Haluaisin perusteluja

miksi tavis kouluttaa koiransa suojeluun.
Työkoirilla sen ymmärrän mutta miksi koulutetaan ei-ammattilaisen koira suojelukoiraksi?

Melko vihamielisen vastaanoton sai kysymykseni, syytä en ymmärrä.

En mitenkään tukkapipoisesti suhtaudu asiaan kuten minua syytettiin vaan olisin halunnut asiallisia vastauksia voidakseni muodostaa mielipiteen sen jälkeen.
Ikävää että asia tuntuu olevan kovin arka harrastajille eikä asiallista keskustelua synny, pelkkää syyttelyä vain.

kyennyt vastaamaan kysymykseen:miksi kouluttaa koira suojeluun, jos ei tarvitse suojelukoiraa? Jos tarvitsee vahdin tai suojelijan ymmärrän koulutksen, mutta tavikselle en sitten millään. Samoin kuin en ymmärrä sitä, että otetaan jokin iso ja vaarallinen rotu ilman tarvetta suojeluun, näiden hampaita saa sittten lenkillä väistellä....

vastaan, tässä todella hyvä artikkeli vaikka muutaman vuoden takainen onkin.
http://www.spl.fi/liitto/saannot/lisenssitausta.php
PK- väki kuten heitä kutsun omaavat valtaosin todellisen kutsumuksen ja viettävät koiransa kanssa valtavasti aikaa. Kontrolloitu toiminta on ihan OK ja kertokaa missä muussa porukassa koirien kanssa touhutaan yhtä paljon,,,??
Metsästyskoirista saa usein lukea miten niitä pidetään pihan perällä kiinni ja pääsevät pois omalta alueeltaan vain ja ainoastaan metsästyskautena,,,, totta vai tarua. Tarua veikkaisin.

Näyttelyharrastajia kritisoidaan kiitettävästi siitä miten ne koirulit kärsivät jne.
Arvosteleepa joku Agilityakin ...
Kyllä nuo kaikki koulutusmuodot ja harrastukset puhuvat puolestaan omistajista jotka viettävät koiriensa kanssa aikaa. Nyt en puhu taistelukoira koulutuksista.
Suojelukoulutustakin kyllä varmasti tarvitaan, ja ne koirat tuskin ovat niitä jotka siellä lenkkipolulla yrittävät pureskella ohikulkijoita.

En lukenut kaikkia kommennetteja,joten voin ehkä toistaa muita.

Suojelu on harrastuslaji,toisaalta siinä missä muutkin,toisaalta ei,koska se on erittäin vaativa.Siinä mielessä varsinkin,että vaatii hyvää koirantuntemusta.
Toisaalta se on mielestäni hyvää näyttöä kasvattajille,jotka kasvattaa virkakoiria.Eli noitten harrastajien kautta he pystyvät näkemään omien linjojensa niitä piirteitä,jotka on tärkeitä virkakoirille.

Itse en ole kuullut,että vakavasti harrastavista olisi koskaan ollut ongelmaa.Noille ihmisille kun vastuuntunto ja oman koiran tuntemus joka tilanteessa on tärkeää.
Kouluttajat on myös vastuuntuntoisia,ja voisi sanoa,että väärin perustein (egon kohottajat sun muut)ei noissa treeneissä kauan ole.

Se on sitten eri asia noi puskapurettajat,joilla ei ole mitään kunnon hajua touhuista.
Mutta ainahan joka asiassa on valitettavasti lieveilmiönsä.

Ja eiköhän harrastajien koirat toteuta ihan itseään kentillä,treenatessa ja kisaten.

asiasta,asiallisesti,koska jollakin tahoilla puruliikeiden ihannointi on mennyt yli,niin kuin ulkomuodon ihailu näyttelypuolella.

Esim.saksanpaimenkoirissa johtava käyttölinjan kasvattaja (määrällisesti viime vuosina) liiton sivuilla perään kuuluttaa koirien hermorakennetta,niin ilmeisesti kyseinen asia on jonkin sortin ongelma.Myös kuppikuntia muistuttavat alaosastot järjestävät kisoja johon osallistuvat oman kentän jäsenistö,kun koirat eivät saa tuloksia vierailla kentillä.Miksi eivät?Tämänkin asian toi julki tämä kasvattaja,ei kukaan "geelipelle".

