PITKÄPERJANTAI
Jesaja 53:1.Kuka uskoo meidän sanomamme? Kuka ymmärtää Herran käsivarren voiman?
2. Hän kasvoi Herran edessä kuin vähäinen verso, kuin vesa kuivasta maasta. Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet. 3. Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet. 4. Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, 5. vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. 6. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen. 7. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut. 8. Hänet vangittiin, tuomittiin ja vietiin pois kuka hänen kansastaan siitä välitti? Hänet syöstiin pois elävien maasta, hänet lyötiin hengiltä kansansa rikkomusten tähden. 9. Hänet oli määrä haudata jumalattomien joukkoon. Rikkaan haudassa hän sai leposijansa. Koskaan hän ei ollut harjoittanut vääryyttä, eikä petos ollut noussut hänen huulilleen. 10.Herra näki hyväksi, että hänet ruhjottiin, että hänet lävistettiin. Mutta kun hän antoi itsensä sovitusuhriksi, hän saa nähdä sukunsa jatkuvan, hän elää kauan, ja Herran tahto täyttyy hänen kauttaan. 11. Ahdistuksensa jälkeen hän näkee valon, ja Jumalan tunteminen ravitsee hänet. Minun vanhurskas palvelijani tekee vanhurskaiksi monet, heidän pahat tekonsa hän kantaa. 12. Minä annan hänelle paikan suurten joukossa, hän saa jakaa saalista mahtavien kanssa, koska hän antoi itsensä kuolemalle alttiiksi ja hänet luettiin rikollisten joukkoon. Hän otti kantaakseen monien synnit, hän pyysi pahantekijöilleen armoa.
Löin naulaa ristiisi minäkin
Löin naulaa ristiisi minäkin, kätesi lempeät lävistin. Kun vaivuit kuormasi taakan alle matkalla kuolohon Golgatalle, ruoskalla selkääsi sivalsin.
Löin naulaa ristiisi minäkin, olinhan pettänyt Mestarin. Kun kukko lauloi kolmannen kerran, pakenin yöhön edestä Herran itkien keralla Pietarin.
Löin naulaa ristiisi silloinkin, kun seisoit edessä tuomarin. Kun kansa pyysi vain Barabbasta, huomasin koitteessa aamun vasta: niin lienen vaatinut minäkin.
Löin naulaa ristiisi minäkin, syntini kantaakses ripustin. Kun pyysit janoosi vettä juoda, minunkin vuoroni oli tuoda sappea korrella iisopin.
Myös minä ristille naulitsin sinua, Karitsa puhtahin. Kuitenkin anteeksi kaikki annoit, ylitse kuilujen aina kannoit, yksin kun matkalla lankesin.
Matteus 27:
27.Maaherran sotilaat veivät Jeesuksen sisälle palatsiin ja keräsivät koko sotaväenosaston hänen ympärilleen. 28. He riisuivat Jeesuksen ja pukivat hänet punaiseen viittaan, 29. väänsivät orjantappuroista kruunun hänen päähänsä ja panivat ruokokepin hänen oikeaan käteensä. He polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat hänelle pilkaten: "Ole tervehditty, juutalaisten kuningas!" 30. He sylkivät hänen päälleen, ottivat häneltä kepin ja löivät häntä sillä päähän. 31. Aikansa pilkattuaan he riisuivat häneltä viitan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja lähtivät viemään häntä ristiinnaulittavaksi. 32.Matkalla he kohtasivat Simon-nimisen kyreneläisen miehen ja pakottivat hänet kantamaan Jeesuksen ristiä. 33. Kun he tulivat paikkaan, jota kutsutaan Golgataksi, Pääkallonpaikaksi, 34. he tarjosivat Jeesukselle juotavaksi viiniä, johon oli sekoitettu sappea. Hän maistoi sitä, mutta ei halunnut juoda.
