AKTIVOINTIVIRASTO

Kansanedustajille ropsahtaa jälleen palkankorotus kuin Manulle illallinen. Korotuksen sanotaan heijastelevan yleistä palkkakehitystä viimevuosilta. Joku ulkopuolinen, oudolta näyttävä, porukka on tehnyt asiasta päätöksen.

Toki edustajallekin jotakin täytyy maksaa eihän kutsumuksen teeskentely pitemmän päälle varmaan onnistu, mutta palkan korottaminen ilman vastaavia tuloksia on väärin. Johan kapitalismin alkeissäännötkin sanovat, että palkka on korvaus tehdystä työstä. Jotkut sanovat, että palkkaa voidaan korottaa tuottavuuden nousun sallimissa rajoissa.

Yleisen palkkatason kohoaminen ei johdu edustajasta, vaan pikemminkin ammattiyhdistysliikkeen toiminnasta ja talouden omista lainalaisuuksista. Edustajan tehtävä on korjata markkinamekanismin toimimattomuuksia eikä kahmia kuormasta, vaikka joku bulvaani välissä pelleileekin antamassa sen vaikutelman, että palkankorotus tulee väkisin.

Kun palkka sidotaan hyvin toimeentulevien ihmisten palkkoihin, niin sehän kannustaa entisestäänkin ajamaan vain ökyrikkaiden asiaa eli rehellisesti sanoen omaa asiaa, sillä ökyhän se edusmieskin on.

Siksi ehdotankin, että edusmiehen palkkaus sidotaan työttömän ansiokehitykseen. Muutoinkin samat aktivointikeinot pitää ottaa käyttöön kuin työttömänkin patistelussa. Samoin vahtimis- ja ilmoittautumismenettely myös kansanedustajille. Karenssikin olisi omiaan lisäämään edusmiehen työhaluja. Tätä byrokratiaa hoitamaan voitaisiin perustaa kansanedustajan aktivointivirasto. Sen tehtäväksi voisi lisäksi laittaa kurssitustoiminnan. Kurssien tehtävänä olisi kertoa edustajalle säännöllisin väliajoin, miten edustajan tehtävää hoidetaan ja mitä tehtäviä edustajalle ylipäätään kuuluu.