POHJOISMAINEN KIELIPOLIITTINEN JULISTUS 2006
Sisällys
..Johdanto,
..Pohjoismainen kielipoliittinen julistus ..Johdanto,
..Demokraattinen kielipolitiikka ja Pohjoismaiden monikielisyys
..Pohjoismaalaisten kielelliset oikeudet ..Tavoitteet
Neljä pääasiaa 1. Kielten ymmärtäminen ja tuntemus 2. Rinnakkaiskielisyys 3. Kieliyhteisön ja yksilön monikielisyys 4. Pohjoismaat kielellisenä esikuvana
Pohjoismaiden opetusministerit (Suomesta Antti Kalliomäki)
ilmoittavat , että pohjoismainen kielipolittinen julistus muodostaa perustan yhtenäiselle, pitkäjännitteiselle ja tehokkaalle
kielipoliittiselle panostukselle ja julistavat, että tarkoituksena on jatkaa työtä kielipoliittisessa mainittujen pitkäjännitteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Ensimmäisen kielipoliittisen julistuksen taustalla on tarve uuteen pohjoismaiseen kielipolitiikkaan, joka turvaa Pohjoismaiden ministerineuvoston kielipanostusten yhtenäisyyden. Julistus ei ole oikeudellisesti sitova eikä se niin ollen sisälly viiden Pohjoismaan ja kolmen itsehallintoalueen lainsäädäntöön. Julkinen vastuu julistukseen sisältyvistä toimista ja niiden rahoituksesta voi vaihdella eri Pohjoismaissa ja itsehallintoalueilla.
POHJOISMAINEN KIELIPOLIITTINEN JULISTUS:
Johdanto: Tämä teksti koskee Pohjoismaita ja niiden kieliä. Pohjoismaiseen yhteistyöhön osallistuu viisi valtiota – Islanti, Norja, Ruotsi, Suomi ja Tanska – sekä kolme pohjoismaista itsehallintoaluetta: Ahvenanmaa, Färsaaret ja Grönlanti. Lisäksi Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa on rajat ylittävä saamelainen kulttuuri- ja kielialue. Pohjoismaissa kaikkia kieliä pidetään samanarvoisina. Niillä ei kuitenkaan ole samanlaista roolia. Kieli voi olla käyttöaloiltaan kattava ja sillä voidaan ylläpitää sen yhteiskunnan toimintaa, jossa sitä puhutaan. Kielen käyttöalojen kattavuus merkitsee tässä yhteydessä sitä, että kieltä voidaan käyttää yhteiskunnan kaikilla aloilla. Yhteiskunnan toimintaa ylläpitävällä kielellä tarkoitetaan sitä, että kieltä käytetään sitä puhuvassa yhteiskunnassa virallisissa yhteyksissä, esimerkiksi opetuksen ja lainsäädännön kielenä. Pohjoismaissa on kuusi kieltä, jotka ovat sekä käyttöaloiltaan kattavia että yhteiskunnan toimintaa ylläpitäviä: fääri, islanti, norja (josta on olemassa kaksi kirjakielen muotoa: bokmål ja nynorska), ruotsi, suomi ja tanska. Kielen ja kansakunnan suhde ei ole yksi yhteen, mikä näkyy muun muassa siinä, että Suomessa sekä suomi että ruotsi ovat lain mukaan kansalliskieliä. Lisäksi kahta Pohjoismaiden kieltä saamen kieltä eri muunnelmineen ja grönlantia voidaan pitää yhteiskunnan toimintaa ylläpitävinä, vaikkakaan niitä ei voi käyttää yhteiskunnan kaikilla aloilla. lisäksi mäenkielellä, kveenillä romanilla, jiddisilla, saksalla ja Pohjoismaiden eri viittomakielillä on erityisasema. Tässä tekstissä Pohjoismaiden kielillä tarkoitetaan kaikkia edellä mainittuja kieliä. Yhteiskunnan toimintaa ylläpitävillä kielillä tarkoitetaan tässä tekstissä fääriä, grönlantia, islantia, norjaa, ruotsia, saamea, suomea ja tanskaa, kun taas valtioiden kansalliskieliä Pohjoismaissa ovat ainoastaan islanti, norja, ruotsi, suomi ja tanska.
