Kävi nääs tänään niin erään tapauksen johdosta, että mulla meni PUPU PÖKSYYN!
Olenko siis nyt eläimiinsekaantuja vai mikä mää oon?
Kiitoksia neuvoista ja vinkeistä jo etukäteen.
Olenko siis nyt eläimiinsekaantuja vai mikä mää oon?
Kiitoksia neuvoista ja vinkeistä jo etukäteen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
vähän siitäkin, mitä se pupu siellä touhuaa...
No joo. Ota nyt kuitenki se sieltä jo pois.
Otin pupun pois jo aiemmin pöksyistäni kun tuntui niin epämukavalta... :)
Mitä lie touhunnut....
nyt luulis tietävän mitä se siellä touhusi... sun housuthan ne on...;)))
Tosiaan. Mun pöksyissähän se pupu oli. En tiedä, ehkäpä se pupu halusi päästä ulos kaikesta huolimatta ja ehkä juuri sen takia... :)))
Mutta mikä parasta, pupu ei ole enää mun pöksyissä ja tuskin sinne enää meneekään. Eiköhän tämä kokemus jotain opettanut... :)))
kummalle?;)
...tai ainakin minulle mutta ei se pupukaan ihan äkkiä toivu minun laktoosi- intoleranssi pieruistani... :)))
oliko se tajuissaan kun läks?
Jos tästä tekis läänineläinlääkärille ilmoituksen se tulis ja lopettais sut välittömästi;)
Kai se pupu tajuissaan oli mutta jotenkin sekavassa mielentilassa. Oli huuletkin ihan ristissä. Mistä lie moinen johtunut?
Älä älä hyvä ihminen ilmoita tästä kelleen. Mä en tykkää lopettamisesta, koska siinä saattaa piillä jotain vaaroja... :)))
on ohimenevä mut lopputulos on pysyvä.
Ok, emmä sitte.
Oon vaan sen verran eläinrakas et syvän närkästykseni haluan kuitenkin tuoda julki; närks närks.
Eläinrakashan minäkin oikeasti olen mutta välillä pitää huulta heittää varsinkin huuhaalla. :))
Onhan noita eläimiä minulla useampiakin joten ei kannata Rennietä kauheasti ottaa närästykseen vai oliko se närkästys? :)
Onhan minulla kummipoikanakin eräs dalmatialainen ja mukava koira onkin.
Noo, se siitä ja se huumorin kukka on se paras kukka joten älä välitä jutuistani. Huuhaalla nääs ollaan ja tarkoittaa sitä että jutut on... HUUHAATA!! Paitsi tämä kirjoitus.
olisit voinu säästää mut tolta puhuttelulta;)
Aikojen saatossa mäkään vissiin kauheesti oo totta puhunu... täällä kun voi päästää ulos kaikki ne puolijauhoisuudet mitkä livessä täytyy vaan niellä;)
Kummipoikana daltsu? Wau;)
Mä meen nyt kuitenki ottaan sitä Rennietä, menee tää närkästys sitte pois... vai keittäiskö kahvit ja nauttis närästyksestä...?
Sorry vaan mutta puhuttelu tuli pidettyä ja varmaankin tietämättömyyttäni...:)
No joo, live on live ja tää on tätä eli puhutaan tai siis kirjoitetaan mitä milloinkin mieleen juolahtaa. :)
Kyllä, dalmis kummipoikana on mulla eli hyvin tuntemani pariskunnan koira ja se on niin perääni että oksat pois. Toki aina kun siellä käyn, niin vien koiralle lahjoja eli yleensä makupaloja. Siitäkös se tykkää.. :)
Itse ajattelin kohta keittää kahvit ja jos närästää niin sitten Rennie auttaa. Ei kai sua enää närkästä? :)
Nauttia närästyksestä??? Oletko masokisti? :DDD
närkästä;) Mut pian varmaan närästää kun kietaisen noi sumpit huiviin.
Koira on kyllä sellanen et jos se jostain ihmisestä saa hyvän käsityksen, se muistaa sen aina... ja päinvastoin.
No emmä ny kauheesti nauti mut oon joskus tuumannu johonkin tv-mainokseen kun siellä on kysytty et "kärsitkö jalkasilsasta" tai vastaavaa että "en, mä nautin siitä"... siitä toi tuli;)
Joo kahvi ainakin minua välillä närästää sitten viimeisen päälle.
Totta puhut koirasta. Olen tämän dalmiksen tuntenut siitä asti kun se oli ihan pentu ja aina sen kanssa leikkinyt ja kyllä sen muistaa molemmin puolin.
