En halua millään tavalla puuttua aatteeseenne, enkä halua moittia siviilipalveluksen käyneitä.
Kuitenkin haluan muistuttaa teitä sivareita siitä, että miettikää tarkkaan tulevaisuudessa mitä työuraltanne haluatte. Itse istun "korkealla" ja RUK tuli nuoruudessa käytyä. Tottakai olen myös opiskellut paljon, mutta kyllä varusmiespalvelus on yksi joka on minua auttanut eteenpäin.
Olen päivittäin tekemisissä eri yritysten ylemmän- ja keskijohdon parissa. Yksi merkille pantava asia on, että useat näistä herroista on käynyt Auk:n tai Ruk:n. 100% heistä on suorittanut varusmiespalveluksen.
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta sivareilla ei löydy tarpeeksi yritystä kiivetä yritysmaailman huipulle. Ja tuskin heitä sinne muutenkaan otettaisiin, koska päättäjät ovat itse käyneet intin ja saaneet Suomen parhaan johtajakoulutuksen jo nuorena.
Kuitenkin haluan muistuttaa teitä sivareita siitä, että miettikää tarkkaan tulevaisuudessa mitä työuraltanne haluatte. Itse istun "korkealla" ja RUK tuli nuoruudessa käytyä. Tottakai olen myös opiskellut paljon, mutta kyllä varusmiespalvelus on yksi joka on minua auttanut eteenpäin.
Olen päivittäin tekemisissä eri yritysten ylemmän- ja keskijohdon parissa. Yksi merkille pantava asia on, että useat näistä herroista on käynyt Auk:n tai Ruk:n. 100% heistä on suorittanut varusmiespalveluksen.
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta sivareilla ei löydy tarpeeksi yritystä kiivetä yritysmaailman huipulle. Ja tuskin heitä sinne muutenkaan otettaisiin, koska päättäjät ovat itse käyneet intin ja saaneet Suomen parhaan johtajakoulutuksen jo nuorena.
Vastaukset 16
Vanhimmat
"Korjatkaa jos olen väärässä, mutta sivareilla ei löydy tarpeeksi yritystä kiivetä yritysmaailman huipulle. Ja tuskin heitä sinne muutenkaan otettaisiin, koska päättäjät ovat itse käyneet intin ja saaneet Suomen parhaan johtajakoulutuksen jo nuorena."
Sivarit ovat siinä ihmisiä kuin muutkin. Eli yritystä kyllä voi hyvinkin löytyä jos on joku yrittämisen arvoinen asia toisin kuin armeija. Itseasiassa minulla kyllä löytyy yritystä todella paljon sitten kun löydän asian joka minua kiinnostaa. Useimmiten nämä ovat urheiluun liittyviä asioita, mutta löytyy kyllä yritystä muissakin asioissa. Oikeaa uraa en ole onnistunut vielä löytämään, mutta ehkäpä saatan itsekin johonkin johtamis hommaan tähdätä.
Parhaan johtajakoulutuksen? Kyllähän tuossa rukissa varmasti jotain oppii, mutta mielestäni tuo johtaminen on sellainen asia että ei sitä ihmeemmin tarvitse opetella kunhan vain faktat ovat hallussa. Joku on vain yksinkertaisesti luonteeltaan hyvä johtaja ja joku toinen taas ei. Eli ei johdu niinkään rukista, että yrityksen huipulla olijat ovat hyviä johtajia, vaan he joutuivat rukkiin koska ovat hyviä johtajia.
Sanoisin että paras johtajakoulu on ensimmäinen työpaikka jossa pääsee johtamaan muita. Rukissa opitut metodit tuskin ovat kovinkaan tehokkaita siviilissä, ellet nyt ihan tietentahtoen halua polkea vuorovaikutteista ja idearikasta työympäristöä.
"Sanoisin että paras johtajakoulu on ensimmäinen työpaikka jossa pääsee johtamaan muita. Rukissa opitut metodit tuskin ovat kovinkaan tehokkaita siviilissä, ellet nyt ihan tietentahtoen halua polkea vuorovaikutteista ja idearikasta työympäristöä."
