Sitäkö, että ei usko Jumalaan ym.? Vai sitäkö, ettei kannata kirkon opetusta Jumalasta ym.?
Tuli vain mieleeni, kun itse en ole missään tapauksessa ateisti, mutta en myöskään pidä kirkon opetusta täysin oikeana.
Ajattelen, että totuus on kaikkia uskontoja ylempi.Siis kaikki uskonnot tavoittavat jotain totuudesta, mutta yksikään niistä ei kata sitä. Koska uskonnot ovat ihmisten keksintöä.
Tuli vain mieleeni, kun itse en ole missään tapauksessa ateisti, mutta en myöskään pidä kirkon opetusta täysin oikeana.
Ajattelen, että totuus on kaikkia uskontoja ylempi.Siis kaikki uskonnot tavoittavat jotain totuudesta, mutta yksikään niistä ei kata sitä. Koska uskonnot ovat ihmisten keksintöä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jumaluskon puute. Tosin itse voin hyväksyä jumal-käsitteen jos se käsitetään synonyymina maailmankaikkeudelle.
Ateisti on sellainen henkilö joka on vakuuttunut vailla minkäänlaista epäilyä siitä ettei
minkäänlaista jumalolentoa ole koskaan ollut olemassa taikka koskaan tule olemaan.
Ateismi taas on yksilöllistä samaan tapaan kuin uskovaisilla usko. Vaikka esim Kristityt kuuluvat kaikki samaan kirkkoon on heillä toisistaan poikkeavia uskonnollisia käsityksiä samalla lailla ateisteilla on perus olettamus ettei jumalaa/jumalia ole olemassa mutta kaikki muut seikat saattavat poiketa paljonkin mikäli kahden ateistin maailmakäsitystä verrattaisiin.
Tämän yksinkertaisemmin en voi asiaa ilmaista mikäli tämä ei mene päähän niin kokeile rukoilla apua ja ymmärrystä mikäli sinulta sitä puuttuu. Epäilen kuitenkin ettei rukoilusi valaise ymmärrystäsi yhtään sen enempää kuin seinälle puhuminen. (henkilö kohtainen mielipide)
Hyvää illan ja yön jatkoa.
Ateismi = ei usko jumalaan/jumaliin.
Antiteismi = vastustaa aktiivisesti seurakuntia, moskeijoita, kirkkoja, valtakunannsaleja ja kaikkia uskonnon muotoja.
Ignostismi = pitää koko jumalakysymystä täysin merkityksettömänä koska koko jumalan olemassaolo on yhdentekevä ja merkityksetön ajatus
Agnostismi = ei kykene päättämään onko lentävä spagettihirviö olemassa vai ei, koska siitä ei kyetä saamaan minkäänlaista tietoa, ja kun kuitenkin moni tuntuu siihen uskovan. (=miljoona kärpästä ei voi olla väärässä)
Mielestäni osut naulan kantaan siinä että kaikki uskonnot ovat ihmisten keksintöjä. Ne ovat, ja ne on keksitty jotta enemmistö (työläiset) olisi vähemmistön (papisto) vallassa ja vapaaehtoisesti lahjoittaisi rahaa tai hyödykkeitä vähemmistölle. Pakko ihailla keinoa jolla valta on saavutettu: käytetään hyväksi sitä ihmisen normaalia taipumusta taikauskoon joka on sisäsyntyistä ja helposti ruokittavissa.
ei usko jumalolentoihin. Siinä se on kaikessa selkeydessään.
Haluaisin viitata tuohon "uskonnot ovat ihmisten keksintöä" ajatukseen. Tottakai ne ovat. Tuskin kärpästenkään. Ihmisellä on kautta aikojen ollut tarve uskoa johonkin. Muutenhan elämä olisi täysin tarkoituksetonta.
Jos ei usko uskontoihin, niin sitten vaikka tieteeseen, joka sekin perustuu uskomuksille. Ei mistään voi olla varma. Ennen maa oli pannukakku jne.. Jos olet sitä mieltä, ettet usko mihinkään, niin sitten et voi väittää uskovasi elämäänkään. Ja silloin itsemurha on ainut vaihtoehto.
