Kauanko itkit exän perään?

Jampu

Montako vuotta olette itkeneet teidän jättäneen exän perään? Olen itkenyt jo yli kaksi vuotta ja pilaan nykyisen suhteeni, kun haikailen mennyttä, mukamas parempaa aikaa.
Lähinnä itken ehkä exän kanssa toimineen intohimoisen seksin takia. Nykyisessä suhteessani ei ole samanlaista mieletöntä intohimoa ollut.
Miten pääsen eroon exän varjosta ja kuinka alkaisin elää nykyisyyttä, enkä menneisyyttä? Auttakaa hyvät ihmiset..

359

100237

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kauan ehdit

      olla exäsi kanssa ja miten suhde oikein päättyi? Itsekin olen vuosia kaipaillut exääni ja välissä oli kaikenlaisia suhteita. Itse kaipasin myös intohimoa elämääni, koska olen intohimoinen ihminen ja elän aika täysillä ihmissuhteissa eikä sellainen pelkkä toveruus seksillä maustettina oikein riitä.

      Mitä itse haluat suhteelta?

      • alkup.

        Ehdin olla exäni kanssa vajaan vuoden. Suhde loppui, kun hän halusi jotain vieläkin enemmän ja tutustui uuteen mieheen.
        Olen todella intohimoinen ihminen ja myös elän täysillä ihmissuhteissa ja nyt on tilanne sama kuin sinulla.
        Tuntuu, ettei mikään muu kuin se exä voi tyydyttää tarpeeksi.


      • nainen 35v

        jo 8.vuotta...hän jätti toisen naisen takia.

        Ehkä hän oli minulle se oikea koska näin kovasti sattuu yhä.

        Minulla on nyt toinen mies, ollut jo vuodesta 2002, mutta tuntuu, että tämä vaan ei toimi.


      • minä vaan
        nainen 35v kirjoitti:

        jo 8.vuotta...hän jätti toisen naisen takia.

        Ehkä hän oli minulle se oikea koska näin kovasti sattuu yhä.

        Minulla on nyt toinen mies, ollut jo vuodesta 2002, mutta tuntuu, että tämä vaan ei toimi.

        Ihmettelenpä miksi olet suhteessa, jos exäs perään itket. Pakko myöntää, et aikani minäkin itkin ja en pystyny suhteeseen kenenkään kanssa. Ottajia olisi ollut. Sitten tuli mies, jonka olen tuntenut yli 20v ja vei jalat alta. Nyt ollaan oltu yhdessä toista vuotta ja ollaan tosi tyytyväisiä molemmat. Rakastetaan toisiamme ja kunnioitetaan. Älä pilaa elämääsi seurustelemalla, jos haikailet exääsi. Tuskinpa exäsi palaa luoksesi, jos kerran menny jo 8v. Ei se elämä loppupelissä hassumpaa ole vaikka olisit sinkku. Mielummin sinkku kuin suhteessa jossa ei rakkautta molemmin puolin. Kiusaat itseäsi ja puolisoasi, jos haikailet exääsi. No tämä vaan minun mielipide. Pärjäile.


      • Voi voi

        Noin 3 vuotta itkin X sitten oon itkenyt ruotsalaista Å


      • septemberstorm
        nainen 35v kirjoitti:

        jo 8.vuotta...hän jätti toisen naisen takia.

        Ehkä hän oli minulle se oikea koska näin kovasti sattuu yhä.

        Minulla on nyt toinen mies, ollut jo vuodesta 2002, mutta tuntuu, että tämä vaan ei toimi.

        mulla oli vähän samankaltainen tilanne, olen nytten 24 vuotias, mutta ehdin seurustella lapseni isän kanssa 7 vuotta. siitä erosta on vähän päälle vuosi, en enää itke häntä. kesti kyllä jonkin aikaa ennenkuin tottu yksinolemiseen. no mutta sitten löysin uuden miehen aivan liian aikaisin, erosin siitä miehestä n 4vkoa sitte, suhde kesti hiukan päälle vuoden. sitä miestä en sure en mitenkään, sinä iltana ko lähin omasta kodista itkin ja vollotin, koska teki pahaa lähteä lapsen kanssa ilman tavaroita. mutta nyt olen tyytyväinen omaan elämääni, elämäni sinkkuna! alan oleen onnellinen, ja tyytyväinen että lähdin suhteesta mikä ei toiminut. tsemppia sinulle!!


      • sama tilanne
        nainen 35v kirjoitti:

        jo 8.vuotta...hän jätti toisen naisen takia.

        Ehkä hän oli minulle se oikea koska näin kovasti sattuu yhä.

        Minulla on nyt toinen mies, ollut jo vuodesta 2002, mutta tuntuu, että tämä vaan ei toimi.

        kuin sulla. Mutta ihmisen on mentävä eteenpäin ja elettävä. Voi olla että itkemme exiemme perään loppu ikämme, mutta sen takia ei yksin tarvitse kuitenkaan olla. Pidetään siitä huolimatta lippu korkealla :=)


      • Nimetön
        septemberstorm kirjoitti:

        mulla oli vähän samankaltainen tilanne, olen nytten 24 vuotias, mutta ehdin seurustella lapseni isän kanssa 7 vuotta. siitä erosta on vähän päälle vuosi, en enää itke häntä. kesti kyllä jonkin aikaa ennenkuin tottu yksinolemiseen. no mutta sitten löysin uuden miehen aivan liian aikaisin, erosin siitä miehestä n 4vkoa sitte, suhde kesti hiukan päälle vuoden. sitä miestä en sure en mitenkään, sinä iltana ko lähin omasta kodista itkin ja vollotin, koska teki pahaa lähteä lapsen kanssa ilman tavaroita. mutta nyt olen tyytyväinen omaan elämääni, elämäni sinkkuna! alan oleen onnellinen, ja tyytyväinen että lähdin suhteesta mikä ei toiminut. tsemppia sinulle!!

        onhan se itkun paikka,mutta ei joka tapauksessa sen arvoista.Kaikilla on syynsä miksi suhde päättyy. Exääni en haukkuisi,se ei tee kuin pahan mielen.Monta kertaa oltiin lopettamassa ennen kuin lopulta onnistui.Yksin kun jää niin menee aikansa sopeutua.Suhde ei ollut hyvä,joten parempi kun loppui.


      • septemberstorm
        sama tilanne kirjoitti:

        kuin sulla. Mutta ihmisen on mentävä eteenpäin ja elettävä. Voi olla että itkemme exiemme perään loppu ikämme, mutta sen takia ei yksin tarvitse kuitenkaan olla. Pidetään siitä huolimatta lippu korkealla :=)

        todellakin lippu on korkealla ja tulee olemaan. sillä ei, ei todellakaan saa antaa muiden ihmisten (exien) kummitella saati siitte pilaavan loppu elämää. nyt täysillä eteenpäin, lapsen kanssa. toki lapsi on isälläkin viikon putkeen, eli exexällä. nii ja sekin oli helpompaa mulle että ero tuli edellisestä suhteesta, vaikka helppoa ei ollut sanoa että mä lähen nyt yksin omille teille, koska muutin takasin kotipaikkakunnalle, missä lapsen isä asuu, on kaikki paljon helpompaa. minulle ja lapselle.


      • itkuni itkenyt
        nainen 35v kirjoitti:

        jo 8.vuotta...hän jätti toisen naisen takia.

        Ehkä hän oli minulle se oikea koska näin kovasti sattuu yhä.

        Minulla on nyt toinen mies, ollut jo vuodesta 2002, mutta tuntuu, että tämä vaan ei toimi.

        Lakkasin itkemästä exääni kun tajusin että elämä on TÄYSIN omissa käsissäni - ja elämän laatu muuten parani kummasti kun tajusi mitä elämältään oikeasti haluaa. Tuota en saata ymmärtää että eletään suhteessa joka ei toimi - yksinäisyyden pelossako ??? Opetelkaa ymmärtämään myös yksinäisyyden ja yksin olon elo niin...
        Oma suhteeni exään kesti 18 vuotta ja meni kai sen asian käsittelyssä muutama kuukausi - nykyisin sieltä vain hyvät muistot mausteena uusissa ihmissuhteissa :)

        ps. hän ei ollut sinulle se oikea, koska jätti sinut toisen takia - yritä päästä eroon katkeruudestasi ja jatka elämääsi :)


      • mies 30 v
        sama tilanne kirjoitti:

        kuin sulla. Mutta ihmisen on mentävä eteenpäin ja elettävä. Voi olla että itkemme exiemme perään loppu ikämme, mutta sen takia ei yksin tarvitse kuitenkaan olla. Pidetään siitä huolimatta lippu korkealla :=)

        n. 20 minuuttia.


      • Elä elämääsi
        nainen 35v kirjoitti:

        jo 8.vuotta...hän jätti toisen naisen takia.

        Ehkä hän oli minulle se oikea koska näin kovasti sattuu yhä.

        Minulla on nyt toinen mies, ollut jo vuodesta 2002, mutta tuntuu, että tämä vaan ei toimi.

        Ei hän ollut sinulle se oikea, koska hän jätti sinut. Se oikea ei olisi sinua jättänyt. Hyvin yksinkertaista.

        Vaikka elämä ei olisi täydellistä nyt, niin se ei tarkoita sitä, että se olisi ollut täydellistä sen exän kanssa. Nauti ihanista asioista ja unohda menneet. Kun mies kerran lähti, niin sen kuuluikin lähteä.

        Se miksi yhä sattuu niin paljon, on kiinni sinun omasta korvien välistä. Jos väärin uskottelet itsellesi, että exä oli se oikea, niin ei ihme jos sattuu. Katso totuutta silmiin ja huomaat että kipu loppuu.


      • tyttölapsi84
        alkup. kirjoitti:

        Ehdin olla exäni kanssa vajaan vuoden. Suhde loppui, kun hän halusi jotain vieläkin enemmän ja tutustui uuteen mieheen.
        Olen todella intohimoinen ihminen ja myös elän täysillä ihmissuhteissa ja nyt on tilanne sama kuin sinulla.
        Tuntuu, ettei mikään muu kuin se exä voi tyydyttää tarpeeksi.

        oma exäni itkee edellisen exänsä perään jonka kanssa hässi että pystyisi jättämään mut.. Hän ainakin itkee sen takia että se alkuhuuma lopahti, vaikkei varmaan sitä itse myönnäkkään, mutta sitä kai se on kun vasta kaksi kuukautta olivat tutustuneet.
        Itse itken tämän exäni perään koska meillä oli kehittynyt jo pysyvä suhde jossa on myös sitä toveruutta eikä sitä mitä nyt joudun kokemaan seikkailuja ja jatkuvaa epävarmuutta..
        Intohimoisen miehen kanssa voi yrittää mutta omalla kohdallani en usko saavani sellaisesta suhteesta mitään pysyvyyttä.