Jälleen perinteinen sivari stereotypia, joita tällä palstalla esiintyy runsaasti. Tiedätte itsekin kommenttienne perustuvan ainoastaan mielikuviin, sillä kukaanhan teistä ei ole rukkia käynyt. Johtamis harjoittelu rukissa nojaa teoriaan ja käytäntöön. Teoria on kaikin puolin julkaisu kelpoista tavaraa, eli rukissa ei opeteta polkemaan vuorovaikutteista ja idearikasta ympäristöä. Käytännön johtaminen rukissa on varsinaista tasapainottelua sillä kyseessä on vertaisten johtaminen, joten kyykyttäminen ei toimi.
"Sanoisin että paras johtajakoulu on ensimmäinen työpaikka jossa pääsee johtamaan muita."
Rukin jälkeen upseerikokelas saa ensimmäisen "työpaikkansa", jossa muita pääsee johtamaan, ja tämä on todellakin se "paras" johtajakoulu.
Sivarit luulevat usein varusmiesjohtamisen olevan vain mahtipontista öykkäröintiä ja huutamista, josta huonon itsetunnon omaava alikersantti saa jonkinlaista mielihyvää. Omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei minua ainakaan huutaminen kiinnostanut, alkoi itseäkin vituttaa huutaessa. Huutamisella on kuitenkin hyötynsä. Usein joutu huutamaan jo siitäkin syystä, että kaikki kuulisivat mitä sanotaan, mutta huutaminen toimii myös tehokeinona jonka avulla asiat -ikävä kyllä- sujuivat paremmin. Mitä ylipäätään "öykkäröintiin" ja "pätemiseen" tulee, niin sillä on armeijassa vaikutus, jos yrität olla kaveria alaisten kanssa niin he eivät enään yksinkertaisesti tottele, jollei kyseessä ole jo valmiiksi motivoitunut porukka.
Ihan mielenkiinnosta, vanhako olet? Veikkaan että 50 koska elät näissä jutuissa mennyttä aikaa.
Esimerkiksi et ole näköjään koskaan edes kuullut syväjohtämisesta?
Nom ei hätiä. Tässä linkki valmiiksi pureskeltuun tietoon:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Syväjohtaminen
Syväjohtaminen
Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Syväjohtaminen on everstiluutnantti, kasvatustieteen tohtori Vesa Nissisen kehittämä johtamismalli, joka antaa johtajalle perusteet kehittyä ja kasvaa johtajana. Mallia on käytetty Puolustusvoimien johtajakoulutuksessa vuodesta 1998. Tämä malli on koonnos hyväksi havaituista johtamisperiaatteista. Se korostaa ihmisten eikä asioiden johtamista. Mallin kantavana ajatuksena on myös johtajan kasvaminen ja kehittyminen johtajana.
Syväjohtamisen viitekehys käsittää johtajan valmiuden johtaa alaisiaan, itse johtamiskäyttäytymisen ja käytöksen aikaansaaman vaikutuksen. Nissisen mukaan syväjohtamiseen kuuluvan johtamiskäyttäytymisen peruskulmakivet ovat
* luottamuksen rakentaminen,
* inspiroiva tapa motivoida,
* älyllinen stimulointi sekä
* ihmisen yksilöllinen kohtaaminen
Tavoitteena syväjohtamisessa on saada nämä neljä johtamisominaisuutta tasapainoon keskenään siten, ettei mikään niistä korostu yli muiden eikä myöskään jää muiden varjoon. Syväjohtaja pyrkii koko ajan kehittämään itseään johtajana. Neljän kulmakiven lisäksi syväjohtamisessa on kuusi muuta ulottuvuutta: kontrolloiva ja passiivinen johtaminen, ammattitaito, tehokkuus, tyytyväisyys ja yrittämisen halu.
Syväjohtamista käytetään Puolustusvoimissa niin varusmiespalveluksen kuin Maanpuolustuskorkeakoulun johtajakoulutuksen perustana. Varusmiesjohtajille syväjohtajakoulutusta annetaan 20 opintoviikkoa.
Olen nähnyt rukissa olevien toimintaa itse ja kavereissani on kyllä rukin käyneitä eikä yksikään heistä ole antanut tuolle kovinkaan paljon arvoa. En ole missään vaiheessa kieltänyt etteikö rukista jotain hyötyä olisi, kyllähän jokaisesta johtamiskokemuksesta on hyötyä.
