Jokaisella ihmisellä on pinttyneitä käsityksiä ja valtavasti ennakkoluuloja, perättömiä uskomuksia, väärää tietoa, julmia mielipiteitä, raakoja käsityksiä oikeudenmukaisuudesta, traumoja, pelkoja, Hurjia tottumuksdia ja ymmärtämättömyyttä toisten tunteita kohtaan.
Keskustelu on ainoa keino purkaa tällaisia asioita ja tuoda omat oivalluksensa esiin. Ei se tarkoita että se joka on äänessä jyrää muut ja osoittaa ylemmyyttään.
Se on sitä ainoastaan, jos kaikki ei saa olla äänessä.
Jollei jokaisen kanta tule mietityksi ja nouse keskustelunaiheeksi vaikka saaden vastarintaakin, niin se synnyttää kuiluja ja vihaa ihmisten välille.
Tärkeintä on miettiä toisen kantaa vaikkei koskaan pystyisi olla samaa mieltä
Jos jokin on totta, niin siihen löytyy todisteet ja perustelut. Totuudelle on aina kiistaton selitys. Niinkuin (yleensä) jaloilla pystyy kävellä. Kuu on olemassa, tietokoilla pääsee nettiin, ihmisessä on verta. Syrjityksi joutuminen tekee ihmisen surulliseksi...jne.
Valheet jää kiinni siitä, että niissä on aukkoja. Kun kyselee tarpeeksi, niin huomaa, että monet todistetut faktat kumoaa vesiperäiset väitteet.
Siksi jokaisen iästään ja sukupuolestaan ihonväristään ja alkuperästään, ammatistaan, asemastaan huolimatta pitää keskustella kaikkien kanssa, jotta loppujenlopuksi valheiden karsittua jäljelle jää enää totuus.
Mielestäni mitään totuuden kirjaa ei voi kirjoittaa jollei kaikki ole sitä tekemässä.
Raamattu on täynnä aukkoja ja siksi se herättää niin paljon keskustelua, koska niin monta asiaa on jätetty huomiotta.
Monet tietoon pohjautuvat itsestäänselvyydet eivät herätä keskustelua, koska kukaan ei voi niitä enää kumota. Totuudesta ei löydy aukkoja, se ottaa huomioon kaikki sivumahdollisuudet ja niillekkin on selitys. Entäs jossiin pystyy vastata kun totuus on pohjana.
Kun olen kysellyt puuttuvia paloja vesipohjaisista uskomuksista, niin loppujenlopuksi minulle, on sanottu, että rukoile Jumalaa. Pyhähenk antaa vastauksen kaikkeen. Eli toisinsanoen. Osuin juuri väitteen kumoavaan tosiseikkaan.
Raamattu on totta. Siltä pohjalta olen aina liikkeellä. Minä olen uskovainen ja herra on minun paimeneni, mutta minusta tuntuu kuin kävelisin veden päällä ja veteen ovat jumalan sanat kirjoitetut. Kalliota ei tunnu jalkojen alla.
Elämä fyysisesti on kuitenkin konkreettista, joten se ei ole uskon asia. Tässä tulee teorian ja käytännön melkoinen ristiriita.
Mitä muut olette mieltä?
Keskustelu on ainoa keino purkaa tällaisia asioita ja tuoda omat oivalluksensa esiin. Ei se tarkoita että se joka on äänessä jyrää muut ja osoittaa ylemmyyttään.
Se on sitä ainoastaan, jos kaikki ei saa olla äänessä.
Jollei jokaisen kanta tule mietityksi ja nouse keskustelunaiheeksi vaikka saaden vastarintaakin, niin se synnyttää kuiluja ja vihaa ihmisten välille.
Tärkeintä on miettiä toisen kantaa vaikkei koskaan pystyisi olla samaa mieltä
Jos jokin on totta, niin siihen löytyy todisteet ja perustelut. Totuudelle on aina kiistaton selitys. Niinkuin (yleensä) jaloilla pystyy kävellä. Kuu on olemassa, tietokoilla pääsee nettiin, ihmisessä on verta. Syrjityksi joutuminen tekee ihmisen surulliseksi...jne.