      • Juupa
        alkup. kirjoitti:

        Ehdin olla exäni kanssa vajaan vuoden. Suhde loppui, kun hän halusi jotain vieläkin enemmän ja tutustui uuteen mieheen.
        Olen todella intohimoinen ihminen ja myös elän täysillä ihmissuhteissa ja nyt on tilanne sama kuin sinulla.
        Tuntuu, ettei mikään muu kuin se exä voi tyydyttää tarpeeksi.

        Siis vajaa vuosi. Eihän siinä kerkee ees oikein tutustuu toiseen kunnolla. Tuntuu, että itsekin oppii vielä uusia asioita puolisosta, vaikka yhteistä taivalta takana 14 vuotta. Kyllähän se varmaan vähä kirpasee, mutta aattelepa niitä jotka on olleet yhdessä parikymmentä vuotta. On opeteltava aivan uusi elämä. Jos liitto ei kestä huonoja aikoja, ei se silloin ole rakkauttakaan.


      • Itkunsa itkenyt

        Olen aika hyvin onnistunut jatkamaan elämää eteenpäin aina eron jälkeen. Edellisestä suhteesta en kyllä jäänyt kaipaamaan yhtään mitään! Kun ero tuli, niin olin uhrannut jo liikaakin suhteen eteen, senkin lähinnä lasten vuoksi. Nykyinen liitto toimii ja otamme välillä tarkoituksella kahden keskistä aikaa.


      • Tyttö vain
        Juupa kirjoitti:

        Siis vajaa vuosi. Eihän siinä kerkee ees oikein tutustuu toiseen kunnolla. Tuntuu, että itsekin oppii vielä uusia asioita puolisosta, vaikka yhteistä taivalta takana 14 vuotta. Kyllähän se varmaan vähä kirpasee, mutta aattelepa niitä jotka on olleet yhdessä parikymmentä vuotta. On opeteltava aivan uusi elämä. Jos liitto ei kestä huonoja aikoja, ei se silloin ole rakkauttakaan.

        Eli sinun mielestäsi, jos hän on tuntenut ihmisen vasta vajaa vuoden pitäisi tukahduttaa omaa pahaa oloa, ajatellen että "kylläpäs jollain menee huonommin, kun on tuntenut kauemmi" Vaikka ihmisen on tuntenut vuoden tai 14 tuntuu se silti pahalta, eikä toisen tunteita voi vähätellä. Se on hieno asia että opit puolisostasi joka päivä jotain uutta, mutta älä vähättelu niitä joilla vuosia on vähän vähemmän.


      • jonne

        vaimo haluaa muuttaa ,,,toiseen asuntoon ,,,kahden lapsen kanssa ,,pahalta tuntuu n.20-vuoden jälkeen ,,parisuhteemme on jäänyt sivuun vaarallisella tavalla ,,,viime hetkillä olen /mme yrittäneet pelastaa ,, mutta lasten nimissä vaimo haluaa erilleen ,,, itse haluaisi vielä korjata tilannetta.. ollut todellisia piinaviikkoja kuukauden ajan ,,pelottaa muutos aika tavalla,,huh,huh..


      • septis
        mies 30 v kirjoitti:

        n. 20 minuuttia.

        kauanko pitäs mitä?


      • 1966

        vaimo haluaa muuttaa ,,,toiseen asuntoon ,,,kahden lapsen kanssa ,,pahalta tuntuu n.20-vuoden jälkeen ,,parisuhteemme on jäänyt sivuun vaarallisella tavalla ,,,viime hetkillä olen /mme yrittäneet pelastaa ,, mutta lasten nimissä vaimo haluaa erilleen ,,, itse haluaisi vielä korjata tilannetta.. ollut todellisia piinaviikkoja kuukauden ajan ,,pelottaa muutos aika tavalla,,huh,huh..


      • Laajempaa näkemystä kehiin!
        minä vaan kirjoitti:

        Ihmettelenpä miksi olet suhteessa, jos exäs perään itket. Pakko myöntää, et aikani minäkin itkin ja en pystyny suhteeseen kenenkään kanssa. Ottajia olisi ollut. Sitten tuli mies, jonka olen tuntenut yli 20v ja vei jalat alta. Nyt ollaan oltu yhdessä toista vuotta ja ollaan tosi tyytyväisiä molemmat. Rakastetaan toisiamme ja kunnioitetaan. Älä pilaa elämääsi seurustelemalla, jos haikailet exääsi. Tuskinpa exäsi palaa luoksesi, jos kerran menny jo 8v. Ei se elämä loppupelissä hassumpaa ole vaikka olisit sinkku. Mielummin sinkku kuin suhteessa jossa ei rakkautta molemmin puolin. Kiusaat itseäsi ja puolisoasi, jos haikailet exääsi. No tämä vaan minun mielipide. Pärjäile.

        Tuollainen "älä ole suhteessa, jos haikailet exäsi perään" -puhe on kyllä niin onnellisen ihmisen puhetta. Silloin, kun on itse onnellisessa suhteessa, on helppo laukoa toiselle, että jatka elämääsi eteenpäin, äläkä haikaile exäsi perään! On väärin olla suhteessa, jos haikailee! Et voi sanoa noin ihmiselle, joka on hajalla ja nykyisessä suhteessa osakseen siksi, että pääsisi eroon exästä. Hän yrittää jo selvitä erosta ja jatkaa elämäänsä eteenpäin. Eikä elämä sinkkuna ainakaan auta oloa, varsinkaan jos olet tullut jätetyksi. Silloin olet yksin, eikä sinulla ole "ketään".

        Uskon, että tällaisessa tapauksessa henkilö ei haikaile exänsän perään, koska ei pääse hänen erinomaisuudestaan eroon vaan siksi, että hänen on vaikea päästä sen asian yli, että hänet jätettiin toisen ihmisen takia. Olisi ihana kuulla, että exä sanoisi rakastavansa häntä edelleenkin, ja tehneensä loppujen loppuksi väärän valinnan. Sitä hän toivoo ja kaipaa ja haikailee. Siitä tunteesta eroon pääseminen ei onnistu olemalla yksin. Se onnistuu joko uudella paremmalla suhteella tai sitten käsittelemällä sen asian itsensä kanssa perusteellisesti.

        Toisen naisen/miehen takia jättäminen/pettäminen on pahinta mitä parisuhteessa voi tapahtua. Sellaisen riittämättömyyden tnteesta selvityminen vie aikaa, ja vaatii rankkaa työskentelyä itsensä ja itsetuntonsa kanssa. On epäreilua, että jättäjä-ex pääsee kaikesta niin helpolla. Hän vaan toteaa, että ei rakasta toista ja siirtyy seuraavaan suhteeseen ja uuteen rakkauden huumaan. Hän ei ymmärrä, minkälaista tuskaa päätöksellään aiheuttaa ja kuinka vaikeata siitä asiasta on päästä yli.

        Toivotan kaikille jätetyille ja exänsä perään haikaileville voimia ja uskoa parempaan huomiseen! On uskomattoman raskasta miettiä koko ajan mitä exä tekee uuden kumppaninsa kanssa ja kuinka onnellinen hän on, samaan aikaan kun itse on onneton. Keskittykää exän huonoihin puoliin ja uskokaa, että sellainen ihminen, joka rakastaa teitä juuri sellaisena kuin olette, löytyy vielä.


      • pettynyt..

        Itselläni on seuraavanlainen tilanne, olemme mieheni kanssa olleet naimisissa 14,5 vuotta ( hän on ulkomaalainen ) Tapasimme kun olimme molemmat todella nuoria vain 18-vuotiaita. Olemme kokeneet yhdessä paljon.Niin ilot kuin surut, sekä nähnyt yhdessä mailmaa. Edelleeenkin olen syvästi rakastunut häneen, enkä voisi kuvitella eläväni ilman häntä. Vuosi sitten,hän rikkoi sydämmeni todella pahasti.Hän kertoi tuskaillen, että hänen on erottava minusta, koska hänen perheensä järjestää hänelle avioliiton omanmaalaisen naisen kanssa.Kukaan ei todellakaan osaa kuvitella tuskaani jota siitä on seurannut.Miehelläni ole mahdollisuutta kieltäytyä järjestetystä avioliitosta,koska hänen perheensä painostaa häntä älyttömästi. Eromme tulee kohta voimaan ja minulla on oma asunto jo, mutten ole kyennyt muuttamaan sinne vielä. Mieheni rakastaa minua ja tilanne on meille molemmille todella vaikea....! Kesällä hän on jonkun toisen oma. En varmaan koskaan pääse tästä yli.


      • Voi itkut
        Voi voi kirjoitti:

        Noin 3 vuotta itkin X sitten oon itkenyt ruotsalaista Å

        Mää oon itkemässä vasta C kohdalla ennenkuin olen x :ssä on ihan kuiva.


      • Aikuinen nainen jo minäkin
        Laajempaa näkemystä kehiin! kirjoitti:

        Tuollainen "älä ole suhteessa, jos haikailet exäsi perään" -puhe on kyllä niin onnellisen ihmisen puhetta. Silloin, kun on itse onnellisessa suhteessa, on helppo laukoa toiselle, että jatka elämääsi eteenpäin, äläkä haikaile exäsi perään! On väärin olla suhteessa, jos haikailee! Et voi sanoa noin ihmiselle, joka on hajalla ja nykyisessä suhteessa osakseen siksi, että pääsisi eroon exästä. Hän yrittää jo selvitä erosta ja jatkaa elämäänsä eteenpäin. Eikä elämä sinkkuna ainakaan auta oloa, varsinkaan jos olet tullut jätetyksi. Silloin olet yksin, eikä sinulla ole "ketään".

