taisi olla occu-miehiä.
Mies jolla todennäköisesti oli suurin vaikutus Myöhäissadeliikkeeeseen oli William M. Branham. William Marion Branham, joka syntyi vuoristomökissä Kentucky'n Berksville'ssä vuonna 1909, oli ensimmäinen yhdeksästä pojasta ja yhdestä tytöstä. Hän vietti lapsuutensa äärimmäisessä köyhyydessä. Kurt Koch'in mukaan Branham’in vanhemmat uskoivat ennustamiseen ja okkultismi kuormitti häntä jo varhaislapsuudessa. Yliluonnolliset tapaukset ja kohtaamiset leimasivat William M. Branham'in elämää.
Bill Randles kirjoittaa:
Vasta täytettyään 20 vuotta ja parannuttuaan hengenvaarallisesta tilasta, Branham antoi elämänsä Jumalalle. Hänestä tuli baptistisaarnaaja ja hän piti telttakokousta Indianan Jeffersonville'ssä ja perusti seurakunnan (the Branham Tabernacle). Eräänä päivänä hän eksyi helluntailaisten telttakokoukseen. He pyysivät häntä saarnaamaan ja tunnistivat, että hänellä oli Jumalan kutsu elämässään. Tuolla telttakokouksella oli syvä vaikutus Branham'iin. Jälkeen päin hän sanoi, että heillä oli jotakin, joka häneltä puuttui! Kerrottuaan innostuneena vaimolleen, perheelleen ja ystävilleen kokemuksestaan, ihmiset saivat hänet puhutuksi olemaan sekaantumatta "tuohon porukkaan" ja niin hän peräytyi. Vuonna 1937, kun hän oli sekä pastori että riistanvartija, Ohio-joki tulvi tappaen hänen vaimonsa ja pienen vauvansa. Branham uskoi, että se oli Jumalan tuomio, koska hän ei liittynyt helluntailaisiin.
Pian tämän jälkeen Branham liittyi harhaoppiseen helluntailahkoon nimeltä The United Pentecostal Churches. He ovat "Jeesus yksin" -kansaa, jotka kieltävät Raamatun kolminaisuusopin leimaten sen "paholaisen opiksi". Branham käännytettiin heidän kolminaisuutta vastustavaan harhaoppiinsa ja hän alkoi vaatia, että kaikki kolminaisuuden kaavan mukaan kastetut oli kastettava uudelleen yksin Jeesuksen nimeen. Hän kielsi myöhemmin olleensa "ykseysoppiin" uskova, mutta Branham opetti siitä omaa versiotaan, joka määritteli Jumalan yhtenä persoonana, joka ilmaisi itsensä kolmena eri ”ominaisuutena”: Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä kolmen persoonan asemesta,
joista Jumaluus koostuu.”
Eräänä päivänä, kun Branham valmistautui kastamaan muutamia ihmisiä Ohio-joessa, ”ääni” puhui hänelle jälleen. Branham’in omin sanoin:
Olin kastamassa Ohio-joella ensimmäisiä kääntyneitäni … ja juuri silloin pyörre tuli taivaista ylhäältä ja tuli tuo loistava valo … ja se riippui juuri siellä, missä minä olin ja ääni puhui sieltä ja sanoi: ”Kuten Johannes Kastaja lähetettiin Kristuksen ensimmäisen tulemuksen edelläkävijäksi, sinä olet saanut sanoman, joka on tuova esiin Kristuksen toisen tulemuksen valmistelun.” Ja minä pelkäsin kuollakseni. Ja minä menin takaisin ja kaikki ihmiset siellä … kysyivät minulta: ”Mitä se valo tarkoitti?”
Ääni vaivasi Branham’ia kovasti ja hän rukoili, että Jumala vapauttaisi hänet näistä kohtaamisista.
On ilmeistä, että Branham oli jonkinlaisen okkulttisen kahleen tiukassa otteessa. Toukokuun 7. päivänä 1946, kun Branham edelleen oli työssä riistanvartijana, hänen ”enkelinsä” ilmestyi hänelle ensimmäisen kerran ja kutsui hänet parantamistehtävään.
Pian tämän kohtaamisen jälkeen Branham’in palvelutehtävä parantajaevankelistana alkoi ja hänestä tuli nopeasti jonkinlainen sensaatio. Branham’in toiminnasta tuli katalyytti toisille parantajaevankelistoille, joita nousi tuohon aikaan, kuten Oral Roberts ja T. L. Osborn.