Valheet jää kiinni siitä, että niissä on aukkoja. Kun kyselee tarpeeksi, niin huomaa, että monet todistetut faktat kumoaa vesiperäiset väitteet.
Siksi jokaisen iästään ja sukupuolestaan ihonväristään ja alkuperästään, ammatistaan, asemastaan huolimatta pitää keskustella kaikkien kanssa, jotta loppujenlopuksi valheiden karsittua jäljelle jää enää totuus.
Mielestäni mitään totuuden kirjaa ei voi kirjoittaa jollei kaikki ole sitä tekemässä.
Raamattu on täynnä aukkoja ja siksi se herättää niin paljon keskustelua, koska niin monta asiaa on jätetty huomiotta.
Monet tietoon pohjautuvat itsestäänselvyydet eivät herätä keskustelua, koska kukaan ei voi niitä enää kumota. Totuudesta ei löydy aukkoja, se ottaa huomioon kaikki sivumahdollisuudet ja niillekkin on selitys. Entäs jossiin pystyy vastata kun totuus on pohjana.
Kun olen kysellyt puuttuvia paloja vesipohjaisista uskomuksista, niin loppujenlopuksi minulle, on sanottu, että rukoile Jumalaa. Pyhähenk antaa vastauksen kaikkeen. Eli toisinsanoen. Osuin juuri väitteen kumoavaan tosiseikkaan.
Raamattu on totta. Siltä pohjalta olen aina liikkeellä. Minä olen uskovainen ja herra on minun paimeneni, mutta minusta tuntuu kuin kävelisin veden päällä ja veteen ovat jumalan sanat kirjoitetut. Kalliota ei tunnu jalkojen alla.
Elämä fyysisesti on kuitenkin konkreettista, joten se ei ole uskon asia. Tässä tulee teorian ja käytännön melkoinen ristiriita.
Mitä muut olette mieltä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Koko universumin - ja elämän - rakenne perustuu tähän. Tämä on se, mikä tekee viisaasta viisaan ja tyhmemmästä entistä tyhmemmän. Tämän asian ovat keikki universumin eliöt kekanneet jo aikojen alusta asti, mutta vasta harvat sen ovat ymmärtäneet. Taisipa Siddhartha Gautama olla yksi heistä? Itse ymmärsin kunnolla tämän asian - sellaisena kuin mitä se todellisuudessa kaikessa yksinkertaisuudessaan on - vasta toissayönä.
No, aloitetaampa aivan alusta.
Lapsi. Lapsella on aika tyhjä pää, kaikki mitä hän kokee, on uutta, johon hän reagoi niinkuin reagoi. Kun nämä asiat tulevat tutuiksi lapselle, niistä jää jälki mieleen. Se, minkälainen jälki niistä jää, riippuu monesta eri tekijästä. Voisin tehdä sellaisen oletuksen, että eri mielen erityyppiset kokemukset aktivoivat hermoja eri puolilla aivoja. Eli eri kohdissa aivoja aktivoituva hermo aiheuttaa erityyppisen tuntemuksen. Muisteltaessa jotain asiaa puolestaan käy niin, että mieli jotenkin "keinotekoisesti" luo kokemuksen, joka aktivoi samat synapsit kuin jossain menneessä muistossa, jolloin muiston kaikki synapsit aktivoituvat, koska muistot koostuvat useammasta samaan aikaan aktivoituneesta synapsista ja synapsit aktivoituessaan kytkeytyvät hermoradoilla yhteen "muistoksi". Ymmärrätkö?