35. Kun he olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, he jakoivat keskenään hänen vaatteensa heittämällä niistä arpaa. 36. Sitten he jäivät sinne istumaan ja vartioivat häntä. 37. Hänen päänsä yläpuolelle he kiinnittivät kirjoituksen, josta kävi ilmi hänen tuomionsa syy: "Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas." 38. Yhdessä Jeesuksen kanssa ristiinnaulittiin kaksi rosvoa, toinen hänen oikealle, toinen hänen vasemmalle puolelleen.
39. Ohikulkijat pilkkasivat häntä. Päätään nyökyttäen 40. he sanoivat: "Sinähän pystyt hajottamaan temppelin ja rakentamaan sen uudelleen kolmessa päivässä. Pelasta nyt itsesi, jos kerran olet Jumalan Poika. Tule alas ristiltä!" 41. Ylipapit yhtyivät hekin pilkkaan yhdessä lainopettajien ja vanhimpien kanssa. He sanoivat: 42. "Muita hän kyllä on auttanut, mutta itseään hän ei pysty auttamaan. Onhan hän Israelin kuningas, tulkoon nyt ristiltä alas! Silloin me uskomme häneen. 43. Hän on pannut luottamuksensa Jumalaan - pelastakoon Jumala nyt hänet, jos on häneen mieltynyt! Onhan hän sanonut olevansa Jumalan Poika." 44. Samalla tavoin häntä pilkkasivat myös rosvot, jotka oli ristiinnaulittu yhdessä hänen kanssaan.
45.Mutta keskipäivällä, kuudennen tunnin aikaan, tuli pimeys koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. 46. Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se merkitsee: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? 47. Tämän kuullessaan muutamat siellä olevista sanoivat: "Hän huutaa Eliaa." 48. Heti yksi heistä kiiruhti hakemaan sienen, kastoi sen hapanviiniin, pani kepin päähän ja tarjosi siitä hänelle juotavaa. 49. Toiset sanoivat: "Katsotaanpa nyt, tuleeko Elia hänen avukseen." 50. Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä.
51. Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli, kalliot halkeilivat, 52. haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös. 53. He lähtivät haudoistaan, ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen he tulivat pyhään kaupunkiin ja näyttäytyivät siellä monille.
54. Kun sadanpäällikkö ja miehet, jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta, näkivät maan vavahtelun ja kaiken, mitä tapahtui, he pelästyivät suunniltaan ja sanoivat: "Tämä oli todella Jumalan Poika!"
55. Siellä oli myös useita naisia jonkin matkan päässä tätä katselemassa. Galileasta lähtien he olivat kulkeneet Jeesuksen mukana ja palvelleet häntä. 56. Heidän joukossaan olivat Magdalan Maria, Jaakobin ja Joosefin äiti Maria ja Sebedeuksen poikien äiti.57.Illalla tuli paikalle Joosef, rikas arimatialainen, joka hänkin oli Jeesuksen opetuslapsi. 58. Hän meni Pilatuksen puheille ja pyysi Jeesuksen ruumista. Pilatus käski antaa sen hänelle. 59. Joosef otti ruumiin, kääri sen puhtaaseen pellavavaatteeseen 60. ja pani hautaan, jonka hän äskettäin oli itseään varten hakkauttanut kallioon. Hän vieritti hautakammion ovelle suuren kiven ja lähti pois.
Ote Kai Arasolan ”Keskimmäinen risti” artikkelista:
Yhdessä Uuden testamentin vanhimmista kirjoista Paavali sanoo: ”Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Me julistamme ristiinnaulittua Kristusta – (joka) on Jumalan voima ja Jumalan viisaus”. (1 Kor.1:18-24). Tekstiyhteydessä Paavali viittaa ristiin kuusi kertaa ja sanoo jopa, ettei halunnut korinttilaisten keskuudessa tietää ”muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta”. (1 Kor.2:2). Paavalin mielestä risti on siis niin keskeinen, ettei mitään muuta tarvita!