Bill Randles kirjoittaa: Branham’in toiminta ei ollut yhtään vähempää kuin hämmästyttävää. Olen nähnyt siitä videonauhoja. Eräs oli tietty Full Gospel Business Men’s Fellowship’in kokous 1950-luvun puolivälissä. Branham ja yleisö ilmeisesti odottivat ihmeparantamispalvelun alkamista. ”Tehän tiedätte, mitä minä odotan; Herran enkeliä, en voi aloittaa ilman häntä.” Vihdoin hän sanoi tähän tapaan: ”Nyt hän on täällä” ja ihmeparantaminen alkoi. Rauhallisesti hän kutsui ihmisiä yleisöstä, kertoi heille heidän sydäntensä salaisuuksia, ruumiidensa sairauksia, mitä lääkäri oli sanonut, mitä he sanoivat vaimoilleen edellisenä iltana ja sitten tyynesti julisti heidät terveiksi. Ja usein he sitä olivatkin! Tosiasiassa Branham’ilta kysyttiin kerran olivatko hänen ihmeensä Pyhän Hengen tekemiä, johon hän vastasi: ”Ei, minun enkelini tekee ne.”
Branham'in kautta todella toimi jokin suuri hengellinen voima, mutta oliko se Jumalan voima vai hänen henkioppaansa, hänen "enkelinsä" voima. Branham'in itsensä mukaan se oli hänen "enkelinsä", joka teki sen eikä Jumala. Ilman "enkelinsä" läsnäoloa vierellään, Branham näytti olevan voimaton ja kykenemätön tekemään juuri mitään.
Alfred Pohl'in ja David W. Cloud'in mukaan:
Eräänä iltana juuri ennen kokouksen alkua Branham sanoi tulkilleen: "Älä seiso minun oikealla puolellani, koska minun enkelini seisoo siinä." Branham kuvaili enkeliä voimakasrakenteisena miehenä, jolla oli tummat hiukset ja kädet puuskassa. Enkeli seisoi Branham'in vieressä ja mitä tahansa hän sanoikaan, Branham'in oli toteltava. Branham sanoi, että enkeli oli hänen kanssaan päivällä ja yöllä ja ilman häntä Branham'illa ei ollut mitään arvovaltaa saarnassaan ... Kurt Koch vahvistaa "sen tosiasian, että Branham'in enkeli oli spiritistinen eikä Jumalan enkeli." Hän esittää kertomuksen naisesta, jonka lanko, vaikka oli saarnamies, oli sekaantunut okkultismiin, spiritistisiin kokouksiin ja taikuuteen. Kun Branham esiteltiin hänelle ensi kerran, Branham sanoi spontaanisti: "Te olette juuri kuin minun enkelini, joka ilmestyy minulle joka päivä." Salaperäinen spiritistinen saarnamies pelotti kristittyjä, jotka tunsivat hänet ... Me uskomme, että Branham oli demonihenkien vaikutuksen alainen. Se orjuus, jossa hän eli, oli okkultismin orjuutta. Hänen voimansa olivat ennustajan voimia. Hänen parantavat voimansa olivat okkulttisia. Häntä piinaavat äänet, värähtelyt ja turvotukset hänen kädessään, valot, tulipallot, joiden sanotaan tanssineen huoneessa joidenkin hänen parantamiskokoustensa aikana, hänen kokemansa täydellinen uupumus kokoustensa jälkeen -- tämä kaikki on osoitusta okkulttisista voimista ja tästä Jumalan miehet yrittivät varoittaa häntä.
Vaikka Branham’in suosio hiipui jonkin verran 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla, johtuen hänen sitoutumisestaan kummallisiin oppeihin, häntä pidettiin ja edelleen monet helluntailaiset/karismaattiset johtajat edelleen pitävät suurena Jumalan miehenä. Paul Cain, ”Kansas City’n profeetta”, joka toimi yhdessä Branham’in kanssa, on kutsunut häntä ”kaikkien aikojen suurimmaksi profeetaksi.”
