuvat joukosta ryhdytään joko tasapäistämään tai ihannoimaan. Ihannointi vaatii joko luonnostaan tulevaa vaatimattomuutta tai ainakin sen teeskentelyä. Korhosen puheenvuoroista puuttuu se anteeksi pyytelevä sävy, johon olemme tottuneet.
Kolmikannan perustaminen on mielenkiintoinen aloite, minä en olisi siinä kuitenkaan mielekäs jäsen, jo pelkästään siksi, että olen poissa Suomesta reilusti yli kolme kuukautta, mikäli kaikki matkani ynnätään. Kovinkaan aktiivinen en täällä voi harrastustoimissani olla.
Yritä sinä pitää yllä mielenkiintoa palstaan, kirjoituksesi ovat aina ilahduttavia lukea, ne ovat palstan väriläiskiä.
ei tämä ole mikään sossujen seurustelupalsta. Tekstailkaa toisillenne, jos poikakaveria tarvitsette.
ukki on kyllä kieltämättä välillä näyttänyt terävyttäkin, mutta johtuneeko se vain pelkästään keskustalaista juurista.
Demariksi hän on keinotekoinen kuin kumiankka.
Keskustan saitille kertomaan noita, ymmärtääkseni sinulle hienoja ja tärkeitä kokemuksiasi?
Jos kuitenkin vain Keskustaa ja keskustalaisia sekä keskustalaisuutta pyrit mollaamaan joka kirjoituksessasi.
En minä ainakaan menisi demaripalstalle keskustalaisena kirjoittelemaan tuollaisia.
Kyllä minä mieluummin kertoisin miellyttävät juttuni ja kokemukseni niille, kenet koen ystävikseni sekä hengenheimolaisikseni.
Vai koetko sittenkin Keskustan omimmaksesi puolueena ja et vain saa sitä itsellesi kerrottua.
Vai luuleetko sinä, että nuo sinun kokemuksesi ja reissusi aiheuttaa joissakin jotain kademieltä sinua kohtaan, ja yrität siten pönkittää omaa egoasi.
Paljonhan täällä näitä demareita, puoluekavereitasi, on likaamassa palstaa, mutta onko se sitten niin, että he eivät halua seurata mitä kotipesässä tapahtuu ja mitä asioita siellä käsitellään. Onko se toisten puolueiden ivaaminen tärkeintä demareille, eikä hyvien asioiden ajaminen?
Mainostat itseäsi herrasmiehenä ja jonkinlaisena upseerinakin olet ollut, niin eikö se tosiaan edellyttäisi myös sen mukaista käytöstä myöskin saittielämässäsi.
Jättäisit myöskin pois tuon niin irvokkaasti esille tulevan "hienosteluyrityksesi".
Ei istu sinuun, koska se vaikuttaa niin väkisintehdyltä.
Vai oletko tuollainen teennäinen napsu?
Vaikka siinä näytelmän esitteessä anotaan, että Henkilöillä ja tapahtumilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, kuten heillä ei todellisuudessakaan ollut, niin ei tuota voisi erhetyä keneksikään muuksi kuin Vanhaseksi luulemaan:
"Tuo tragikomedia nimittäin alkaa siitä, kun vaimo jättää hänen tarpeitaan kauan laiminlyöneen ministerin. Ennen kuin jätti miehensä vaimo testasi tätä, kuinka tärkeä tälle koti ja perhe itse asiassa oli. Hän mm. kysyi ”mikä on meidän kissamme nimi”. Ministeri ehdotti Mirriä, Viirua ja vaikka mitä, kunnes vaimo sanoi, että meillä ei ole kissaa, vaan koira. Sen jälkeen vaimo sanoi suorat sanat ministerille ja häippäsi uuteen elämään tämän autonkuljettajana kanssa! Vaikka perhe ei ministerille tärkeä ollutkaan, eron hän koki kolhaisevan imagoaan, sillä olihan hän usein puhunut perhearvojen puolesta"
Onhan siitä jo kerrottu, että kyseessä tosiaan on Matti Vanhasen autonkuljettajana toiminut mies, josta Merja kertoo näin kauniisti:
Merja Vanhanen rakastuneena: Minulle kelpaa vain laatukama
12.01.2008 13:43
Merja Vanhanen hehkuu rakastuneen onnea ja nauttii uudesta elämäntilanteestaan
47-vuotias pääministeri Matti Vanhasen ex-vaimo ja tämän lasten äiti kertoo Iltalehden haastattelussa panostavansa nyt uuteen rakkauteen sekä lapsiin ja työhön.
- Mitä sitä kieltämään, kyllähän se näkyy ja kuuluu olemuksesta. Rakkautta ja seurustelua on kestänyt jo jonkin aikaa. Asumme kahta kotia ja ehkä sitten vasta eläkeiässä ajattelemme yhteistä taloutta, Vanhanen sanoo.
Vanhanen ei halua uuden rakkaansa esiintyvän julkisuudessa, koska tämä ei ole julkisuuden henkilö.
Merja Vanhanen kommentoi kuitenkin uutta rakastaan rennon varmasti.
- Minulle kelpaa vain laatukama, hän sanoo Iltalehden haastattelussa.
Merja ja Matti Vanhanen erosivat huhtikuussa 2005. Merja Vanhanen jätti eropaperit käräjäoikeuteen. Virallinen avioero astui voimaan helmikuussa 2006.
Ilta-Sanomat kertoi Vanhasen löytäneen uuden miehen rinnalleen jo viime keväänä.
IS
Olet pitänyt taukoa. Hyvä, sellaisen jälkeen aina paremmin huomaa, miten hyviä avauksia teet poissaolosi aikaisiin verrattuna.
