eli AK47 eri muunnoksineen ja lisenssivalmisteineen lienee verisin sotilaskivääri maan päällä.
Mutta mikä kivääri ottaa "kunniakkaan" kakkospaikan, millä sotilaskiväärillä on toiseksi eniten uhreja tunnollaan? Onko se M16, Mosin-Nagant, brittien siirtomaasotien Lee Enfield, FN FAL, vaiko joku muu?
Mutta mikä kivääri ottaa "kunniakkaan" kakkospaikan, millä sotilaskiväärillä on toiseksi eniten uhreja tunnollaan? Onko se M16, Mosin-Nagant, brittien siirtomaasotien Lee Enfield, FN FAL, vaiko joku muu?
Vastaukset 38
Vanhimmat
joka läpäisee näiden nykyisten panssariajoneuvojen pellit mennen tullen.
Veikkaisin, että noista jäljellejääneistä on M16:lla tapettu eniten siviilejä suhteessa sotilaisiin, vaikka kyllä Mosin-Nagantkin on siinä mielessä vähemmän "kunniakas".
saksalaiset vähän ensin auttavat.
Sturmgewehr 44 (StG44, MP43, MP44) on Hugo Schmeisserin suunnittelema rynnäkkökivääri, alun perin nimeltään MP43, joka sai Adolf Hitlerin käskystä 6. huhtikuuta 1944 nimen MP44 ja samaisen vuoden heinäkuussa siitä tuli Sturmgewehr 44 (rynnäkkökivääri), StG44.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sturmgewehr_44
Vihjailuistasi huolimatta Kalashnikovin suunnittelema ase on riippumaton saksalaisten suunnittelusta.
venäläiset rakensivat ensimmäisenä rynnäkkökiväärin kriteerit täyttävän aseen jo ensimmäisen maailmasodan aikoihin.
melkein suora kopio saksalaisesta mp-44.otappa vähän selkoa ennenkuin kirjuuttelet
mikä se nyt on. eiks sakun pyssyssä lukko ei pyörähtänyt,, vai tai lukon perse keikkui ylösalas.
käsitykseni on ,, notta oon nähäny näitä vimpaimia, mutten sakun asetta. tsekkiläisillä oli tämän tyyppinen kevytkonekivääri mallia-? suomalainenkevyt mallin konekivääri on kymmenen vuotta nuorempi. ja jousia riittävästi ja samanmoinen. rakennettu -60-70 luvulla.
no nuoremmat käsityksiä esiin.
kaasumäntä kivääreillä.
Ulkonäkö pettää. AK:n rakenteessa käytettiin useissa eri aseissa olleita innovaatiota parhaan mahdollisen työkalun luomiseen.
Eli älä pelle nolaa itseäsi enempää.
Kalashnikov suunnitteli kyllä koko joukon erinomaisia aseita GeCo A.G:n tirehtööri WINTERin ideoiman patruunan "polttolaitteiksi". Uudemman 5.45 x 40 mm patruunan idea on sensijaan lähtöisin Venäjältä, "wanhan gurun", V.G. Fjodorovin aivoituksista. Valitettavasti ei tiedetä (= kerrota), josko sen nerokas salaDumDum -luotikin oli lähtöisin "Ukko-Volodjan" piirustuspöydältä ? Menestyksekkäille keksinnöillehän on tyrkyllä aina lukuisia isä-kanditaatteja. Vain "suunnittelu-sudet" ovat lehtolapsia, joiden alkuunpanijoiksi ei tunnustaudu mielellään kukaan...Ja varsinaisesti UUSIA keksintöjä on keksitty 1900-luvun jälkipuoliskolla vähänlaisesti ase-alalla. Ne harvatkin tuppaavat kokemaan "kätkytkuoleman" tai kuihtumaan "kuin hento kukka kevät-tarhain", virsirunoilija WALLINin sanoituksen mukaan. Elinkelpoisten ideoiden alkuperä löytyy POIKKEUKSITTA historiankirjoista, jotka ovatkin innovaatioiden ehtymätön lähde.