Kurt Koch, saksalainen kirjailija ja okkultismin asiantuntija, kirjoitti Branhamin menetelmistä kirjassaan ”Occult A-B-C”, käsitellessään englantilaista spiritistiä Harry Edwards’ia: ”Edwards on tehnyt selväksi toimintansa spiritistisen luonteen sanomalla: ’Kun enkelini eivät ole läsnä, minä en voi parantaa.’ Tässä voidaan nähdä mielenkiintoinen yhtäläisyys William Branham’in parantamistoimintaan … toinen todistus on se tosiasia, että ei Edwards eikä Branham kyennyt suorittamaan parantamisia ollessaan kasvotusten uudestisyntyneiden kristittyjen kanssa, jotka olivat alistaneet itsensä Kristuksen suojelukseen … kun hän (Branham) puhui … yleisön joukossa oli useita uskovia - minut (Koch) mukaan lukien - jotka rukoilivat tähän tapaan: ’Herra, jos tämän miehen voima on sinusta, niin siunaa ja käytä häntä, mutta jos parantamislahjat eivät ole sinusta, niin estä häntä.’ Mikä oli tulos? Molemmissa tilanteissa Branham sanoi lavalta: ’Täällä on häiritseviä voimia, en voi tehdä mitään.’”
Joulukuun 18. päivänä vuonna 1965 William Marion Branham oli matkalla Arizona’an, kun rattijuoppo törmäsi hänen autoonsa. Maattuaan koomassa kuusi päivää William Marion Branham kuoli jouluaattona vuonna 1965. Uskolliset seuraajat uskoivat, että hän nousisi kuolleista, joten he lykkäsivät hänen hautajaisiaan useita päiviä. He odottavat edelleen!
http://www.heinola.org/~patato/sade.html
Mies jolla todennäköisesti oli suurin vaikutus Myöhäissadeliikkeeeseen oli William M. Branham. William Marion Branham, joka syntyi vuoristomökissä Kentucky'n Berksville'ssä vuonna 1909, oli ensimmäinen yhdeksästä pojasta ja yhdestä tytöstä. Hän vietti lapsuutensa äärimmäisessä köyhyydessä. Kurt Koch'in mukaan Branham’in vanhemmat uskoivat ennustamiseen ja okkultismi kuormitti häntä jo varhaislapsuudessa. Yliluonnolliset tapaukset ja kohtaamiset leimasivat William M. Branham'in elämää.
Bill Randles kirjoittaa:
Vasta täytettyään 20 vuotta ja parannuttuaan hengenvaarallisesta tilasta, Branham antoi elämänsä Jumalalle. Hänestä tuli baptistisaarnaaja ja hän piti telttakokousta Indianan Jeffersonville'ssä ja perusti seurakunnan (the Branham Tabernacle). Eräänä päivänä hän eksyi helluntailaisten telttakokoukseen. He pyysivät häntä saarnaamaan ja tunnistivat, että hänellä oli Jumalan kutsu elämässään. Tuolla telttakokouksella oli syvä vaikutus Branham'iin. Jälkeen päin hän sanoi, että heillä oli jotakin, joka häneltä puuttui! Kerrottuaan innostuneena vaimolleen, perheelleen ja ystävilleen kokemuksestaan, ihmiset saivat hänet puhutuksi olemaan sekaantumatta "tuohon porukkaan" ja niin hän peräytyi. Vuonna 1937, kun hän oli sekä pastori että riistanvartija, Ohio-joki tulvi tappaen hänen vaimonsa ja pienen vauvansa. Branham uskoi, että se oli Jumalan tuomio, koska hän ei liittynyt helluntailaisiin.
Pian tämän jälkeen Branham liittyi harhaoppiseen helluntailahkoon nimeltä The United Pentecostal Churches. He ovat "Jeesus yksin" -kansaa, jotka kieltävät Raamatun kolminaisuusopin leimaten sen "paholaisen opiksi". Branham käännytettiin heidän kolminaisuutta vastustavaan harhaoppiinsa ja hän alkoi vaatia, että kaikki kolminaisuuden kaavan mukaan kastetut oli kastettava uudelleen yksin Jeesuksen nimeen. Hän kielsi myöhemmin olleensa "ykseysoppiin" uskova, mutta Branham opetti siitä omaa versiotaan, joka määritteli Jumalan yhtenä persoonana, joka ilmaisi itsensä kolmena eri ”ominaisuutena”: Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä kolmen persoonan asemesta,
joista Jumaluus koostuu.”
