Ponnistelkaa tarmokkaasti päästäksenne sisään ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon teille, yrittävät myöhemmin päästä sisään, mutta eivät voi, 25 kun kerran talonisäntä on noussut ja lukinnut oven ja te rupeatte seisomaan ulkopuolella ja kolkuttamaan oveen ja sanotte: 'Herra, avaa meille.' Mutta hän sanoo teille vastaukseksi: 'En tiedä, mistä te olette. Menkää pois luotani, kaikki te epävanhurskauden tekijät!' (Luukas 13. luvusta)
Oven ulkopuolelle jäävät tulevat nähtävästi vain heille itselleen sopivana ajankohtana. Mutta siihen mennessä tilaisuuden ovi on teljetty kiinni. Päästäkseen sisään heidän olisi pitänyt tulla aikaisemmin, vaikka tuleminen silloin olisi ehkä ollut epämukavaa. Todella surulliset seuraukset odottavat niitä, jotka lykkäävät Jehovan palvonnan asettamista elämänsä päätarkoitukseksi.
Niiden joukossa, joilta evätään pääsy ikuiseen elämään, saattaisi olla sellaisiakin, jotka ovat veltostuneet Jehovalle suorittamassaan pyhässä palveluksessa ja suhtautuvat nyt kevyesti tosi palvontaan. Heidän intonsa työskennellä Valtakunnan etujen puolesta on haalentunut. (Ilmestys 3:15, 16) Heillä saattaa tosin vielä olla "jumalisen antaumuksen muoto" – he saattavat käydä nimellisesti kenttäpalveluksessa ja kokouksissa – mutta heillä ei ole näyttöä sellaisesta uskosta, josta puhdas palvonta saa todellisen käyttövoimansa. (Vrt. 2. Timoteukselle 3:5.) He eivät tajua, että pelkkä yritys päästä sisään "kapeasta ovesta" ei riitä. Sisään pääsemiseksi täytyy ponnistella.
Pelastukseen johtava kapea ovi on avoinna kaikille. Mutta "monet" eivät halua ponnistella päästäkseen siitä sisään. Mitä sellaisia seikkoja kapeasta ovesta sisään menemiseen liittyy, jotka vaativat tarmokasta ponnistelua? Ihmisen täytyy ensin hankkia täsmällistä tietoa Raamatun totuudesta ja oppia tuntemaan Jehova Jumala ja Kristus Jeesus. (Johannes 17:3) Tämä merkitsee sitä, että hän hylkää maailmallisten uskontojen, myös kristikunnan uskontojen, perinteet ja tavat. Se vaatii Jumalan tahdon tekemistä, niin kuin Jeesus teki ollessaan maan päällä. (1. Pietari 2:21) Vihkiytyneen ja kastetun kristityn täytyy myös karttaa materialismia ja maailman moraalittomuutta ja epäpuhtautta. (1. Johannes 2:15–17; Efesolaisille 5:3–5) Ne täytyy riisua pois ja tilalle täytyy pukea samanlaisia ominaisuuksia kuin Kristus ilmensi. – Kolossalaisille 3:9, 10, 12.
Oven ulkopuolelle jäävät tulevat nähtävästi vain heille itselleen sopivana ajankohtana. Mutta siihen mennessä tilaisuuden ovi on teljetty kiinni. Päästäkseen sisään heidän olisi pitänyt tulla aikaisemmin, vaikka tuleminen silloin olisi ehkä ollut epämukavaa. Todella surulliset seuraukset odottavat niitä, jotka lykkäävät Jehovan palvonnan asettamista elämänsä päätarkoitukseksi.
Niiden joukossa, joilta evätään pääsy ikuiseen elämään, saattaisi olla sellaisiakin, jotka ovat veltostuneet Jehovalle suorittamassaan pyhässä palveluksessa ja suhtautuvat nyt kevyesti tosi palvontaan. Heidän intonsa työskennellä Valtakunnan etujen puolesta on haalentunut. (Ilmestys 3:15, 16) Heillä saattaa tosin vielä olla "jumalisen antaumuksen muoto" – he saattavat käydä nimellisesti kenttäpalveluksessa ja kokouksissa – mutta heillä ei ole näyttöä sellaisesta uskosta, josta puhdas palvonta saa todellisen käyttövoimansa. (Vrt. 2. Timoteukselle 3:5.) He eivät tajua, että pelkkä yritys päästä sisään "kapeasta ovesta" ei riitä. Sisään pääsemiseksi täytyy ponnistella.