Lapsena luodaan ensimmäiset muistot erityyppisistä asioista, lapsuus on siksi tärkeä asia. Nyt kun sen jälkeen ihminen (lapsi tai aikuinen) kohtaa uusia asioita, taas aktivoituu uudet synapsit. Mutta tämä ei vielä ole YMMÄRTÄMISTÄ. ymmärtäminen on sitten, kun nämä aktiiviset synapsit aktivoivat VIERESSÄ OLEVIA passiivisia synapseja! Meneekö jakeluun? Esimerkiksi kun sanon värin punainen, se aktivoi vieressä olevia passiivisia "muistoja" ja sinulle tulee mieleen ilmapallo siitä ja kenties joku vappu tai jotain. 'Punainen' -synapsi aktivoi aiemman passiivisen kentän, "muiston"! Ja entä joku taideteos, vaikkapa joku satiiri? siinä pyritään luomaan jonkinlainen tunnelma, joka kytkeytyisi ihmisten johonkin aikaisempaan kokemukseen! Eri asia on sitten impressionistisemmät, joissa pyritään luomaan kokonaan uusi tunnelma kuin lapselle, eikä niinkään viittaamaan, "allegorioimaan", johonkin vanhaan asiaan. Samaten ironialla pyritään saamaan aikaan jonkun vanhan - ehkä inhottavan - muiston aktivoituminen. Ja esimerkiksi koira saattaa joskus talvella kävellessään muistaa jonkun risun joka jäi joskus syksyllä lenkillä tielle - ja kaivaa se lumen alta! samoin esimerkiksi tikat yms, jotka piilottelevat pähkinöitä puun kylkeen, kun ne tulevat johonkin vanhaan paikkaan, niin a'vot passiivinen muistokenttä aktivoituu ja niin löytyy paikka missä on pähkinä piilossa. Entä muuttolinnut? Uskoisin, että sama homma - niillä saattaa lisäksi olla jotain magneettikentän aistivia hermoja päässä, jotta ne osaavat muidenkin kuin tähtien ja valtateiden avulla suunnistaa - synapsit aktivoituvat eteenpäin sitä mukaa kun lennetään.
Ja ymmärrys: ymmärrys tapahtuu siinä vaiheessa kun uusi synapsi aktivoi jonkun vanhan synapsin. Esimerkiksi jollain koiralla ensimmäinen synapsi oli esimerkiksi lasi putoaa pöydältä ja särkyy. No, seuraavan kerran kun jotain tavaraa putoaa pöydältä, koira "ymmärtää" asian: nimittäin tuo "putoaa" ilmiö yhdistyy siihen lasiin joka putosi ja särkyi, joten kora päästää pakoon. oli se sitten vaikka kynä joka tippuu, niin sama juttu. Se on tavallaan refleksi. Ehdollistumisrefleksi.
Ymmärrysrefleksi on vähän monimutkaisempi juttu. Esimerkiksi "autosta loppuu bensa" - ilmiön 'ymmärtäminen' aktivoi useita uusia synapseja, kuten "vähän on vähän ja paljon on paljon" "vähästä ei saa paljon, mutta paljosta saa vähän" "bensa-asema" "kioski" "aikaa kuluu" "rahaa kuluu" jne jne pikku synapseja. Sitten myöhemmin keskustellessa saattaa tulla puheeksi raha ja sinulla ainakin käy mielessä se, että "autosta loppui bensa" - et välttämättä sitä itse tajua, mutta näin kuitenkin tapahtuu. Taiteilijat ovatkin siitä hassuja, että ne ilmaisevat sen, mikä käy mielessä, mutta jota he eivät edes itse täysin tiedosta. Siinä se: monasti taiteilija ei pystykään ilmaisemaan omia taideteoksiaan niin kattavasti kuin joku yleisöstä pystyy - ei taiteilijan ole tarvinnut aktiivisesti - tiedostaen - paneutua kaikkiin yksityiskohtiin. Taiteilija aktivoi mahdollisimman laajalle ulottuvia mutta suht heikkoja hermoratoja, jotta mahdollisimman paljon uusia kytkentöjä syntyisi. uusista kytkennöistä voi sitten vahvistaa niitä jotka tuntuvat hyviltä. Tiedemies/teoreetikko taas aktivoi paljon suppeamman osan aivoistaan, mutta niin aktiiviseksi että sillä pystyy ikäänkuin etenemään oikeisiin "vanhoihin" tietoihin. Ero sen, minkä ihminen kokee tiedoksi ja sen, mistä on epävarma, välillä liittyy näiden hermoratojen vahvuuteen. Jos "sähköjännite" on ollut vahva, hermoradat ovat muodostuneet vahvoiksi, jos ei, hermoradat ovat epäselvempiä ja niiden seuraaminen vähän niin ja näin. Siitä syntyy epävarmuuden tunne. Se mitä pidetään tietona, on vain hiukan selkeämpiä hermoratoja, tiedon 'totuusarvo' ei liity mitenkään siihen mitä henkilö itse pitää tietona. Kaikki mitä ihminen ymmärtää, on lopulta uskomuksia vain. Erilaisia mielikuvia ja niiden pohjalta syntyneitä kytköksiä aiempiin mielikuviin.