        Uskon, että tällaisessa tapauksessa henkilö ei haikaile exänsän perään, koska ei pääse hänen erinomaisuudestaan eroon vaan siksi, että hänen on vaikea päästä sen asian yli, että hänet jätettiin toisen ihmisen takia. Olisi ihana kuulla, että exä sanoisi rakastavansa häntä edelleenkin, ja tehneensä loppujen loppuksi väärän valinnan. Sitä hän toivoo ja kaipaa ja haikailee. Siitä tunteesta eroon pääseminen ei onnistu olemalla yksin. Se onnistuu joko uudella paremmalla suhteella tai sitten käsittelemällä sen asian itsensä kanssa perusteellisesti.

        Toisen naisen/miehen takia jättäminen/pettäminen on pahinta mitä parisuhteessa voi tapahtua. Sellaisen riittämättömyyden tnteesta selvityminen vie aikaa, ja vaatii rankkaa työskentelyä itsensä ja itsetuntonsa kanssa. On epäreilua, että jättäjä-ex pääsee kaikesta niin helpolla. Hän vaan toteaa, että ei rakasta toista ja siirtyy seuraavaan suhteeseen ja uuteen rakkauden huumaan. Hän ei ymmärrä, minkälaista tuskaa päätöksellään aiheuttaa ja kuinka vaikeata siitä asiasta on päästä yli.

        Toivotan kaikille jätetyille ja exänsä perään haikaileville voimia ja uskoa parempaan huomiseen! On uskomattoman raskasta miettiä koko ajan mitä exä tekee uuden kumppaninsa kanssa ja kuinka onnellinen hän on, samaan aikaan kun itse on onneton. Keskittykää exän huonoihin puoliin ja uskokaa, että sellainen ihminen, joka rakastaa teitä juuri sellaisena kuin olette, löytyy vielä.

        Ihmettelen suuresti näitä ihmisten kommentteja, todella kummallinen ajatusmaailma. Miten jonkun mielestä voi olla oikeutettua käyttää toista ihmistä hyväkseen, että itse pääsisi exästänsä yli? Kyllä omat ongelmat pitää selviä aivan itseksensä eikä olla niin itsekäs, että käyttää siinä muita ihmisiä hyväksi. Uskotellaan sitten sille nykyiselle kumppanille jotakin ihan muuta, vaikka omat ajatukset on jossain vuosia vanhassa parisuhteessa?

        Näin ajattelen minä, itsekin kipeän eron läpikäynyt ja nykyään onnellisessa parisuhteessa elävä.


      • Nasulito
        Tyttö vain kirjoitti:

        Eli sinun mielestäsi, jos hän on tuntenut ihmisen vasta vajaa vuoden pitäisi tukahduttaa omaa pahaa oloa, ajatellen että "kylläpäs jollain menee huonommin, kun on tuntenut kauemmi" Vaikka ihmisen on tuntenut vuoden tai 14 tuntuu se silti pahalta, eikä toisen tunteita voi vähätellä. Se on hieno asia että opit puolisostasi joka päivä jotain uutta, mutta älä vähättelu niitä joilla vuosia on vähän vähemmän.

        Ja edelliseen lisätäkseni jostainhan se seurustelu on aloitettava. 14v. on jo kunnioitettava aika mutta loppujen lopuksi sitä on vieläkin aika lapsen kengissä kun vertaa näihin ketkä on ollu yli kolmekymmentä vuotta avioliitossa.

        Itsekin itkin suht pitkään exän perään mutta nytten olen onnellisessa liitossa nykyisen kanssa. Ja voin sanoa että exän sureminen koettelee molempia osa puolia uudessa suhteessa. Itselleen pitää vaan antaa aikaa surra ero loppuun vaikka se kestäisi kuinka pitkään.

        Niinhän sitä sanotaan että niin pitkään menee ero surun suremiseen minkä ajan on kerennyt seurustella.


      • lottat

        ..tärkeimmän ja pisimmän suhteeni exää minä surin aika mielenkiintoisella tavalla. En olisi uskonut näin mutta itkin ensin yhden vuorokauden putkeen saaden silmäni näyttämään aivan paisuneelta pullataikinalta. Sen jälkeen lopetin enkä ole sen koommin itkenyt. Nyt on aikaa noin nelisen kuukautta. Olen nähnyt häntä muutamia kertoja ja ikävä kyllä iskee mutta kyyneleet on minun mielestä tilanteessa turhia. Tilanne pitää hyväksyä, mennä siitä yli, ikävöiden mutta ei jumittuen siihen ikävään. Itse varmaan tulen ikävöimään vielä kuukausia, ehkä vuosia mutta asioilla on tapana järjestyä ja laakereilla makaamisesta ei ole minkäänlaista hyötyä, polttaa vain nahkansa. Tällaisella suomalaisen naisen asenteella mennään! Joku voi ajatella että olen kylmä ihminen mutta päin vastoin: elämän elämäni lähestulkoon täysin tunteella ja en todella olisi uskonut itsestäni tällaista, en ikinä. Mutta todella jos jostain haluaa yli, eikä jää haikailemaan niin kait tällanen tunnehölmökin asioista pääsee:) Voimia kaikille vaikeisiin tilanteisiin, ei ne ikinä ole helppoja tai helpotu elämän varrella, luulisin.


      • jane62
        nainen 35v kirjoitti:

        jo 8.vuotta...hän jätti toisen naisen takia.

        Ehkä hän oli minulle se oikea koska näin kovasti sattuu yhä.

        Minulla on nyt toinen mies, ollut jo vuodesta 2002, mutta tuntuu, että tämä vaan ei toimi.

        jo kymmenes vuosi menossa hän lähti toisen kanssa.olen varma että hän oli se oikea,koska en osaaa sitoutua uuteen suhteeseen.näen jajkuvasti unia hänestä


      • jorma69__

        hyviä miehiä on vain niin harvassa! Mun exä parkui varmaan 5 vuotta perääni. Kävi vielä kyttäämässä uutta asuintaloani ja totesi, että mitä siellä metsässä täytyy asua...


      • hmhmhmhmhm

        ihmisiä on monenlaisia ; toiset itkevät kauan ja hartaasti entisen raakkaan perään ja toiset eivät itke päivääkään vaikka olisikin välittänyt todella paljon toisesta. Itse olen kuitenkin sitä mieltä ettei toisen perään kannata itkeä . Kyllä meressä kaloja riittää jokaiselle ja jos ei heti tärppää niin sen kuin yrität uudestaan! =)


      • mieti ennen kuin toimit...
        1966 kirjoitti:

        vaimo haluaa muuttaa ,,,toiseen asuntoon ,,,kahden lapsen kanssa ,,pahalta tuntuu n.20-vuoden jälkeen ,,parisuhteemme on jäänyt sivuun vaarallisella tavalla ,,,viime hetkillä olen /mme yrittäneet pelastaa ,, mutta lasten nimissä vaimo haluaa erilleen ,,, itse haluaisi vielä korjata tilannetta.. ollut todellisia piinaviikkoja kuukauden ajan ,,pelottaa muutos aika tavalla,,huh,huh..

        Moi!
        Tuntuu niin pahalta toi sun tarina- pistää muistelemaan omia 7 vuoden takaisia kokemuksia. Olet ihan oikessa, kannattaa harkita tarkkaan ja pitkään ratkaisuanne. Ero tuo niin uudet kuviot ja kaikki se, mitä kovalla työllä on saavutettu hajoaa pirstaleiksi. Eronneena ei aina ole ollenkaan niin kiva olla. Itse muistelen lämmöllä niitä hyviä vuosia, kun lapset olivat pieniä ja koko perhe koossa... Voimia sinulle! Yh-äiti 1963


      • niina73
        Nasulito kirjoitti:

        Ja edelliseen lisätäkseni jostainhan se seurustelu on aloitettava. 14v. on jo kunnioitettava aika mutta loppujen lopuksi sitä on vieläkin aika lapsen kengissä kun vertaa näihin ketkä on ollu yli kolmekymmentä vuotta avioliitossa.

        Itsekin itkin suht pitkään exän perään mutta nytten olen onnellisessa liitossa nykyisen kanssa. Ja voin sanoa että exän sureminen koettelee molempia osa puolia uudessa suhteessa. Itselleen pitää vaan antaa aikaa surra ero loppuun vaikka se kestäisi kuinka pitkään.

        Niinhän sitä sanotaan että niin pitkään menee ero surun suremiseen minkä ajan on kerennyt seurustella.

        olen samaa mieltä asiasta,kunnioitan ihmisiä joilla on takana päin 30-50 vuoden liitto.

        itselläni meni wuosia surressa,lapsetkin ain muistutti isästään..loppujen lopuksi ajattelin surra sen ajan mikä parhaaks tuntui ja elämä jatkuu ja niin se on.nyt erosta menny 8v ja uusi suhde paremmaksi mennee päiwä päiwältä.

        sen opin ainakin ettei kannata werrata wanhaa uuteen siitä on wain haittaa!!!


      • sinä Juupa
        Juupa kirjoitti:

        Siis vajaa vuosi. Eihän siinä kerkee ees oikein tutustuu toiseen kunnolla. Tuntuu, että itsekin oppii vielä uusia asioita puolisosta, vaikka yhteistä taivalta takana 14 vuotta. Kyllähän se varmaan vähä kirpasee, mutta aattelepa niitä jotka on olleet yhdessä parikymmentä vuotta. On opeteltava aivan uusi elämä. Jos liitto ei kestä huonoja aikoja, ei se silloin ole rakkauttakaan.

        Et taida oikein tietää ihmissuhteista mitään vaikka oletkin paatunut ja ollut 14 vuotta suhteessa... on yhden tekevää kuinka kauan ollaan oltu yhdessä. se ei vaikuta tunteisiin eikä menettämisen tuskaan! Tiedät sen sitten kun koet itse sen ja tule sen jälkeen arvostelemaan! Ei tarkoita sitä että jos on ollut 10 vuotta yhdessä ja tulee ero että se olisi henkisesti raskaampaa! Jokainen suhde on erilainen ja eri aaltopituudella. Ja pitääkö se toinen tuntea läpikotaisin vai? Ei todellakaan! Kukaan toinen ihminen ei ikinä tule tuntemaan sitä toista täysin vaikka olisi 60 vuotta yhdessä. Jokaisella meistä on ne omat salatut puolet


      • IHMINENN
        nainen 35v kirjoitti:

        jo 8.vuotta...hän jätti toisen naisen takia.