Kalashnikov AK 47:stäkin on helppo tunnistaa ulkomaisista esikuvista poimittuja yksityiskohtia. Itselataavan metsästysluodikon REMINGTON Model 8 varmistinvipu, BROWNING AUTO-5 -haulikon laukaisukoneisto (tosin omaperäisenä muunnoksena) ja kiertyvä sulku US M1-karabiinista niin uskollisesti kopioituna, ettei esimerkiksi valokuvasta voida tunnistaa, kumpiko lukko kuuluu kumpaan aseeseen. Vaikka usein voi kuulla tai lukea "Miihkalin" kopioineen saksalaisen rynnärin, on Sturmgewehr 44:stä peräisin oikeastaan vain kaasumännän sijoitus loogisimpaan paikkaan, piipun yläpuolelle, joka voi olla omaperäinenkin oivallus. Sulkusysteemi ja viritys-/varmistinjärjestelyt sekä valmistusteknologia ovat StG 44:ssä ja AK 47:ssä täysin erilaise
http://alexdok2005.front.ru/kishki_stg44_ak47.jpg
vetää sellaisen johtopäätöksen että AK ei ole kopio saksalaisesta aseesta. Vaikka asehistoria ei olekaan suuri alani, niin gyrojet ja hylsytön ammus taitavat olla ainoat Toisen Maailmansodan jälkeen tulleet innovaatiot joista kehitettiin myös toimivia aseita. Raidetykkiä (eli toimii magneettikentällä) ei olla saatu vieläkään riittävän tehokkaaksi tai luotettavaksi ja tuskin edes saadaan.
Mutta kestihän piilukkokin suunnilleen 300 vuotta ennen kuin nallilukko keksittiin ja vähän nallin jälkeen laittaa kaikki osat (luoti, ajoaine, nalli) samaan pakettiin - patruunaksi.
Näkyy tuossa kalasnikovin patentissa olevan 7 kohtaa.
Joten ne ainakaan eivät ole kopioitu mistään.
Muutenhan aseetkin maailmassa kehittyvät (kehitetään) jo olemassa olevien pohjalta.
Neuvostoliitossakin valmistettiin ainakin kahta itselataavaa kivääriä, joissa kaasumäntä oli piipun päällä, jo ennen toista maailmansotaa ja käytettiin lyhyttä patruunaa, ammushuollon helpottamiseksi.
Siitä mallin 74 patruunasta vielä sen verran, että sen luodin ontelon tarkoitus on vakauttaa pyörivää (liian) hoikkaa luotia.
suunnittelijasta tuli CCCP:n asekehittelijä 2MS jälkimainingeissa.
" Vihjailuistasi huolimatta Kalashnikovin suunnittelema ase on riippumaton saksalaisten suunnittelusta. "
" Wikistäänpä " asiasta hiukan.
Toisen maailmansodan kallistuessa loppupuolelle Schmeisser kehitteli ensimmäisen rynnäkkökiväärin, Sturmgewehr 44:n. Schmeisser antautui amerikkalaisille joukoille, mutta hänet luovutettiin vangiksi Neuvostoliittoon. Usein väitetään, että Schmeisser olisi osallistunut maailman ehkä tunnetuimman rynnäkkökiväärin, AK-47:n suunnittelemiseen. Aseen varsinainen kehittäjä Mihail Kalašnikov kuitenkin on itsepintaisesti kieltänyt saaneensa vaikutteita ulkomaisesta aseteknologiasta.
Schmeisser vapautui 1953, mutta kuoli vuotta myöhemmin keuhkokuumeeseen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hugo_Schmeisser
Kyllä sotavanki-Hugo taisi joutua luovuttamaan oikeutensa ja antamaan kunnia asesuunnittelija-Mikhailille venäläisen rynnäkkökiväärin kehittäjänä.
http://www.geocities.com/hotsprings/resort/4364/gunschmeisser.htm
http://world.guns.ru/assault/as01-e.htm
Pancho Villa?
Venäjälle, annetaanpa P.T.Kekkosen kertoa asiasta todellisena asiantuntijana.
Tikkakoskelle oli valmistumassa 2MS lopulla Sturmgewehr 44:n eli "peltiheikin" saksalaisen rynnäkkökiväärin kopioita tekevä valmistuslinja. Näin venäläiset saivat ryöstösaaliinaan Suomesta Klasnikovilleen tuotantolinjan.