Tässä avaamaasi aihepiiriin ehkä sopiva lisuke, muistoja menneiltä ajoilta:
Kiihottava ja vaarallinen julkisuus
KALLE HEISKANEN
Päivystin nuorena toimittajana Helsingin Sanomien poliittisessa toimituksessa iltavuorossa. Työtoveri soitti Neuvostoliiton suurlähetystön vastaanotolta ja kertoi, että Ahti Karjalainen oli tullut paikalle täysin päissään. Tehdäänkö juttu?
Soitin päätoimittajalle ja kerroin tapahtuman. Korkealla taholla sitten päätettiin, että annetaanpa olla kirjoittelematta. Näin olivat jutut Urho Kekkosen kauden loppuaikoina. Samaa salailua oli jatkunut jo pitkään. Suurimpana salaisuutena presidentin terveyden hiipuminen.
Se oli maan tapa. Jälkeenpäin katseltuna surullista aikaa, mutta harvassa olivat asian kyseenalaistajat vielä 1970-luvun lopullakaan. Vasta vuosikymmenen vaihdos alkoi tuoda uusia, terävämpiä tuulia.
Myöhemmin Karjalaisen toikkaroinnit on paljastettu yksityiskohtia myöten. Nyt ei tulisi kuuloonkaan, että suurlähetystön vastaanotolle horjahtelevan julkisuuden henkilön käytös jäisi pienen piirin salaisuudeksi. Tieto kulkisi nopeasti julkisuuteen, ehkäpä kännykkäkameralla suoraan verkkoon.
Julkisuus on nopeaa ja armotonta. Niin kovaa, että yhä useampi miettii, kannattaako sen armoille heittäytyä. Mutta julkisuus on monelle myös huumetta, ilman sitä ei voi elää. Kansikuvien perusposeeraajat elävät lööppien ja etusivujen kautta. Aleksis Kivi sanoi, että minä elän. Julkimo toteaa elävänsä, kun näkee itsensä R-kioskin seinässä.
Julkisuus on julmin vuodenaika, se ei vaihtele, se on aina sama. Samalla julkisuudella tehdään rahaa. Ilkka Kanervan, kokeneen konkarin olisi pitänyt punnertaa piilomuististaan, että tekstiviestien kohde tuskin haluaa kestävää, lämmintä ihmissuhdetta. Matka myyntijulisteisiin alkoi viimeistään kymmenennen viestin kohdalla.
Politiikan salatut elämät saavat yhä suuremman osan julkisuudesta. Jossain esihistoriassa ovat ajat, jolloin eduskuntatoimittajat kirjoittivat päivittäin liuskatolkulla valiokunnista ja täysistunnoista. Lehdissä oikein julkaistiin luetteloita tehdyistä päätöksistä.
Nyt puidaan Saarelan suhteita, Ruususen kyyneleitä, Vanhasen vaimoehdokkaita. Lukijat ovatkin epäilemättä tiettyyn rajaan valmiita tirkistelemään päättäjien intiimejä asioita.
Kolikon kääntöpuolella on kuitenkin vakava asia. Jos politiikan kuva piirtyy entistä kevyemmin kengin, niin kuka enää viitsii lähteä mukaan yhteisten asioiden hoitoon.
Harva hyvin koulutettu nuori harkitsee poliitikon elämänuraa. Elinkeinoelämä houkuttelee hyvillä palkoilla. Mutta vaikka korvauskin olisi kohtuullinen, niin kuka haluaa altistua kaikkialle tunkeutuvaan julkisuuteen.
Voi perustellusti väittää, että nehän tekevät sen itse. Poliitikot luovat itse oman kuvansa. Esimerkiksi Kanervan tekstiviestitoilailut on täysin tyhmä juttu. Upeasti alkanut nousukiito päätyi ainakin hetkelliseen mahalässähdykseen, jonka roiskeet ulottuvat rajojen ulkopuolelle.
Pääministeri Matti Vanhanen ja kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen olivat tietysti teoriaherramaisen oikeassa, kun sanoivat, että kyseessä on yksityisasia. Varsinkaan Vanhanen ei voi muuta, onhan hänen yksityisyytensä menossa hovioikeuden testiin. Onneksi Katainen lopulta älysi ärähtää, ettei kokoomus suhtaudu asiaan pojat on poikia -tyylillä.
Poliitikot kysyvät usein, miksi toimittajat tekevät moisia juttuja. Miksi roikutaan kirjaoikeudenkäynneissä, miksi luuhataan kokoomuksen ryhmähuoneen ovella, miksi jahdataan pääministerin naisystävää? Miksi ei enää paneuduta entiseen tapaan esimerkiksi eduskunnan valiokuntien työhön?
Aiheellisia kysymyksiä. Myös meidän toimittajien on mietittävä toimintamme kestävyyttä ja eettisyyttä. Mietittävä, missä henkilöittämisen ja viihteellistämisen perälauta kulkee. Missä vakavasti otettavan lehden tai tv-kanavan uskottavuus joutuu kyseenalaiseksi.
Kuuro mummo-vainaa olisi varmaan kääntynyt haudassaan, jos olisi kuullut, että A-studion tähtivieraana keikkui viime keskiviikkona Susan Ruusunen.
Iso haaste journalisteille on, miten kertoa ihmisen arkeen liittyvien asioiden valmistelusta yhtä kiinnostavasti kuin konsanaan tanjailkkasusanista. Bruttokansantuotteen hiipuminen, päivähoitomaksujen korotus tai sosiaaliturvan uudistaminen koskettavat suomalaista sittenkin aivan eri tavalla kuin Tanjan ja Ollin suhdesekoilut.
Vai luulenko vain?
(09) 853 9561 [email protected]
Julkaistu 16.3.2008 1:31:33 (Päivitetty 16.3.2008 12:23:04)
Melkein hike