Vaiva: vaiva on ymmärtääkseni se "kokonaisjännite", mikä kulkee aivoissa. Teoreetikko (vahva jännite suppealla alalla) näkee tavallaan yhtä paljon vaivaa kuin taiteilija (heikko jännite mutta laajalla alalla). Optimaalisin olisi tietenkin se, että pystyisi sanomaan, mitkä ohuemmat aktiivisuusarvot ovat varteenotettavia - silloin ei tarvitsisi nähdä niin paljon vaivaa ja silti pystyisi pitämään laajaa aluetta aivoissa aktiivisena samalla kertaa - ymmärtämään "laaja-alaisemmin" asioita.
Jos ei kiinnitä huomiota siihen, mitä kytköksiä syntyy - harvat ihmiset kiinnittävät - silloin kytkökset ovat mitä sattuu, asioista tulee vääränlaisia mielleyhtymiä, esimerkiksi "ilmapallo"sta "punainen" ja punaisesta "veri". Tässä on myös se ongelma, että kun jokin vääriä "käsityksiä" korjataan oikeaksi, (-tämä todennäköisesti kuulostaa aivan naurettavalta...-) veikkaan, että siinä jostain syystä syntyy irtonaisia tai hapsottavia hermokytkössäikeitä, jotka saavat aikaan virhesignaaleja sattumanvaraisten synapsien välillä, siitä seuraa esimerkiksi heroromahdus. Esimerkiksi jos puoliso, johon on täysin luottanut, tuleekin yllättäen uuden partnerin kanssa lyömään eropaperit nenän eteen, niin siinä voi monelle tulla hermoromahdus. joku liian paksu kytkös katkeaa ilman että voisi muodostaa uutta vastaavaa.
Sen takia uusien oikeamielisten kytkösten muodostumisesta olisi pidettävä huolta. Oikeaoppiset kytkökset "tukevat toisiaan". Mikään ei kumoa vanhaa "ei toi voi olla mahdollista", vaan tukee. "Uuden tiedon" luominen vaatii sitä että kyseiseen ilmiöön kytköksissä olevat asiat ovat oikeamielisiä kytköksiä.
Esimerkiksi oletetaan, että joku keksisi, että "vedetäämpä suikun kylmävesiputki harmaavesiviemärin kautta lämpöenergian säästämiseksi". Tämä on siis uusi idea, joka syntyy vanhoista kytköksistä. Esimerkiksi, että vedellä ja kuparilla (kylmävesiputki on yleensä kuparia) on "hyvä lämmönsiirtokyky". "Vastakkainvirtaus" vesi virtaa likaviemärissä suihkusta poispäin, kylmävesi virtaa suihkuun päin. harmaavesiviemäriputken materiaali muovia - "helppo työstää" jos ei ole maavarainen vaan "rossipohja". Entä kun mennään suihkuun, niin "kylmävesiputken vesi alkaa lämmetä pikku hiljaa", koska lämmin viemärivesi alkaa lämmittää kylmävesiputkea. Tarvitaan siis "termostaattisekoitin" eli hanayksikkö, joka säätää termostaatilla suihkuveden lämötilaa. "saunasta tulevat ihmiset ovat kuumia". Sitten vielä yksi: "kun kylmän ja lämpimän yhdistää, lämmin viilenee ja kylmä lämpenee.
Ahaa! kannattaa siis rakentaa rossipohjainen rakennus ja vetää kylmävesiputki harmaavesiviemärin kautta, jolloin kun saunasta tulevat kuumat ihmiset menevät suihkuun, kylmävesiputken vesi alkaa lämmetä kokoajan lämpimämmäksi, koska suihkuvesi on ihoa lämpimempää, jolloin, koska vedellä on hyvä lämmönsiirtokyky, saattaa käydä jopa niin, että suihkuyksikön termostaatti kääntyy kokonaan kylmävesiputkelle, jolloin lämmintä vettä ei kulukkaan enää yhtään vaikka suihku on täysillä, koska saunottelijoiden oma lisälämpö, joka siirtyy viemäriveteen, lämmittää jo suihkuveden halutun lämpöiseksi. Tämä tietenkin edellyttäisi, että hykkalämpövuo systeemistä ympäristöön olisi mahdollisimman pieni ja harmaavesiviemärin ja vesiputken yhdistymismatka tarpeeksi pitkä ja kunnolla eristetty. "Eristys", "helppo ristysaine", "uretaani". Ahaa! kannattaa uretaanilla eristää.