" AL-43:n prototyypit eivät olleet joukkotuotanto-kelpoisia taisteluvälineitä, eivätkä enää teknisesti ajanmukaisia. Suomalaisilla oli jo tietoa saksalaisten rk-prototyyppien ja niiden patruunain olemuksesta, ja ehkä juonessa rynnäreiden täydellisen tuotantolinjan ostaminen Saksasta taikka Ruotsista, jos tarvetta yleensä ilmenisi. Osattiinhan omassa maassakin kehitellä "peltipyssyjen" massatuotantolinjoja jopa muillekin malliksi, tunnetuimpana esimerkkinä KP/-44:n eli "Peltiheikin" valmistuslinja Tikkakoskella, joka joutui vuosisataisen vihollisemme omistukseen lähes käyttövalmiina. Vain joitain koneita oli enää asentamatta paikalleen, tai matkalla Saksasta Suomeen.
Lopullisen rk:n rakenteesta ei ole tietoa. Voidaan kuitenkin olettaa Tikkakoski Oy:n omistajalla, Willi Daugsilla, olleen vähintään puolitekoiset piirustukset mikrofilmeillään, kun hän joutui pakenemaan Suomesta, ennenkuin miehittäjät tai vihollisten suomalaiskätyrit (suunniteltu VALPOn seuraaja: TATUPO = Tasavallan Turva-Poliisi) estäisivät maastalähdön. Ase olisi ollut ehkä Sturmgewehr 44:n klooni ? Vielä vuonna 1947, kun Suomelle saneltiin tulitauon ehdot Pariisissa, kiellettiin suomalaisia erityisellä artiklalla hankkimasta "saksalaista alkuperää olevaa taisteluvälineistöä" asevoimiemme käyttöön. Tuon kummallisen artiklan vainoharhainen sanamuoto saisi tätä kautta loogisen selityksen.
Aimo J. Lahti ei todennäköisesti olisi osallistunut rk:n suunnitteluun kuin ehkä konsultin ominaisuudessa. Hän hallitsi kuitenkin patruunatesteissä ja -vertailuissa tarvittavien, perinteisillä työstömenetelmillä valmistettavien prototyyppi-aseiden suunnittelun. AL-43:n mallikappaleet muistuttavat kasvuhormoonien yliannoksilla "doupattua" SUOMI-kp /31:tä. Ne oli valmistanut SUOMI-kp/ 31:n piippujen ja Maxim-kk:n lukkojen "säätöprikkoja" tuottaneen Partaterä Oy:n työkaluosasto, koska varsinaisilta asetehtailta ei löytynyt tuotantokapasiteettia.
Ilman lipastakin on AL-43:n paino (muistikuvani mukaan) ehkä kuusi kiloa ja pituutta metrin verran. Hallussani olevista kirjoista ei löydy tietoja aseen teknisistä ominaisuuksista, vaikka esim. "ARMA FENNICA 1:n ja 2:n" kokoajalla olisi ollut käytettävissään VALMET/Tourulan tutkimuskokoelman koko esineistö; mukaanlukien se AL-43:n prototyyppi, jota olen itsekin usein käsissäni kannatellut. Proto-pyssy, jota ei uskallettu edes purkaa, ei kiinnostanut raadollisen kaupallista tiedonjulkistajaa.
http://guns.connect.fi/gow/kysvast11.html
Tikkakoskella aletiin tekemään ompelukoneita ja Vanajanlinnassa alkoi valmistumaan maahamme kunnon kommunisteja Willin asunnon muututtua Sirolaopistoksi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Willi_Daugs
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vanajanlinna
Mutta katselin C.G Haenelin mp43. myöhemmin Sturmgehver 44 ja ak47 "räjäytyskuvia, kovin erilaisilta näyttävät rakenteeltaan.
Hieman Venäjän/Neuvostoliiton automaattiaseista.
Ensimmäinen sarjatuotantoon otettu automaattikivääri Venäjällä oli, Fedorovin kevyt automaattikivääri 1906. Patruuna alunperin 7.62x54. Myöhemmin 1913 kokeiltiin 7.62x39.
Tokarevin automaattikivääri otettiin armeijan käyttöön v 1938. uudempi malli 1940.
Käytti täyspitkää patruunaa.
Myös Dektjarev valmisti automaatti aseita. Ei nyt tarkempaa tietoa.
Simonovin kevyt automaattikivääri v 1935.
Patruuna ensin 7.62x41. v 1943 7.62x39.
1915 kokeiltiin Japanilaista patruunaa, mikä ei oikein toiminut.