        Ehkä hän oli minulle se oikea koska näin kovasti sattuu yhä.

        Minulla on nyt toinen mies, ollut jo vuodesta 2002, mutta tuntuu, että tämä vaan ei toimi.

        Toinen rakastaa aina toista enemmän...ja voit arvata kumpaan sattuu, eron sattuessa.


      • Mies_79_
        jane62 kirjoitti:

        jo kymmenes vuosi menossa hän lähti toisen kanssa.olen varma että hän oli se oikea,koska en osaaa sitoutua uuteen suhteeseen.näen jajkuvasti unia hänestä

        En tahdo itkeä 10vuotta :( Vuoden olen surrut eikä loppua näy. Uutta suhdetta ei kiinnosta aloittaa koska en tunne ketään muuta kohtaan mitään.


      • ei todellakaan ole
        Juupa kirjoitti:

        Siis vajaa vuosi. Eihän siinä kerkee ees oikein tutustuu toiseen kunnolla. Tuntuu, että itsekin oppii vielä uusia asioita puolisosta, vaikka yhteistä taivalta takana 14 vuotta. Kyllähän se varmaan vähä kirpasee, mutta aattelepa niitä jotka on olleet yhdessä parikymmentä vuotta. On opeteltava aivan uusi elämä. Jos liitto ei kestä huonoja aikoja, ei se silloin ole rakkauttakaan.

        mitään tekemistä menettämisen tuskan kanssa.Sitä paitsi toisen tunteminen on jo siksi mahdotonta, että ihmiset muuttuvat päivä päivältä hieman erilaisiksi.


      • masi
        Laajempaa näkemystä kehiin! kirjoitti:

        Tuollainen "älä ole suhteessa, jos haikailet exäsi perään" -puhe on kyllä niin onnellisen ihmisen puhetta. Silloin, kun on itse onnellisessa suhteessa, on helppo laukoa toiselle, että jatka elämääsi eteenpäin, äläkä haikaile exäsi perään! On väärin olla suhteessa, jos haikailee! Et voi sanoa noin ihmiselle, joka on hajalla ja nykyisessä suhteessa osakseen siksi, että pääsisi eroon exästä. Hän yrittää jo selvitä erosta ja jatkaa elämäänsä eteenpäin. Eikä elämä sinkkuna ainakaan auta oloa, varsinkaan jos olet tullut jätetyksi. Silloin olet yksin, eikä sinulla ole "ketään".

        Uskon, että tällaisessa tapauksessa henkilö ei haikaile exänsän perään, koska ei pääse hänen erinomaisuudestaan eroon vaan siksi, että hänen on vaikea päästä sen asian yli, että hänet jätettiin toisen ihmisen takia. Olisi ihana kuulla, että exä sanoisi rakastavansa häntä edelleenkin, ja tehneensä loppujen loppuksi väärän valinnan. Sitä hän toivoo ja kaipaa ja haikailee. Siitä tunteesta eroon pääseminen ei onnistu olemalla yksin. Se onnistuu joko uudella paremmalla suhteella tai sitten käsittelemällä sen asian itsensä kanssa perusteellisesti.

        Toisen naisen/miehen takia jättäminen/pettäminen on pahinta mitä parisuhteessa voi tapahtua. Sellaisen riittämättömyyden tnteesta selvityminen vie aikaa, ja vaatii rankkaa työskentelyä itsensä ja itsetuntonsa kanssa. On epäreilua, että jättäjä-ex pääsee kaikesta niin helpolla. Hän vaan toteaa, että ei rakasta toista ja siirtyy seuraavaan suhteeseen ja uuteen rakkauden huumaan. Hän ei ymmärrä, minkälaista tuskaa päätöksellään aiheuttaa ja kuinka vaikeata siitä asiasta on päästä yli.

        Toivotan kaikille jätetyille ja exänsä perään haikaileville voimia ja uskoa parempaan huomiseen! On uskomattoman raskasta miettiä koko ajan mitä exä tekee uuden kumppaninsa kanssa ja kuinka onnellinen hän on, samaan aikaan kun itse on onneton. Keskittykää exän huonoihin puoliin ja uskokaa, että sellainen ihminen, joka rakastaa teitä juuri sellaisena kuin olette, löytyy vielä.

        Olet kyllä harvinaisen oikeilla jäljillä tässä
        kirjoituksessasi. Olen itse kokenut tämän juuri kerrotulla tavalla. Nyt olen mielestäni tasapainossa asian kanssa.


      • Hävytönpupu

        Tammikuun puolessa välissä exä jätti. Heti lähdin ja hankin oman asunnon sekä siitä asti surrut. Meillä suhde kaatui siihen ettei seksi elämää ollut mutta tunteita oli. Ero päiväkin sanoimme toisillemme kuinka paljon välitämme toisistamme, mutta sitten melkein vuoden kestänyt suhde ja yhdessäasuminen kääntyi sodaksi. Kun viimeisen tavarani asunnosta kannoin ei yhteyden pitoa ole ollut.

        Siitä asti olen häntä myös kaivannut. Typeryyksissä itse tuhosin suhteeni nalkutuksella seksistä ja exäni kyllästyi siihen, mutta kaatunutta maitoa on turha katua vaikka sen korjaamiseen on useita keinoja.

        Koskaan ero ei ole ollut näin kamalaa..päivittäin tulee muistoja ja hetkiä päähän kun muistelen exääni. Kohta 3kk olen ollut niin maassa ja surrut, mutta sen myös päättänyt että nyt täytyy vain päästä kunnolla yli koska en voi ketään tällä hetkellä rakastaa..sen verran ero satutti. Joka päivä haluaisin ottaa häneen yhteyttä..mutta en pysty koska rakastan häntä ehkä liikaa enkä kestäisi jos hän löisi luurin korvaan tms...
        Pari vuotta sitten kun jätin silloisen exäni 6 vuoden suhteen jälkeen en katunut yhtään, se oli helppoa ehkä juuri sen takia koska itse jätin..


      • itkemisestä
        jane62 kirjoitti:

        jo kymmenes vuosi menossa hän lähti toisen kanssa.olen varma että hän oli se oikea,koska en osaaa sitoutua uuteen suhteeseen.näen jajkuvasti unia hänestä

        mutta tunne jäi, että meni 34 vuotta elämästä hukkaan.Kai siinä on pahinta kun kaikki menee uusiksi, minkä on loppuelämäkseen suunnitellut.
        Ja kun siihen eroonkaan ei oikein pätevää syytä ollut.Kuinka vain niin menee siinä 4-5 vuotta että siitä selviää jaloilleen.


      • Jätetty
        nainen 35v kirjoitti:

        jo 8.vuotta...hän jätti toisen naisen takia.

        Ehkä hän oli minulle se oikea koska näin kovasti sattuu yhä.

        Minulla on nyt toinen mies, ollut jo vuodesta 2002, mutta tuntuu, että tämä vaan ei toimi.

        Minun mieheni jätti minut kun uskalsin epäillä häntä ja miniäänsä eli mieheni entisestä liitosta olevan pojan vaimoa!!!!
        Poika ei usko täysin,mutta epäilee heitä.
        Nyt he asuu kaikki yhdessä ja poika ja isä hoitaa molemmat samaa naista:(
        Alentavaa tässä on että ikävöin miestäni jatkuvasti ja hän sanoo että ei ole mitään miniällä eikä hänen välillä.Miksi sitten mieheni ei muuta pois sieltä lupauksista huolimatta?
        Siat asuuvat 3lapsen kanssa ja lapset katsoo vierestä kun isosisä pussailee heidän äitiään tyttö kertonut nähneensä ja kysyy miksi äiti pussaa isoisän kanssa?Tyttö on 3v


      • Kannattaako
        nainen 35v kirjoitti:

        jo 8.vuotta...hän jätti toisen naisen takia.

        Ehkä hän oli minulle se oikea koska näin kovasti sattuu yhä.

        Minulla on nyt toinen mies, ollut jo vuodesta 2002, mutta tuntuu, että tämä vaan ei toimi.

        Mietin tässä, kannattaako pitää kiinni nykyisestä miehestä jos suree vielä entistään. Ei ole antaa sitä mitä kuuluisi, kun on vielä exä mielessä. Onko hän huomannut että sinulla on tälläinen tilanne? Itselläni kävi kuten sinulla nyt ja jälkeenpäin olen todennut ettei kaikki ollut niin kuin pitäisi, jotain aina puuttui. En sitten erossakaan itkenyt kun en ollut täysillä mukana.


      • Laajempaa näkemystä
        Aikuinen nainen jo minäkin kirjoitti:

        Ihmettelen suuresti näitä ihmisten kommentteja, todella kummallinen ajatusmaailma. Miten jonkun mielestä voi olla oikeutettua käyttää toista ihmistä hyväkseen, että itse pääsisi exästänsä yli? Kyllä omat ongelmat pitää selviä aivan itseksensä eikä olla niin itsekäs, että käyttää siinä muita ihmisiä hyväksi. Uskotellaan sitten sille nykyiselle kumppanille jotakin ihan muuta, vaikka omat ajatukset on jossain vuosia vanhassa parisuhteessa?

        Näin ajattelen minä, itsekin kipeän eron läpikäynyt ja nykyään onnellisessa parisuhteessa elävä.

        Parisuhde on aina hyväksikäyttöä. Jokainen hakee parisuhteestaan itselleen tarpeellisia asioita. Toinen hakee kunnioitusta, toinen huomionosoituksia, toinen läheisyyttä, toinen huumoria, toinen keskustelukumppania...muuta ajateltavaa, irti exästä.

        Harva tietoisesti hyväksikäyttää toista ihmistä negatiivisessa mielessä. Jokainen kuitenkin hakee parisuhteestaan ITSELLEEN tärkeitä asioita. Eikö se ole hyväksikäyttöä?

        Ihminen on itsekäs olento, halusit sitä tai et.


      • Mr ex
        itkemisestä kirjoitti:

        mutta tunne jäi, että meni 34 vuotta elämästä hukkaan.Kai siinä on pahinta kun kaikki menee uusiksi, minkä on loppuelämäkseen suunnitellut.
        Ja kun siihen eroonkaan ei oikein pätevää syytä ollut.Kuinka vain niin menee siinä 4-5 vuotta että siitä selviää jaloilleen.