Sitten toinen vastaava: "suihkepullo", "aerosolisuihku", joka ei kuluta paljoa "vettä". "vesi", "suihku" Ahaa! "Aerosolisuihku suihkuun, jotta suihku ei kuluta paljon vettä"! Hetkinen, suihkun vetotappi menee alas jos suihku on liian pienellä virtauksella ja aerosolisuihku vaatii pienen virtauksen...hmm...miksköhän se tappi menee alas. hetkinen se on yläpuolella ja se menee "poispäin virtauksesta", joten se liittyy jotenkin "paineeseen". Jospa asettaisi "vastapaineen" suihkuletkun eteen, jotta suihkutapin kohdalla olisi korkeampi paine vastapaine..."kuristin"..."joku venttiili joka on puoliksi auki"..."minipalloventtiili"...Ahaa! Asennetaan minipalloventtiili suihkuun, jotta saadaan tarpeeksi pieni virtaus suihkukapulaan, josta tulee aerosolisuihkua.
Pari tällaista ihan yksinkertaista, suorastaan hauskaa keksintöä ja suihkutteluun tarvittava veden virtaama tippuu 10%:iin normaalista ja lämpimän veden tarve (saunassa kävijän) tippuu - teoriassa - lähes nollille.
-siellä ne ns. "viisaat ihmiset" yrittävät etsiä matematiikasta ratkaisuja maailmankaikkeuden tällaisiin ihan päivänselviin asioihin, jotka selviää ihan yksinkertaisesti ajattelemalla. Toki, mitä monimutkaisempia uusia asioita tahdotaan keksiä, sitä monimutkaisempia perustietoja tarvitaan, esimerkiksi mikroprosessori tai joku nanomuistipiikiekko.
Mutta tietenkin, mitä yksinkertaisemman ratkaisun keksii yksinkertaiselle ongelmalle, sen fiksumpi homma, koska olevaisuus on loppujen lopuksi hyvin yksinkertaisten ANALOGIOIDEN varaan rakentuva kokonaisuus. Jeesus yritti selittää Jumalaa: "Jumala"..."isä" -Ahaa!
Ja kun sinulle on sanottu "rukoile Pyhää Henkeä niin Hän antaa vastauksen". Noh, minä itse koen asian siten, että kun tosiaan pyrkii rakentamaan ehjät hermoradat, niin häiriösignaalit poistuvat, jolloin voi käyttää "pienempää jännitettä" asioiden ymmärtämiseen - ja sen voi levittää laajemmalle alalle, jolloin oivaltaa kokonaivaltaisemmin asioita. Herra jollain lailla "kinnaa" näitä heikkoja mutta selkeitä signaaleja tahtomaansa suuntaan. Paitsi että silloin oivallan sattumalta tiettyjä tulaviin tilanteisiin "nasevia" ilmiöitä, niin usein sattuu myös enemmän tai vähemmän uskomattomia yhteensattumia, joista ei epäilystäkään, etteikö ne olisi Korkeammalta Taholta lähtöisin.
Oikeastaan kun miettii, niin tällä tavalla ikäänkuin shakkia pelaamalla Herra voi vaikuttaa aika pitkälle miten ihmiset LUONNOSTAAN toimivat, tietyillä pikku yhteensattumilla voi saada paljon aikaan. Ihmismielessä on paljon virhesignaaleja varsinkin nykyään. Samoin Saatana taitaa käyttää näitä samoja virhesignaaleja hyväksi omissa toimissaan. Ja Enkelit (monilla ihmisillä on erilaisia enkelikokemuksi kuten "jarruta äkkiä!!", sitte vastaan kurvaa pusikon takaa joku juoppohullu itsemurhakandidaattiautoilija).