Eräänä päivänä, kun Branham valmistautui kastamaan muutamia ihmisiä Ohio-joessa, ”ääni” puhui hänelle jälleen. Branham’in omin sanoin:
Olin kastamassa Ohio-joella ensimmäisiä kääntyneitäni … ja juuri silloin pyörre tuli taivaista ylhäältä ja tuli tuo loistava valo … ja se riippui juuri siellä, missä minä olin ja ääni puhui sieltä ja sanoi: ”Kuten Johannes Kastaja lähetettiin Kristuksen ensimmäisen tulemuksen edelläkävijäksi, sinä olet saanut sanoman, joka on tuova esiin Kristuksen toisen tulemuksen valmistelun.” Ja minä pelkäsin kuollakseni. Ja minä menin takaisin ja kaikki ihmiset siellä … kysyivät minulta: ”Mitä se valo tarkoitti?”
Ääni vaivasi Branham’ia kovasti ja hän rukoili, että Jumala vapauttaisi hänet näistä kohtaamisista.
On ilmeistä, että Branham oli jonkinlaisen okkulttisen kahleen tiukassa otteessa. Toukokuun 7. päivänä 1946, kun Branham edelleen oli työssä riistanvartijana, hänen ”enkelinsä” ilmestyi hänelle ensimmäisen kerran ja kutsui hänet parantamistehtävään.
Pian tämän kohtaamisen jälkeen Branham’in palvelutehtävä parantajaevankelistana alkoi ja hänestä tuli nopeasti jonkinlainen sensaatio. Branham’in toiminnasta tuli katalyytti toisille parantajaevankelistoille, joita nousi tuohon aikaan, kuten Oral Roberts ja T. L. Osborn.
Bill Randles kirjoittaa: Branham’in toiminta ei ollut yhtään vähempää kuin hämmästyttävää. Olen nähnyt siitä videonauhoja. Eräs oli tietty Full Gospel Business Men’s Fellowship’in kokous 1950-luvun puolivälissä. Branham ja yleisö ilmeisesti odottivat ihmeparantamispalvelun alkamista. ”Tehän tiedätte, mitä minä odotan; Herran enkeliä, en voi aloittaa ilman häntä.” Vihdoin hän sanoi tähän tapaan: ”Nyt hän on täällä” ja ihmeparantaminen alkoi. Rauhallisesti hän kutsui ihmisiä yleisöstä, kertoi heille heidän sydäntensä salaisuuksia, ruumiidensa sairauksia, mitä lääkäri oli sanonut, mitä he sanoivat vaimoilleen edellisenä iltana ja sitten tyynesti julisti heidät terveiksi. Ja usein he sitä olivatkin! Tosiasiassa Branham’ilta kysyttiin kerran olivatko hänen ihmeensä Pyhän Hengen tekemiä, johon hän vastasi: ”Ei, minun enkelini tekee ne.”
Branham'in kautta todella toimi jokin suuri hengellinen voima, mutta oliko se Jumalan voima vai hänen henkioppaansa, hänen "enkelinsä" voima. Branham'in itsensä mukaan se oli hänen "enkelinsä", joka teki sen eikä Jumala. Ilman "enkelinsä" läsnäoloa vierellään, Branham näytti olevan voimaton ja kykenemätön tekemään juuri mitään.
Alfred Pohl'in ja David W. Cloud'in mukaan:
Eräänä iltana juuri ennen kokouksen alkua Branham sanoi tulkilleen: "Älä seiso minun oikealla puolellani, koska minun enkelini seisoo siinä." Branham kuvaili enkeliä voimakasrakenteisena miehenä, jolla oli tummat hiukset ja kädet puuskassa. Enkeli seisoi Branham'in vieressä ja mitä tahansa hän sanoikaan, Branham'in oli toteltava. Branham sanoi, että enkeli oli hänen kanssaan päivällä ja yöllä ja ilman häntä Branham'illa ei ollut mitään arvovaltaa saarnassaan ... Kurt Koch vahvistaa "sen tosiasian, että Branham'in enkeli oli spiritistinen eikä Jumalan enkeli." Hän esittää kertomuksen naisesta, jonka lanko, vaikka oli saarnamies, oli sekaantunut okkultismiin, spiritistisiin kokouksiin ja taikuuteen. Kun Branham esiteltiin hänelle ensi kerran, Branham sanoi spontaanisti: "Te olette juuri kuin minun enkelini, joka ilmestyy minulle joka päivä." Salaperäinen spiritistinen saarnamies pelotti kristittyjä, jotka tunsivat hänet ... Me uskomme, että Branham oli demonihenkien vaikutuksen alainen. Se orjuus, jossa hän eli, oli okkultismin orjuutta. Hänen voimansa olivat ennustajan voimia. Hänen parantavat voimansa olivat okkulttisia. Häntä piinaavat äänet, värähtelyt ja turvotukset hänen kädessään, valot, tulipallot, joiden sanotaan tanssineen huoneessa joidenkin hänen parantamiskokoustensa aikana, hänen kokemansa täydellinen uupumus kokoustensa jälkeen -- tämä kaikki on osoitusta okkulttisista voimista ja tästä Jumalan miehet yrittivät varoittaa häntä.