Ehkä asian voisi lyhyesti esittää näin. Kaikki se hyvä, mitä Raamattu uskovalle lupaa: apu, anteeksianto, uudestisyntyminen, voima, pelastus, vapaus, kirkkaus, rauha, ilo, toivo, ikuinen elämä ja mikä muu hyvä tahansa, perustuu Golgatan ristiin. Siis kaikkien ristiinnaulittujen keskellä on yksi, joka on ”Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin” (Joh.1:29). Voisikin väittää, ettei Jeesuksen risti ole keskimmäinen siksi, että se sattui olemaan kahden muun ristin välissä, vaan siksi, että vain se kertoo, kuinka ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa” (Joh.3:16). Vain Jeesuksen kohdalla toteutuu se, että hän ”ristillä kuollessaan - - sai aikaan sovinnon” ja toi rauhan ja pääsyn Isän luo (Ef.2:16, 17).
Ristillä Jeesus ei kärsinyt vanhurskaan ihmisen kuolemaa vaan eron Jumalasta, synnin rangaistuksen. Itse asiassa fyysinen kärsimys on tässä toissijainen. ”Meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet...” (Jes. 53:5).
Kaikkina aikoina on ollut kristillisyyttä, joka ei ristiä arvosta. Silloin yleensä ei myöskään tunneta evankeliumia, synnin vakavuutta sen enempää kuin pelastuksen iloakaan, ja kristillinen elämä rappeutuu kuivaksi moraaliopiksi: yritä olla vielä vähän parempi. Tämä yrittäminen päättyy siihen keskimmäiseen ristiin, joka avaa silmämme näkemään Jumalan armon ja rakkauden ja pelastuksen lahjan.
Paavali kysyy: ”Mitä voimme tästä päätellä?” Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuin hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin? (Room. 8:31, 32). Tämä on keskimmäinen risti. Jumalan pelastuksen lahja... ja kaikki muukin tärkeä.
2 Kor.14. Sillä Kristuksen rakkaus pakottaa meitä. Me näet päättelemme näin: Kun yksi on kuollut kaikkien puolesta, niin kaikki ovat kuolleet. 15. Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä.
16.Niinpä emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta. Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne. 17. Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! 18. Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran. 19. Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. 20. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. 21. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.
Jesaja 53:1.Kuka uskoo meidän sanomamme? Kuka ymmärtää Herran käsivarren voiman?
2. Hän kasvoi Herran edessä kuin vähäinen verso, kuin vesa kuivasta maasta. Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet. 3. Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet. 4. Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, 5. vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. 6. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen. 7. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut. 8. Hänet vangittiin, tuomittiin ja vietiin pois kuka hänen kansastaan siitä välitti? Hänet syöstiin pois elävien maasta, hänet lyötiin hengiltä kansansa rikkomusten tähden. 9. Hänet oli määrä haudata jumalattomien joukkoon. Rikkaan haudassa hän sai leposijansa. Koskaan hän ei ollut harjoittanut vääryyttä, eikä petos ollut noussut hänen huulilleen. 10.Herra näki hyväksi, että hänet ruhjottiin, että hänet lävistettiin. Mutta kun hän antoi itsensä sovitusuhriksi, hän saa nähdä sukunsa jatkuvan, hän elää kauan, ja Herran tahto täyttyy hänen kauttaan. 11. Ahdistuksensa jälkeen hän näkee valon, ja Jumalan tunteminen ravitsee hänet. Minun vanhurskas palvelijani tekee vanhurskaiksi monet, heidän pahat tekonsa hän kantaa. 12. Minä annan hänelle paikan suurten joukossa, hän saa jakaa saalista mahtavien kanssa, koska hän antoi itsensä kuolemalle alttiiksi ja hänet luettiin rikollisten joukkoon. Hän otti kantaakseen monien synnit, hän pyysi pahantekijöilleen armoa.
Löin naulaa ristiisi minäkin
Löin naulaa ristiisi minäkin, kätesi lempeät lävistin. Kun vaivuit kuormasi taakan alle matkalla kuolohon Golgatalle, ruoskalla selkääsi sivalsin.
Löin naulaa ristiisi minäkin, olinhan pettänyt Mestarin. Kun kukko lauloi kolmannen kerran, pakenin yöhön edestä Herran itkien keralla Pietarin.