Pojhoismaissa puhutaan myös noin kahtasataa muuta kieltä, sillä maahanmuutto on lisännyt viime vuosikymmeninä kielten moninaisuutta.
Tekstissä käytetään sanaa pohjoismaalaiset, kun tarkoitetaan jossakin Pohjoismaassa pysyvästi asuvia henkilöitä.
DEMOKRAATTINEN KIELIPOLITIIKKA JA POHJOISMAIDEN MONIKIELISYYS:
Pohjoismaisen kielipolitiikan lähtökohtana on yhteiskunnan toimintaa ylläpitävien pohjoismaisten kielten nykyinen ja tuleva vahvuus ja elinvoima, se että yhteiskunta käyttää niitä nyt ja vastaisuudessa ja että skandinaavisia kieliä eli norjaa, ruotsia ja tanskaa käytetään vastedeskin pohjoismaisessa yhteis-työssä.
POHJOISMAALAISTEN KIELELLISET OIKEUDET: Pohjoismaat ovat nykyään monikielinen alue, jonka kansalaiset ovat kielitaitoisia ja jonka kielipolitiikka rakentuu demokraattisen perinteen varaan. Pohjoismaista voi sen vuoksi tulla glo baalissa maailmassa kielipoliittinen esikuva muille alueille. Monikielisyys tarjoaa niin laajat edellytykset osaamiselle, luovuudelle, näkemyksille ja kansainvälisille yhteyksille, ettei se olisi mahdollista yksikielisissä yhteiskunnissa. Tällainen kehitys edellyttää yhtenäistä, kauaskantoista ja tehokasta kielipoliittista panostusta. Pohjoismaisen kielipolitiikan lähtökohtana on, että kaikilla pohjoismaalaisilla on oikeus
...oppia yhteiskunnan toimintaa ylläpitävä kieli suullisesti ja kirjallisesti, niin että he voivat osallistua yhteiskunnalliseen elämään
...oppia ymmärtämään ja tuntemaan yhtä skandinaavista kieltä ja ymmärtämään muita skandinaavisia kieliä, niin että he voivat olla osa pohjoismaista kieliyhteisöä
...oppia kansainvälisesti laajasti käytettyjä kieliä, niin että he voivat osallistua kansainvälisen yhteisön kehitykseen
...pitää yllä ja kehittää äidinkieltään ja kansallista vähemmistökieltään.
...että kaikilla pohjoismaalaisilla on perustiedot kielellisistä oikeuksistaan ja Pohjoismaiden kielellisestä tilanteesta
...että kaikilla pohjoismaalaisilla on erittäin hyvät tiedot vähintään yhdessä kansainvälisesti merkittävässä kielessä ja hyvät tiedot jossakin muussa vieraassa kielessä
...että kaikilla pohjoismaalaisilla on yleistietoa kielestä ja sen käytöstä.
Nämä tavoitteet edellyttävät myös, että kaikki pohjoismaalaiset suvaitsevat kielellistä vaihtelua ja kielten moninaisuutta sekä kielten sisällä että niiden kesken. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi kulttuuri- ja opetusministerit aikovat keskittyä seuraaviin neljään asiaan: kielten ymmärtäminen ja tuntemus,
rinnakkaiskielisyys,
monikielisyys ja
Pohjoismaiden kielellinen edelläkävijyys.
NELJÄ PÄÄASIAA
1. KIELTEN YMMÄRTÄMINEN JA TUNTEMUS
Tavoitteiden saavuttamiseksi tulee
...vahvistaa skandinaavisten naapurikielten opetusta kouluissa sekä skandinaavisten kielten opetusta apukielenä ja vieraana kielenä
...pitää Pohjoismaiden yhteiskunnan toimintaa ylläpitävät kielet hyvin näkyvillä julkisuudessa, esimerkiksi televisiossa ja elokuvissa
...edistää kirjojen saatavuutta Pohjoismaiden yhteiskunnan toimintaa ylläpitävillä kielillä ...laatia Pohjoismaiden kielten välisiä painettuja ja sähköisiä sanakirjoja
...kehittää konekäännösohjelmia Pohjoismaiden yhteiskunnan toimintaa ylläpitäviä kieliä varten sekä hakuohjelmia monikieliselle haulle pohjoismaisista tietokannoista.