Ehkä vähän vahvempia juttuja ovat sitten erilaiset näyt ym. Mutta sieluunhan ne kaikki vaikuttavat. Toisaalta ei mikään mahdottomuus vaikuttaa fyysisesti asioiden kulkuun, mutta miksi turhaa vaikuttaa kun nykyään kaikki voidaan niin helposti tallentaa ja esittää todisteena. Ei ole tarkoitus esittää todisteita, koska ei Toiseksi Perimmäinen eikä Perimmäinen Totuus kaipaa mitään joutavia todisteita. Miksi tarvisi?
Mutta se, että univerumin Luoja ja Herra on itse Jumala, joka on Isä, niin Hän kyllä pitää huolen että asiat eivät karkaa Hänen hallinnastaan. Miksi sitä itsestä kantaa huolta, että pääseekö vai eikö pääse Helvettiin tai Taivaaseen. Palvelija tekee sen, minkä Herra Toivoo hänen tekevän, se on asia, mistä palvelija on onnellinen.
Ihminen koostuu tosiaan muistista ja hermoradoista ja ärsykkeistä ja joskus asiat loksahtavat paikoilleen ja syntyy uusia oivalluksia jotka yhdistyvät vanhoihin muistoihin edesauttaen jo keksittyjä juttuja olemaan vielä enemmän hyödyksi.
Uskon, että pienet asiat saavat aikaan suuren kokonaisuuden joka voi päätyä onnelliseen lopputulokseen vaikka alku näyttäisi synkeältä ja kaikki pikkuseikat palvelivat suurempaa kokonaisuutta. Ihminen tulee keksineeksi vahingossa suuria keksintöjä tai tekemään suuria tekoja pienillä asioilla.
Kuitenkaan tämä yksin toiminta ei auta yhteisön keskinäistä toimintaa. Kommunikointi on välttämätöntä yhteisöjen ja ihmisen itsensä kannalta. Muistot eivät ole koskaan vääriä tai menneisyys ei pyyhkiydy pois, mutta ihmiset kasaavat itseensä myös paljon mielikuvia ja tuntemuksia jotka luovat käsityksiä, jotka eivät pidä paikkaansa.
no tämä on itse asiassa tänään kirjoittamani tekstinpätkä: "Raamatussa on paljon soopaa johon ihmiset uskovat kuin hullu puuroon, mutta Raamatussa on myös paljon sellaista, johon kukaan ei enää usko vaikka se mitä siellä sanotaan onkin totuus. Esimerkiksi se, että maapallo on litteä, siihen ei enää kukaan usko.
Salaisuus piilee siinä, että ne ovat kaikki vertauskuvia. Sitten kun käy niin kuin on kirjoitettu, sitten vasta tajutaan että "ahaa": sitten ruvetaan taas kerran avautumaan sijoittajille."
Mainitsi tuossa alussa, että ei keskitytä johonkin joka se on faktoilla todettu päteväksi. Siinäpä on yksi tämän yhteiskunnan kompastuskivistä: faktoilla ei voida osoittaa kuin että tiettyjen oletusten/olosuhteiden vallitessa kyseinen asia pätee tai ei päde. Oikeastaan kaikenlaisissa virallisissa dokumenteissa pyritäänkin juuri tähän, että rajataan hyvin tarkkaan, millä oletuksilla jokin asia pätee. Ihmiset kuitenkin mieltävät, että se takoittaa että tietty fakta on yleispätevästi voimassa.
Esimerkiksi väite1: "höyrylaivalla kannattaa lähteä liikennöimään euroopasta amerikkaan" kumottiin jonkun tsaarin esittämällä 'faktalla': "ai sillä että pidetään nuotiota keskellä laivaa, päästäisiin Amerikkaan -älä unta nää!"
Virhe1: virheellinen rinnastus
Väite2: "ihminen pystyy lentämään", kumotaan: ihmisen ainetiheys on liian iso ja kämmenet liian pienet, jotta ihminen pystyisi lentämään -> väite on mieletön.
virhe2: yleistys. Ei otettu huomioon väitteen "vertauskuvallisuutta": voidaan sanoa, että ihminen lentää vaikka se olisi itse asiassa kone joka lentää tai vastaavasti mielikuvallisesti voidaan puhua lentämisestä.