On myös tapauksia joissa koiralle haettu suojelutulos,mutta koira lopetettu kisojen jälkeen,kun ei ole sopeutunut muuttuneisiin olosuhteisiin.Siis täh?koiralta ei normaali elo onnistu,mutta se on koulutettu suojeluun!?ja kyseessä on ollut TOSI harrastaja.

Mikä tahansa ääripään jalostaminen on tuomittavaa,mutta tälläinen jalostus on ympäristölle vaarallista,jos kyseisenlainen koira menee täysin aloittelevalle tai itsetunnoltaan heikolle kouluttajalle.Näyttelyjalostushan on käyttökoira harrastajien mielestä tehnyt rotujen yksilöistä lähestulkoon lampaita,joten ne koirat ei kai sitten ole niitä ympäristölle vaarallisia,kun eivät näiden tosi harrastajien mielestä irota sohvasta kuin paistinlastalla.

Kaikki ylilyönnit koiran jalostuksessa ovat tuomittavia,mutta jos yksi harrastuksen osa-alue määrää suunnan ja jos se esim.aiheuttaa hermorakenteen ongelmia,se on huomattavasti suurempi paha kuin esim.hajaasentoiset korvat tai liian pehmeä luonne.Kaikki tälläiset viettipommeiksi kutsutut eivät taatusti päädy niille huppuosaajille,sen kertoo jo pentumäärä ja vuotuisesti kilpailijoiden määrä!Ja on aivan turha käyttölinjaisia(rodusta riippumatta,mutta puhun läh.sakuista) kasvattajien,kaikkien olevan tieto/taidoiltaan ja sukujen tuntemukseltaan sitä luokkaa,etti virheitä ja vika arvioita tapahdu.Vaikka usein näiden "huippuharrastajien" puheista saa käsityksen,että kaiken kaikkinen rodun pilaaminen tapahtuu ainoastaan siellä näyttelypuolella ja käyttökoira jalostuksessa tulokset ovat pelkkää juhlaa!

Todellisuudessa käyttölinjaisien koirien kasvattajien joukko kostuu kasvatusvuosissa muutamasta vuosia mukana olleesta,jotka ovat aloittaneet kasvatuksen silloin kun kasvatettiin SAKSANPAIMENKOIRIA,joilla käytiin niin kisoissa kuin näyttelyissä,eli samassa pakkauksessa oli molempia ominaisuuksia,

Myös molemmat saksanpaimenkoirat,jotka ovat voittaneet MM-kultaa suojelussa,ovat suurimmalta osaltaan norjalaisten huippunäyttelykoirien jälkeläisiä.Ja vaikka Norjassa on vasta n.10v saanut siviilit harrastaa suojelua,he menestyvät MM-kisoissa Suomea paremmin,vaikka suomalaiset käyttöharrastajat ovat mielestään parasta A-ryhmää,ainakin heidän omien puheidensa mukaan,koska heitä ei vakuuta ulkomailta saadut käyttötulokset,vaan esim.näyttelylinjaisen koiran tulisi suorittaa tulos näiden huippuharrastajien silmien alla.Vasta sitten tulos olisi AITO!Näyttelylinjaisen rodun kotimaasta saatu tulos on niin kauan epäilyttävä,kun sitä ei ole todistettu täällä,näille jotka hakevat omat tulokset omalta kentältä,omalta maalimieheltä ja tuomarilta??!!

Tässä muutama syy miksi minä vaihdoin rotua,kun haluan harrastaa muuta kuin suojelua,ja vaikka joskus käydä näyttelyissä,mutta sitä ei tosi harrastaja tee,ainakaan saksanpaimenkoiran kanssa,se pilaa rodun.

