Tätä on käsitelty palstalla useinkin: minulla on haluton mies.
Mies on aina ollut seksuaalisesti minua vähemmän aktiivinen ja ero on vain syventynyt vuosien myötä - olemme seurustelleet kohta kymmenen vuotta, hän on minua viisi vuotta vanhempi.
Aluksi tietysti vonkasin ja viettelin ja tein kaikkeni, että mies innostuisi. Mutta hänpä vain ahdistui enemmän ja alkoi vältellä tilanteita, joissa joutuu torjumaan minut ja selittelemään.
Päätin olla reipas tyttö ja olla aiheuttamatta hänelle paineita, että jos kerran stressaa työ ja muu, niin ei aiheuteta stressiä vielä seksielämässäkin. Eli olen vain ihana ja vastaanottavaisen oloinen, kyllä hän sieltä joskus sitten aloitteen tekee.
Mutta kuinkas kävi - olen nyt saanut sitä aloitetta odotella kohta kaksi vuotta! Läheisyyttä ja hellyyttä on paljon - huomattavasti enemmän kuin silloin, kun hän joutui välttelemään seksuaalisia aloitteitani. Mutta seksiä ei tapahdu...
Aihe on selvästi hänelle kipeä ja koetan sitä lähestyä silkkihansikkain, syyttelemättä. En kuitenkaan oikein tiedä, miten pirussa asiasta voisi puhua puhumatta siitä?
Mielestäni monikin seikka viittaisi testosteronin puutokseen - lisääntynyt keskivartalolihavuus, lihasheikkous, jatkuva väsymys, epämääräiset kivut ja tosiaan tuo haluttomuus. Sain myös kalasteltua häneltä sivulauseessa kiertäen kaartaen tiedon, että aamuerektioita ei ole. Mutta pääosin sulkeutuu kuin simpukka, tästä asiasta ei puhuta....
Kertokaa hyvät miehet, kun paremmin varmasti miestäni ymmärrätte, että millä sanoin voisin hänet saada lääkärille asian tiimoilta? Miten haluttomuutta voi lähestyä kolhimatta samalla miehistä egoa?
Vai jatkanko odottelua?
Ehkä ilman seksiäkin voisi elää, mutta toiveissani olisi ehkä joskus saada lapsia. Alkaa huolettaa, että pitääkö minun vaihtaa miestä, jotta niitä saan? En mitenkään voi tällaista ultimaattumia miehelle eteen läiskäistä: "Anna seksiä tai etsin uuden!". Se on epäreilua. Mutta toisaalta totta - koska jos seksitilanne ei korjaudu, minun täytyy oikeasti harkita parisuhteen lopettamista ja uuden etsimistä.
Voiko tällaista esittää kauniisti? Olenko itsekäs?
Mies on aina ollut seksuaalisesti minua vähemmän aktiivinen ja ero on vain syventynyt vuosien myötä - olemme seurustelleet kohta kymmenen vuotta, hän on minua viisi vuotta vanhempi.
Aluksi tietysti vonkasin ja viettelin ja tein kaikkeni, että mies innostuisi. Mutta hänpä vain ahdistui enemmän ja alkoi vältellä tilanteita, joissa joutuu torjumaan minut ja selittelemään.
Päätin olla reipas tyttö ja olla aiheuttamatta hänelle paineita, että jos kerran stressaa työ ja muu, niin ei aiheuteta stressiä vielä seksielämässäkin. Eli olen vain ihana ja vastaanottavaisen oloinen, kyllä hän sieltä joskus sitten aloitteen tekee.
Mutta kuinkas kävi - olen nyt saanut sitä aloitetta odotella kohta kaksi vuotta! Läheisyyttä ja hellyyttä on paljon - huomattavasti enemmän kuin silloin, kun hän joutui välttelemään seksuaalisia aloitteitani. Mutta seksiä ei tapahdu...
