etninen puhdistus karjalassa

punikit vetäytyivät itse karjalan puolelle tai menivät sosialismia rakentamaan emä-venäjälle...hyökkäilivät karjalasta suomeen...hyvä että se porukka lahdattiin...

Sirtten pyytävät, kyn TE punikkien jälkeläsiet pyydätte anteeksi sodam sytyttämisestä 1918 ja laillista hallitusta avstaan hyäkkäämistä ja sitä että venäläsiten avustuskella yritettiin tehdä maasta punasita.

punaisten punaiset synnit elävät vielä...lapsenmurhaajien muisto säilyy punaisena viivana...ja luoja ei unohda niitä.punaterrori vallitsi karjalassa 20 ja 30 luvulla...sitä jatkoi sitten virallistettu neuvostoterrori 90 luvulle...

lisää tilastoja:

http://yle.fi/d-projekti/arkisto/paasarja/97suursuomi.html

Ja tässä lisää kirjoitti:

lisää tilastoja:

http://yle.fi/d-projekti/arkisto/paasarja/97suursuomi.html

olet? Kuva on väärennetty propakanda tarkoituksessa levittämällä sitä muihin valtioihin jotta saisi suomalaiset syyllistettyä. Kuuluu samaan sarjaan, kuin Stalinin lavastamat näytösoikeudenkäynnit.

Ja tässä lisää kirjoitti:

lisää tilastoja:

http://yle.fi/d-projekti/arkisto/paasarja/97suursuomi.html

Poliittisena kysymyksenä Suur-Suomi –aatteen l. Itä-Karjalan liittämisen Suomeen otti Suomen itsenäisyyden aikana ensimmäisen kerran esille 29.1.1918 vallankumousta l. kapinaa johtanut Suomen kansanvaltuuskunta, joka teki helmikuussa 1918 neuvottelutarjouksen valtiosopimuksen solmimisesta Venäjän vallankumoushallitukselle Venäjän ja Suomen suhteiden ja taloudellisten kysymysten järjestämistä varten.

Suomalaisina neuvottelijoina toimivat Edvard Gylling, Oskari Tokoi, Juho Kirves, J.O. Arjanne ja Edvard Valpas-Hänninen. Neuvottelijat saivat helmikuun puolivälin jälkeen valmiiksi sopimusluonnoksen, jonka Kansanvaltuuskunta hyväksyi 23. helmikuuta.

Aluejärjestelyt olivat yksi valtiosopimusehdotuksen keskeisistä kysymyksistä. Suomalaiset ehdottivat sopimusluonnoksessa Petsamon ja Itä-Karjalan liittämistä Suomen valtioon, koska tsaarinaikaisten rajajärjestelyjen katsottiin pirstovan ”yhden ja saman kansan asuma-alueen”. Venäläiset ajoivat neuvotteluissa liittovaltio-ohjelmaa, ja vaativat Leninin johdolla, että venäläisille oli myönnettävä Suomessa samat kansalaisoikeudet kuin suomalaisille. Suomalaiset eivät tähän suostuneet ja aluejärjestelyt päätettiin siirtää ratkaistaviksi myöhemmissä neuvotteluissa. Neuvottelujen lopputuloksena syntyi 1.3.1918 allekirjoitettu ”maailman ensimmäinen sosialististen valtioiden välinen valtiosopimus”.

Kun suuri joukko valkoisten kostotoimia pelänneitä punaisia pakeni vuoden 1918 sodan jälkeen Venäjälle, Itä-Karjalan otti seuraavaksi esille mm. Tannerin avustamana Ruotsiin paennut Gylling, joka laati syksyllä 1919 Tukholmassa Leninille ”Ehdotuksen karjalaiseksi kommuuniksi”. Tämän ehdotuksen Lenin hyväksyi ja neuvostohallitus julisti ehdotuksen mukaisesti 7.6.1920 Itä-Karjalan itsenäiseksi työkommuuniksi, ja sen kansankomissaarien neuvoston puheenjohtajaksi l. pääministeriksi nimitettiin Edvard Gylling.

Perusteluina ehdotukselleen työkommuunin perustamisesta Gylling mainitsi mm. sen, että tämä Äänisjärveen, Vienanmereen ja Suomen vastaiseen rajaan rajoittuva alue ”muodostaa yhtenäisen talousalueen, mikä vaatii yhteistä hallintoa. Alueen pirstominen tappaisi sen tulevaisuuden” ja ”Karjala on maantieteellisesti osa Skandinaviaa. Pohjoisosiltaan sen rajat ovat hyvin lähellä Ruotsia, Norjaa ja Suomea. Se on strateginen lähtökohta Skandinavian vallankumoukselliseksi tekemiselle. Sieltä käsin voidaan suorittaa vallankumouksellista toimintaa kaikissa näissä valtioissa. Sinne voitaisiin kerätä tovereita näistä maista taloudelliseen työhön tai suoraan sotilaalliseen koulutukseen. Siellä voitaisiin muodostaa samalla lailla suomalaisia, ruotsalaisia ja norjalaisia rykmenttejä. Sekä Pohjois-Norjassa ja Pohjois-Ruotsissa olisi löydettävissä hyvä pohja tälle toiminnalle. Tuleva vallankumous Skandinaviassa saisi sekä materiaalisen että moraalisen tuen Karjalaisesta kommuunista.”