Samoin kun Beethoven nosti berhandilaisten kysyntää,tai Lassie collieiden tai mikä tahansa julkisuudessa ollut koirarotu,samoin tapahtuu kun suojelua mainostettiin,niin kuin Äijät ohjelmassa tapahtui,kohta on kaiken näkösillä itsetuto-ongelmaisilla harmaaa käyttösakemanni,jonka kanssa sitten liikutaan perunat kainaloissa ja kerrotaan että tää on suojelukoira,koulutettu pitkätukkien pureskeluun,eikä tajuta että kyseiseen lajiin kuuluu tottelevaisuus!Eihän se pikkumunanen omistaja siitä tiedä mitään,kun suojelukoira esiteltiin koppapäässä,silmät vihreenä palavana petona,jota omistaja repii maassa makaavasta hipistä irti.Se oli kaukana hallinnassa olevasta palveluskoirasta,joka elää perheen keskellä tavallisen koiran elämää.Vai elääkö,onko häkki,tarha ja peräkärry sen elin ympäristö?Ja kun sitten jalostukseen käytetään tälläisiä yksilöitä polvesta toiseen,mikä on tuloksena?

On myöskin täysin väärin uskoa,ettei näyttelylinjaisten kasvattajat välitä luonteista tai eivät niistä mitään tietäisi,vaikka joukkoon mahtuu enemmän mistään mitään tietämättömiä,on myös kasvattajia,joille luonne on tärkeää ja kasvattajia,jotka ottavat sen huomioon.Varsinkin sellaiset kasvattajat,jotka ovat itse kilpailleet koirineen ja saaneet ensikosketuksen rotuun,kun vielä oli SAKSANPAIMENKOIRIA,joiden rotumääritelmän luonne osio piti kutinsa ja koirat olivat sen osion mukaisia.

Myöskään en allekirjoita sähkön ja piikipannan käyttöä koirankoulutuksessa ja näiden käyttö on määrätyissä piireissä sallittua ja hyväksyttyä.Jos koiraa koulutetaan seuraamiseen sähköllä,ollaan kaukana harrastamisesta ja hauskasta yhteisestä puuhasta,ollaan tekemässä tulosta ja kiireellä,ei oppimassa koirankoulutusta ja keksimässä keinoja omiin koulutusongelmiin.

Myöskin määrättyjen huippuharrastajien käsien läpi käymä koiramäärä on kummallista.Varsinkin kun tulokset ovat vähäiset tälläisen harrastajan koirilla.Kerrotaan ettei koira kestänyt kisaamista!!!Eikö tälläinen huippukouluttaja asiaa huomannut silloin kun koiraa valitsi tai koulutti(mikä minusta on se joka kertoo koirasta mitä se on),vaan kun ei tule tulosta niin koira montuun,joissain tapauksissa kotikoiraksi.Eli suojelukoira,joka todetaan parivuotiaana kykenemättömäksi kilpailemaan voidaan sitten myydä Takahikiälle kotikoiraksi,esim.lapsiperheeseen!!Onko ongelmana ehkä juuri se hermorakenne??!

Suojelun ammattilaisia Suomessa minun mielestäni ei ole kuin aivan muutama ,mutta he ovatkin olleet mukana jo kauemman aikaa,ja heidän koiratietämys on aivan toista luokkaa,kuin maalimiesten,joilla ei ole kokemusta kuin mahdollisesti yhdestä koirasta ja onhan siellä niitäkin jotka eivät ole tuloksia saaneet aikaan yhdelläkään koiralla.

Jos tämän Elimäen tapaisia tapauksia alkaa tulla lisää(toivottavasti ei),on syytä tarkastella onko koirien kasvatus mennyt käyttöpuolella yhden ominaisuuden ihannoinniksi ja rodun(jen) ominaisuudet vääristyneet.Aivan sama pätee niitä,jotka pelkän näyttelytulosten mukaan tekevät jalostustaan.Kumpikin on tuomittavaa.Mutta kykeneekö käyttölinjainen harrastaja,joka vielä kasvattaa,myöntämään,että metsään meni ja koirat eivät täytä kriteereitä,siltä osin mikä on ollut se pääasia käyttökoiran jalostuksessa:LUONNE!Sillä jos nämä käyttökoirat ovat luonteeltaan epäonnistuneita,ne ei ainakaan voi siirtyä kiertämään kehiä,kun ulkomuoto ei välttämättä ole lähelläkään rotumääritelmää.Näyttelylinjaisen riittämätön ulkomuoto sulkee harrastusmahdollisuuden kehiin,mutta sen kanssa voi kuitenkin harrastaa kansallisia lajeja.