Tämän aseen kaasumäntä muistuttaa ak47.
Avtomat Karabova 1946. Muistuttaa ulkoisest ak47.
>Tikkakoskella aletiin tekemään ompelukoneita
Käsitykseni mukaan noita Tikkakosken ompelukoneita vietiin Neuvostoliittoon sotakorvauksina.
Jonkin verran niitä myytiin Suomessakin. Muista, että yhtä yksilöä lainailtiin meille nuorenparin talouteen sukulaisilta 1970-luvulla, ennen oman ompelukoneen hankkimista. Kone oli muunmerkkisiin ompelukoneisiin verrattuna aivan järkyttävän painava eivätkä sen ominaisuudet olleet mitenkään kehuttavat. Tikkakosken osaaminen oli jossakin aivan muualla kuin ompelukoneissa!
Pelti-Heikki, eli M/44 on KONEPISTOOLI, ei rynnäkkökivääri, ja perustuu suurilta osin sotasaalis Sudaev PPS-43-malliin.
Maastapaennut Daughs teki mallia vielä Espanjassa nimellä DUX M53, oli käytössä mm. Länsi-Saksan rajavartiostolla.
Sturmgewehr 44 tuotantoa Tikkakoskella. Hätäisesti vähän tein juttuni ja huomasin myöhemmin asian.
" Raskas Koopee ja Liljan kukka " - otsikon alta maalattu/liimattu.
http://guns.connect.fi/gow/kysvast11.html
" Jotain pakinaa on näistä aseista ollut lontoonkielisellä saitilla. Tietoni jäivät valitettavan niukoiksi, koska laajassa Tourulan "asehuoneessa" ei ehditty kunnolla tutustua yhteenkään aseyksilöön. AL-43 oli tosiaan "raskas konepistooli", jonka lukkokoneisto lienee variaatio Villar-Perosa:sta 1915 (puolilukittuva kiertosulku/ hidastettu massasulku, kehitelty v. 1911 FIAT-konekivääriin). Patruuna oli aluksi 9 x 35 mm, mutta lopulta 7.62 x 35 mm, joka osoittautui vertailuissa paremmaksi. Hylsyt olivat otaksuttavasti pätkittyjä ja "alas nekattuja" (= olastettuja) 6.5 x 55 mm Ruotsin Mauserin hylsyistä, joille VPT/Lapualla oli jo välirauhan ajoista tuotantovälineistö, vieläpä sopivasti sisäänajettuna:
Jatkosodan alkaessa oli Ruotsin valtion tilaus (66 miljoonaa patruunaa) jäänyt vain sataatuhatta kappaletta, eli muutaman päivän tuotantoa vajaaksi, kun 19. 06. 1941 kävi sotatalouspäälliköltä käsky keskittymisestä 7.62 x 53R:n lataamiseen. (Sotatoimi Barbarossan aikataulu oli ollut jo kauemman aikaa suomalaisten tiedossa, mutta ruotsalaisia ei haluttu saattaa paniikkiin ennenaikaisesti: Patruunatuotannon keskeytyksestä olisi osattu pian tehdä johtopäätökset Ruotsin lehdistössä, joten päätöstä lykättiin viime hetkiin saakka).
AL-43:n prototyypit eivät olleet joukkotuotanto-kelpoisia taisteluvälineitä, eivätkä enää teknisesti ajanmukaisia. Suomalaisilla oli jo tietoa saksalaisten rk-prototyyppien ja niiden patruunain olemuksesta, ja ehkä juonessa rynnäreiden täydellisen tuotantolinjan ostaminen Saksasta taikka Ruotsista, jos tarvetta yleensä ilmenisi. Osattiinhan omassa maassakin kehitellä "peltipyssyjen" massatuotantolinjoja jopa muillekin malliksi, tunnetuimpana esimerkkinä KP/-44:n eli "Peltiheikin" valmistuslinja Tikkakoskella, joka joutui vuosisataisen vihollisemme omistukseen lähes käyttövalmiina. Vain joitain koneita oli enää asentamatta paikalleen, tai matkalla Saksasta Suomeen.