2. RINNAKKAISKIELISYYS
Rinnakkaiskielisyydellä tarkoitetaan useiden kielten samanaikaista käyttämistä yhdellä tai useammalla alueella. Toinen kieli ei syrjäytä tai korvaa toista, vaan kieliä käytetään rinnakkain. 2.1 Englannin ja Pohjoismaiden kielten rinnakkaiskielisyys Pohjoismaalaisilla on kansainvälisesti hyvä englannin taito ja siksi erityisen suotuisat edellytykset kehittää englannin ja jonkin Pohjoismaissa puhutun kielen välistä rinnakkaiskielisyyttä joillakin aloilla. Johdonmukainen rinnakkaiskielisyyden politiikka tarkoittaa,
...että niin Pohjoismaiden yhteiskunnan toimintaa ylläpitäviä kieliä kuin englantiakin tulee voida käyttää tieteen kielenä
...että tieteellisten tulosten välittäminen Pohjoismaiden yhteiskunnan toimintaa ylläpitävillä kielillä tulee nähdä erityisenä ansiona
...että tieteellisen ammattikielen opetusta tulee antaa erityisesti kirjallisesti sekä englannissa että Pohjoismaiden yhteiskunnan toimintaa ylläpitävissä kielissä
...että yliopistot, korkeakoulut ja muut tiedelaitokset voivat kehittää pitkäjänteisiä strategioita, jotka koskevat niiden oman alan kielivalintoja, rinnakkaiskielisyyttä, kielenopetusta ja käännöstukea
...että pohjoismaiset terminologiaelimet voivat jatkaa uusien alojen terminologian koordinointia ...että yrityksiä ja työmarkkinajärjestöjä tulee kehottaa kehittämään rinnakkaiskielisyyden strategioita.
2.2 Pohjoismaiden kielten rinnakkaiskielisyys: Rinnakkaiskielisyydessä ei ole kyse pelkästään englannista, vaan rinnakkaiskielisyyttä on oltava myös Pohjoismaiden kielten kesken. Se tarkoittaa, ...että pohjoismaisen kielisopimuksen on annettava kunnollinen oikeudellinen perusta Pohjoismaiden yhteiskunnan toimintaa ylläpitävien kielten puhujille
...että muuta kuin pohjoismaista kieltä äidinkielenään puhuvat pohjoismaalaiset tarvitsevat toisaalta riittävän laajaa opetusta asuinmaansa yhteiskunnan toimintaa ylläpitävässä kielessä, toisaalta mahdollisuuden käyttää ja kehittää omaa äidinkieltään.
3 .KIELIYHTEISÖN JA YKSILÖN MONIKIELISYYS:
Pohjoismaat muuttuvat yhä monikielisimmiksi, ja myös monet pohjoismaalaiset ovat nykyään monikielisiä, etenkin ne, joiden äidinkieli on muu kuin maan valtakieli. Tämä koskee pohjoismaalaisia, joiden äidinkieli on saame, kveeni, meänkieli, romani tai jiddis tai suomi (Ruotsissa) tai saksa (Tanskassa). Ne kaikki ovat lain mukaan vähemmistökieliä yhdessä tai useammassa Pohjoismaassa. Pohjoismainen kielipolitiikka on vastuussa maailmanyhteisölle siitä, että erityisesti kielet, jotka eivät ole minkään maan kansalliskieliä, säilyvät ja kehittyvät ja että kaikki vähemmistökielet säilyvät hengissä. On tärkeää, että myös viittomakielten asema säilytetään vahvana.
Pohjoismaalaisilla on äidinkielenä lähes kaksisataa muutakin kieltä. Olisi tavoiteltavaa, että Pohjoismaissa olisi ammattimaista asiantunte musta useimmissa näissä kielissä tai että tällaista asiantuntemusta löytyisi muualta Euroopasta.