Löin naulaa ristiisi silloinkin, kun seisoit edessä tuomarin. Kun kansa pyysi vain Barabbasta, huomasin koitteessa aamun vasta: niin lienen vaatinut minäkin.
Löin naulaa ristiisi minäkin, syntini kantaakses ripustin. Kun pyysit janoosi vettä juoda, minunkin vuoroni oli tuoda sappea korrella iisopin.
Myös minä ristille naulitsin sinua, Karitsa puhtahin. Kuitenkin anteeksi kaikki annoit, ylitse kuilujen aina kannoit, yksin kun matkalla lankesin.
Matteus 27:
27.Maaherran sotilaat veivät Jeesuksen sisälle palatsiin ja keräsivät koko sotaväenosaston hänen ympärilleen. 28. He riisuivat Jeesuksen ja pukivat hänet punaiseen viittaan, 29. väänsivät orjantappuroista kruunun hänen päähänsä ja panivat ruokokepin hänen oikeaan käteensä. He polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat hänelle pilkaten: "Ole tervehditty, juutalaisten kuningas!" 30. He sylkivät hänen päälleen, ottivat häneltä kepin ja löivät häntä sillä päähän. 31. Aikansa pilkattuaan he riisuivat häneltä viitan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja lähtivät viemään häntä ristiinnaulittavaksi. 32.Matkalla he kohtasivat Simon-nimisen kyreneläisen miehen ja pakottivat hänet kantamaan Jeesuksen ristiä. 33. Kun he tulivat paikkaan, jota kutsutaan Golgataksi, Pääkallonpaikaksi, 34. he tarjosivat Jeesukselle juotavaksi viiniä, johon oli sekoitettu sappea. Hän maistoi sitä, mutta ei halunnut juoda.
35. Kun he olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, he jakoivat keskenään hänen vaatteensa heittämällä niistä arpaa. 36. Sitten he jäivät sinne istumaan ja vartioivat häntä. 37. Hänen päänsä yläpuolelle he kiinnittivät kirjoituksen, josta kävi ilmi hänen tuomionsa syy: "Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas." 38. Yhdessä Jeesuksen kanssa ristiinnaulittiin kaksi rosvoa, toinen hänen oikealle, toinen hänen vasemmalle puolelleen.
39. Ohikulkijat pilkkasivat häntä. Päätään nyökyttäen 40. he sanoivat: "Sinähän pystyt hajottamaan temppelin ja rakentamaan sen uudelleen kolmessa päivässä. Pelasta nyt itsesi, jos kerran olet Jumalan Poika. Tule alas ristiltä!" 41. Ylipapit yhtyivät hekin pilkkaan yhdessä lainopettajien ja vanhimpien kanssa. He sanoivat: 42. "Muita hän kyllä on auttanut, mutta itseään hän ei pysty auttamaan. Onhan hän Israelin kuningas, tulkoon nyt ristiltä alas! Silloin me uskomme häneen. 43. Hän on pannut luottamuksensa Jumalaan - pelastakoon Jumala nyt hänet, jos on häneen mieltynyt! Onhan hän sanonut olevansa Jumalan Poika." 44. Samalla tavoin häntä pilkkasivat myös rosvot, jotka oli ristiinnaulittu yhdessä hänen kanssaan.
45.Mutta keskipäivällä, kuudennen tunnin aikaan, tuli pimeys koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. 46. Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se merkitsee: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? 47. Tämän kuullessaan muutamat siellä olevista sanoivat: "Hän huutaa Eliaa." 48. Heti yksi heistä kiiruhti hakemaan sienen, kastoi sen hapanviiniin, pani kepin päähän ja tarjosi siitä hänelle juotavaa. 49. Toiset sanoivat: "Katsotaanpa nyt, tuleeko Elia hänen avukseen." 50. Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä.
51. Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli, kalliot halkeilivat, 52. haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös. 53. He lähtivät haudoistaan, ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen he tulivat pyhään kaupunkiin ja näyttäytyivät siellä monille.