Mutta sanoisin kuitenkin että todella naurettavaa verrata tätä yhteenkään oikeaan johtamistyöhön. Tilanne on kuitenkin aika eri kun siviilissä laki ei ole pakottamssa alaisiasi tottelemaan sinua täysin.
"Sivarit luulevat usein varusmiesjohtamisen olevan vain mahtipontista öykkäröintiä ja huutamista, josta huonon itsetunnon omaava alikersantti saa jonkinlaista mielihyvää."
Minä kyllä osaan lukea ihmisiä sen verran hyvin että huomaan kyllä vittuilevan sävyn ja sen milloin hänellä on oikeasti asiaa. Päinvastoin kuin luulet minä olen ollut kyllä armeijassa, mutta lopetin sen kesken. Minun kokelaani olivat pääsääntöisesti asiallisia, mutta alikessuista ei todellakaan voinut sanoa samaa. He laittoivat meitä tekemään ylimääräistä työtä ihan vaan vittuillakseen.
Jos huutaminen on kannustavaa niin silloin siitä on hyötyä, mutta kaikessa muussa tapauksessa se on täysin turhaa eikä hyödytä ketään. Varsinkin jos sitä jatkaa silloin kun miehistö ei todellakaan halua kuulla yhtään huutoa. Tällaista ihmisten lukemista löytyi kyllä todella harvalta johtajalta.
Minä ainakin tottelen paljon mieluummin sellaista henkilöä joka kohtelee minua tasavertaisena kuin sellaista joka korostaa jatkuvasti asemaansa. Väittäisin aika monen muunkin tekevän näin. Jos tottelu joskus unohtuu niin huomauttamalla asiasta asiallisesti saadaan taas tilanne kuntoon. Huomaa taas ettei koulutus kovin mainiota ollut kun et tuollaista perusasiaa johtamisesta tiedä. Tiedätkö myöskään mikä hierarkian malli on tehokkain pitkässä juoksussa. Voin sanoa ettei ainakaan intissä käytetty malli.
Tiedän kyllä hyvin mitä on syväjohtaminen. Mielestäni tämä psykologia on tieteenä suurimmaksi osaksi aikamoista pelleilyä. Teoriat ovat usein aika hataria ja tämäkin on väsätty ihan vain maalaisjärjellä. Eiköhän nuo kaikki johtamisen seikat ole olleet selvillä jo kauan ennen tätä teoriaa. Hän vain niputti ne kivasti.
Voihan noilta kursseilta varmasti joillekkin jotain hyödyllistäkin tarttua, mutta sanoisin että johtamisessa käytäntö opettaa paljon teoriaa paremmin. Siitä syystä että oikea toimintatapa on aina tilannekohtainen, eikä mitkään yleispätevät säännöt päde kovinkaan monessa tilanteessa. Tämän takia johtamista ei opetetakkaan sen ihmeemmin kouluissa, koska se on suurimmaksi osaksi ihan turhaa jorinaa.
On ihan eri asia jaella käskyjä ja vaatia muita noudattamaan niitä kuin toimia johtajana. Hyvä johtaja kuuntelee alaista eikä aseta itseään firman jumalaksi pelkästään tittelin perusteella. On monia firmoja joihin löytyisi pätevämpi johtaja sieltä rividuunarien puolelta. Johtaja ei ole se jolla on johtajan titteli vaan se joka osaa johtaa.
Oli se pönäkkää tuo kaverin teksti, kun siinä oli tuon koulutusohjelman takanakin ihan 'everstiluutnantti kasvatustieteen tohtori'
Mutta sellainen kysymys tässä kyllä herää, että olisiko tuon koulutuksen suunnittelijaksi kelvannut minkään sortin 'siviili kavatustieteen tohtori'. Tuskin olisi kelvannut, taitaisi olla koulutusohjelman tekijä jokseenkin halveksittu noissa piireissä ellei hänellä olis jonkin sortin upseerin jämiä.
Tässä ollaan koko ajan näiden kanssa siinä, että tuo armeijjallisuus ruokkii itse itseään.
