Lisääntyvä valoisuus ja aurinko saa monet myös voimaan pahoin. Syksyllä ja pimeällä uni tulee helposti ja nukkuu pitkään (jos voi) työhön tietenkin pitää mennä.
Jos on masentunut ajoittain(kuten minä) niin syksyllä ihanaan väriloistoon on ihana syventyä, lukea, poltella kynttilää ja käydä viikonloppuisin sienessä ja marjastamassa.
Maaliskuu on aina paha. Aamut vain valaistuvat ja yöuni katkeaa. Ja lähestyvä kesä tuo stressin: pitäisi olla langanlaiha, edustava, tehokas, ehtiä kaikkialle. Ja pitäisi olla seurallinen ja jos jotakin harrastaa.
Aurinko on valoisa, entäpä mieli? Työni 7h/päivässä sujuu kyllä hyvin, olen markkinointi-alalla. Mutta... muuten masentaa.
Onko kellään vastaavia kokemuksia? Ainahan sanotaan että valoisuus on hyväksi ja näin ei kuitenkaan aina ole
Maria
Jos on masentunut ajoittain(kuten minä) niin syksyllä ihanaan väriloistoon on ihana syventyä, lukea, poltella kynttilää ja käydä viikonloppuisin sienessä ja marjastamassa.
Maaliskuu on aina paha. Aamut vain valaistuvat ja yöuni katkeaa. Ja lähestyvä kesä tuo stressin: pitäisi olla langanlaiha, edustava, tehokas, ehtiä kaikkialle. Ja pitäisi olla seurallinen ja jos jotakin harrastaa.
Aurinko on valoisa, entäpä mieli? Työni 7h/päivässä sujuu kyllä hyvin, olen markkinointi-alalla. Mutta... muuten masentaa.
Onko kellään vastaavia kokemuksia? Ainahan sanotaan että valoisuus on hyväksi ja näin ei kuitenkaan aina ole
Maria
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tilastollisesti eniten itsareita tehdään tammikuussa. Keväimellä puolestaan perinteisesti sekoavat mielisairaat, vaikka olisivat talven ajan pysyneet kuosissa.
Semmoiset joilla vintti vipajaa vähästäkin.
Ihan luonnollinen mekanismi joka ylläpitää edes jonkinasteista tervettä konsensusta lajin keskuudessa.
Ennen yhteiskunnasta karsiutuivat heikot jo nuorena. Heikoimmat heti synnytyksen jälkeen. Tämän jälkeen on rakennettu jos minkälaista yhteiskunnallista tukirakennetta joka paitsi lisää yleistä elintasoa, myös lisää heikkojen yksilöiden elinikää.
Aikoinaan ihmiset kuolivat jo niin nuorina, etteivät juuri ehtineet sairastella syöpiä tms. Silloin vanhuuteen ehtineet olivat olleet poikkeuksellisen terveitä eläessään.
Nykyisin jokainen kansalainen pidetään väkisin elossa mahdollisimman pitkään. Jos koiria jalostettaisiin samoin periaattein, niin olisi selvää että rotu menisi pahoin pilalle ja vuosikymmenet jalostustyötä heitettäisiin menemään.
Mutta itsemurhan tekevä heikko yksilö osoittaa sentään kykenevänsä tekemään edes sen kunnioitettavan ratkaisun että poistuu tästä maailmasta ja tekee tilaa vahvemmilleen. Sille on nostettava hattua.
kun kevät tosiaan niin monille ja itsellekin saattaa olla joskus rasittavaa aikaa.... niin miten jotkin ihmiset päätyvät itsemurhaan?
Pystyvät niin päättämään ja tekemään itsemurhan?
Itsemurhahan on peruttamaton ja silloin kaikki elämä loppuu..... Ihmisen täytyy jossain mielessä olla silloin aika ahtaalla.
Mutta minä kyllä pystyn kaikista huolimatta nauttimaan myös kevään kukkasista, työtovereista, eläimistä ja monesta muusta. Vaikka ... ajoittain tuntuukin tosi pahalta.
Maria
Olisiko mun kohdallani tässä mukana jotain kolmenkympin kriisiäkin näin keväällä ainakin....
Mutta kestäkää ja nauttikaa ihmiset ja yrittäkää iloita vuodenaikojen vaihtelusta.
Eri ihmiset löytävät ne erilaisista asioista.
Jotkut vain tuntuvat päätyvän umpikujaan eivätkä löydä mitään sellaista minkä vuoksi kannattaisi elää. Jonkinlaista henkistä sokeutumista, luulisin.
On niitä jotka ymmärrettävästi päätyvät niin ahtaalle, mutta on niitäkin jotka vain eivät tunnu löytävän parempaakaan tekemistä.
olen kyllä huomannut niiden pahimpien masennusjaksojen osuvan suuri tähän lopputalven ja kevään alun taitteeseen.
Kesä ja syksy on hyvää aikaa. Pitää varmaan muuttaa jatkossa lokakuun lopussa Argentiinan tai Uuteen-seelaantiin ja palata vappuna takaisin Suomeen
No kannattaisi koittaa jättää stressi pois ja levätä tarpeeksi. Ei vaatia liikaa itseltään. Lisäksi voi käyttää parempia verhoja ikkunoissa jos se on mahdollista (tai pimennys verhokin varalla jos valoisaa aikaisin) tai tummempia aurinkolaseja kun jossain liikkuu...
Kaikille ei liika kirkkaus/valo sovi, ja se on ihan ymmärrettävää. Ihmiset ovat erilaisia ja hyvä niin. Eikä ihminen ole kone, kyllä pitää levätä sopivasti. Ympäristö ja arvot elämässä vaikuttavat myös, kokemuskin.
Kannattaa miettiä myös mikä masentaa, sekä viihtyykö ympäristössään, työssään ja harrastuksissaan ja voiko jotain vielä fiksata että on tyytyväisempi. Haluaako itsenäisemmän työn vai olla toisen palveluksessa. Positiivinen energia/ajattelu ja huumori ovat tärkeitä. Ei saa ottaa kaikkea liian vakavasti elämässä..
Mutta valohan tässä oli se aihe. Jos työpaikalla, kaupassa ja ulkona ovat kirkkaat valot niin joillekin se voi olla liikaa. Mutta sitten on ne aurinkolasit joita on eri vaahvuuksia, voi tarvittaessa käyttää ja kertoa ettei silmille sovi liika valo jos joku kysyy. :) Jep jep
Voi olla joku positiivinen kannustaja elämässä jos ensin tuntuu ettei itse usko tarpeeksi hyviin asioihin. Voi itsekin uskoa. Jokainen on ansainnut hyvää, parasta, sen saa ottaa vastaan tai löytää. Onnellisena saa elää. Haaveita voi olla, ilman että elää kuplassa. =)
Ja ainakin on paljon pieniä asioita joista voi olla iloinen, pieniä ja suuria asioita. Kärisvällisyyttä, kaikkea ei voi heti sekunnisssa saada -voi vaan tavoitella ja katsoa. Mutta joskus matkan teko voi olla tärkeämpää kuin päämäärä ;)
sanoista ja ajatuksista. Kiitos itseni ja kaikkien muidenkin lukijoiden puolesta,
Maria
Piti sanoa vielä että... Illallakin voi olla kaunis valo tai hämärä jos tai kun ei kirkkaassa viihdy. Kalaöljykapseli ja d vitamiini kannattaa muistaa jos ei aurinkoa ole tapana ottaa.
Jossain vaiheessa taas ehkä voi pitää kirkkaasta sopivasti. Tuntuman mukaan.