54. Kun sadanpäällikkö ja miehet, jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta, näkivät maan vavahtelun ja kaiken, mitä tapahtui, he pelästyivät suunniltaan ja sanoivat: "Tämä oli todella Jumalan Poika!"
55. Siellä oli myös useita naisia jonkin matkan päässä tätä katselemassa. Galileasta lähtien he olivat kulkeneet Jeesuksen mukana ja palvelleet häntä. 56. Heidän joukossaan olivat Magdalan Maria, Jaakobin ja Joosefin äiti Maria ja Sebedeuksen poikien äiti.57.Illalla tuli paikalle Joosef, rikas arimatialainen, joka hänkin oli Jeesuksen opetuslapsi. 58. Hän meni Pilatuksen puheille ja pyysi Jeesuksen ruumista. Pilatus käski antaa sen hänelle. 59. Joosef otti ruumiin, kääri sen puhtaaseen pellavavaatteeseen 60. ja pani hautaan, jonka hän äskettäin oli itseään varten hakkauttanut kallioon. Hän vieritti hautakammion ovelle suuren kiven ja lähti pois.
Ote Kai Arasolan ”Keskimmäinen risti” artikkelista:
Yhdessä Uuden testamentin vanhimmista kirjoista Paavali sanoo: ”Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Me julistamme ristiinnaulittua Kristusta – (joka) on Jumalan voima ja Jumalan viisaus”. (1 Kor.1:18-24). Tekstiyhteydessä Paavali viittaa ristiin kuusi kertaa ja sanoo jopa, ettei halunnut korinttilaisten keskuudessa tietää ”muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta”. (1 Kor.2:2). Paavalin mielestä risti on siis niin keskeinen, ettei mitään muuta tarvita!
Ehkä asian voisi lyhyesti esittää näin. Kaikki se hyvä, mitä Raamattu uskovalle lupaa: apu, anteeksianto, uudestisyntyminen, voima, pelastus, vapaus, kirkkaus, rauha, ilo, toivo, ikuinen elämä ja mikä muu hyvä tahansa, perustuu Golgatan ristiin. Siis kaikkien ristiinnaulittujen keskellä on yksi, joka on ”Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin” (Joh.1:29). Voisikin väittää, ettei Jeesuksen risti ole keskimmäinen siksi, että se sattui olemaan kahden muun ristin välissä, vaan siksi, että vain se kertoo, kuinka ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa” (Joh.3:16). Vain Jeesuksen kohdalla toteutuu se, että hän ”ristillä kuollessaan - - sai aikaan sovinnon” ja toi rauhan ja pääsyn Isän luo (Ef.2:16, 17).
Ristillä Jeesus ei kärsinyt vanhurskaan ihmisen kuolemaa vaan eron Jumalasta, synnin rangaistuksen. Itse asiassa fyysinen kärsimys on tässä toissijainen. ”Meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet...” (Jes. 53:5).
Kaikkina aikoina on ollut kristillisyyttä, joka ei ristiä arvosta. Silloin yleensä ei myöskään tunneta evankeliumia, synnin vakavuutta sen enempää kuin pelastuksen iloakaan, ja kristillinen elämä rappeutuu kuivaksi moraaliopiksi: yritä olla vielä vähän parempi. Tämä yrittäminen päättyy siihen keskimmäiseen ristiin, joka avaa silmämme näkemään Jumalan armon ja rakkauden ja pelastuksen lahjan.
Paavali kysyy: ”Mitä voimme tästä päätellä?” Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuin hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin? (Room. 8:31, 32). Tämä on keskimmäinen risti. Jumalan pelastuksen lahja... ja kaikki muukin tärkeä.
2 Kor.14. Sillä Kristuksen rakkaus pakottaa meitä. Me näet päättelemme näin: Kun yksi on kuollut kaikkien puolesta, niin kaikki ovat kuolleet. 15. Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä.
16.Niinpä emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta. Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne. 17. Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! 18. Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran. 19. Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. 20. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. 21. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.