Olen samaa mieltä siitä, että uskontojen nimissä on tehty, tehdään tänään ja tullaan tekemään tulevaisuudessa vielä enemmän raakuuksia. En kuitenkaan ole sitä mieltä, että syy on uskonnossa. Ihminen on luonteeltaan raaka. Peto, joka toimii vaistojensa mukaan, vaikka yrittää verhota ne sivistykseen.
Jotta selviytyisimme, meissä kaikissa on sisäsyntyinen tarve osoittaa olevansa oikeassa. Ja perustella, miksi on oikeammassa kuin muut. Se, että jokaisella on omat mielipiteet, tekee meistä yksilöitä. Massaliikkeissä ja uskonnoissa oma yksilöllisyys ja omanarvontunto rakennetaan jonkun suuren johtajan keksimän filosofian mukaan. Oli se sitten uskonto, poliittinen aate ta usko tieteen saavutuksiin.
Se on mielestäni erittäin kummallista, että valtavat määrät ihmisiä ovat manipuloitavissa ja uskovat, että heillä on oikeus jopa tappaa ihminen, joka uskoo eri tavalla kuin he? Vain koska joku profeetta tai muu suurmies on halunnut tulkita Jumalan sanaa siten.. Johtuuko se siitä, että ihminen haluaa kuulua laumaan, niinkuin muutkin laumaeläimet?
Itse uskon Jumaluuteen. Eli arvostan luontoa, rakkautta ja maailmankaikkeutta; kunnioitan elämää. Minua ei haittaa se, että ihmiset uskovat eri tavoin. Uskonnoissa häiritsee vain se, että jokainen eri uskontokunta on mielestään oikeassa. Ja muut väärässä. Minun mielestäni sekä Kristitty, Islamilainen, Hindu kuin Buddalainen uskovat samaan Jumaluuteen. He vain määrittelevät sen historiansa ja kulttuuriensa takia eri tavoin. Ja antavat itselleen oikeutuksen käännyttää tai tappaa vääräuskoinen. Ihmisiä kun ollaan, halutaan ajatella, että on olemassa jokin korkeampi, joka auttaa kun on vaikeaa. Jumalolentojen pelko kansan keskuudessa on toki myös tehokas ase ylimystölle.
Ateistikin uskoo minusta siihen samaan Jumaluuteen, jota voidaan myös rakkaudeksi kutsua. Hän ei vaan kutsu sitä jumaluudeksi.
No mikäpä siinä. Tämä vaan ihmetytti minua:
"Jos ei usko uskontoihin, niin sitten vaikka tieteeseen, joka sekin perustuu uskomuksille. Ei mistään voi olla varma. Ennen maa oli pannukakku jne.. Jos olet sitä mieltä, ettet usko mihinkään, niin sitten et voi väittää uskovasi elämäänkään. Ja silloin itsemurha on ainut vaihtoehto."
Sanoin, että en usko jumalolentoihin. Miksi minä silti itseni tappaisin? Olisiko sinulla jokin hyvä peruste sille? Onko se mielestäsi peruste itsensä tappamiselle, että ei usko jumaliin?
Omituinen "logiikka"!
Tuli tässä mieleen taolaiset jutut. Tao Te Chingissä sanotaan jotain seuraavan kaltaista:
Äärimmäisestä tyhjyydestä nousee kymmennentuhaltta oliota. En tiedä käsitänkö ajatuksen oikein, että tahtomattomuudesta ilman odotuksia nousee paljon positiivisia asioita. Pitää siis kohdata tyhjyys, eikä paeta uskoon tai itsemurhaan.
Myöskin buddhalainen ajatus, että elämänjanon sammuminen vapauttaa kärsimyksestä ja tuo tyyneyden perustuu mielestäni samaan ideaan, kuin em taolainen ajatus. En ole varma, onko tämäkään tulkintani sama, kuin alkuperäisten kirjoittajan, Buddhan, ajatus.