Tällä hetkellä koira on iältään 6 vuotta mutta aina yhtä villi ja aina kun olen siellä kylässä, niin dalmis tulee viereeni nukkumaan.
Todella mukava koira.
Heh heh :) Toi on hyvä toi jalkasilsa juttu. :)))
aina ollu koiria, kaksi niistä jo ehtiny haudatakin... toisen 15,5 vuotiaana ja toisen 14,7 vuotiaana. Ihania ne on mut valitettavan lyhytikäsiä...
Mua ärsyttää lähes kaikki mainokset... siks tulee joskus vastattua niihin jotain ääliömäistä;) Vaikka turhaahan se on, ei ne kuuntele.
Se on ikävää kun lemmikki kuolee. Onhan se kuitenkin kuin perheenjäsen. Koira on ihmisen paras ystävä ja ovat niin mukavia ja älykkäitäkin.
Mulla kuoli muutama viikko mun viimeinen oskari eli riikinkukkoahven akvaariostani. Niitä oli alunperin kolme kappaletta ja elivät noin 7 vuotiaiksi eli ilmeisesti ihan normaalin pituisiksi. Tämän viimeisen sitten käytin puntarissa eli tarkassa digivaa'assa ja kala painoi 970 grammaa eli isoiksi olivat kasvaneet.
Sinänsä ihme kun akvaarioni on tavallaan kyseisille kaloille alimittainen eli vain 360- litrainen.
Mainokset ärsyttää minuakin mutta en niihin ehkä juuri sen takia edes viitsi vastata.
Mutta nyt joudun poistumaan. Paljon kiitoksia sinulle juttutuokiosta ja palaamme tuonnempana juttuun uudemman kerran, vai mitä? :)
Moi;)
Moi moi :)
Kyllä se on siinä rajalla. Ehkä sinun kannattaisi varmuuden vuoksi ilmiantaa itsesi?
... Mutta hetkinen, eihän se olekaan rikos Suomessa, eläimiin sekaantuminen. Jatka vain entiseen malliin.
mitä sä sanoit.
Siis mä kun en kässää...
Siis ekaks, kun mä tuoreena tipuna törmäsin siihen nuoreen pukkiin, josta mä ekaks aattelin, ett ompa siinä ori, ett toi se vasta varsinainen sonni olis, ja päätin näyttää sille närhen munat, niin pelokkaakshan se osottautu ku hiiri, kun mä sitä vein ja se vikis.
Emmä sitä kauan jaksanu, kun ilmeni ett siis ihan aasihan se, kun pelkäs jo sitäki, kun mä heitin tikkaa, ja niin se loikki karkuun ku kenguru, nappas kainaloosa jonkun vanhemmanpuoleisen huuhkajan, ett sillä olis sen kans vähän turvallisempaa, ja mä sille, ett jos sä sitä kerta halusit niin olisit valinnu jonku virtahevon, ois ollu tarpeeks turparustinkia, eikä olis tarvinnu perättömyyksistä syytellä, mutt se norsu alkoki alkoki nokkiin sitä heti aluun, ett mitä se munkaltasen muka munahaukan kans oli aikasemmin pelehtiny.
Sitä sitt se tuli mulle kertoon häntä koipien välissä ja mä katoin, että voi sitt joku olla pöllö, ett sen kurpan kanss liitään piti yleensä lähtee.
Mä, että miten mä oikeen tommoseen apinaan alunperinkään sekaannuin, mutt se vaan että mää se varsinainen kettu olin ollu. Helekatin lammas, mä siihen, että ei oo näköjään koiraa karvoihin katsominen, kun tommosen rotan kans yhteistä tulevaisuutta menee suunnitteleen.
No se käy siinä liverteleen ku peippo, että eikö me vielä voitas yrittää ja mä siihen, että turpa kiinni vaan sorsa, sut on nähty. Saakelin viskisieppo.
No, nyt mä kuitenki oon nainu sen uivelon, ja se on siis ihan omaa härkäpäisyyttään alkanu rakentaa niitä omia patojaan niinku majava, on alkanu nimitellä mua millon hylkeeks, lehmäks, valaaks tai mammutiks. Samalla tuijottaa mua pimeessä ku ukuli ja mä siihen, ett uis ny sitt mun liiveihin, stanan tavis.
Sitt se yrittää siinä luikerrella pukille...
Siis onneks mä oon ruvennu asusteleen ihan vakinaisesti suomess...
Siis hei, onko täss mitään järkee?
kun sä muutenki oot näkyny ihmettelevän, ett mitä...