Tosin ei siinä mitään kummalista olisi muuten, ellei nämä koulutetut sotilasupseerit nimenomaan tähtäisikin johtaviin asemiin siviilipuolelle.
"Mutta sanoisin kuitenkin että todella naurettavaa verrata tätä yhteenkään oikeaan johtamistyöhön. Tilanne on kuitenkin aika eri kun siviilissä laki ei ole pakottamssa alaisiasi tottelemaan sinua täysin."
Se että laki pakottaa armeijassa alaisia tottelemaan on aivan totta, mutta tuon lain täytäntöönpano vaatii toimia henkilökunnan puolelta toimiakseen. Henkilökunnalta en itse, eikä muutkaan varusmiesjohtajat saaneet kuitenkaan tukea yksikössäni, joten alaiset nopeasti huomasivat, ettei laki käytännössä pakota.
"Minä kyllä osaan lukea ihmisiä sen verran hyvin että huomaan kyllä vittuilevan sävyn ja sen milloin hänellä on oikeasti asiaa. Päinvastoin kuin luulet minä olen ollut kyllä armeijassa, mutta lopetin sen kesken. Minun kokelaani olivat pääsääntöisesti asiallisia, mutta alikessuista ei todellakaan voinut sanoa samaa. He laittoivat meitä tekemään ylimääräistä työtä ihan vaan vittuillakseen."
En kiellä etteikö tätä vittuilua tapahtuisi varusmiesjohtajilla, olen siitä itsekin osani saanut, voin sanoa ajatelleeni samalla tavalla alokkaana ollessani. Jos tilanne on se, että yksikössä on vittumaisia/yli-innokkaita johtajia, niin miehet tottelevat mieluummin "hempeitä" johtajia ja tottelevat ennemmin asiallista "pyyntöä", kuin tiukkaa käskyä. Jos kaikki johtajat ovat kuitenki ns. "hempeitä", niin heidän yli kävellään mennen tullen.
"Jos huutaminen on kannustavaa niin silloin siitä on hyötyä, mutta kaikessa muussa tapauksessa se on täysin turhaa eikä hyödytä ketään. Varsinkin jos sitä jatkaa silloin kun miehistö ei todellakaan halua kuulla yhtään huutoa. Tällaista ihmisten lukemista löytyi kyllä todella harvalta johtajalta."
Huutaminen on toki primitiivinen tapa johtaa, joka ei todellakaan sovellu siiviili maailmaan. Omalta kohdalta voin sanoa, etten pahemmin ääntäni korotellut, mutta se johtui jokseenkiin alhaisesta motivaatiostani pitää kuria, henkilökunnan tuen puuttuessa kurin pidolta. Huutamisella ja tietynlaisella vittumaisuudella on mielestäni paikkansa sotilasjohtamisessa, sillä se osoittaa, ettei johtaja ole alaisen kaveri. Mikäli huonosti motivoitunut alainen pitää johtajaa kaverinaan, homma ei toimi.
Huutaminen ja "vittuilu" ovat tilanne sidonnaisia johtamis keinoja. Hyvä johtaja käyttää kaikkia johtamisen työkaluja tilanteen vaatimalla tavalla.
Eri ihmisiä, eri tilanteissa täytyy johtaa eri tavoin. Kaikkiin tilanteisiin sopivaa tapaa on mielestäni vaikea määrittää. Kerrot itse tottelevasi mielummin sellaista joka pitää itseään tasavertoisena kanssasi, samat sanat, mutta kaikki eivät näin ajattele, vaan yrittävät kääntää tilanteen edukseen olemalla tottelematta johtajaa joka on "kaveri".
"Tiedätkö myöskään mikä hierarkian malli on tehokkain pitkässä juoksussa. Voin sanoa ettei ainakaan intissä käytetty malli."
Mikäli tarkoitat hierarkian mallilla organisaation rakennetta, niin sehän on täysin riippuvainen organisaation tarkoituksesta ja toiminta ympäristössä. Liike-elämässä ei usein ole käyttöä armeijan kaltaiselle erittäin hierarkiselle organisaatio mallille, joka tuo vakautta, mutta aiheuttaa jähmeyttä ja kuluja.