Grönlannilla on erityisasema. Se on Grönlannin enemmistökieli, mutta sen puhujia on suhteellisen vähän. Sitä tulee tukea niin, että se voi säilyttää asemansa yhteiskunnan toimintaa ylläpitävänä kielenä.
4. POHJOISMAAT KIELELLISENÄ ESIKUVANA:
Pohjoismaat ovat edelläkävijöitä kieliasioissa. Pohjoismaiselle kieliyhteisölle on ominaista pyrkimys ymmärtää ja kunnioittaa toinen toisensa äidinkieltä. Pohjoismainen kieliyhteistyö on demokraattista ja avointa ja olennaisilta osin julkisin varoin rahoitettua. Pohjoismaisen kieliyhteisön säilyttämiseen on poliittista tahtoa, mikä ilmenee muun muassa pohjoismaisena kielisopimuksena. Tätä pohjoismaista kieliyhteisömallia ja kieliyhteistyötä on tuotava näkyviin kansainvälisissä yhteyksissä. Pohjoismaiden tulee pyrkiä toimimaan edelläkävijöinä selkokielisyystyön eli virkakielen selkeyttämisen saralla. Osaamisen kehittäminen kielipoliittisesti tärkeillä aloilla voi edistää Pohjoismaiden asemaa kieliasioiden esikuvana. Pohjoismaiden ministerit sitoutuvat toteuttamaan tämän julistuksen pitkäjännitteiset tavoitteet.
Sisällys
..Johdanto,
..Pohjoismainen kielipoliittinen julistus ..Johdanto,
..Demokraattinen kielipolitiikka ja Pohjoismaiden monikielisyys
..Pohjoismaalaisten kielelliset oikeudet ..Tavoitteet
Neljä pääasiaa 1. Kielten ymmärtäminen ja tuntemus 2. Rinnakkaiskielisyys 3. Kieliyhteisön ja yksilön monikielisyys 4. Pohjoismaat kielellisenä esikuvana
Pohjoismaiden opetusministerit (Suomesta Antti Kalliomäki)
ilmoittavat , että pohjoismainen kielipolittinen julistus muodostaa perustan yhtenäiselle, pitkäjännitteiselle ja tehokkaalle
kielipoliittiselle panostukselle ja julistavat, että tarkoituksena on jatkaa työtä kielipoliittisessa mainittujen pitkäjännitteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Ensimmäisen kielipoliittisen julistuksen taustalla on tarve uuteen pohjoismaiseen kielipolitiikkaan, joka turvaa Pohjoismaiden ministerineuvoston kielipanostusten yhtenäisyyden. Julistus ei ole oikeudellisesti sitova eikä se niin ollen sisälly viiden Pohjoismaan ja kolmen itsehallintoalueen lainsäädäntöön. Julkinen vastuu julistukseen sisältyvistä toimista ja niiden rahoituksesta voi vaihdella eri Pohjoismaissa ja itsehallintoalueilla.
POHJOISMAINEN KIELIPOLIITTINEN JULISTUS:
Johdanto: Tämä teksti koskee Pohjoismaita ja niiden kieliä. Pohjoismaiseen yhteistyöhön osallistuu viisi valtiota – Islanti, Norja, Ruotsi, Suomi ja Tanska – sekä kolme pohjoismaista itsehallintoaluetta: Ahvenanmaa, Färsaaret ja Grönlanti. Lisäksi Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa on rajat ylittävä saamelainen kulttuuri- ja kielialue. Pohjoismaissa kaikkia kieliä pidetään samanarvoisina. Niillä ei kuitenkaan ole samanlaista roolia. Kieli voi olla käyttöaloiltaan kattava ja sillä voidaan ylläpitää sen yhteiskunnan toimintaa, jossa sitä puhutaan. Kielen käyttöalojen kattavuus merkitsee tässä yhteydessä sitä, että kieltä voidaan käyttää yhteiskunnan kaikilla aloilla. Yhteiskunnan toimintaa ylläpitävällä kielellä tarkoitetaan sitä, että kieltä käytetään sitä puhuvassa yhteiskunnassa virallisissa yhteyksissä, esimerkiksi opetuksen ja lainsäädännön kielenä. Pohjoismaissa on