Itse vierastan tällaista teknistä todistelua juuri siitä syystä, että se rajoittaa ajattelua kun koko asiakokonaisuus olisi mahdollista ikäänkuin ymmärtää hyvin vaivattomasti käyttäen tuota edellä mainittua ilmiötä hyväksi. Ta siis se ei ole mikään MENETELMÄ, jos siksi luulet, se on se, miten mieli hahmottaa tietoa, se että sinä annat ikäänkuin "boostia" tuon tiedon hahmottumiselle, ei sinun tarvitse tietää tuota, että miten mieli "mekaanisella tasolla" jäsentelee ja kerää infoa, kunhan vain sen ymmärrät edes alitajuisesti, että maailmassa olevat asiat, kaikki, ovat lopulta hyvin yksinkertaisiksi rinnakkaisiksi ilmiöiksi pilkottavissa - ei tarvitse uutta asiaa ymmärtää kun olet jo joskus ymmärtänyt jonkun vanhan ANALOGISEN asian. Kun tulee jokin uusi asia, älä kiinnitä siihen itse asiaan hupomiota vaan kiinnitä kaikenlaisiin analogisiin juttuihin huomio, mitä kyseinen asia "aktivoi", tuo mieleen - sillä tavalla moni aivan ennenkuulumaton, uusi, arvaamaton, selvittämättömissä oleva rubikin kuutio osoittautuukin aivan suorastaan lapsellisen yksinkertaiseksi pässinlihaksi kun hetken vaivaa päätä. Ne asiat mitä tulee mieleen - siinäpä se hauska juttu on: eivät ne läheskään aina ole mitään toisia asiakokonaisuuksia, vaan useimmiten täysin abstraktia sylttyä, joka kuitenkin yllättäen avaa koko ongelman ytimen.
Kommunikointi toki on välttämätöntä yhteisön ja yksilön hyvinvoinnin kannalta, mutta ei joka asiasta tarvitse minusta kommunikoida tai olettaa että totuuden löytämiseen tarvitaan kaikkien yksilöiden panosta. Nykydemokratia (politiikassa) on minusta irvikuva tuosta totuuden etsimisestä:
oletetaan, että eduskunnassa tehtäisiin seuraava välikysymys: "kannattaako keittää perunoita vai riisiä?"
Hallitus vetäytyy miettimään asiaa. Vihreät ovat sitä mieltä että perunaa, Kokoomus että riisiä.
Lausunto: "Optimaalinen vaihtoehto on hauduttaa sekä perunaa että riisiä viidessäkymmenessä asteessa."
Se johtuu siitä, ettei ole pyrkimystä yksimielisyyteen, vaan oletetaan, että kompromissiratkaisu on optimi.
Eikös Jeesuskin pyrkinyt, että ihmiset olisivat yksimielisiä - kaikesta siitä, mitä Jeesus opetti, on Raamatussa on yksi parin jakeen tiivistelmä (alaotsikko) jokaista kahta viikkoa kohden. Jeesuksen koko opetus-setistä saatiin talteen arviolta 0,0002%. Arviolta. Jeesus ei opettanut mitään lakia jota orjallisesti seuraamalla pääsee Taivaaseen - pah. Minusta hän pyrki opettamaan ennen kaikkea ajattelutavan, jolla voi saavuttaa yksimielisyyttä yhteisössä.
Se, että jaaritellaan asioita ja etsitään kompromissiratkaisuja peruskysymyksiin - minusta se on aivan olematonta touhua. Ei puhe itsessään saa aikaan mitään uutta infoa - tietenkin jos on kysymys jostain palaverista, missä jokaisella jäsenellä on ikäänkuin lisäinfoa asiasta, niin sitten kannattaa keskustelemalla jakaa tieto - tai jos on kysymys mielipidehommasta vaikkapa "mitä biisejä soitetaan bändiharkoissa". Mutta kysymyksiin tyyliin "onko naispappeus oikein" - mielipidettä toki voi kysyä, mutta onko se se nimenomainen TARKOITUS? Miettii itse hetken tuolla analogiakikalla niin ei tarvitse turhaa joka asiaa kysyä ja toisaalta sataan kertaan selittää.