        Riippu ihan siitä eroamis tavasta kauanko toipumiseen menee. Jättäjä ei useinkaan pitkään haikaile ex:n perään mikäli ratkaisu oli oikea. Jätetyn sydän siinä pahemmin varmastikkin särkyy, tietysti keskustellen eroon helpottaa eroprosessin käsittelyä jatkossa. Jätettynä äkkieron kohdatessa jää tyhjänpäälle omien ajatusten vangiksi. Itse siinä yrittää kelata syitä ja itsensä kokoaminen vie pahimmoillaan pitkään.
        Itse koin juuri tuollaisen raastavan yllätyseron yllättäen kumppanin toisen rinnalta. Ilman syvärakastumistani ero olisi varmasti ollut helpompi käsitellä, mutta itselläni isommat kärvistelyt pilasivat 5v elämääni, siitä se helpotti vähitellen. Prossessi on kuulemma jätetyillä hyvin samankaltainen, omani meni jotenkin noin: unettomat yöt 3kpl, tressi nosti pulssin huimiin lukuihin, omanarvon tunteen heikkeneminen, koston suunnittelu, tunteekkaiden ohjelmien välttäminen telkasta, mikään ei kiinnosta, ruoka ei maistu. Ja se otti penaaliin, että toinen vaan porskutti ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
        Hyvä konsti oli, että ennen nukkumaan menoa kaivoi kumppanista ne ärsyttävimmät piirteet niin sain ainakin itse paremmin nukahdettua.
        Epäilen, että sydämmeni muurautui umpeen risana, ehkä se on jokin suojautumis keino siihen tilanteeseen, että se tapahtuisi uudestaa. Nyt 9v jälkeen haikailen sen rakkauden tunteen perään, jonka joskus sain kokea. Edelleen se sattuu kun palaa hetkeksi niihin mukaviin muistoihin ennen eroa, mutta niistä on äkkiä pompattava pois.


      • tytär, mamma ja mummo
        sinä Juupa kirjoitti:

        Et taida oikein tietää ihmissuhteista mitään vaikka oletkin paatunut ja ollut 14 vuotta suhteessa... on yhden tekevää kuinka kauan ollaan oltu yhdessä. se ei vaikuta tunteisiin eikä menettämisen tuskaan! Tiedät sen sitten kun koet itse sen ja tule sen jälkeen arvostelemaan! Ei tarkoita sitä että jos on ollut 10 vuotta yhdessä ja tulee ero että se olisi henkisesti raskaampaa! Jokainen suhde on erilainen ja eri aaltopituudella. Ja pitääkö se toinen tuntea läpikotaisin vai? Ei todellakaan! Kukaan toinen ihminen ei ikinä tule tuntemaan sitä toista täysin vaikka olisi 60 vuotta yhdessä. Jokaisella meistä on ne omat salatut puolet

        Kyllä se vain useimmiten niin menee, että iän ja elämänkokemusten myötä ihmissuhteetkin muuttuvat seesteisemmiksi ja vähemmän repiviksi.
        Myös eroja on helpompi käsitellä, ja vaikka ne ovat rankkoja, ne eivät ole samalla tavalla "maailmanloppuja" kuin nuorena.
        Teille nuoremmille voin siis lohdutukseksi sanoa, että jokaisen eron jälkeen olette vahvempia, ja teillä on enemmän valmiuksia kohdata ja käsitellä myös tulevia pettymyksiä ja karikkoja.
        Itselläni ja ystävilläni tunnetasolla kaikista rankimmat erot ovat olleet nimen omaan nuorella iällä. Tunteet ovat niin "uusia" ja voimakkaita, eikä sellaisia ole välttämättä aiemmin vielä edes kohdannut. Siksi en koskaan halua vähätellä nuorten ihmisten tuskaa, koska tiedän, että se voi olla todella musertavaa.
        Kaikesta selviää, lapsikullat. Elämä jatkuu, ja sillä on hienoja ihmisiä ja ihania kokemuksia teille tarjottavana! Leuka pystyyn ja kohti tuulta!


      • Nimetön
        Laajempaa näkemystä kehiin! kirjoitti:

        Tuollainen "älä ole suhteessa, jos haikailet exäsi perään" -puhe on kyllä niin onnellisen ihmisen puhetta. Silloin, kun on itse onnellisessa suhteessa, on helppo laukoa toiselle, että jatka elämääsi eteenpäin, äläkä haikaile exäsi perään! On väärin olla suhteessa, jos haikailee! Et voi sanoa noin ihmiselle, joka on hajalla ja nykyisessä suhteessa osakseen siksi, että pääsisi eroon exästä. Hän yrittää jo selvitä erosta ja jatkaa elämäänsä eteenpäin. Eikä elämä sinkkuna ainakaan auta oloa, varsinkaan jos olet tullut jätetyksi. Silloin olet yksin, eikä sinulla ole "ketään".

        Uskon, että tällaisessa tapauksessa henkilö ei haikaile exänsän perään, koska ei pääse hänen erinomaisuudestaan eroon vaan siksi, että hänen on vaikea päästä sen asian yli, että hänet jätettiin toisen ihmisen takia. Olisi ihana kuulla, että exä sanoisi rakastavansa häntä edelleenkin, ja tehneensä loppujen loppuksi väärän valinnan. Sitä hän toivoo ja kaipaa ja haikailee. Siitä tunteesta eroon pääseminen ei onnistu olemalla yksin. Se onnistuu joko uudella paremmalla suhteella tai sitten käsittelemällä sen asian itsensä kanssa perusteellisesti.

        Toisen naisen/miehen takia jättäminen/pettäminen on pahinta mitä parisuhteessa voi tapahtua. Sellaisen riittämättömyyden tnteesta selvityminen vie aikaa, ja vaatii rankkaa työskentelyä itsensä ja itsetuntonsa kanssa. On epäreilua, että jättäjä-ex pääsee kaikesta niin helpolla. Hän vaan toteaa, että ei rakasta toista ja siirtyy seuraavaan suhteeseen ja uuteen rakkauden huumaan. Hän ei ymmärrä, minkälaista tuskaa päätöksellään aiheuttaa ja kuinka vaikeata siitä asiasta on päästä yli.

        Toivotan kaikille jätetyille ja exänsä perään haikaileville voimia ja uskoa parempaan huomiseen! On uskomattoman raskasta miettiä koko ajan mitä exä tekee uuden kumppaninsa kanssa ja kuinka onnellinen hän on, samaan aikaan kun itse on onneton. Keskittykää exän huonoihin puoliin ja uskokaa, että sellainen ihminen, joka rakastaa teitä juuri sellaisena kuin olette, löytyy vielä.

        ...sinulta!!!
        Olen kolmen lapsen yh-äiti. Erosta, joka alkoi jo 3-v sitten asumuserolla, sattuu yhä. Miehelläni oli suhde toiseen naiseen ja petti minua ja lapsia selkämme takana...en tiedä kuinka kauan. Aavistin jotain jo aiemmin ja tein "etsivän" töitä ja totuus tuli julki. Stressasin pahasti kaikkea ja laihduin olemattomiin mittoihin... En tiennyt mitä elämästäni lasten kanssa tulee,jaksanko itse elää... Saan kiittää mahtavaa tukiverkkoani niin exäni kuin oman sukuni puolelta,jotka pitivät mut "pinnalla". Exä asuu silloisen naisensa kanssa yhdessä ja minä lasteni. lapset tapaavat säännöllisesti isäänsä ja välit meilläkin suht koht hyvät. Silti jokainen tapaamiskerta sattuu syvällä sisälläni. Itken usein. En itke varsinaisesti enää hänen peräänsä vaan sitä, mitä hän teki meille,perheelle. Kuinka joku voi olla niin raukkamainen, että pettää vaimonsa,perheensä?

        Itsellä on ollut joitakin irtosuhteita, mutta ovat jääneet lyhyiksi sen VERTAILUNKIN vuoksi. Tietysti näin 3 lapsen äitinä aikakin uusille suhteille on kortilla, sillä haluan antaa lapsille turvallisen ja onnellisen lapsuuden, enkä siksi raahaa kotiimme miehiä LAINKAAN heidän ollessa minulla.

        Nyt minulla on ollut suhde jo joitain kuukausia miehen kanssa ja hänen sekä omatkin lapset ovat tutustuneet toisiinsa ja nauttivat seurasta. Silti mieltäni kaihertaa, miten kaikki voisi olla toisin? Mietin onko tämä nyt sitä mitä haluan? Jos tämä ei kestäkkään, miten lapset syyttää minua? Monia mieltä askartavia kysymyksiä.

        Totta on se, että jokaisen on läpikäytä erosta johtuvat tunnemylläkät. Kukaan ei niitä puolestasi käy. Toisille auttaa terapia, toisille kirjoittaminen,uusi harrastus...,mutta asiat on selvitettävä pään sisällä, muuten ne vainoaa Sinua lopun ikää ja tulevat uusissa suhteissa seuraamaan.

        Helppo taival se ei ole. Suren mennyttä ja tulen suremaan. Suru muuttaa vaan muotoaan ja jonain päivänä sen kanssa pystyy elämään normaalia arkea ja menneisyys on osa sitä.

        Uusi suhde voi helpottaa oloa ja mikä parasta, jos kumppani on samanlaisen suhteen läpikäynyt, olette silloin toinen toistenne kuuntelijoita ja autatte näin kumpaakin.


      • Nabula
        1966 kirjoitti:

        vaimo haluaa muuttaa ,,,toiseen asuntoon ,,,kahden lapsen kanssa ,,pahalta tuntuu n.20-vuoden jälkeen ,,parisuhteemme on jäänyt sivuun vaarallisella tavalla ,,,viime hetkillä olen /mme yrittäneet pelastaa ,, mutta lasten nimissä vaimo haluaa erilleen ,,, itse haluaisi vielä korjata tilannetta.. ollut todellisia piinaviikkoja kuukauden ajan ,,pelottaa muutos aika tavalla,,huh,huh..

