"Niin seisokaa siis lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista,
joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme."
2 Tes.2:15.
Raamattu antaa meille totuuden sanat, mutta sitten syntyy sanojen ja
tekojen ristiriitaa !
"Jumalan Henki meissä ilolla yhtyy Jumalan sanan selvään opetukseen ja
sanoo siihen Aamenen."
Edellisen kaltaiset kauniit "hypoteesit" ovat useinkin pelkkiä sanoja
(joskin ovat sanoina sinänsä oikeita).
Saman suuntaiset sanat on jopa "kristinopin" alkusanoissa:
"Yksin Raamattuun on uskottava."
Edellisenkaltaisista lausunnoista huolimatta useinkin toimitaan
päinvastoin.
Havaintojeni mukaan on kovin yleistä luulo, että hyvin keksityt fraasit
ovat sisällöltään totta niiden esittäjien elämässä todellisuutta.
Kun nämä kaunopuhujat vielä lisäävät sanoihinsa klassisen lauseen siitä,
miten "meidän tulee rakastaa toisiamme", niin vilpittömätkin kuulijat
lukijat ovat kokonaan myytyjä. Perässä mennään kuin päättömät kanat.
Usein kauniiden lauseiden esittäjät ovat kuitenkin niitä, jotka
"pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien
sydämet"
(Room.16:18 ).
Tänä aikana rakkaudesta lässyttäjät ovat kaikista rakkaudettomimpia.
Tämä on käytännön elämässä koettua faktaa.
"Älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa"
(1 Joh. 3:18 ).
Tosin hyvillä fraaseilla saattaa joskus olla sellainenkin vaikutus,
että niiden puhujat itsekin ojentautuvat sanojensa mukaan.
Tämä on kuitenkin erittäin harvinaista. Vertaa esim. ev. lut. kirkon
tai jopa jeh.todistajien ja adventistien lausuntoihin, joiden
keskuudessa fraasit eivät ole saaneet aikaan parannusta, vaan yhä
suurempaa ulkokultaisuutta. Tämä siitä huolimatta, että heidän
keskuudessaan viljellään paljon jopa suoraa Raamatun Sanaa.
Oikeiden opetusten tehtävänä on saattaa kuulijat Pyhän Hengen
johdatukseen.
Esimerkki:
"Ei kaikkien ole välttämätöntä mennä kasteelle. Yhtä hyviä uskovia he
ovat ilman kastettakin", sanotaan.
Tällaisella väittämällä yritetään antaa hyvinkin rakkaudellinen ja
suvaitseva kuva itsestä. Mutta se on ulkokultaista silmänlumetta.
Osoitetaan muka rakkautta hyväksymällä Raamatun opetuksesta poikkeavat
mielipiteet.
Sellainen ei ole Jumalan rakkautta, josta Raamattu puhuu, vaan
on pelkkää alhaisen inhottavaa lässytystä.
"Rakkaus ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa"
(1 Kor. 13:6).
Eräät sanovat, kuinka muka voimme ottaa kastamattomien kanssa
ehtoollistakin.
Samaan hengenvetoon he toteavat, että "Raamatun sanaan me yhdymme
ilolla!"
Eikö silloin ole nähtävissä räikeä sanojen ja tekojen ristiriita? -
Jeesus nuhtelee uskovia suvaitsevaisuudesta (Ilm. 2:20).
Teen kysymyksen:
Jos joku uskoon tullut on tottelematon Jumalan sanan selville
alkeisopetuksille (esim. kasteelle meneminen), niin tuleeko
sellaisen kohdalla noudattaa Raamatun opetusta, ettei tule
seurustella hänen kanssaan
(2 Tessal. 3:14,15)?
Ellei, niin millä perusteella voimme vapauttaa jonkun noudattamasta
Jumalan Sanaa ja ottaa hänet vastaan "hyvänä uskovana", vaikka
sellainen on Raamatun opetusta vastaan?
Mitä Raamattu opettaa kasteelle menemisestä, ja
kenelle Raamattu
opettaa kasteelle menemistä? -
Vastaus kysymyksiin löytyy Markus 16:15,16 ja Apt. 2:38,41.
Jos joku opettaa toisin, niin hänellä ei voi olla yhteyttä oikeiden
Jumalan lasten kanssa.
Sellaiselle kuuluu Jumalan sana, Joh. 3:36 ja 1 Sam.15:23;
ja meille kuuluu sellaisessa tapauksessa sana
2 Tess. 3:14,15.
___________________
joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme."