Mielestäni armeijoille sopii byrokraattinen rakenne, olisi vaikeaa kuvitella armeijan omaavan esimerkiksi matriisi rakenteen.
Vapaaehtoinen asepalvelus -jota kannatan- toisi varmasti helpotusta myös johtamisongelmiin. Joukko olisi tällöin homogeenisempi ja helpommin johdettavissa, eikä erityistarpeita olisi enään niin paljoa, joita muuten tulisi ottaa huomioon.
Että olet sitten kuitenkin sinäkin tuon vapaaehtoisen asepalveluksen kannalla.
Niin olen minäkin, sillä kaikille pakollisen asepalveluksen muuttaminen vapaaehtoiseksi asepalvelukseksi ja/tai enemmän ammattisotilashenkilökunnaksi merkitsee monen muun asian lisäksi myös sitä, että meillekkin ainakin periaatteessa mahdollistuu myös ihan oikea siviilisektorikin ainakin näin rauhan aikana, eikä tarvitse sitten niin enää alituiseen siviilien pelätäkkään joutuvansa saunan taakse tai johonkin montun reunalle ammuttavaksi. Tällainen varmasti helpottaa monen ihmisen ahdistusta ja masennusta ja varmaan tuo myös taloudellisia säästöjä jo sitäkin kautta, puhumattakaan jos vielä sen myötä siviilejä työelämäänkin paremmin sitten ruvetaan kelpuuttamaan.
"alaiset nopeasti huomasivat, ettei laki käytännössä pakota."
Mikä heitä sitten pakottaisi jos ei laki, oman ikäiset tyypit? Älä nyt viitsi naurattaa. Minua ei olisi voinut vähempää kiinnostaa totella heidän typeriä ideoitaan läheskään aina ellei olisi ollut sitä pelkoa että saan rangaistuksia siitä etten tottele esimiestäni. Työpaikalla näille rangaistuksille voi haistattaa vitut ja painua mäkeen koko paikasta. Armeijassa ei voi tehdä muuta kuin lähteä sivariin, ja sen tein.
"Jos kaikki johtajat ovat kuitenki ns. "hempeitä", niin heidän yli kävellään mennen tullen."
Ei se kaverijohtajuus tarkoita sitä että asiat ei tulisi tehtyä. Tasavertaisesti alaiseen suhtautuminen tarkoittaa sitä että asiat tehdään, mutta kaikki turha alaisia ärsyttävä toiminta karsitaan pois ja hyvästä suorituksesta palkitaan. Joskus voidaan myös tehdä asia hieman epämuodollisemmin ja helpomman kautta esimerkiksi jos on ollut rankka päivä takana.
"Mikäli huonosti motivoitunut alainen pitää johtajaa kaverinaan, homma ei toimi."
Ehkä huutamalla huonosti motivoituneelle voi näennäisesti saada liikettä, mutta voit olla varma että kun silmä välttää niin hän lusmuilee parhaansa mukaan. Asiallisen johtajan antamia käskyjä kunnioitan aina sen verran enemmän että pyrin niitä toteuttamaan, jotta ystävällinen sävy säilyisi.
"Kerrot itse tottelevasi mielummin sellaista joka pitää itseään tasavertoisena kanssasi, samat sanat, mutta kaikki eivät näin ajattele, vaan yrittävät kääntää tilanteen edukseen olemalla tottelematta johtajaa joka on "kaveri"."
Tämä on kyllä totta, mutta silloin kun tällaista esiintyy niin pitää otetta koventaa ja mainita siitä kyseiselle henkilölle, että jos luistamista tapahtuu niin kursia pitää tiukentaa. Sanoisin että on aika harvassa ne tyypit joihin tällainen ei vaikuta.
Totta että armeijan johtamismalli sopii armeijaan ihan hyvin, mutta armeijan johtajat ovat saaneet koulutuksen lähinnä vain tällaiseen johtamiseen. Siviilissä johtaminen on malliltaan täysin erilaista ja johtajakoulutuksen käyneellä on kyllä siinä lähes yhtä paljon opittavaa kuin on johtajakoulutusta käymättömällä.