        A-TYYPIN EDUSTAJA
        Sellainen edustaa lämmintä ja tunteellista suhtautumista rakkauteen. Etsii seksiä ja aloittaa uuden suhteen odottamatta passiivisesti sen alkamista. Näyttää tunteensa selvästi ja näkyvästi ja tekee suhteessa yleensä aloitteet. Aloittaa suhteen täysipainoisesti heti ja eron tullessa murehtii suurieleisesti, mutta unohtaa murheensa helposti ja nopeasti.

        B-TYYPIN EDUSTAJA
        Edustaa viileää ja harkitsevaa suhtautumista parisuhteessa. Aloittaa suhteen omalla painollaan ja harkitsevasti. Ennen seurustelun alkua haluaa tutustua kumppaniin ja uskoo, että parisuhteet kehittyvät itsestään. Etsii sopusointua, hellyyttä, toveruutta ja seksiä. Ei juuri näytä tunteitaan, ainakaan julkisilla paikoilla. Suhteessa haluaa jakaa vastuun mieluummin kuin on hallitsevana osapuolena.

        Kumpaan ryhmään sinä kuulut? Kumpaan ryhmään te muut kuulutte?

        A-ryhmän ihmisillä sureminen on yhden tuopin mittainen ja B-ryhmän edustajilla menee useita vuosia päästä surunsa yli. Neuvon sinua 1966, että alkaisit prosessoimaan eroasi itsesi kanssa. Suhteessa väkisin pysyminen vie energiaa ja tuhlaa aikaasi. Hyvällä avoimella keskustelulla puolisosi kanssa pääset paljon pidemmälle. Olette olleet yhdessä jo sen verran, että pitää uskaltaa kertoa ne syvimmät tunteet. Kerro vaikka pala kerrallaan, sano se ääneen peilin edessä tai kirjoita tunteista. Sekin helpottaa oloasi. Kuulut mielestäni B-ryhmään ja hyveisiisi ei kuulu puolison kunnioittaminen, puolustaminen eikä liioin arvostaminen. Se vain näyttää kumppanisi silmissä siltä, vaikket sitä tietoisesti tekisikään. Se kaikki johtuu vain pidättyväisestä luonteestasi. Sinulla on luultavasti suora sydämenviiva kädessäsi. Kaartuvan viivan omistajat kuuluvat A-ryhmään.

        Meidän suhteessa minä olen se, joka eroa haluaa ja mies olisi valmis jatkamaan lasten takia. En saanut avioliiton aikana juuri koskaan huomion osoituksia julkisesti, perhepiirissä taikka ystävien nähden ja tunnetta näytettiin vain kaksin. Olemme erilaiset tunne-elämästä ja se on se juttu mikä ajoi meidät erilleen. Hän onnistui avautumaan ja nyt osaamme olla hyviä ystäviä.

        Tsemppiä ahdinkoon!


      • Ukottunut
        tytär, mamma ja mummo kirjoitti:

        Kyllä se vain useimmiten niin menee, että iän ja elämänkokemusten myötä ihmissuhteetkin muuttuvat seesteisemmiksi ja vähemmän repiviksi.
        Myös eroja on helpompi käsitellä, ja vaikka ne ovat rankkoja, ne eivät ole samalla tavalla "maailmanloppuja" kuin nuorena.
        Teille nuoremmille voin siis lohdutukseksi sanoa, että jokaisen eron jälkeen olette vahvempia, ja teillä on enemmän valmiuksia kohdata ja käsitellä myös tulevia pettymyksiä ja karikkoja.
        Itselläni ja ystävilläni tunnetasolla kaikista rankimmat erot ovat olleet nimen omaan nuorella iällä. Tunteet ovat niin "uusia" ja voimakkaita, eikä sellaisia ole välttämättä aiemmin vielä edes kohdannut. Siksi en koskaan halua vähätellä nuorten ihmisten tuskaa, koska tiedän, että se voi olla todella musertavaa.
        Kaikesta selviää, lapsikullat. Elämä jatkuu, ja sillä on hienoja ihmisiä ja ihania kokemuksia teille tarjottavana! Leuka pystyyn ja kohti tuulta!

        Ketään ei voi tuntea läpikotaisin vaikka eläisi tämän kanssa 60 vuotta. Itse olen elänyt nykyisessä suhteessa jo/vasta reilu 10 vuotta, ja emäntä on ollu jo jonkin aikaa sit mieltä ettei homma enää toimi. Milloin monta uutta ukko ehdokasta on ollu jostain internetin kautta tiedossa, tai sit muuten ei homma mielytä. No olen ollu alusta alkaen eri mieltä asioista, mutta vielä ollaan yhdessä vaikka ollaan jo noin 3-4 vuotta kärvistelty mahdollisen eron suhteen. Sen olen laittanu merkille, ettei minun mielenterveys pidemmän päälle oikein kestä tätä hommaa. Oon kerran jo käyny hakemassa lääkitystä pahaan oloon, mutta eukon suunsoiton tuloksena jätin senkin lääkityksen sikseen eli kesken. Nykyään sit menee tuota ohrapirtelöä, ja muuta vastaavaa aika reiluun tahtiin, kunhan vain vapaa-aika antaa myöten. Muutenkin alan olla sitä mieltä että ero olisi paras ratkaisu tähän vaivaan, koska en enää osaa luottaa vaimoon kaikkien "juttujen" takia. Nämä "jutut" on ollu toistaiseksi(?) vain netissä, mutta kuka tietänee milloin ne mies ihastukset muuttuu todellisiksi ihan tosi elämässä??? Minua ahdistaa, ja olen monesti toivonut mielessäni etten olis koskaan tavannu tätä koko eukkoa, mutta minkäs teet? Sydäntä särkee ajatuskin erosta, koska rakastan vaimoani, mutta en oikein voi elää niinkään että olisin kokoajan epätietoisuudessa siitä pettääkö vaimo vai ei. Onhan tämä kaukana alkuperäisestä aiheesta, mutta sain ainakin "puhuttua" mieleni tyhjäksi. Se vielä sanottakoon lopuksi, että mahdollisen eron kohdattaessa itken takuuvarmasti exän perään, mutta toivottavasti en kauan. Kyllä tän elämän pitää olla vaikeaa välillä. Mutta kyllä se varmaankin helpottaa ajan myötä. =) Tsemppiä vain kaikille joilla on suhteissa vaikeaa...


      • nopiaa
        mies 30 v kirjoitti:

        n. 20 minuuttia.

        Kyll tunti semmonen keskiarvo??? mitä siihen enää
        jää roikkuu ku ei olla sinnepäinkää ku aluks!!Jos ollaa ni ei kait sit erotakaan???thäh!!!!


      • hätäis
        mies 30 v kirjoitti:

        n. 20 minuuttia.

        Kyll tunti semmonen keskiarvo??? mitä siihen enää
        jää roikkuu ku ei olla sinnepäinkää ku aluks!!Jos ollaa ni ei kait sit erotakaan???thäh!!!!


      • Oletko
        Ukottunut kirjoitti:

        Ketään ei voi tuntea läpikotaisin vaikka eläisi tämän kanssa 60 vuotta. Itse olen elänyt nykyisessä suhteessa jo/vasta reilu 10 vuotta, ja emäntä on ollu jo jonkin aikaa sit mieltä ettei homma enää toimi. Milloin monta uutta ukko ehdokasta on ollu jostain internetin kautta tiedossa, tai sit muuten ei homma mielytä. No olen ollu alusta alkaen eri mieltä asioista, mutta vielä ollaan yhdessä vaikka ollaan jo noin 3-4 vuotta kärvistelty mahdollisen eron suhteen. Sen olen laittanu merkille, ettei minun mielenterveys pidemmän päälle oikein kestä tätä hommaa. Oon kerran jo käyny hakemassa lääkitystä pahaan oloon, mutta eukon suunsoiton tuloksena jätin senkin lääkityksen sikseen eli kesken. Nykyään sit menee tuota ohrapirtelöä, ja muuta vastaavaa aika reiluun tahtiin, kunhan vain vapaa-aika antaa myöten. Muutenkin alan olla sitä mieltä että ero olisi paras ratkaisu tähän vaivaan, koska en enää osaa luottaa vaimoon kaikkien "juttujen" takia. Nämä "jutut" on ollu toistaiseksi(?) vain netissä, mutta kuka tietänee milloin ne mies ihastukset muuttuu todellisiksi ihan tosi elämässä??? Minua ahdistaa, ja olen monesti toivonut mielessäni etten olis koskaan tavannu tätä koko eukkoa, mutta minkäs teet? Sydäntä särkee ajatuskin erosta, koska rakastan vaimoani, mutta en oikein voi elää niinkään että olisin kokoajan epätietoisuudessa siitä pettääkö vaimo vai ei. Onhan tämä kaukana alkuperäisestä aiheesta, mutta sain ainakin "puhuttua" mieleni tyhjäksi. Se vielä sanottakoon lopuksi, että mahdollisen eron kohdattaessa itken takuuvarmasti exän perään, mutta toivottavasti en kauan. Kyllä tän elämän pitää olla vaikeaa välillä. Mutta kyllä se varmaankin helpottaa ajan myötä. =) Tsemppiä vain kaikille joilla on suhteissa vaikeaa...

        yrittänyt puhua tunteistasi vaimosi kanssa? Kannattaisi varmaan joskus ihan istahtaa alas ja keskustella asiat halki poikki pinoon. Kerro, mitä oikeasti tunnet ja miten luulisit tuntevasi, jos eroisitte. Kerro huolesi vaimosi "miesystävien" suhteen. Ei pidä suoraan töksäyttää, että "oot väärässä" tai "sun ei pitäis käyttäytyä noin", vaan kuunnella mitä se toinenkin osapuoli sanoo ja miettii. Kun olet kuullut vaimosi kannan ja aattelukset, voitte _yhdessä_ miettiä suhteenne tulevaisuutta. Sydämen keventäminen auttaa, mutta keskustelupalstoilla se ei paljon edistä asiaa.