Aihe on selvästi hänelle kipeä ja koetan sitä lähestyä silkkihansikkain, syyttelemättä. En kuitenkaan oikein tiedä, miten pirussa asiasta voisi puhua puhumatta siitä?
Mielestäni monikin seikka viittaisi testosteronin puutokseen - lisääntynyt keskivartalolihavuus, lihasheikkous, jatkuva väsymys, epämääräiset kivut ja tosiaan tuo haluttomuus. Sain myös kalasteltua häneltä sivulauseessa kiertäen kaartaen tiedon, että aamuerektioita ei ole. Mutta pääosin sulkeutuu kuin simpukka, tästä asiasta ei puhuta....
Kertokaa hyvät miehet, kun paremmin varmasti miestäni ymmärrätte, että millä sanoin voisin hänet saada lääkärille asian tiimoilta? Miten haluttomuutta voi lähestyä kolhimatta samalla miehistä egoa?
Vai jatkanko odottelua?
Ehkä ilman seksiäkin voisi elää, mutta toiveissani olisi ehkä joskus saada lapsia. Alkaa huolettaa, että pitääkö minun vaihtaa miestä, jotta niitä saan? En mitenkään voi tällaista ultimaattumia miehelle eteen läiskäistä: "Anna seksiä tai etsin uuden!". Se on epäreilua. Mutta toisaalta totta - koska jos seksitilanne ei korjaudu, minun täytyy oikeasti harkita parisuhteen lopettamista ja uuden etsimistä.
Voiko tällaista esittää kauniisti? Olenko itsekäs?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei sille mitään voi, että mies ei edes voi hämätä naista että tykkää seksistä, kun "seisokki" puuttuu.
On tietysti yksilöllistä minkälaiset viettipaineet ihmisillä on, mutta pitkän suhteen aikana voi joutua toteamaan, että kumppani haluaa vain kerran kuukaudessa ja itse haluaa kahdesti viikossa.
Ei tätä voi muuten ratkaista kuin käymällä vieraissa tai vaihtamalla kumppania.
Ehdotuksesi on täysin moraaliton! Kukaan ei kehtaisi ehdottaa miehelle vaimon hylkäämistä tuollaisesat syystä!
...olis kääntyä lääkärin puoleen. jospa onkin kyseessä jokin muu ongelma tai sairaus ja siitä johtuva tuo haluttomuus. Koitappa puhua niin asia miehesi kanssa...
Lisääntynyt keskivartalolihavuus ja väsymys sopivat oireiksi aikuistyypin diabetekseen. Tämä syntyy vähitellen ja salakavalasti. Vie halutkin hoitamattomana. Myöhemmin voi mennä kyvytkin. Kannattaisi tutkituttaa asia.
Tuotapa minäkin olen miettinyt, että miten mies saadaan lääkäriin tai psykologille loukkaamatta miestä! Meillä seksi ei kiinnosta miestä ja minulla hyrräis vaikka joka päivä ja seksi hallitsee joskus ajatuksiani. Pitsit, sametit, kynttilänvalot yms. konstit on jo kokeiltu samoin hotellit ja muut viettelykeinot. Ei vaan innostu! Olen ottanut asian puheeksi hänen kanssaan eikä hänessä itsensä mukaan ole mitään vikaa, seisokki pelaa, muita naisia ei ole, ei työkiireitä.. ei vakavaa sairautta. Mikä siinä on että minun aloitteni saa hänet säpsähtämään, poistumaan.. olemaan hiljaa.. Onko rakkaus loppunut? Vai mikä on loppunut.. ainakin seksi.
Hän kertoo minulle runkkaavansa ja ajattelee runkatessaan minua. Näkee kuulemma seksiunia minusta ja kuitenkin ei seksiä meidän välillä.
Miellä on pitkä suhde eikä uuden suhteen etsiminen tunnu reilulta ja oikealta.
