Kaikella on hintansa - Toisessa valossa
Helsingin Sanomat raportoi viime viikolla tutkimusta, jossa joku oli vihdoin huomannut, että pitkään eläminen se vasta tuleekin kansantaloudelle kalliiksi. Ylipainoiset, tupakoitsijat ja muut nautiskelijat ovat jo pitkään saaneet kuulla olevansa taakka terveydenhuoltojärjestelmälle, mutta kun asiaa tarkastelee hieman pidemmällä tähtäimellä, terveet elämäntavat ne se varsinainen rasite ovatkin.
Lääketieteen edistysaskeleet yhdistettynä monipuoliseen ruokavalioon, riittävään liikuntaan ja uneen, sekä nautintoaineiden maltilliseen käyttöön tekevät meistä entistä pitkäikäisempia. Mutta mitä vanhemmaksi tulemme, sitä enemmän pienempää ja suurempaakin kremppaa ilmenee, ja vaikka kehoa voidaankin hämmästyttävästi paikkailla vielä vartuneemmallakin iällä, viimeistään muistin ja muiden aivotoimintojen heikkeneminen saattaa meidät tilaan, jossa tarvitsemme jatkuvaa hoitoa ja huolenpitoa. Eikä korjaileminen matkan varrellakaan ole ilmaista. Vaikka moni varmaankin ajattelee, että tärkeämpää on kuitenkin elää pidempään, tilanne saattaa näyttää toisenlaiselta kun omille isovanhemmille, vanhemmille tai itselle ei järjestykkään hoitopaikkaa elämän viimeisiksi vuosikymmeniksi. Ja tietenkin julkisen terveydenhuollon riittämättömiä resursseja voidaan päätyä jakamaan toisinkin, joilloin ilman tarvitsemaansa hoitoa jää jokin muu ryhmä. Kaikki näyttävät elävän hieman pidempään, mutta systeemi alkaa rakoilla eikä apua aina olekaan tarjolla. Osaltaan terveydenhuollon resurssien kasvava vähyys johtuu terveydenhuollon merkittävistä edistyaskeleista.
Moottoripyöräkypärien tuleminen pakolliseksi vähensi merkittävästi kuolemia moottoripyöräonnettomuuksissa, mutta samaan aika elinsiirtoja tarvitsevien potilaiden jonot alkoivat kasvaa eikä kaikille odottajille yksinkertaisesti löydy siirrettävää elintä ajoissa. Yhtäällä kuolemantapaukset saatiin vähenemään, mutta toisaalla ne lisääntyivät. Miten täsmälleen ottaen numerot vertautuvat on empiirinen kysymys, mutta jonkinlainen yhteys näillä kahdella kiistatta on. Lisäksi jos ajatellaan, että kypärättömyys on oma valinta, mutta useimmat luovutuselinten odottajat ovat ’syyttömiä’ tilaansa, voisi ajatella että mikäli ihmishenkiä päätöksenteossa lasketaan (kuten tehdään), vertailua eikä ehkä tulisi tehdä yksi yhteen.
Täsmäkampanjoilla päästään täsmätuloksiiin, mutta tekojemme pitkäaikaisseuraukset kohdistuvat aina laajemmalle. Ihmishenkien tai elinvuosien laskeminen tuntuu aina julmalta, mutta siitä monissa kansanterveydellis-poliittisissa päätöksissä on kysymys, eikä kapeakatseisuus ainakaan paranna tilannetta. Se, että saadaan tilastot yhden etukäteen määrätyn muuttujan suhteen näyttämään paremmilta, ei kerro koko kuvaa tilanteesta.
Helsingin Sanomat raportoi viime viikolla tutkimusta, jossa joku oli vihdoin huomannut, että pitkään eläminen se vasta tuleekin kansantaloudelle kalliiksi. Ylipainoiset, tupakoitsijat ja muut nautiskelijat ovat jo pitkään saaneet kuulla olevansa taakka terveydenhuoltojärjestelmälle, mutta kun asiaa tarkastelee hieman pidemmällä tähtäimellä, terveet elämäntavat ne se varsinainen rasite ovatkin.