      • Nasulito
        niina73 kirjoitti:

        olen samaa mieltä asiasta,kunnioitan ihmisiä joilla on takana päin 30-50 vuoden liitto.

        itselläni meni wuosia surressa,lapsetkin ain muistutti isästään..loppujen lopuksi ajattelin surra sen ajan mikä parhaaks tuntui ja elämä jatkuu ja niin se on.nyt erosta menny 8v ja uusi suhde paremmaksi mennee päiwä päiwältä.

        sen opin ainakin ettei kannata werrata wanhaa uuteen siitä on wain haittaa!!!

        joo ei ikinä kannata verrata nyksää eksään!=) Siitä ei seuraa ikinä mitään hyvää! Tulee molemmille vaan paha mieli. Meilläkkin päivä päivältä parempaan suuntaan..=)


      • ;;;
        jane62 kirjoitti:

        jo kymmenes vuosi menossa hän lähti toisen kanssa.olen varma että hän oli se oikea,koska en osaaa sitoutua uuteen suhteeseen.näen jajkuvasti unia hänestä

        Itkin noin neljä vuotta - siis ilosta että olen vapaa ja on kotirauha.


    • serpuks

      Olen itkenyt exäni perään nyt 13kk. Jätin hänet, mutta kuvittelin saavani takaisin. Eipäs onnistunutkaan, vein häneltä vain kyvyn luottaa naisiin. Molemmat olemme surkeita tapauksia nykyään, eri tavalla kylläkin.

      • millasii

        itsesäälissä rypijöitä täällä oikein onkaan. Hei herätkää, ei exien perään ole mitään syytä itkeä. Älkää eläkö menneen elämän unelmissa vaan tarttukaa tämä hetken elämän tarjouksiin. Siispä ottakaa itseänne niskasta kiinni ja ryhdistäytykää!


      • tunteet ja järki
        millasii kirjoitti:

        itsesäälissä rypijöitä täällä oikein onkaan. Hei herätkää, ei exien perään ole mitään syytä itkeä. Älkää eläkö menneen elämän unelmissa vaan tarttukaa tämä hetken elämän tarjouksiin. Siispä ottakaa itseänne niskasta kiinni ja ryhdistäytykää!

        Valitettavasti tunteet ja järki on ihmisellä samassa kehossa, meinasin sanoa päässä, mutta en tiennyt kummassa?
        Itse surin 25-v, en exääni, sillä olen edelleen aviossa, mutta silloista rakastajaani.

        Koomisinta siinä onkin, että itse halusin jättää hänet perhesyistä, vaikka hän oli valmis jättämään perheensä, siis kummallaikin kaksi lasta. Sitä en kadu, että näin valitsin, mutta se hellyys ja rakkaus, jota häneltä ehdin saamaan oli musertavaa kotioloihin verrattuna.

        Kyllä minä ymmärrän, että arkielämässä kaikki olisi muuttunut toiseksi, mutta jotenkin olin mustasukkainen, että hän kuitenkin valitsi toisen ja erosi perheestään, eläen nyt ilmeisen onnellista uusperhettä.


      • vaalea
        millasii kirjoitti:

        itsesäälissä rypijöitä täällä oikein onkaan. Hei herätkää, ei exien perään ole mitään syytä itkeä. Älkää eläkö menneen elämän unelmissa vaan tarttukaa tämä hetken elämän tarjouksiin. Siispä ottakaa itseänne niskasta kiinni ja ryhdistäytykää!

        Turha itkeä mennyttä ,minulla on ollut kaksi liittoa ,enkä kummankaan perää itkennyt,ehkä toisaalta ,koska minua ei ole jätetty.Lapset ihana asia mitä sain,jos ne olisin menettänyt silloin maailma kaatunut.Ekan kanssa ollaa puheen välissä ,mut toisen kanssa en ,vaikka puu kaatuu sen päälle en sure yhtää.


    • riitti..

      Ei kannattanut entistä ukkoa kauempaa surra.Paska mikä paska.Yritti soitella aamulla ja perua eroa,olin vain onnellinen että pääsin eroon.Nyt onnellinen uuden ihanan miehen kanssa.EX-ukko kulkee yksinään..HAH!

      • mieti-nyt-sitä

        Oliko paska vaihtamalla sen parempi? Joka kukko osaa tunkiolla kiekaista ja joka ukko pytyllä pierasta. Ja kananen tietää, mitä se tarkottaa. Nälkäänsä se laulaa. :-)


      • joujoujouman

        onpas teillä ollu hataralla pohjalla jos suhde unohdetaan yhden kännisen kapakkakierroksen jälkeen????! Naurettavaa


      • kysyy tää

        Kannattaakohan olla vahingoniloinen? Mä ainakin oon iloinen, et oon löytäny exän jälkeen rakkauden ja varsinkin et exä on sen löytäny. Jokin aika sit just puhuin exän uuden tyttöystävän kans. Ne ollu kohta vuoden porukas, mut tää nainen oli mustis musta. Sanoin hälle, et ei kannata, koska mä olen rakastunu mieheen kenen kanssa seurustelen. Ja pakko sanoo, et tähän ikään mennessä (40v) oon todellakin ensimmäistä kertaa todella rakastunut. Ihastunu olen aikasemmin ollut ja luullut et rakastan...nyt sen tiedän mitä rakkaus on. Toivon, että sinäkin olet ja et olisi vahingoniloinen, kun exäsi ei ole uutta löytänyt...sekin päivä koittaa ehkä.


      • riitti..
        joujoujouman kirjoitti:

        onpas teillä ollu hataralla pohjalla jos suhde unohdetaan yhden kännisen kapakkakierroksen jälkeen????! Naurettavaa

        Mitä sitä huonoa suhdetta suremaan?Jos ukko on ite naurettava tapaus,niin turha sitä on surra.Mulla ainakin menee tosi hyvin nyt.Onneksi tuli se kalja juotua,eikä lähettyä kotiin..Ukkoa kyllä vitutti.


    • pasanderi

      Tällä hetkellä on on tullut hieman yli 3kk. Kaipaan häntä mutta en saa häntä enään takaisin ellei ihmeitä satu :/

      Hän oli unelmieni nainen ja rakastuin häneen ensisilmäyksellä

      • erosta

        ja edelleen sattuu kun ajattelee sitä miestä... itse ennen sanoin ettei miesten perään kannata itkeä enkä kyllä niin tehnytkään... mutta tämä tuntui "oikealta" mieheltä minulle ja uskoin että selviämme mistä vain kun ostettiin yhteinen asunto ja vauva oli tulossa mutta ero siitä silti tuli... koskaan en ole ketään rakastanut ja kaivannut yhtä paljon kuin tätä miestä ja toivon edelleen että saisin hänet perheensä luokse ja menetetyn ajan takaisin vaikka tiedän ettei suhde tule koskaan enää toimimaan niin kuin ennen koska luottamus on hyvin hataralla pohjalla miehen pettämisen takia... Silti kaipaus on kova ja rakastan häntä edelleen enkä tahdo ketään muuta miestä ainakaan ennen kuin olen kunnolla "päässyt yli" edellisestä suhteesta, sillä rakkaus on ikuista - kohde vain vaihtuu...


      • kokenut
        erosta kirjoitti:

        ja edelleen sattuu kun ajattelee sitä miestä... itse ennen sanoin ettei miesten perään kannata itkeä enkä kyllä niin tehnytkään... mutta tämä tuntui "oikealta" mieheltä minulle ja uskoin että selviämme mistä vain kun ostettiin yhteinen asunto ja vauva oli tulossa mutta ero siitä silti tuli... koskaan en ole ketään rakastanut ja kaivannut yhtä paljon kuin tätä miestä ja toivon edelleen että saisin hänet perheensä luokse ja menetetyn ajan takaisin vaikka tiedän ettei suhde tule koskaan enää toimimaan niin kuin ennen koska luottamus on hyvin hataralla pohjalla miehen pettämisen takia... Silti kaipaus on kova ja rakastan häntä edelleen enkä tahdo ketään muuta miestä ainakaan ennen kuin olen kunnolla "päässyt yli" edellisestä suhteesta, sillä rakkaus on ikuista - kohde vain vaihtuu...

        Älä siis yritä lapsella saada miestä takaisin. Ja jos mun mielipiteellä on väliä, niin älä yritä millään. Kokemuksesta tiedän, et joka kerran pettää, niin pettää toisenkin kerran. Mä hullu aikoinani olin miehen kans joka petti heti kun selkäni käänsin...lapsen takia yritin jaksaa. No sit kun sain loppujen lopuks 10 vuoden jälkeen tarpeekseni ja ilmotin, et nyt se loppu, ni mies ihmetteli et mitä hän on tehny. Olispa miettiny sillon ku petti (tätä jatku 6v). Kauan jaksoin, mut vaan lapsen takia...rakkaus tai paremminkin ihastus oli menny jo aikaa sitten pois. Nyt olen onnellinen ensimmäistä kertaa elämässäni ja olen elänyt aika kauan jo. Tosin vuosia vielä jäljellä ja toivon, et saan ne rakkaani kanssa viettää...hän ei ainakaan petä tai satuta muutenkaan. Onnellinen olen todellakin.


    • ajattelee mummeli

      ...miksi itkeä jonkun perään??? Kaikella on tarkoituksensa, ei ollut ex sinulle tarkoitettu. Elä tätä päivää nauti siitä ja jos tuntuu ettei nykyinen ole oikea, älä tuhlaa aikaasi häneen. Meillä on vain yksi elämä täällä, joten ole hetki vaikka yksin. Jos se oikea kohdalle sattuu niin huomaat sen varmasti. Eikä uusi suhde varmasti koskan tule onnistumaan, jos haikailee jotain mitä ei tosiasiassa ole ollut kuin omissa haaveissa.

      • Meillä oli ihanaa mutta se loppui. olimme yhdessä 2 vuotta hitsi ekaa kertaa tunsin että tossa oikea. seksiä ja rakkautta riitti hyvin, nykyiset naiset tuntuivat muovilta. olen luopunut toivosta, tallaan näitä katuja yksinäisenä kunnes löydän paremman naisen tai ei. yksin hyvä olla ku riuduttaa itsenä jossain kuivassa suhteessa. en vieläkään päässy ylitse vaikka jo erosta kohta 12 kk eli erosimme 17.4.2007. ärsyttävää ku muistan päivän hyvin, vaikka en muista kenenkään synttäreitä höh


      • Surua ei voi valita

        Minulle on sanottu jo jokusen kerran, että lakkaa suremasta ja siirry seuraavaan. Ei se vaan noin mene. Ei ihminen pysty valitsemaan, surenko nyt vai en.