Lopullisen rk:n rakenteesta ei ole tietoa. Voidaan kuitenkin olettaa Tikkakoski Oy:n omistajalla, Willi Daugsilla, olleen vähintään puolitekoiset piirustukset mikrofilmeillään, kun hän joutui pakenemaan Suomesta, ennenkuin miehittäjät tai vihollisten suomalaiskätyrit (suunniteltu VALPOn seuraaja: TATUPO = Tasavallan Turva-Poliisi) estäisivät maastalähdön. Ase olisi ollut ehkä Sturmgewehr 44:n klooni ? Vielä vuonna 1947, kun Suomelle saneltiin tulitauon ehdot Pariisissa, kiellettiin suomalaisia erityisellä artiklalla hankkimasta "saksalaista alkuperää olevaa taisteluvälineistöä" asevoimiemme käyttöön. Tuon kummallisen artiklan vainoharhainen sanamuoto saisi tätä kautta loogisen selityksen.
Aimo J. Lahti ei todennäköisesti olisi osallistunut rk:n suunnitteluun kuin ehkä konsultin ominaisuudessa. Hän hallitsi kuitenkin patruunatesteissä ja -vertailuissa tarvittavien, perinteisillä työstömenetelmillä valmistettavien prototyyppi-aseiden suunnittelun. AL-43:n mallikappaleet muistuttavat kasvuhormoonien yliannoksilla "doupattua" SUOMI-kp /31:tä. Ne oli valmistanut SUOMI-kp/ 31:n piippujen ja Maxim-kk:n lukkojen "säätöprikkoja" tuottaneen Partaterä Oy:n työkaluosasto, koska varsinaisilta asetehtailta ei löytynyt tuotantokapasiteettia.
Ilman lipastakin on AL-43:n paino (muistikuvani mukaan) ehkä kuusi kiloa ja pituutta metrin verran. Hallussani olevista kirjoista ei löydy tietoja aseen teknisistä ominaisuuksista, vaikka esim. "ARMA FENNICA 1:n ja 2:n" kokoajalla olisi ollut käytettävissään VALMET/Tourulan tutkiuskokoelman koko esineistö; mukaanlukien se AL-43:n prototyyppi, jota olen itsekin usein käsissäni kannatellut. Proto-pyssy, jota ei uskallettu edes purkaa, ei kiinnostanut raadollisen kaupallista tiedonjulkistajaa.
Vertailussa olleista patruunoista osoittautui 7.62 x 35 mm ballistisesti etevämmäksi. Ominaisuudet eivät juurikaan poikkea nykyisestä 7.62 x 39 mm patruunasta: Hylsy on hiukan lyhyempi, mutta ruutitilavuus on vähintään sama, koska hylsyn läpimitta on suurempi. Kokeilut 9 x 35 mm versiolla päättyivät ehkä jo vuonna 1943. 7.62 x 35 mm patruunoilla suoritettiin koeammuntoja vielä v. 1945. Patruunoita on yllättävän monien keräilijöiden kokoelmissa yksin kappalein. Edesmenneellä Jali Timarilla niitä oli kourallinen kumpaakin kaliberikokoa, vuonna 1977. Vahinko, että en älynnyt "ronkua" yhtä kappaletta molempia, enkä vilkaista hylsyjen kantaleimojakaan.
Luotien otaksun olleen vakio-kamaa, eli 9-millisessä 7.5 gramman (tai 8 g) painoinen kokovaippa, ja 7.62 mm patruunassa 9.65- grammainen S-luoti. "Arma Fennica"-sarjan "Suureen Patruunakirjaan" olisi todennäköisesti tullut tietoa kaikista KOLMESTA suomalaisesta esi-rynnärinpatruunasta, mutta kyseistä kirjaa ei julkaistu milloinkaan joistain salaus-syistä. Tourulan tutkimuskokoelmissa oli joka lajia näitä patruunoita, kolmantena kaliberina 9 x 40 mm Lilja. Se on ladattu ylipitkäksi venytettyyn 9 x 19 mm hylsyyn, josta saisi olastamalla hylsyn venäläiseen 5.45 x 40 mm patruunaan. Arvata voi, ettei sitä saada uudelleentuotantoon milloinkaan, vaikka kysyntää olisi/ koska kysyntää on...!