Itä-Karjala –kysymys otettiin esille myös Tarton rauhanneuvotteluissa, jolloin venäläiset torjuivat alueen liittämisen Suomen valtioon. Seuraavaksi Suomen pääministeri Vennola ehdotti maaliskuussa 1922 Neuvosto-Venäjän edustuston päällikkö Tšernyhille kysymyksen alistamista puolueettoman kansainvälisen komission tutkittavaksi ja ratkaistavaksi. Tšernyh kieltäytyi ehdotuksesta, koska ”neuvostohallitus ei tulisi hyväksymään mitään puolueetonta komissiota, koska Neuvosto-Venäjään nähden ei ole olemassa mitään puolueetonta kansainvälistä orgaania, sellainen ei ole edes Haagin tuomioistuin”. (ref/Arvo Ylärakkola: Edvard Gylling – Itä-Karjalan suomalainen rakentaja)

Kun Neuvostoliitto aloitti 30.11.39 hyökkäyssodan Suomea vastaan sotaa julistamatta, Neuvostoliiton radiossa ”Koko Suomen kansalle luvattiin 200-vuotisen unelman toteutus, Suomen ja Karjalan kansojen yhdistäminen. Julistus päättyi huudahduksiin: ”Nyt on hetki lyönyt nousta kukistamaan lahtarihallitus! Nyt on käsillä kansamme vapautuksen päivät! Eläköön Suomen työväen, talonpoikain ja työtätekevän sivistyneistön voitto! Eläköön riippumaton Suomen kansanvaltainen tasavalta.” (Osmo Jussila: Terijoen hallitus 1939-40)

Sopimuksen Itä-Karjalan liittämisestä Suomeen teki 2.12.1939 uutta Terijoen vallankumoushallitusta johtanut ja vuoden 1918 revanssia Moskovasta tavoitellut Otto Ville Kuusinen, joka samassa sopimuksessa luovutti Neuvostoliitolle 3 970 neliökilometrin suuruisen alueen Karjalan kannakselta Leningradin pohjoispuolelta.

Itä-Karjalan kysymys ei itsenäistyneessä Suomessa ollut todellakaan ainoastaan ”sinivalkoinen”, vaan sillä oli myös oma hyvinkin punainen puolensa.

Tuula Hölttä kirjoitti:

Poliittisena kysymyksenä Suur-Suomi –aatteen l. Itä-Karjalan liittämisen Suomeen otti Suomen itsenäisyyden aikana ensimmäisen kerran esille 29.1.1918 vallankumousta l. kapinaa johtanut Suomen kansanvaltuuskunta, joka teki helmikuussa 1918 neuvottelutarjouksen valtiosopimuksen solmimisesta Venäjän vallankumoushallitukselle Venäjän ja Suomen suhteiden ja taloudellisten kysymysten järjestämistä varten.

Suomalaisina neuvottelijoina toimivat Edvard Gylling, Oskari Tokoi, Juho Kirves, J.O. Arjanne ja Edvard Valpas-Hänninen. Neuvottelijat saivat helmikuun puolivälin jälkeen valmiiksi sopimusluonnoksen, jonka Kansanvaltuuskunta hyväksyi 23. helmikuuta.

Aluejärjestelyt olivat yksi valtiosopimusehdotuksen keskeisistä kysymyksistä. Suomalaiset ehdottivat sopimusluonnoksessa Petsamon ja Itä-Karjalan liittämistä Suomen valtioon, koska tsaarinaikaisten rajajärjestelyjen katsottiin pirstovan ”yhden ja saman kansan asuma-alueen”. Venäläiset ajoivat neuvotteluissa liittovaltio-ohjelmaa, ja vaativat Leninin johdolla, että venäläisille oli myönnettävä Suomessa samat kansalaisoikeudet kuin suomalaisille. Suomalaiset eivät tähän suostuneet ja aluejärjestelyt päätettiin siirtää ratkaistaviksi myöhemmissä neuvotteluissa. Neuvottelujen lopputuloksena syntyi 1.3.1918 allekirjoitettu ”maailman ensimmäinen sosialististen valtioiden välinen valtiosopimus”.

Kun suuri joukko valkoisten kostotoimia pelänneitä punaisia pakeni vuoden 1918 sodan jälkeen Venäjälle, Itä-Karjalan otti seuraavaksi esille mm. Tannerin avustamana Ruotsiin paennut Gylling, joka laati syksyllä 1919 Tukholmassa Leninille ”Ehdotuksen karjalaiseksi kommuuniksi”. Tämän ehdotuksen Lenin hyväksyi ja neuvostohallitus julisti ehdotuksen mukaisesti 7.6.1920 Itä-Karjalan itsenäiseksi työkommuuniksi, ja sen kansankomissaarien neuvoston puheenjohtajaksi l. pääministeriksi nimitettiin Edvard Gylling.