kuusi kieltä, jotka ovat sekä käyttöaloiltaan kattavia että yhteiskunnan toimintaa ylläpitäviä: fääri, islanti, norja (josta on olemassa kaksi kirjakielen muotoa: bokmål ja nynorska), ruotsi, suomi ja tanska. Kielen ja kansakunnan suhde ei ole yksi yhteen, mikä näkyy muun muassa siinä, että Suomessa sekä suomi että ruotsi ovat lain mukaan kansalliskieliä. Lisäksi kahta Pohjoismaiden kieltä saamen kieltä eri muunnelmineen ja grönlantia voidaan pitää yhteiskunnan toimintaa ylläpitävinä, vaikkakaan niitä ei voi käyttää yhteiskunnan kaikilla aloilla. lisäksi mäenkielellä, kveenillä romanilla, jiddisilla, saksalla ja Pohjoismaiden eri viittomakielillä on erityisasema. Tässä tekstissä Pohjoismaiden kielillä tarkoitetaan kaikkia edellä mainittuja kieliä. Yhteiskunnan toimintaa ylläpitävillä kielillä tarkoitetaan tässä tekstissä fääriä, grönlantia, islantia, norjaa, ruotsia, saamea, suomea ja tanskaa, kun taas valtioiden kansalliskieliä Pohjoismaissa ovat ainoastaan islanti, norja, ruotsi, suomi ja tanska.
Pojhoismaissa puhutaan myös noin kahtasataa muuta kieltä, sillä maahanmuutto on lisännyt viime vuosikymmeninä kielten moninaisuutta.
Tekstissä käytetään sanaa pohjoismaalaiset, kun tarkoitetaan jossakin Pohjoismaassa pysyvästi asuvia henkilöitä.
DEMOKRAATTINEN KIELIPOLITIIKKA JA POHJOISMAIDEN MONIKIELISYYS:
Pohjoismaisen kielipolitiikan lähtökohtana on yhteiskunnan toimintaa ylläpitävien pohjoismaisten kielten nykyinen ja tuleva vahvuus ja elinvoima, se että yhteiskunta käyttää niitä nyt ja vastaisuudessa ja että skandinaavisia kieliä eli norjaa, ruotsia ja tanskaa käytetään vastedeskin pohjoismaisessa yhteis-työssä.
POHJOISMAALAISTEN KIELELLISET OIKEUDET: Pohjoismaat ovat nykyään monikielinen alue, jonka kansalaiset ovat kielitaitoisia ja jonka kielipolitiikka rakentuu demokraattisen perinteen varaan. Pohjoismaista voi sen vuoksi tulla glo baalissa maailmassa kielipoliittinen esikuva muille alueille. Monikielisyys tarjoaa niin laajat edellytykset osaamiselle, luovuudelle, näkemyksille ja kansainvälisille yhteyksille, ettei se olisi mahdollista yksikielisissä yhteiskunnissa. Tällainen kehitys edellyttää yhtenäistä, kauaskantoista ja tehokasta kielipoliittista panostusta. Pohjoismaisen kielipolitiikan lähtökohtana on, että kaikilla pohjoismaalaisilla on oikeus
...oppia yhteiskunnan toimintaa ylläpitävä kieli suullisesti ja kirjallisesti, niin että he voivat osallistua yhteiskunnalliseen elämään
...oppia ymmärtämään ja tuntemaan yhtä skandinaavista kieltä ja ymmärtämään muita skandinaavisia kieliä, niin että he voivat olla osa pohjoismaista kieliyhteisöä
...oppia kansainvälisesti laajasti käytettyjä kieliä, niin että he voivat osallistua kansainvälisen yhteisön kehitykseen
...pitää yllä ja kehittää äidinkieltään ja kansallista vähemmistökieltään.
...että kaikilla pohjoismaalaisilla on perustiedot kielellisistä oikeuksistaan ja Pohjoismaiden kielellisestä tilanteesta
...että kaikilla pohjoismaalaisilla on erittäin hyvät tiedot vähintään yhdessä kansainvälisesti merkittävässä kielessä ja hyvät tiedot jossakin muussa vieraassa kielessä
...että kaikilla pohjoismaalaisilla on yleistietoa kielestä ja sen käytöstä.