Kannan läpimitta on tasan sama kuin AK-74:n patruunassa (10 mm, urakanta), ja jos .357 Maximum-hylsyyn sorvaisi urakannan laippakannan tilalle, sekä istuttaisi siihen 9 mm Parabellumin luodin, niin eipä sitä äkkinäinen silmämäärin erottaisi Lilja-patruunasta. (Tosin taitavat kaikki .357 Maximumin hylsyt olla niklattuja, kun taas Liljan hylsyt ovat messinkiä). Hylsy on lähestulkoon suora, ja se paikoittuu pesään suustaan, kuten 9 mm Parabellum-patruuna. Lilja-karabiinin mekanismi on omaperäinen. (Kaikki Valmetinkaan miehet eivät sen "sielunelämää" ymmärtäneet). Aseessa on vaipan sisällä ees-taas jousivoimaa vastaan perääntyvä piippu, joka pystyy taantumaan muistikuvani mukaan n. 15 mm:n matkan.
Massasulku on kuin konepistoolissa, mutta laukaisukoneistossa on lineaarinen taikka vasara-iskuri: Liikkuvat osat jäävät latausliikkeen jälkeen etuasemaan. Liipaisinta painettaessa kuuluu naksahdus, jos iskumekanismi on vireessä. Piippu ei ole kytketty millään tavoin lukkoon eikä aseen runkoon jäykkäyhteyteen, etuasemassaan ollessaan. Kun ammutaan patruunan kera, juuttuu pitkä hylsy korkeapaineen ajaksi pesänseinämiin. Massalukko alkaa perääntyä. Jos piippu olisi - kp:n piipun tapaan - kiinni karabiinin rungossa, katkeaisi hylsy patruunapesään ensi laakilla, tai viimeistään varastorasvojen hankauduttua pois patruunapesän seinämistä.
Lilja-pyssyn piippu kuitenkin perääntyy lukkoa seuraten, kunnes paineet haihtuvat hylsyn sisältä. Hylsymessingin joustavuus kutistaa hylsyn irralleen pesän seinämistä. Kun piippu pysähtyy taka-asentoonsa, ei sen reiässä ole enää ylipainetta lainkaan, ja hylsykin on jo alkanut kiskoutua ulos pesästä ulosvedinkoukun vetämänä, lukon jatkaessa taantumistaan taimmaiseen asemaansa saakka. Hylsy poistuu tavanomaisella järjestelyllä. Etenevä lukko työntää lippaasta tyrkyllä olevan patruunan pesään. Iskurikoneisto jää vireeseen, joko uudella liipaisulla vapautettavaksi (kertatulella), tai latausvarmistimen vapauttamana (sarjatulella) jos liipaisin on painettuna taakse.
Ainoa "en-tiijjän" yksityiskohta tässä aseessa on se, jääkö piippu taka-asemaansa, kunnes lataussykli on täydellinen, vai pääseekö se liikkeelle heti perääntymisvaiheensa päätyttyä, palautusjousensa voimalla. Olisinkin vienyt aseen kotiini tarkemmin tutkittavaksi 28. 02. 1988, Tourulan tehtaalla käydessäni. (Lyhytaikaisesta lainaamisesta oli sovittu jo melkein vuotta aiemmin). Vierailusta tuli kuitenkin hieman murheellinen jäähyväisretki: Tourula tutkimuskokoelmineen oli joutunut äkkiä yhtä häijyn vastustajan haltuun kuin Tikkakoski Oy meni vuonna 1944. "
sosialismin kirouksen, josta nyt maksamme kovaa hintaa. Nimittäin Venäjälle kun kelpasi mikä tahansa patarautapaska, niin sitähän myös tuotimme. Tällöin markkinamme käytännössä vääristyivät epänormaalin suuren kysynnän vuoksi, jolloin vahvalle ay:lle oli sosialismin propagandan seurauksena hyvä kasvualusta. No 90 -luvun alussa kun idän vienti romahti (eli patarauta ei enää mennytkään kaupaksi) ja ay oli luonut jäykät työmarkkinat lamasta tuli koko maailmassa juuri Suomelle kaikkein kovin koitos. Myös toipuminen oli raskasta, sillä tarjolla oleva työvoima oli pääsääntöisesti kelpaamatonta kilpailukykyisille yrityksille. Suomen pelasti ainoastaan elektroniikka-alan huima kehitys (eli nokia ja atk sekä tiedonvälitys) 90-luvun aikana. Ilman tuota teknologia -buumia Suomi olisi luultavasti mennyt konkurssiin tai vähintäänkin tilanne olisi ollut hyvin synkkä. Lisäksi sosialismi oli ulottanut valtion sorkat jokaiseen yhteiskunnan osa-alueeseen. No tämä tiesi hirvittäviä juoksevia kuluja, jotka sitten käytännössä kaatuivat 90-luvun lamassa valtion niskaan.