Perusteluina ehdotukselleen työkommuunin perustamisesta Gylling mainitsi mm. sen, että tämä Äänisjärveen, Vienanmereen ja Suomen vastaiseen rajaan rajoittuva alue ”muodostaa yhtenäisen talousalueen, mikä vaatii yhteistä hallintoa. Alueen pirstominen tappaisi sen tulevaisuuden” ja ”Karjala on maantieteellisesti osa Skandinaviaa. Pohjoisosiltaan sen rajat ovat hyvin lähellä Ruotsia, Norjaa ja Suomea. Se on strateginen lähtökohta Skandinavian vallankumoukselliseksi tekemiselle. Sieltä käsin voidaan suorittaa vallankumouksellista toimintaa kaikissa näissä valtioissa. Sinne voitaisiin kerätä tovereita näistä maista taloudelliseen työhön tai suoraan sotilaalliseen koulutukseen. Siellä voitaisiin muodostaa samalla lailla suomalaisia, ruotsalaisia ja norjalaisia rykmenttejä. Sekä Pohjois-Norjassa ja Pohjois-Ruotsissa olisi löydettävissä hyvä pohja tälle toiminnalle. Tuleva vallankumous Skandinaviassa saisi sekä materiaalisen että moraalisen tuen Karjalaisesta kommuunista.”

Itä-Karjala –kysymys otettiin esille myös Tarton rauhanneuvotteluissa, jolloin venäläiset torjuivat alueen liittämisen Suomen valtioon. Seuraavaksi Suomen pääministeri Vennola ehdotti maaliskuussa 1922 Neuvosto-Venäjän edustuston päällikkö Tšernyhille kysymyksen alistamista puolueettoman kansainvälisen komission tutkittavaksi ja ratkaistavaksi. Tšernyh kieltäytyi ehdotuksesta, koska ”neuvostohallitus ei tulisi hyväksymään mitään puolueetonta komissiota, koska Neuvosto-Venäjään nähden ei ole olemassa mitään puolueetonta kansainvälistä orgaania, sellainen ei ole edes Haagin tuomioistuin”. (ref/Arvo Ylärakkola: Edvard Gylling – Itä-Karjalan suomalainen rakentaja)

Kun Neuvostoliitto aloitti 30.11.39 hyökkäyssodan Suomea vastaan sotaa julistamatta, Neuvostoliiton radiossa ”Koko Suomen kansalle luvattiin 200-vuotisen unelman toteutus, Suomen ja Karjalan kansojen yhdistäminen. Julistus päättyi huudahduksiin: ”Nyt on hetki lyönyt nousta kukistamaan lahtarihallitus! Nyt on käsillä kansamme vapautuksen päivät! Eläköön Suomen työväen, talonpoikain ja työtätekevän sivistyneistön voitto! Eläköön riippumaton Suomen kansanvaltainen tasavalta.” (Osmo Jussila: Terijoen hallitus 1939-40)

Sopimuksen Itä-Karjalan liittämisestä Suomeen teki 2.12.1939 uutta Terijoen vallankumoushallitusta johtanut ja vuoden 1918 revanssia Moskovasta tavoitellut Otto Ville Kuusinen, joka samassa sopimuksessa luovutti Neuvostoliitolle 3 970 neliökilometrin suuruisen alueen Karjalan kannakselta Leningradin pohjoispuolelta.

Itä-Karjalan kysymys ei itsenäistyneessä Suomessa ollut todellakaan ainoastaan ”sinivalkoinen”, vaan sillä oli myös oma hyvinkin punainen puolensa.

vienan-eli uhtuan väliaikainen hallitus...

tolloko kirjoitti:

olet? Kuva on väärennetty propakanda tarkoituksessa levittämällä sitä muihin valtioihin jotta saisi suomalaiset syyllistettyä. Kuuluu samaan sarjaan, kuin Stalinin lavastamat näytösoikeudenkäynnit.

tuntevan Suomen historiaa.

http://www.basso.fi/keskustelu_aihe.php?v=1286157

tunnu -tolloko- kirjoitti:

tuntevan Suomen historiaa.

http://www.basso.fi/keskustelu_aihe.php?v=1286157

niin opit lisää historiaa. Kaverini vaimo joutui lapsena Neuvostoliiton vankileirille syyttömästi. Saa nyt eläkettä hieman yli 5000 kruunua kuukaudessa, senkin maksaa Viron valtio

Monikulttuurista, -kielistä ja -etnistä yhteiskuntaa pitää pystyssä vain kauhun tasapaino. Jos yksikin ryhmä pääsee selvästi niskan päälle se kyllä nitistää muut, mikä on Karjalassa nähty ja koettu.