Vai mihinkä minun pitäisi liittyä? Koen Kristinuskon jne.. palvomususkonnot rajoittuneiksi. Haluaisin kuitenkin kuulua yhteisöön, jossa kunnioitetaan rakkautta, elämää, luontoa ilman sen kohottamista jumalOLENNON asemaan. Joka hyväksyisi kaikki uskonnot islamista ja kirstinuskosta taolaisuuteen, eikä yrittäisi niihin uskovia tuomita tai muuttaa. Jatkanko vaan joogaamista vai mikä olisi tällainen yhteisö, jossa uskotaan JumaLUUTEEN eikä Jumalaan.
Perustetaanko uusi
jumaluus uskonto
8372
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minäkään en pidä palvomisesta. Kunnioitan nimenomaan elämää ja luontoa (en esim. katko kasveja turhaan ja arvostan sitä että kun eläin on tapettu siitä käytetään kaikki mahdollinen hyväksi inkkarityyliin, ja muistetaan tuntea kiitollisuutta), mutta luonto ei ole minulle jumala. Kaikki mitä on, on minulle osa "jumalaa" (parempi nimike ehkä vaikka Tao), ja pidän itseäni periaatteessa panteistina. Tarkemmin määritellen ehkä nimenomaan spirituaalisena panteistina, koska on myös niitä panteisteja jotka eivät usko että olisi olemassa mitään muuta tämän näkyväisen ulkopuolella. Itse uskon ja toivon että näkyväinen ei ole kaikki. Mutta mihinkään erillisiin henkiin en juurikaan jaksa huomiota kiinnittää ja sellaisiin yhteyttä tavoitella. Höh, henkiähän tässä ollaan kaikki itsekukin... JOS siis silkka materialismi ei ole sittenkin se totuuksien totuus. ;)
juu. kiva että muutkin ajattelee samoin. Surettaa vaan, kun täälläkin on himouskovaisa, jotka ovat varma meidänkaltaisten palamisesta helvetin tulessa..
Itse olen lähinnä ehkä agnostikko. En koe itseäni uhatuksi, vaikka jumalolentoja olisikin olemassa, mutta pärjään hyvin ilman Jumalaakin. Välillä rukoilen, mutta koen silloin rukoilevani jumaluutta, joka on osa minua itseäni. Eli rukouksen voimalla löydän omaan itseeni kätkeytyvät henkiset voimavarat. Se on kai minun tapani mietiskellä. Auttaa kummasti, kun siirtää murheet hetkeksi itsensä ulkopuolelle.
Ei-kristittyjä syytetään usein ylpeydestä ja itserakkaudesta, kun "luottavat itseensä" enemmän kuin jumalaan/jumaluuteen. Mutta kyllä itsekin koen etten ole mikään maailman napa, joten voin hyväksyä sen että jotain suurempaa voi olla olemassa. En kuitenkaan tunne tarvetta määritellä tuota "suurempaa" erilliseksi olennoksi jota pitäisi hyvitellä tahi palvoa - kiitollisuuden tunteet kyllä löytänet oikean osoitteensa sikäli kuin siellä näkymättömällä puolella on jotain voimia ja tahoja jotka nuorempia sisaruksiaan jeesivät. ;)
...jälleen kerran todistettua teidän jokaisen kirjoituksessa?!!
Jo paratiisissa, syntiinlankeemuksessa, Eeva halusi olla jotain enemmän, kuin oli, vaikka oli Jumalan kuvaksi jo luotu. Hänessä ja Adamissa oli jo Jumalan ominaisuuksia, ja heillä oli RAUHA Jumalan kanssa.
Sitten tuli se saatana käärmeessä. Kylvi epäluulon ja epäuskon siemenen Eevan sydämeen ja kysyi:" ONKO Jumala todella sanonut,että..jne?"
Siitä se lähti, tämä ihmisen elämän "kurjuus", jos oikein karrikoiden asian ilmaisee.
Ja se sama jatkuu. Ei ihminen ole muuttunut miksikään, ehkä pahempaan suuntaan. Ja taas IHMINEN haluaa perustaa uuden "uskonnon", sillä sitähän se on. Uskonto siitäkin tulisi.
Siinä korotettaisiin taas jälleen kerran, mitäs muuta kuin, IHMINEN, Jumalan yläpuolelle. Niinsanotut "hyvät" ja , todellakin, itseriittoiset ihmiset eivät kautta aikojen ole tarvinneet Jumalaa.
Itseään he ovat jumalana tai sen osasena pitäneet. OIKEAA Jumalaa he EIVÄT ole kunnioittaneet ja Herranaan pitäneet. Siitä on sitten ollut huonoja seurauksia.
Edelleen pätee syyn ja seurauksen laki. Mitä kylvää, sitä niittää!
Mitä luottamiseen tulee, kokemuksesta monet voivat todistaa, ettei mihinkään muuhun, tässä katoavassa maailmassa, voi luottaa kuin yksin Jumalaan. Ihmettelen, jos ette sitä ole kokeneet.
Kiitollisuuden tunteet..hm.."kyllä löytänevät(taisi "löytänet"-sana tarkoittaa)oikean osoitteensa sikäli kun ...jne..". Voihan sitä tietysti luulla,että ne k-tunteet seilaavat oikeaan osoitteeseen, vaikkei osoitetta olisikaan. Ihmeellistä!!!
Kyllä osoite aina täytyy olla, muuten "lähetys" ei löydä perille.
Toivottavasti mietitte asioita uudelleen, koko porukka, ja kyseenalaistatte OMAT nykyiset ajatuksenne ja "uskomuksenne" ja löydätte sen AINOAN OIKEAN tien.
Käytin itsekin aikoinani kovin paljon isoja puukstaaveja ja siitä minulle huomautettiin, joten kaiketi se on aika ärsyttävä tapa.
Jokatapauksessa mietiskele sinä sitä kohtaa UT:sta jossa Jeesus sanoo että jos ei teitä jossakin kylässä kuunnella niin häipykää sieltä ja pudistakaa sen paikan tomukin tohveleistanne. Te uskovaiset voisitte ottaa Jessestä oppia ja lopettaa sen tyrkyttämisen niillä tahoilla jotka eivät teidän juttujanne kaipaa.
Jeesus is ok, it's the fan club I can't stand sanoi joku ja näin on.
...siis ärsyttävät sinua.
Ellei ymmärrä, että painotus on juuri isoilla kirjaimilla kirjoitetulla sanalla, se voikin ärsyttää. Silloin et ole ymmärtänyt tekstin sisältöä. Vahinko!
Se että kehoitat poistumaan "maisemasta"
ei oikeastaan ihmetytä. Niinhän se on, että ihmiset haluavat lukea ja kuulla VAIN mieleistään tekstiä.
Toivottelen kuitenkin poistuessani Hyvää pääsiäisen aikaa ja OIKEAN tien ja elämän löytymistä, siin Jeesuksen Kristuksen läytämistä!
...ettet suotta jää jankuttamaan. Uskovissakin on siis kehityskelpoisia yksilöitä. Hyvää kevätpäiväntasausta! :)
ei kylläkään ole uskonto vaan eräänlaista viisausfilosofiaa "Jumalaista viisautta"