Nämä tavoitteet edellyttävät myös, että kaikki pohjoismaalaiset suvaitsevat kielellistä vaihtelua ja kielten moninaisuutta sekä kielten sisällä että niiden kesken. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi kulttuuri- ja opetusministerit aikovat keskittyä seuraaviin neljään asiaan: kielten ymmärtäminen ja tuntemus,
rinnakkaiskielisyys,
monikielisyys ja
Pohjoismaiden kielellinen edelläkävijyys.
NELJÄ PÄÄASIAA
1. KIELTEN YMMÄRTÄMINEN JA TUNTEMUS
Tavoitteiden saavuttamiseksi tulee
...vahvistaa skandinaavisten naapurikielten opetusta kouluissa sekä skandinaavisten kielten opetusta apukielenä ja vieraana kielenä
...pitää Pohjoismaiden yhteiskunnan toimintaa ylläpitävät kielet hyvin näkyvillä julkisuudessa, esimerkiksi televisiossa ja elokuvissa
...edistää kirjojen saatavuutta Pohjoismaiden yhteiskunnan toimintaa ylläpitävillä kielillä ...laatia Pohjoismaiden kielten välisiä painettuja ja sähköisiä sanakirjoja
...kehittää konekäännösohjelmia Pohjoismaiden yhteiskunnan toimintaa ylläpitäviä kieliä varten sekä hakuohjelmia monikieliselle haulle pohjoismaisista tietokannoista.
2. RINNAKKAISKIELISYYS
Rinnakkaiskielisyydellä tarkoitetaan useiden kielten samanaikaista käyttämistä yhdellä tai useammalla alueella. Toinen kieli ei syrjäytä tai korvaa toista, vaan kieliä käytetään rinnakkain. 2.1 Englannin ja Pohjoismaiden kielten rinnakkaiskielisyys Pohjoismaalaisilla on kansainvälisesti hyvä englannin taito ja siksi erityisen suotuisat edellytykset kehittää englannin ja jonkin Pohjoismaissa puhutun kielen välistä rinnakkaiskielisyyttä joillakin aloilla. Johdonmukainen rinnakkaiskielisyyden politiikka tarkoittaa,
...että niin Pohjoismaiden yhteiskunnan toimintaa ylläpitäviä kieliä kuin englantiakin tulee voida käyttää tieteen kielenä
...että tieteellisten tulosten välittäminen Pohjoismaiden yhteiskunnan toimintaa ylläpitävillä kielillä tulee nähdä erityisenä ansiona
...että tieteellisen ammattikielen opetusta tulee antaa erityisesti kirjallisesti sekä englannissa että Pohjoismaiden yhteiskunnan toimintaa ylläpitävissä kielissä
...että yliopistot, korkeakoulut ja muut tiedelaitokset voivat kehittää pitkäjänteisiä strategioita, jotka koskevat niiden oman alan kielivalintoja, rinnakkaiskielisyyttä, kielenopetusta ja käännöstukea
...että pohjoismaiset terminologiaelimet voivat jatkaa uusien alojen terminologian koordinointia ...että yrityksiä ja työmarkkinajärjestöjä tulee kehottaa kehittämään rinnakkaiskielisyyden strategioita.
2.2 Pohjoismaiden kielten rinnakkaiskielisyys: Rinnakkaiskielisyydessä ei ole kyse pelkästään englannista, vaan rinnakkaiskielisyyttä on oltava myös Pohjoismaiden kielten kesken. Se tarkoittaa, ...että pohjoismaisen kielisopimuksen on annettava kunnollinen oikeudellinen perusta Pohjoismaiden yhteiskunnan toimintaa ylläpitävien kielten puhujille
...että muuta kuin pohjoismaista kieltä äidinkielenään puhuvat pohjoismaalaiset tarvitsevat toisaalta riittävän laajaa opetusta asuinmaansa yhteiskunnan toimintaa ylläpitävässä kielessä, toisaalta mahdollisuuden käyttää ja kehittää omaa äidinkieltään.