Tämä lain pakottavuus ilmenee eripaikoissa varmasti eri tavalla, missä itse palvelin pystyi alainen kyllä olemaan varsinainen persereikä ennenkö lain kova koura laittoi ruotuun, seurauksena oli usein vain puhuttelu harvoin sitäkään. Meillä henkilökunta kovisteli lähinnä johtajia, jos oli kirosana sattunut lipsahtamaan.
Mitä kaverijohtajuuteen tulee niin se toimii ja ei toimi, esimerkiksi itselläni oli leireillä alaisia jotka kuului ns. lähipiiriin, eli olivat erittäin paljon kanssani tekemisissä, heitä pystyikin johtamaan aivan kaveri pohjalta sillä he ymmärsivät toimenkuvani parhaiten käytännössä. Muita johtaessa kaveeraaminen johti tottelemattomuuteen, sillä heidän päähänsä en saanut aina upotettua käskyjen tärkeyttä.
Mitä tulee tähän turhaan toimintaan, niin vastustan itsekin tätä turhaa toimintaa jota intissä esiintyy, mutta moni saattaa pitää myös ei turhaa toimintaa pelkästään vittuiluna.
"Siviilissä johtaminen on malliltaan täysin erilaista ja johtajakoulutuksen käyneellä on kyllä siinä lähes yhtä paljon opittavaa kuin on johtajakoulutusta käymättömällä."
Erot armeija johtamisessa ovat luonnollisesti suuret, mutta intistä saaduun kokemuksen hyödyt vaihtelevat myös toimenkuvan mukaan, itse johdin siviiliorganisaation kaltaista pumppua ja homma oli hyvinki itsenäistä. Monet alikersantit ovat esimerkiksi vain välittäneet käskyjä eteenpäin, eikä itse ole tarvinnut pahemmin mitään miettiä.
Armeijassa todella oppi ymmärtämään ihmisten erilaisuuden ja oppi myös kuinka erilaisten ihmisten kanssa tulee toimeen. Asioiden organisointiin sain myös runsaasti kokemusta, sain vastuuta huomattavasti enemmän mitä olisin kuvitellut. Hyötyä oli myös paineen alla toimimisesta. Armeijassa ja siviili elämässä johtamisessa on kuitenkin loppujen lopuksi kyse ihmisten ja asioiden johtamisesta molemmissa, eroja toki on, mutta eroja on myös siviiliorganisaatioiden; on eri asia johtaako duunari joukkoa vai asiantuntijaorganisaatiota. Fiksu kaveri löytää synergiat eri organisaatioiden johtamisen väliltä.
Mutta hyvä johtaja on se, joka löytää taitavat alaiset.
Siinäpä se juuri onkin. Ja tämä tällainen koskee nimenomaan työpaikkoja ja aloja joissa oikeasti pitää saada jotain tuottavaa aikaiseksi, tai missä työntekijöiden toimenkuva on vaativa.
Nuo isojen monopolististen firmojen esimieshierarkiat, joissa vielä vaativammat huoltotyötkin on ulkoistettu, ja jäljellä on vain yksinkertaisia suorittavan työntekijän tehtäviä ovat oikein areijjassa ja kertauksissa itselleen upseerinjämiä pingottavien ja kepuloivien paratiiseja ja suojatyöpaikkoja.
Eipä ole elämä niin köyhää että pitää sisältöä hakea jostain tittelistä. Armeijaleikkien jälkeen onkin ihan sopivaa siirtyä sinne firman kahvihuoneeseen leikkimään pikkuhitleriä muiden pahvipäiden kera.