Mies täytyy nyt saada lääkäriin,ehdottomasti jokin "mieskunnossa"mättää ja se tuskin olet sinä.
Mitäkö minä tekisin?Niin kauan asiasta puhuin viimeksi jotta oli valmis menemään lääkäriin...se riitti meillä,eikä ongelmia ole ollut.Mutta jos kyse on hormoonitason laskusta vain lääkäri voi auttaa.
Eikö häntä yhtään kiinnosta sinun tarpeesi?prkele,naisetkin voi olla puutteessa.Älä kuitenkaan odottele,tee asia ja mielipiteesi selviksi,muutoin saatat hukata elämäsi =(
Jotenkin vaan aina myö naiset ollaan niin helposti miehille tuputtamassa sinne lääkäriin menoa, jos miestä ei haluta. Kuinkahan moni nainen itse menee helposti lääkäriin, jos ei haluta? Ja etenkin, jos mies tuputtaa sitä lääkäriin menoa. Hitsi vieköön nää on aika arkoja asioita, mutta kyllä naiset puhuu näistä asioista herkemmin. Itse ainakin pelkään enää yhtään kertaa tuputtaa lääkäriä miehelleni. Koska pelkään, että hänellä lopettaa seisomisen ihan kokonaan.
aloin kärsiä kuivuudesta(aivan uutta minulle)ja siihen ei vaikuttanut mikään "kotikonsti",ei mikään kiihottuminen eikä muu...joten marssin toki lääkäriin =))
Nykyään on sitten sekä lääketieteellisesti että huvin puolesta hoidettua liukumista petissä mukana =))
Ikinä en ongelmieni vuoksi olisi "hylännyt"ihanaa seksielämääni mieheni kanssa.
kyllä kannataisi saada mies lääkärille, koska heikko erektio on hoidettavissa, ainakin itse olen tyytyväinen kun kehtasin mennä puhelemaan erektio vaikeuksista. Kalun pitää seistä aivan kivi kovana että seksi hommista tulee kivaa jos puoli kovalla touhuaa niin se on väkinäistä eikä siitä nauti kumpikaan ja mies pelkää kokoajan että kalu lakkaa seisomasta eikä välttämättä uskalla yrittää. Mun kalu tuli ainakin 25v nuoremmaksi.Rohkesti vaan lääkäriin.
nuoreksi tuli, jos vastaat, niin lähetän otavan alimmaisen tähen taivaan tuuliin. terv. matts
Moi. Kirjoitit tärkeästä asiasta, joka koskettaa juuri minua miehenä ja suuresti. Olen kaiketi ollut kohtalaisen halukas seksiin aina ja vielä enemmän aiheesta kiinnostunut. Kuitenkin jokaisella ihmisellä on aika monta kerrosta tuossa seksiualisuuden kamarissaan, ja kaikki nämä kerrokset vaikuttavat omalla tavallaan sekä haluun että intoon. Joskus ne voiovat olla lukkoja, joita täytyy avata. Itse olen esimerkiksi kumifetisisti. Tykkään siis katsella ja kosketella (ja rakstella) naisia jotka käyttävät kumisaappaita ja kiiltäviä vaatteita. Myös musta nahka on (nyttemmin) tullut mukaan kuviohin. Nuo ovat materiaaleja jotka sytyttävät intohimoni ja haluni. Lisäksi mainitut kiihokkeet toimivat lähes aina. Siitä tiedän myös ,että seksualisuuteni (himoni, haluni) ei suinkaan ole saamunut vaan elää varsin voimakkaasti - himo on jollakin tavalla joka päivä mielessäni.