Jos jaat valtionvelan noilla sosialismin vuosilla, joita Suomikin siis nautti niin huomaat, että Suomi on tehnyt aika hirveää tappiota kaikki nämä vuodet. Tähän täytyy ottaa huomioon rahanarvon muutos ja sekä myös Suomen talouden budjetin koko.
Tämä meni nyt vähän off topicin puolelle joten pahoittelut siitä.
Schmeisser kehitti Neuvostoliiton asetuotannon tuotantotekniikkaa, ei juurikaan itse tuotteita.
On hyvin mahdollista, että Kalashnikov suunnitteli itse AK-47:n , mutta Schmeisser teki sen prototyypistä suurtuotantokelpoiseksi.
Tuo peltiheikki eli kp-44 oli mukaelma neuvostoliittolaisesta konepistoolista,-kun niitä saatiin sotasaaliina suomalaisille,niin alettiin tehdä muunnosta suomalaisille,siihen kotimaiseen muunnokseen sitten kävivät samat lippaat kuin suomikp:hen eli oli todellakin konepistooli,kaliperi 9X19 para.-Taisivat ensimmäiset suomalaiset yk-joukotkin niitä käyttää..-Eli eivät olleet rynnäkkökiväärejä eivätkä saksalaisen sturmgewehr -44 kopioita vaan neuvostoliittolaisen kp:n kopioita.-Wikipediassa:
"Konepistooli m/44 (lempinimeltään "Peltiheikki" tai "Pelti-kp") on neuvostoliittolaisen massasulkutoimisen PPS-43-konepistoolin suomalainen 9 mm Parabellum-kaliiperinen kopio.
Suomi sai jatkosodan kuluessa sotasaaliikseen PPS-42 ja PPS-43 konepistooleita ja ase herätti välittömästi sodanjohdon mielenkiinnon. Tältä pohjalta aloitettiin aseen kehittely omaan käyttöön. Konepistooli m/44 on käytännössä 9 mm patruunalle modifioitu suora kopio esikuvastaan. Se oli huomattavasti Suomi-konepistoolia edullisempi, yksinkertaisempi ja nopeampi valmistaa. Aseen osat piippua, lukkoa ja puisia kahvalevyjä lukuun ottamatta ovat prässättyä peltiä. Aseen paino on 2,95 kg (Suomi-konepistoolin noin 5 kg). Aseeseen käyvät samat lippaat kuin Suomi-konepistooliin.
Suomen Puolustusvoimat tilasi 20 000 m/44-konepistoolia Tikkakoski Oy:ltä elokuussa 1944. Sodan loputtua syyskuussa tilausmäärä supistettiin 10 000 kappaleeseen; aseet valmistettiin vuoden 1945 aikana. Konepistooli oli Suomen Puolustusvoimien koulutuskäytössä 1970-luvulle saakka. Lisäksi Suomen Rajavartiolaitos ja Suezin kriisin aikaiset YK-joukot ovat käyttäneet m/44-konepistoolia.
Tikkakoski Oy:n saksalainen pääosakas Willi Daugs vei aseen piirustukset mukanaan Espanjaan sodan loputtua. Espanjassa asetta valmistettiin Oviedon asetehtaalla DUX-53-nimellä. Myös Länsi-Saksassa Sauer & Sohn ja Anschütz valmistivat DUX-53 ja DUX-59 konepistooleja Länsi-Saksan rajavartiostolle."
tapa vaan ihminen aseen takana. Eikä se ole aseen vika jos sitä valmistetaan, kopioidaan ja myydään joka paikkaan.