Pelastukseen johtava kapea ovi on avoinna kaikille. Mutta "monet" eivät halua ponnistella päästäkseen siitä sisään. Mitä sellaisia seikkoja kapeasta ovesta sisään menemiseen liittyy, jotka vaativat tarmokasta ponnistelua? Ihmisen täytyy ensin hankkia täsmällistä tietoa Raamatun totuudesta ja oppia tuntemaan Jehova Jumala ja Kristus Jeesus. (Johannes 17:3) Tämä merkitsee sitä, että hän hylkää maailmallisten uskontojen, myös kristikunnan uskontojen, perinteet ja tavat. Se vaatii Jumalan tahdon tekemistä, niin kuin Jeesus teki ollessaan maan päällä. (1. Pietari 2:21) Vihkiytyneen ja kastetun kristityn täytyy myös karttaa materialismia ja maailman moraalittomuutta ja epäpuhtautta. (1. Johannes 2:15–17; Efesolaisille 5:3–5) Ne täytyy riisua pois ja tilalle täytyy pukea samanlaisia ominaisuuksia kuin Kristus ilmensi. – Kolossalaisille 3:9, 10, 12.
Vastaukset 6
Vanhimmat
>>Oven ulkopuolelle jäävät tulevat nähtävästi vain heille itselleen sopivana ajankohtana.
Ehkä ei ole kovin suurta syytä ajatella noin suuria Vartiotorniseurasta.
>>Mutta siihen mennessä tilaisuuden ovi on teljetty kiinni.
Niille, jotka kaipaavat ovesta sisään voi kertoa, että ovi on suljettu kahdesti ja molemmilla kerroilla avattu raolleen, kun huomattiin, että odotukset eivät täyttyneet.
Russell kirjoitti Vt-lehdessä lokakuussa 1881, että ovi on suljettu, artikkelin nimi oli "And The Door Was Shut":
"The seven years which ended October 3rd, 1881, were years of favor during the presence, that of the living generation all of readiness of heart might become members of the little flock and enter into the joys of our Lord's presence. If our application of Scripture be correct, the favor has now ended, and in the language of the parable, "the door was shut"; and to those who have never fully consecrated and sacrificed self to God, we cannot any longer hold out the great prize of our high calling, viz.: to be members of the Bride of Christ, joint heirs of Glory, Honor and Immortality.”
Oven sulkeminen viittasi senaikaiseen olettamukseen, että josko vuonna 1881 tapahtuisi ylöstempaaminen, koska se ei vuonna 1878 tapahtunut. No ei temmattu 1881 ja 1916 ovi oli raollaan:
“And, while the door stands open, it indicates that any believer who is anxious to enter and ready to comply with the conditions may yet do so, even though the general ‘call’ or invitation to enter is no longer sent out. As a matter of fact, the door or opportunity to labour and sacrifice has not yet closed, though the general call ceased in 1881.” (Thy Kingdom Come 1916 p. 213)
Ennen vuotta 1975 esitettiin puheissa, että ovi tullaan sulkemaan ennen vuotta 1975. No kuinkas kävi? Haarakonttorin kirje (km-FI 10/1976) kertoo asiasta russelilaisella sävyllä:
"Monet ovat havainneet mahdolliseksi kohdallaan laajentaa pyhää palvelustaan Jumalalle, ja jotkut ovat jo tehneet järjestelyjä voidakseen palvella osa-ajan tienraivaajina säännöllisesti. Kuten Jeesus sanoi, elonkorjuuseen tarvitaan enemmän työntekijöitä. (Matt. 9:37, 38) Olemme nyt lähempänä loppua kuin 54 vuotta sitten, jolloin Cedar Pointin konventissa esitettiin kehotus: ”Julistakaa Kuningasta ja Valtakuntaa!” Monien elämä on vaakalaudalla. Arkin ovi on yhä avoinna, mutta kuka tietää kuinka kauan? Missä määrin voit auttaa toisia sisään turvaan?"