No eikö asia sitten ole sillä selvä, tokaisee joku? Ei välttämättä kuitenkaan. Olin naimissa ensimmäisen kerran naisen kanssa, joka aika myöhään sai tietää, että olin heikkonakumiin ja kumppareihin. Pienen ryhdistäytymisharjoituksen jälkeen hän kyllä sanoi hyväksyvänsä aisan, mutta ei koskaan oaoittanut sen enempää halua perehtyä maailmaani. Ellei sitä tee, ei myöskään edes halua ymmärtää. Suhde kaatui - pitkälle minun haluttomuuden (siihenhän se sitten johti) takia. No yritimme kovasti myös saada lapsia mutta emme niitä saaneet.
Sittemmin menin toistamiseen naimisiin ja minulla on tänä päivänä kaksi suloista lasta. Uudelle vaimolle päätin heti suhteen alussa avautua ja kertoa asiat niin kuin ne todella ovat. Hän suhtautui asiaan ensimmäsitä huomattavasti leppoisammin.
Lasten tulo ja ikääntyminen (45) ei tietenkään seksihommia ainakaan edistä. Tunnen myös (kohta 8 v jälkeen) että fetisimini kaiketi luo tiettyjä mustasukkaisuuden tunteita, vaikka totuus on että haluan juuri vaimoni olevan mukana tässä jutussa. Kun seksiä on yleisesti liian vähän, yleistä tyytymättömyttä alkaa juurtua suhteseen. Minun on silloin vaikea koskettaa koko tätä teemaa ja maailmaa. Pelkään ilmeisesti saada kuulla asioita kuten "no sultahan ei suju mikään ellei ole saappaat jalassa"... Sen kaltaiset töksähdykset on syvästi loukkaavia asioita jotka katkaisee puulta oksa oksalta. Silloin mies pakenee luolaansa.
Joten kierre on aika syvä, toinen vaatii (!) seksiä. Toinen haluaisi sitä ehdottomasti myös mutta kuitenkin hieman toisenlaisena kuin ihan tavallisena rutiiniseksinä. Olen tietenkin harrastanut sellaistakin, mutta se vain ei anna miunulle paljon mitään. Tämä johtaa siihen että sukeltaa omaan fantasiamaailmaansa ja nettiin, jossa kaikkea löytyy mielin määrin.
No, onko siiten lääkäristä apua /en puhu nyt perhepsykologista)? Tässä tapauksessa ilmeisesti ei, sillä halun puuttesta ei ainakaan minun tapauksessani ole kysymys. Jonkun muun tapauksessa saattaa olla kyse hormonipuutteesta joka voidaan ihan hyvin korjata. Meillä on enemmänkin kysymys klassisesta vallihauta-astelmasta, jossa osapuolet alkavat välttää sellaisa asioita joista ei pysty puhumaan. Nyt on vain kyse aika tärkeästä asiasta. Itse koen (kerrankin miehenä!) pystyneeni kommunikoimaan niistä asioista jotka ovat minun syvissä seksualisuuden syövereissäni. Mutta en koe että vastapuoli kykenee siihen. Näennäisen hyväksymisen asemesta, loukkaantuneisuus, ylpeys ja ties mitkä tekijät estävät aidon kommunikoinnin ja jakamisen ilon. Ei se miehenkään näkökulmasta ole aina niin helppoa - kommunikoit tai et.
Senpä takia: ellei miehelläsi ole halut kohdallaan, se voi johtua hyvin monesta asiasta, paitsi horomoniepätasapainosta. Se voi olla niinkin, että hän ei ole ikinä uskaltanut kertoa sulle, mikä saa hänet oikeasti kiihottumaan koska saattaa pelkää hylkäämistä. Ehkä et ole myöskään itse ikinä arvannut kysyä aidosti avoimella mielellä.
Raitista ilmaa, pitkiä kävelylenkkejä (1-2h),
riittävästi unta. Jos ylipainoa niin kuuri käyntiin.
Nosta kissa pöydälle... käsittele rehellisesti oikeilla nimillä. Kerro, että et etsi syyllisiä vaan ratkaisuja. Mene tarvittaessa lekurille mukaan.
Muista...elämä on elämistä varten