10v.poika
enkelinä
8735
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse asiassa hänestä ei kyllä tule ENKELIÄ...ellei hän sitten jo ollut ihmis-enkeli maanpäällä ollessaan...
että tulee mutta ehkä ei ihan vielä. Luultavasti hänellä on vielä joku elämä elettävänä täällä jollei tämä elämä sitten kuitenkin ollut enkelityö.
Minä uskon että olemme enkeleitä ikuisuudessa, siis siellä mistä tulemme tähän karmankiertoon. Kaikki eivät tule.
uskaltautuvat tähän murheen alhoon, oppimaan kantapään kautta, miltä tuntuu elää materiassa, kokea kipu, kärsimys ja kuolema ja oppimaan hyvän- ja pahantiedon. Olemme täällä kaikki vapaaehtoisina, ja suurin osa Jumalan lapsista ei ikinä uskaltaudu tänne.
Käärme puhui totta, mutta sen puhuvan pytonin kuunteleminen on osoittautunut uskomattoman tuskalliseksi.
Jos lähestytään asiaa Raamatun valossa kristityn kannalta, niin ihmisistä ei koskaan tule enkeleitä kun kristitty uskova ihminen kuolee. Hän menee vain Taivaaseen.
En ymmärrä mistä tämä "lapsista tulee enkeleitä" -oppi oikein juontaa. Enkelit ovat luotuja enkeliolentoja alusta alkaen. Palvelevia henkiä uskovien avuksi ja myös muillekin toisinaan.
Siis kuolevista uskovista ei tule enkeleitä. Enkelit ovat erityisiä luotuja henkiolentoja.
Valen
on varmaan samaa perus kuin ne harppua taivaassa raapivat avojalkaset seppelepäiset pullukat ja lihavat poskeensa nojaavat tynkäsiipienkelit permanentteineen
Suojelusenkeleitä ei kuitenkaan ole, on vain auttaja -ja sanansaattajaenkeleitä.
Kuolonhetkemme on "tähtiin kirjoitettu" eli siihen eivät voi enkelit vaikuttaa. Kaverina he kyllä ovat koko elämänkaaremme...
Jos nyt ymmärsin oikein, niin tuo 10v.poika on jättänyt ruumiinsa...
Olisi ehkä hyvä jos omaiset ja muut antaisivat pojan mennä, eivätkä "omistamisenhalultaan" pitäisi häntä täällä. Se on hänelle itselleen parempi, sillä kun on lähtenyt täältä, on lähtenyt täältä. Hänellä on muuta tekemistä kuin "roikkua" itkevien omaisten lähistöllä...
Mitä syvimmät anteeksipyyntöni jos loukkasin tunteitanne. Tämä on yksi kimuranteimpia asioita kuoleman kohdatessa nuoren...eikä siinä, vaan niiden jotka häntä jäävät kaipaamaan...
Yrittäkää mahdollisimman nopeasti ystävän kuoleman jälkeen ajatella voimakkaasti tätä, niin voi olla että tämä tulee luoksenne (jos pystyy). Sen jälkeen johdattakaa tämän ajatukset kohti valoa ja rukoilkaa hänelle hyvää jatkoa ja menestystä matkalla kohti päämäärää...Tämän jälkeen älkää muistelko tätä surullisena. Muista, että vain sinä olet menettänyt hänet...tai luulet vain niin;) Nuo surun ja ahdistuksen tunteet ovat hyvin voimakkaita ja toiselle puolelle siirtynyt voi vaistota tämän ja voi pyrkiä tunteitten siirtäjän luo, mikä ei välttämättä ole eduksi pois lähteneelle...
Älkää omistako ihmisiä, sillä jokainen meistä on täällä yksin. Nauttikaamme ystävien seurasta mutta lähtekää kun pitää lähteä ja olkaa kun pitää olla.
Juokaamme malja lähteneille ja olkaamme heidän matkastansa iloisia....Peace:)
Ne jotka ovat täältä lähteneet ovat onnellisia päästessään vihdoinkin kotiin. Eivät he murehdi tänne jääneitä mutta heidän läheistensä suru pitää heidät juuttuneena tänne kuitenkin. Kaikkien on päästävä jatkamaan matkaa.
Sitäpaitsi uskon että itse suunnittelemme kuolemamme ja tästä ajatuksesta myös on tapana nousta meteli. :-) "Miksi ihmeessä joku antaisi koiran repiä itsensä kuoliaaksi?" Niin, miksi? Sen tietää vain se sielu ja sen lähimmäiset (heidän sielunsa). Ruumiimme ovat vain lainassa eivätkä ole me itse.