Eräs toinen irvokas asia tuossa lainauksessa Cedar Pointin konventin esiin tempominen, jolla tyynnytetään 1975-fiaskon jälkeisiä mielialoja. Syy irvokkuuteen on, että ko. matinea oli loppuhehkutusta vuoden 1925 maailmanlopulle, mutta valtaosa tuolloisista tai nykyisistäkään todistajista ei tuota asiaa tiedä. Johan haarakonttori muutamaa vuotta aiemmin valehteli, etti vuodesta 1925 ole puhuttu sen kummemmin, vaikka 4/5 raamatuntutkijoita lähti lätkimään vuoteen 1927 mennessä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000099&posting=22000000033789283
Tuosta aloituksesta tulee mieleen, että jos ryhtyy Jehovan todistajaksi, niin joutuu elämään jokapäiväisessä pelossa ja epävarmuudessa, että "Mahdankohan nyt uskoa ja toimia oikealla tavalla, vai tuomitaanko minut kuitenkin ikuisen elämän ulkopuolelle?"
Herää kysymys, että miten ihmisen psyyke kestää sellaista pidemmänpäälle? Meillä helluntailaisilla oli sentään vakaa ja kirkas armo, mutta siitä huolimatta meinasin joutua hoitolaitokseen, kun pelkäsin pedonmerkkiä yms lopunaikojen tapahtumia tuossa vuosituhannen vaihteessa niin paljon.
meinasin joutua hoitolaitokseen
Tieto poistaa tuskaa. Kun tutustut tosiasioihin ja tutkittuun tietoon raamatun luotettavuudesta, niin taikauskoon perustuvat pelot poistuvat.
Itse olen karistanut kaikki uskonnolliset pelot (ja melkein uskonkin)pois tällätavoin.
>>Meillä helluntailaisilla oli sentään vakaa ja kirkas armo, mutta siitä huolimatta meinasin joutua hoitolaitokseen, kun pelkäsin pedonmerkkiä yms lopunaikojen tapahtumia tuossa vuosituhannen vaihteessa niin paljon.
Jehovantodistajissa on paljon sellaisia, jotka näkevät maailmanlopun merkkejä missä tahansa suuressa katastrofissa tai vaihtoehtoisesti rauhanhankkeessa, samalla laskeskellaan vuosia vuodesta 1914 eteenpäin. Vuosituhannen vaihdekin valjastettiin Vt-seurassa ennustuskäyttöön.
Ei ihme, että tutkimuksissa on tultu siihen tulokseen, että jehovantodistajissa on muuta väestöä enemmän mielenterveysongelmia. Sama alttius lienee kaikilla maailmanloppua innokkaasti odottavilla. Jehovantodistajuudessa on taakkana jatkuva riittämättömyyden tunne ja Vt-seuran yksityiskohtaisten elämänohjeiden muisteleminen.
lisää tuskaa kuin poistaa sitä.
>>Tuosta aloituksesta tulee mieleen, että jos ryhtyy Jehovan todistajaksi, niin joutuu elämään jokapäiväisessä pelossa ja epävarmuudessa, että "Mahdankohan nyt uskoa ja toimia oikealla tavalla, vai tuomitaanko minut kuitenkin ikuisen elämän ulkopuolelle?"
kannattaa harkita ettei mene ojasta allikkoon.
>>Herää kysymys, että miten ihmisen psyyke kestää sellaista pidemmänpäälle? Meillä helluntailaisilla oli sentään vakaa ja kirkas armo, mutta siitä huolimatta meinasin joutua hoitolaitokseen, kun pelkäsin pedonmerkkiä yms lopunaikojen tapahtumia tuossa vuosituhannen vaihteessa niin paljon.
Eikö olisi paras jättää kaikki mikä on nimeltään "uskonto"ja neutralisoida tilanne pitkäksi aikaa. Ei ihmisen psyyke kestä, kaikkea pelottelua ja riittämättömyyttä kuinka pitkään tahansa.
Ihmisten hallintaa ovat uskonnot, ja juuri pelottelu, ( helvetti, harmagedon, kaiken maailman kiellot) ensi sijaisena että pysytään ruodissa.
"pedonmerkki" ihmiseenkö liimataan?, kaikkea sitä saa nähdä ja kuulla. Meillä ihmisillä pitäisi punainen lamppu syttyä heti kun jostain mm tämän tapaisesta pelottelusta aletaan puhumaan,ja vielä jonkun jumalan nimissä.
Yritähän tsempata, neutraali omalla tavalla, terveesti, itsenäisesti johonkin uskominen (jos haluaa uskoa) saatta olla kaikkein terveellisin, tapa.