Vaikka Branham’in suosio hiipui jonkin verran 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla, johtuen hänen sitoutumisestaan kummallisiin oppeihin, häntä pidettiin ja edelleen monet helluntailaiset/karismaattiset johtajat edelleen pitävät suurena Jumalan miehenä. Paul Cain, ”Kansas City’n profeetta”, joka toimi yhdessä Branham’in kanssa, on kutsunut häntä ”kaikkien aikojen suurimmaksi profeetaksi.”
Kurt Koch, saksalainen kirjailija ja okkultismin asiantuntija, kirjoitti Branhamin menetelmistä kirjassaan ”Occult A-B-C”, käsitellessään englantilaista spiritistiä Harry Edwards’ia: ”Edwards on tehnyt selväksi toimintansa spiritistisen luonteen sanomalla: ’Kun enkelini eivät ole läsnä, minä en voi parantaa.’ Tässä voidaan nähdä mielenkiintoinen yhtäläisyys William Branham’in parantamistoimintaan … toinen todistus on se tosiasia, että ei Edwards eikä Branham kyennyt suorittamaan parantamisia ollessaan kasvotusten uudestisyntyneiden kristittyjen kanssa, jotka olivat alistaneet itsensä Kristuksen suojelukseen … kun hän (Branham) puhui … yleisön joukossa oli useita uskovia - minut (Koch) mukaan lukien - jotka rukoilivat tähän tapaan: ’Herra, jos tämän miehen voima on sinusta, niin siunaa ja käytä häntä, mutta jos parantamislahjat eivät ole sinusta, niin estä häntä.’ Mikä oli tulos? Molemmissa tilanteissa Branham sanoi lavalta: ’Täällä on häiritseviä voimia, en voi tehdä mitään.’”
Joulukuun 18. päivänä vuonna 1965 William Marion Branham oli matkalla Arizona’an, kun rattijuoppo törmäsi hänen autoonsa. Maattuaan koomassa kuusi päivää William Marion Branham kuoli jouluaattona vuonna 1965. Uskolliset seuraajat uskoivat, että hän nousisi kuolleista, joten he lykkäsivät hänen hautajaisiaan useita päiviä. He odottavat edelleen!
http://www.heinola.org/~patato/sade.html
Vastaukset 2
Vanhimmat
*
Suurin osa Suomen helluntailaisista ei taida enää tietää, kuka Branham oli. Mutta ne jotka tietävät, taitavat suhtautua kahdella tavalla:
1. Jotkut ajattelevat Branhamin henkilöhistoriaan tutustuttuaan, että hänen elämässään oli alusta asti jotain pielessä, eikä hän ollut Jumalan lähettämä.
2. Ja jotkut ajattelevat, että kaikesta huolimatta hänen alkuaikojen toimintansa oli Jumalan työtä, mutta viimeisinä vuosinaan hän harhautui pahasti alkaen opettaa oppeja, jotka eivät todellakaan olleet Jumalasta.
Itse en ole loppujen lopuksi pitänyt edes tarpeellisena ottaa kantaa siihen, oliko Branhamin alkuaikojen toiminta Jumalan työtä vai ei. Toistaiseksi kannanotto asiaan ei vaikuta elämääni millään tavalla, eikä ole tarvetta ottaa asiaan kantaa kenenkään lähipiirissä olevan henkilönkään vuoksi.
*
Olipa paljon puppua tuossa viestissä.
mm siitä miksi he odottivat ennekä hautasivat profeetan.
Syynä oli se että hänen vaimonsa oli vielä tiedoton joka olisi voinut päättää paikan johon hänen miehensä haudattaisiin.
Viimein hänen vaimonsa parani ja saattoi esittaa toivomuksen.
Näissa lehdissä on oikeata tietoa Branhamin elämästä ja todistuksia.
http://www.onlybelieve.com/onlybelieve.htm
http://www.youtube.com/watch?v=aw4tHTgQVt8&feature=related
tässä Branhamin haastattelu.