Viime vuonna Udmurtian Iževskissä juhlittiin paikallisen asetehtaan 200-vuotista taivalta ja siinä samalla 60 vuotta täyttänyttä Mihail Kalašnikovin tekelettä AK-47, Avtomat Kalašnikova obraztsa 1947 goda. http://fi.wikipedia.org/wiki/AK-47
http://www.izhmash.ru/eng/news/090607.shtml
Itse olen himpun verran nuorempi kuin tuo pyssy. Kun minusta tehtiin upseerintapaista reserviin 1970, sain raahata Haminan ympäristön puistokeikoilla selässäni ”runtupyssynä” ikivanhaa sohloa, kolmen linjan kivääriä, jonka piipussa oli koukeroinen teksti Ижевский оруженый завод. Eiköhän kyseessä liene tuo sama tehdas, joka nykyisin tunnetaan Ižmaš-konsernina ja jonka palveluksessa M. Kalašnikovkin työskenteli?
Paraapipyssykkänä ja parilla erikoismetsäkeikalla saimme luvan ottaa pykälään Valmetin seppien tekemät RK-62:t
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rk_62
Taitaa olla jonkinlainen Kalašnikovin kopio? En ole itse minkäänlainen aseasiantuntija. Olisin saanut vuosituhannen vaihteessa perintönä puolenkymmentä pidempi- ja lyhyempipiippuista tuliasetta, mutta katsoin helpommaksi olla ottamatta niitä vastaan. Intoilkoot aseittensa kanssa muut.
Valehtelet.
Olin Haminassa RUK:n kurssilla 116 v. 1964 ja kyllä meillä oli silloin jo rynnäkkökivärit.
Kyllä nätitä rynnäkkökivääreitä oli jo 1964 myös rajavartioston käytössä sekä sissi komppaniassa 1967 nämä aseet vaihdettiin sakon rynkkyihin.
Itse olen kantanut AK47 1965 sekä varusmiehenä sekä rajamiehenä j1966-67 AK 47 :n vaihtoon asti
näitä otettiin käyttöön silloin kun sinne tuli koulutuskäyttöön BMP-1 tiedusteluvaunuja 1982, koska vaunun ampuma-aukkoihin ei sopinut kotimainen.
Siis vaunun sisältä tapahtuvaan tulitoimintaan, mitä ei kuitenkaan ikinä toteutettu, kunhan kuivaharjoiteltiin.
Itse sitä kanniskelin 1982-83, ja taatusti vielä moni muu sen jälkeenkin, varmaan monta vuotta.
Aseena oli hyvin epätarkka. Ampumatulokset putosivat kaikilla noin puoleen siitä mitä alokasaikana kotimaisilla saavutettiin.
niin epätarkka ollut kuin annat ymmärtää. Itse ammuin venäläisvalmisteisella alokasajan jälkeen valioluokan tuloksen samoin kuin "pystykorvalla" alokasaikana.
Kertausharjoituksissa paukuteltiin Tikkakosken peltiperä mallilla lähes kympin sisärenkaaseen suurin osa porukasta. Ammuntaa harrastaneilla tulokset olivat yli 90 pisteen kaikilla. Muulla porukalla hieman alhaisempia.
Aseen kohdistaminen vaatii oman taitonsa ja useasti ampumaradalla kohdistamiseen tarvittavia patruunoita oli liian vähän.
2. ms:n jälkeen H&K G3 on ollut työkaluna todella monissa konflikteissa. Sitähän on käyttäneet/käyttävät huimaavan monet kolmannen maailman valtiot jotka tuntuvat käyvän jatkuvasti jos jonkinmoista puskasotaa ja kähinää. Pyssykkä on myös osallistunut isoihinkin sotiin mm. Iranin ja Pakistanin käytössä.
Kyllä taitaa perinteinen jousi ottaa kultamitalin paikan ihmiskunnan verisimpänä "kiväärinä"
Noilla on ajanlaskun alkuvaiheilta asti kanssaihmisiä ahdisteltu ja tapettu ennenkuin konesotia edes terminä tunnettiin.....
http://www.youtube.com/watch?v=U-kzsqP6K-A&feature=related
Ainoallakaan sotilaskiväärillä - sen paremmin kuin muillakaan ampuma-aseilla - ei ole ainoatakaan uhria tunnollaan. Päätöksen liipaisimen painamisesta on aina tehnyt aseen käyttäjä, ei ase itse. Näinmuodoin vastuu uhreista ei ole aseella, vaan sen käyttäjällä.
Ei klasnikof suunnitellut AK kivääriä,hän johti suunittelutiimiä.Suunitteliat olivat saksalaisia jotka siirettiin neuvostoliittoon pakkotyöhön sodan jälkeen.
Kukas oli tai on tuo klasnikof?