'Useat herroista on käynyt Aukin Rukin 100% heistä on suorittanut varusmiesplveluksen'
Näin työelämää pidempään seuranneena(vaikka en kyllä missään johtoportaassa) on helppo uskoa, että asia on jotain tuohon malliin(ja erityisesti asiantila on tällainen isommissa firmoissa joiden hierarkioissa paljon juuri onkin noita hyväpalkkaisia posteja). Varmasti myös on noilla johtajilla luontaisia avuja ja tausta ja koulutus (nimenomaan tuo armeijakoulutuskin mukaan lukien) sellainen että heillä on johtajantaitoja ja johtamiseen sopiva persoona, mutta on huomattava että todennäköisesti vielä lisäksi se asiantila juuri edesauttaakin heitä olemaan menestyksekkäitä johtajia, kun myös heidän alaisillaan ja kolleegoillaan on tuo sama armeijakoulutus ainakin jollakin tasolla(ja kuten mainitsitkin, niin tuskin he alaisikseen tai kolleegoikseen muita hyväksyvätkään kuin armeijakoulutuksen saaneita). Näin ollen sivarien menestymisen näissä heidän rakenteissaan vertaaminen heidän itsensä menestykseen niissä, saa sivarin menestyskyvyt näyttämään ihan turhankin kehnoilta.
Tässä juuri onkin mielestäni asian ydin, eli se että mihin mittaan oikeastaan tuo armeijallisuus myös ruokkii itse itseään täällä ns. siviilipuolellakin.
Sivareita on varmaan monen laisia ja en heitä paljon tunne, muuta kuin yhden sisarenpojan(On saanut poika vapaasti valintansa tehdä, eli lähinnä vain kaverit ja koulu on vaikuttaneet), joka on monessa suhteessa melkein saman lainen kuin hänen sisrensa(en nyt tarkoita että hän on homo, ja kyllä hänellä on aina jotain pimujakin ollut), ja ilmeisesti sitten edustanee tuota pullamössötyyppiä.
Hänellä olisi mahdollisuus sivariudestaan huolimatta päästä omaan sähköasennusfirmaankin töihin, mutta kun ei häntä ala ainakaan toistaiseksi yhtään kiinnosta. Häntä kuitenkin kiinnostaa omat musiikkiin liityvät bisnekset, ja ompa hän alalle oman firmankin perustanut, ja organisaatiossaan ainakin jotain alaisen tapaisiakin hänellä on ja ompa hän vielä näiden puuhiensa päälle yliopistoonkin hakenut opiskelemaan ja tutkintoon sieltäkin tähtää.
Sääli vaan kun miestä ei varsinaisesti mikään tekniikan alakaan kiinnosta, vaikka minä tiedän että hän on taatusti juuri matematiikassa hyvin lahjakas, ihan toista luokkaa kuin esim. hänen pönäkällä inssiuralla oleva serkkunsa. No tuskin tuolla meinigillä ainakaan mihinkään isoon firmaan ja varsinkaan noihin pönäköihin johtohierarkioihin päätyy, mutta ei nyt onneksi hänen tarvinnekkaan sellaisiin hommiin hakea, tai pelkästään sellaisten piirien armoille joutua.
Kyllä minä olen varma siitä, että aivan erilaisetkin miehet voivat menestyä (tietenkin eri tavoin ja erilaisissa rakenteissa ja porukoissa, tai vähän erilaisissa kulttuureissakin), jos heille vaan annetaan siihen tilaisuus ja mahdollisuus.
'Oln päivittäin tekemisissä eri yritysten ylemmän-ja keskijohdon parissa. Yksi merkille pantava asia on, että useat näistä herroista on käynyt Aukin tai Rukin 100% heistä on suorittanut varusmiespalveluksen'
Tämä onkin muuten jännä juttu tämä, että miksi oikeastaan tämä kirjoittaja niinkin hyvin tietää päivittäin töissään tapaamiensa miesten armeijataustan ja sotilasarvon. Tuleeko tällainen sotilasura tosiaankin nykyään jostain syystä noin aina joka tapauksessa esille kun jonkun työssään tapaa, että noinkin hyvin ja varmasti tietää tapaamiensa henkilöiden armeijataustan ja sotilasarvot.
Jos tämä siviilityöelämän kulttuuri nykyään todellakin on tuollainen niin eipä taida siellä voida sellainen henkilö mitenkään pystyä edes olemaan, saati että hän siellä viihtyisi, jos ei vähintään täytä tuota vaatimusta '100% heistä on suorittanut varusmiespalveluksen'
Jos näin on, ja menestyä elämässään aikoo, niin kyllä todellakin sitten kannattaa satsata ennen kaikkea armeijaan, kun nämä muut satsaukset nättäisivät sitten nykyään olevankin menestyksen kannalta vain toissijaisia.