2 Tes.2:15.
Raamattu antaa meille totuuden sanat, mutta sitten syntyy sanojen ja
tekojen ristiriitaa !
"Jumalan Henki meissä ilolla yhtyy Jumalan sanan selvään opetukseen ja
sanoo siihen Aamenen."
Edellisen kaltaiset kauniit "hypoteesit" ovat useinkin pelkkiä sanoja
(joskin ovat sanoina sinänsä oikeita).
Saman suuntaiset sanat on jopa "kristinopin" alkusanoissa:
"Yksin Raamattuun on uskottava."
Edellisenkaltaisista lausunnoista huolimatta useinkin toimitaan
päinvastoin.
Havaintojeni mukaan on kovin yleistä luulo, että hyvin keksityt fraasit
ovat sisällöltään totta niiden esittäjien elämässä todellisuutta.
Kun nämä kaunopuhujat vielä lisäävät sanoihinsa klassisen lauseen siitä,
miten "meidän tulee rakastaa toisiamme", niin vilpittömätkin kuulijat
lukijat ovat kokonaan myytyjä. Perässä mennään kuin päättömät kanat.
Usein kauniiden lauseiden esittäjät ovat kuitenkin niitä, jotka
"pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien
sydämet"
(Room.16:18 ).
Tänä aikana rakkaudesta lässyttäjät ovat kaikista rakkaudettomimpia.
Tämä on käytännön elämässä koettua faktaa.
"Älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa"
(1 Joh. 3:18 ).
Tosin hyvillä fraaseilla saattaa joskus olla sellainenkin vaikutus,
että niiden puhujat itsekin ojentautuvat sanojensa mukaan.
Tämä on kuitenkin erittäin harvinaista. Vertaa esim. ev. lut. kirkon
tai jopa jeh.todistajien ja adventistien lausuntoihin, joiden
keskuudessa fraasit eivät ole saaneet aikaan parannusta, vaan yhä
suurempaa ulkokultaisuutta. Tämä siitä huolimatta, että heidän
keskuudessaan viljellään paljon jopa suoraa Raamatun Sanaa.
Oikeiden opetusten tehtävänä on saattaa kuulijat Pyhän Hengen
johdatukseen.
Esimerkki:
"Ei kaikkien ole välttämätöntä mennä kasteelle. Yhtä hyviä uskovia he
ovat ilman kastettakin", sanotaan.
Tällaisella väittämällä yritetään antaa hyvinkin rakkaudellinen ja
suvaitseva kuva itsestä. Mutta se on ulkokultaista silmänlumetta.
Osoitetaan muka rakkautta hyväksymällä Raamatun opetuksesta poikkeavat
mielipiteet.
Sellainen ei ole Jumalan rakkautta, josta Raamattu puhuu, vaan
on pelkkää alhaisen inhottavaa lässytystä.
"Rakkaus ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa"
(1 Kor. 13:6).
Eräät sanovat, kuinka muka voimme ottaa kastamattomien kanssa
ehtoollistakin.
Samaan hengenvetoon he toteavat, että "Raamatun sanaan me yhdymme
ilolla!"
Eikö silloin ole nähtävissä räikeä sanojen ja tekojen ristiriita? -
Jeesus nuhtelee uskovia suvaitsevaisuudesta (Ilm. 2:20).
Teen kysymyksen:
Jos joku uskoon tullut on tottelematon Jumalan sanan selville
alkeisopetuksille (esim. kasteelle meneminen), niin tuleeko
sellaisen kohdalla noudattaa Raamatun opetusta, ettei tule
seurustella hänen kanssaan
(2 Tessal. 3:14,15)?
Ellei, niin millä perusteella voimme vapauttaa jonkun noudattamasta
Jumalan Sanaa ja ottaa hänet vastaan "hyvänä uskovana", vaikka
sellainen on Raamatun opetusta vastaan?
Mitä Raamattu opettaa kasteelle menemisestä, ja
kenelle Raamattu
opettaa kasteelle menemistä? -
Vastaus kysymyksiin löytyy Markus 16:15,16 ja Apt. 2:38,41.
Jos joku opettaa toisin, niin hänellä ei voi olla yhteyttä oikeiden
Jumalan lasten kanssa.
Sellaiselle kuuluu Jumalan sana, Joh. 3:36 ja 1 Sam.15:23;
ja meille kuuluu sellaisessa tapauksessa sana
2 Tess. 3:14,15.
___________________
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.