Tuolla tavalla kun jokainen ajattelisi, niin mielipiteet monista asioista olisivat lähes identtiset - väittäisin! Siinä se: yksimielisyys, mitä Jeesus ajaa takaa.
nykyään uskovaiset tappelevat 5aatana aivan jonnin joutavista sivu seikoista joilla ei ole varsinaiseen uskoon mitään sen olennaisempaa vaikutusta, esimerkiksi homous. Aivan tyhjästä pieraistu kiistelyn kohde, luulen että ne on jotain provottajia vaan jotka kyselee samaa asiaa tuhanteen kertaan.
Keskustelun tavoite siis voi tokikin olla kompromissi - jonkintyyppisissä tilanteissa - mutta useimmiten tavoitteena on yksimielisyys jonkin asian suhteen. Yleensä kun miettii itse hetken, niin hoksaa kyllä, että mikä on se "todellinen" ratkaisu missäkin asiassa, se, jonka kaikki - saman ratkaisun - saavat, miettivät asiaa sitten millä vuosituhannella tahansa, mihin vuorokaudenaikaan tahansa, mihin vuodenaikaan tahansa, missä päin maailmaa tahansa.
Mutta jos on ongelmia, joita ei miettimälläkään pysty ymmärtämään, siis juttuja jotka jää vaivaamaan, niin kannattaa yrittää selvittää ne, ei yrittää unohtaa. Jos tyytyy siihen että unohtaa asiat jotka rupeavat vaivaamaan mieltä, siinä rupeaa ihminen äkkiä (henkisesti!) lihomaan. Toki (henkistä) läskiä on jopa hyväksi olla pikku kerros, mutta jos se hankaloittaa liikkumista niin silloin sitä on liikaa.
On olemassa ihmisiä, joilla on käsityksiä, kuten orjuus on oikein. Hän ei ole tullut ajatelleeksi asiaa orjan kannalta.
Se jolla on paleltumia sitä ei saa viedä saunaan lämpenemään, koska sen verisuonet katkeaa. Kannataa jakaa tietoa ettei sen saamiseksi tarvi kuolinuhreja.
Eduskunta joka miettii miten valmistetaan riisia on ehkä jo hiukan huvittava mielikuva:)
On esimerkiksi heimoja jotka ympärileikkaa naisia, mutta ei tiedä, että se vaikeuttaa synnytystä ja aiheuttaa traumoja. Heillä on niin iso kommunikaatio-ongelma, koska naisilta ei kysytä, sillä he eivät ole kuuntelun arvoisia. Heimot eivät ota vastaan myöskään muiden kehittyneempien kansojen ohjeistusta.
Huumeet ovat iso ongelma maailmalla. Jos istuttaisiin alas ja puhuttaisiin asiasta, niin ehkä niiden vaarallisuus tulisi paremmin julki. Huumeita käyttäneet voisivat varoittaa niiden vaaroista.
Kuulin nuorten puhuvan siitä kuinka pari äitinsä luokse tullutta lasta halusivat jäädä suomeen ja äiti piiloutui lasten kanssa poliiseilta. Nuorten mielestä oli kamalaa miten hirveä isä tahtoi lapset amerikkaan. Kuitenkin jos he olisivat keskustelleet sellaisen kanssa joka otti isänkin tilanteen huomioon, niin he olisivat nähneet asiat laajemmin.
Tarkoitan, että jos puuseppä ja kokki riitelee miten ommellaan, eikä kumpikaan kysy ompelijalta, koska ompelijan mielipide on vähempiarvoinen, niin eikö se ole tyhmää.
Jos puhutaan lapsista ja heidän ajatusmaailmastaan, mutta kielletään lasta puhumasta, niin eikö se ole tyhmää?
Tieto on tärkeää. Se on kuin ostaisi jonkun laitteen ja jättäisi käyttöohjeet lukematta. Satuttaa itsensä ja rikkoo laitteen.
Tietämättömyys on vahingollista. Jos menee jonnekkin maahan tutustumatta sen kulttuuriin. Tulee antaneeksi huonon kuvan itsestään ja loukanneeksi ihmisiä.