3 .KIELIYHTEISÖN JA YKSILÖN MONIKIELISYYS:
Pohjoismaat muuttuvat yhä monikielisimmiksi, ja myös monet pohjoismaalaiset ovat nykyään monikielisiä, etenkin ne, joiden äidinkieli on muu kuin maan valtakieli. Tämä koskee pohjoismaalaisia, joiden äidinkieli on saame, kveeni, meänkieli, romani tai jiddis tai suomi (Ruotsissa) tai saksa (Tanskassa). Ne kaikki ovat lain mukaan vähemmistökieliä yhdessä tai useammassa Pohjoismaassa. Pohjoismainen kielipolitiikka on vastuussa maailmanyhteisölle siitä, että erityisesti kielet, jotka eivät ole minkään maan kansalliskieliä, säilyvät ja kehittyvät ja että kaikki vähemmistökielet säilyvät hengissä. On tärkeää, että myös viittomakielten asema säilytetään vahvana.
Pohjoismaalaisilla on äidinkielenä lähes kaksisataa muutakin kieltä. Olisi tavoiteltavaa, että Pohjoismaissa olisi ammattimaista asiantunte musta useimmissa näissä kielissä tai että tällaista asiantuntemusta löytyisi muualta Euroopasta.
Grönlannilla on erityisasema. Se on Grönlannin enemmistökieli, mutta sen puhujia on suhteellisen vähän. Sitä tulee tukea niin, että se voi säilyttää asemansa yhteiskunnan toimintaa ylläpitävänä kielenä.
4. POHJOISMAAT KIELELLISENÄ ESIKUVANA:
Pohjoismaat ovat edelläkävijöitä kieliasioissa. Pohjoismaiselle kieliyhteisölle on ominaista pyrkimys ymmärtää ja kunnioittaa toinen toisensa äidinkieltä. Pohjoismainen kieliyhteistyö on demokraattista ja avointa ja olennaisilta osin julkisin varoin rahoitettua. Pohjoismaisen kieliyhteisön säilyttämiseen on poliittista tahtoa, mikä ilmenee muun muassa pohjoismaisena kielisopimuksena. Tätä pohjoismaista kieliyhteisömallia ja kieliyhteistyötä on tuotava näkyviin kansainvälisissä yhteyksissä. Pohjoismaiden tulee pyrkiä toimimaan edelläkävijöinä selkokielisyystyön eli virkakielen selkeyttämisen saralla. Osaamisen kehittäminen kielipoliittisesti tärkeillä aloilla voi edistää Pohjoismaiden asemaa kieliasioiden esikuvana. Pohjoismaiden ministerit sitoutuvat toteuttamaan tämän julistuksen pitkäjännitteiset tavoitteet.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suomi julistettiin ruotsalaiseksi alueeksi jo uusitusn pohjoismaisen yhteistyön alkuvaiheissa 1990-luvun alkupuolella.
Suomen lainsäädäntöä on muutettu tämän pohjoismaisen skandinavismin päämäärien mukaan, niin perustuslakia, kielilakia kuin muuta lainsäädäntöä.
On huomatttavaa, että vasta nyt, tässä vaiheessa kirjoitetaan tämä julistus suomeksi. Tähän asti kaikki tekstit ovat olleet kolmella virallisella eli skandinaavisilla kielillä, ruotsiksi, norjaksi tai tanskaksi. Joten suomenkielinen kansa ei ole menneinä lähes viitenätoista vuotena voinut ottaa kantaa tähän uuteen skandinavismiin.
Tänä aikana on kuitenkin mm yle uusittu ja siitä on tehty suuri skandinavismin työväline. Se on tehnyt tuhdisti propagandaa ja toteuttanut skandinavistisia päämääriä.
Pohjoismainen yhteistyö marginalisoi suomen kielen. Se panee suomalaiset maksamaaan oman kielensä sorron, oman alueen ruotsalaistamisen ja ruotsin- tanskan ja ruotsinkielen ja kulttuurin edistämisen.
Eräät Ruotsin juristit kutsuvat tätä uutta skandinaavista pohjoismaista yhteistyötä imperialistiseksi.
Ehkä on aihetta ruveta myös Suomessa pohtimaan onko niin.