Lääketieteen edistysaskeleet yhdistettynä monipuoliseen ruokavalioon, riittävään liikuntaan ja uneen, sekä nautintoaineiden maltilliseen käyttöön tekevät meistä entistä pitkäikäisempia. Mutta mitä vanhemmaksi tulemme, sitä enemmän pienempää ja suurempaakin kremppaa ilmenee, ja vaikka kehoa voidaankin hämmästyttävästi paikkailla vielä vartuneemmallakin iällä, viimeistään muistin ja muiden aivotoimintojen heikkeneminen saattaa meidät tilaan, jossa tarvitsemme jatkuvaa hoitoa ja huolenpitoa. Eikä korjaileminen matkan varrellakaan ole ilmaista. Vaikka moni varmaankin ajattelee, että tärkeämpää on kuitenkin elää pidempään, tilanne saattaa näyttää toisenlaiselta kun omille isovanhemmille, vanhemmille tai itselle ei järjestykkään hoitopaikkaa elämän viimeisiksi vuosikymmeniksi. Ja tietenkin julkisen terveydenhuollon riittämättömiä resursseja voidaan päätyä jakamaan toisinkin, joilloin ilman tarvitsemaansa hoitoa jää jokin muu ryhmä. Kaikki näyttävät elävän hieman pidempään, mutta systeemi alkaa rakoilla eikä apua aina olekaan tarjolla. Osaltaan terveydenhuollon resurssien kasvava vähyys johtuu terveydenhuollon merkittävistä edistyaskeleista.
Moottoripyöräkypärien tuleminen pakolliseksi vähensi merkittävästi kuolemia moottoripyöräonnettomuuksissa, mutta samaan aika elinsiirtoja tarvitsevien potilaiden jonot alkoivat kasvaa eikä kaikille odottajille yksinkertaisesti löydy siirrettävää elintä ajoissa. Yhtäällä kuolemantapaukset saatiin vähenemään, mutta toisaalla ne lisääntyivät. Miten täsmälleen ottaen numerot vertautuvat on empiirinen kysymys, mutta jonkinlainen yhteys näillä kahdella kiistatta on. Lisäksi jos ajatellaan, että kypärättömyys on oma valinta, mutta useimmat luovutuselinten odottajat ovat ’syyttömiä’ tilaansa, voisi ajatella että mikäli ihmishenkiä päätöksenteossa lasketaan (kuten tehdään), vertailua eikä ehkä tulisi tehdä yksi yhteen.
Täsmäkampanjoilla päästään täsmätuloksiiin, mutta tekojemme pitkäaikaisseuraukset kohdistuvat aina laajemmalle. Ihmishenkien tai elinvuosien laskeminen tuntuu aina julmalta, mutta siitä monissa kansanterveydellis-poliittisissa päätöksissä on kysymys, eikä kapeakatseisuus ainakaan paranna tilannetta. Se, että saadaan tilastot yhden etukäteen määrätyn muuttujan suhteen näyttämään paremmilta, ei kerro koko kuvaa tilanteesta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kannalta olla joka työpäivä töissä, pitää lyhyet lomat ja kuolla kuukahtaa ensimmäisenä eläkepäivänä 67-vuotiaana!
Yhteiskunnalle on edullisinta päästä olemaan maksamatta eläkkeitä, oikeassas olet.
Siksi valitaan, ketä julkinen terveydenhoitokin hoitaa.
tulee yhteiskunnalle kaikkein edullisimmiksi!
Lumelääkäreitähän jo onkin olemassa...:DDDD
-ovat lähinnä arvauskeskuksia nykyään. 3 minuuttia tohtorin puheilla,, ei todellakaan riitä diagnoosin tekemiseen. Mielestäni ei kannata maksaa pesoakaan tuollaiselle tohtorille... Enkä kerran muuten suostunut maksamaankaan, kun oli niin ylimalkaista liukuhihna meininkiä. No, ei lumelääkäri kirjoittanut minkäänlaista todistustakaan ja häivyin lafkasta taka vasempaan.. kele... Näin mansessa päin.. Tosin on niitä kunnon lääkäreitäkin, mutta ei kuntasektorilla, vaan on mentävä saman lääkärin yksityisvastaanotolle, niin silloin taas homma toimii.. pah,, raha rulettaa tässäkin..