On sääli että tämä hieno rotu on kahdelta suunnalta pilattu,ja moni todellinen harrastaja ja guru on siirtynyt toisiin rotuihin ja muutama fanaatikko on saanut jonkin näkösen tietäjän tittelin,kun on muutama tulos suojelussa.Ja kun siihen on yhdistetty terminologia,jota vain 1980-luvulla syntyneet taitavat,voi olla saletti,että pieleen menee!!

Ja tätä ei pidä yhdenkään kasvattajan unohtaa!!

Luonne/käyttäytyminen:

SAKSANPAIMENKOIRAN TULEE OLLA LUONTEELTAAN TASAPAINOINEN,VAHVA HERMOINEN,ITSEVARMA,EHDOTTOMAN ENNAKKOLUULOTON(EI ÄRSYTYSTILASSA),HYVIN SÄYSEÄ,TARKKAAVAINEN JA OHJATTAVISSA OLEVA.SILLÄ TÄYTYY OLLA ROHKEUTTA,TAISTELUTAHTOA JA KOVUUTA,JOTA SEURA,-VAHTI-,SUOJELU-,PALVELUS-JA PAIMENKOIRALTA VAADITAAN!

Tämä rotumääritelmä on kasvattajan raamattu kaikilta osin,mutta tämä kohta on se tärkein,koska tätä ominaisuutta jokainen koira rodusta riippumatta tarvitsee 365 päivää vuodesta,usean vuoden ajan.Kisoissa ja näyttelyissä koira viettää aikaa vain murto-osan,joten kumman tahansa linjan pääpaino on luonteessa,kaikissa käyttöroduissa.Ja vielä ennen loistavia puruja ja cacibia napsivan koiran jalostuksen toinen pääasia on kokonaisvaltainen terveys,ja vasta sitten tulee nämä palkintoja ja tuloksia tuovat ominaisuudet!

Mutta tuntuu että näyttelyistä saadut pytyt ja sähköllä koulutetun koiran tulos,on ne ratkaisevat seikat jalostuksessa.

Jos mikään muu ei auta niin suojelua saisi harrastaa,vain henkilöt,jotka ovat saaneet KVA:n arvon koirallaan jossain kansallisessalajissa,sitä ennen ei olisi asiaa lajiin.Myös tärkeiden maalimiesten pitäisi tärkeän asemansa tähden olla kisannut ja itse kouluttanut koiran.Ja tulokset haetaan muualta kuin omalta kentältä,jotta nähdään koiran käytös vieraassa ympäristössä.Jalostutarkastus kaipaa uudistuksia ja siihen voisi liittää luonnetestistä osioita,jotka mittaavat taistelutahtoa,terävyyttä ja hermorakennetta.Nythän käyttökoira harrastajat vähättelevät luonnetestiä,kun siinä ei mitata koiran työominaisuuksia,vai johtuuko kieleteinen suhtautuminen testiin mahdollisesti koirien puutteellisesta hermorakenteesta??!!

Jokaisen käyttöön jalostetetun koirarodun kasvattajan olisi nyt aika ruveta katsomaan omaan jalostusmateriaaliinsa ja tarkasteltava niitä kriittisesti,jottei tälläisiä kamalia tapauksia tule lisää.Ja lisäksi olisi tämä rekkaamattomien ja sekarotuisten tekeminen pitäisi jotenkin saada kitkettyä,ettei tehtäisi yhdistelmiä,joiden hallinta on aloittelijan käsissä mahdotonta.Ja kun koirat ovat paperittomia,mutta edustavat esim.rottista ulkoiselta olemukseltaan,niin osoite mihin arvostelu suuntautuu on rottis,ja kuitenkin rotujen sekotus,ja niiden yhteen sopimattomuus,ei vain toisen ominaisuudet periydy!

Järjen käyttö on sallittua,jopa toivottavaa ja jokaisen kasvattajan kannattaa harjoittaa itsekritiikkiä ja kestää myös kritiikkiä ulkopuolisilta.Kukaan ei ole erehtymätön ja virheitä sattuu kaikille,asiallisillekkin kasvattajille,mutta jos niitä ei myönnä ja virheistä opi,niin pieleen mennään ja pahasti.