        Avioliittoni loppumista surin 3 vuotta, vaikka itse otin eron. Sen jälkeen minulla oli elämäni ihanin seksisuhde, jossa arki oli helvettiä. Sitä fyysisyyttä surin n. puoli vuotta. Nyt en enää haikaile perään.

        Nyt suren enää vain yksinäisyyttäni.


      • ymmärtää
        Surua ei voi valita kirjoitti:

        Minulle on sanottu jo jokusen kerran, että lakkaa suremasta ja siirry seuraavaan. Ei se vaan noin mene. Ei ihminen pysty valitsemaan, surenko nyt vai en.

        Avioliittoni loppumista surin 3 vuotta, vaikka itse otin eron. Sen jälkeen minulla oli elämäni ihanin seksisuhde, jossa arki oli helvettiä. Sitä fyysisyyttä surin n. puoli vuotta. Nyt en enää haikaile perään.

        Nyt suren enää vain yksinäisyyttäni.

        mutta eivät ne surut suremalla lopu. Edelleenkin olen sitä mieltä (itsekin muutaman eron kokeneena) ettei kannata tätä yhtä elämää tuhlata entisen haikailuun. Miehet ovat kuin linja-auto; kun yksi on menyt, toinen on jo tulossa. ;)


      • niin no
        ymmärtää kirjoitti:

        mutta eivät ne surut suremalla lopu. Edelleenkin olen sitä mieltä (itsekin muutaman eron kokeneena) ettei kannata tätä yhtä elämää tuhlata entisen haikailuun. Miehet ovat kuin linja-auto; kun yksi on menyt, toinen on jo tulossa. ;)

        nyt selvis ! Jos tolla periaatteella ajattelee!"#¤%&/()


      • nyt onnellinen

        Samaa mieltä olen. Miksi haikailla perään, jos se ei eka kerran onnaa, ni ei se onnaa toisenkaa kerran. Omasta kokemuksesta puhun. Exän kans erottii ja sit yritettiin uudestaan. Ei onnistunu, ku luottamus oli menny jo. Mies petti, mut sit syytti mua, et muhun ei voi luottaa. Mä se olin joka halus, että koitetaa vielä, mut onneks tulin järkiini. Toki se sattu ja ajattelin etten vois koskaan olla enään kenenkään kanssa. Useempi vuosi menikin, etten uskaltanu ees ajatella suhdetta. Sit kuitenkin elämääni tuli mies, johon rakastuin täysin. Ja mikä hauskinta...olin tätä miestä aina pitäny hyvänä ystävänä. Tuntenu olen hänet n. 23 v. Nyt kyllä sanon, että suhde perustuu rakkaudelle. ystävyydelle ja ennen kaikkea luottamukselle.


      • 99999
        ymmärtää kirjoitti:

        mutta eivät ne surut suremalla lopu. Edelleenkin olen sitä mieltä (itsekin muutaman eron kokeneena) ettei kannata tätä yhtä elämää tuhlata entisen haikailuun. Miehet ovat kuin linja-auto; kun yksi on menyt, toinen on jo tulossa. ;)

        tulee se uusi ainut oikea kun vaan odottaa vähän.


      • foorever
        nyt onnellinen kirjoitti:

        Samaa mieltä olen. Miksi haikailla perään, jos se ei eka kerran onnaa, ni ei se onnaa toisenkaa kerran. Omasta kokemuksesta puhun. Exän kans erottii ja sit yritettiin uudestaan. Ei onnistunu, ku luottamus oli menny jo. Mies petti, mut sit syytti mua, et muhun ei voi luottaa. Mä se olin joka halus, että koitetaa vielä, mut onneks tulin järkiini. Toki se sattu ja ajattelin etten vois koskaan olla enään kenenkään kanssa. Useempi vuosi menikin, etten uskaltanu ees ajatella suhdetta. Sit kuitenkin elämääni tuli mies, johon rakastuin täysin. Ja mikä hauskinta...olin tätä miestä aina pitäny hyvänä ystävänä. Tuntenu olen hänet n. 23 v. Nyt kyllä sanon, että suhde perustuu rakkaudelle. ystävyydelle ja ennen kaikkea luottamukselle.

        Mulla oli samantyyppinen tilanne, seurusteltiin ja yritettiin uudestaan eikä silti toiminut. Nyt on erosta kulunut melkeen vuosi. Enää en jaksa itkeä ja oon antanut anteeks sekä itelleni että exälle. Kaikesta huolimatta mietin exsää lähes päivittäin ja rakastan häntä yhä. En tiedä voinko koskaan lakata rakastamasta, silti tiedän ettei yhteen kannata palata.


    • hallinkorpi

      68 VUOTTA. SITTE SE PERKELE KUOLI. TEKI TEMPUN, PERKELE!

      • typerää

        olevas vitsikäs? Mees peilin etee...


    • *zanni*

      Mieheni kanssa olimme yhdessä vuoden verran, kunnes hän kertoi löytäneensä muka jonkun minua paremman. Järkytys oli suuri!! Ja on edelleen, käyn sen vuoksi terapiassa säännöllisesti. Vuoden verran olen nyt hänen vuokseen itkenyt, jokaikinen ilta, sillä kaipuu rakkaani rinnalle on liian suuri... :,( Yhä odotan että hän jonain päivänä ymmärtää tekemänsä virheen, ja palaa luokseni...olen aina hänen kirppu ja hän tulee ikuisesti olemaan sydämessäni minulle se Oikea... Kaipaavat terveiset vain sinne jonnekin, rakas....

      • Lise

        Liittoni kesti harkinta-aika mukaan luettuna yli 25v. Olimme n. 4 v olleet viikonloppuavioliitossa, kun mies tullessaan perjantai-illalla kotiin ilmoitti, että hän on 2 viikon tuttavuuden jälkeen löytänyt elämänsä naisen, rakastunut tulisesti ja nainenkin kuulemma rakastunut, mutta nainen oli sanonut, ettei hän ukkomiehen kanssa ryhdy mihinkään. Ex sanoi, ettei se ole ongelma, nykyisin kun on niin helppo erota. Ja sitähän se nykyään on ja jo silloin 90-luvun lopulla, kun eromme oli ajankohtainen (vie paperit lakitupaan, odota 6 kk ja vie uudestaa, sitten seuraavana päivänä tuomarit päättävät eron paperiasiana). No, se oli menoa se. Minä surin sitä vuoden, en kyllä jatkuvasti itkenyt, mutta elämältä tuntui olevan pohja pois.

        Ex:n 2.s liitto ei nähnyt kolmatta joulua ja tällä hetkellä hänellä on menossa kolmas pitempi suhde jälkeeni, ei hän enää ole erehtynyt naimisiin asti.

        Minulta itseltä luottamus miehiin hieman katosi tällasisen katastrofin kanssa. En ole rinnalleni vielä uutta löytänyt, hyviä tuttavia on kyllä paljon. Toivon vielä uuteen törmääväni.


      • ei kandee

        Haikailet luultavasti turhaan...Uskon, että hän ei tule takaisin. Mene ulos ja etsi joku joka arvostaa sinua ja rakastaa. Maailma on täynnä ihmisiä, jotka etsivät sitä oikeaa. Ja uskon, että exäsi ei ollut sinulle se oikea, vaan se oikea sinulle on jossain muualla. Kokeile..onnea!


    • helevettiä

      En todellakaan päivän päivää tuota tenyt. Minä olin se joka jätti juopon huoraavan akan. Minulla kun ei muutenkaan ole tapana palvoa paskaa.

      • -minua-

        ..sellaisena pitänyt?? Missä liiraa??


    • pollon

      Miksi pitäisi pilata elämäänsä itkemällä jonkun perään. Joku syyhän eroon oli, muistele sitä. Riitoja, muita suhteita, tais olla yhtä helvettiä kun kerran erositte, ei sitä muuten erota. Ja jos nykyinen ei toimi niin irti vaan vai kävisikö että taas itket nykyisen perään. Päätöksiä hyvät aikuiset ihmiset, ohi mikä ohi, mitä sitä miettimään. Ja nokka kohti uusia seikkailuja....

    • onneli

      puhu tästä entisestä niin kauan kun joku vain jaksaa kuunnella se helpottaa ja pian huomaat että et jaksa enään surra ja puhua aiheesta

      • järjen asioita

        Olen itkenyt 17 vuotta, olimme yhdessä 11 vuotta, ja minä oli se joka lähdin. Aika on osoittanut ettei ollut hyvä ratkaisu. Järki sanoo että turha itkeä mennyttä, mutta tunteitaan on vaikea käskeä. Perhe-elämä & arki toisen kanssa oli paratiisi verrattuna tähän yksinolon helvettiin ja itsesyytöksiin.


      • särkynyt
        järjen asioita kirjoitti:

        Olen itkenyt 17 vuotta, olimme yhdessä 11 vuotta, ja minä oli se joka lähdin. Aika on osoittanut ettei ollut hyvä ratkaisu. Järki sanoo että turha itkeä mennyttä, mutta tunteitaan on vaikea käskeä. Perhe-elämä & arki toisen kanssa oli paratiisi verrattuna tähän yksinolon helvettiin ja itsesyytöksiin.

        OLEN ITKENYT MELKEIN KOKO AJAN KUN TÄMÄN HERRAN KANSSA OLIN,MITÄKÖ TARKOITTAA?,TARKOITTAA SITÄ ETTÄ EN SAANUT HÄNTÄ KOSKAAN ITSELLENI NIIN KUIN OLISIN HALUNNUT,SELVISI SELLAINENKIN SEIKKA ETTÄ HÄN ELIKOKO AJAN TOISEN KANSSA VAIKKA NÄIN EI PITÄNYT OLLA,ANTOI YMMÄRTÄÄ ETTÄ RAKASTI MINUA,KÄVIKIN VAIN PITÄMÄSSÄ HAUSKAA JA JATKOI TOISEN KANSSA SITÄ OIKEETA YHDESSÄ OLEMISTA JA SITÄ SE OLI 10V,NIIN MITENKÖ SE ON MAHDOLLISTA?EN HALUNNUT USKOA EPÄILYSTÄNI NESIN MILLÄÄN JA SITTEN PÄÄTIN ETTÄ OTAN ASIASTA SELVÄN NYT,SIINÄ KÄVI NIIN ETTÄ HERRA JOKA SANOI RAKASTAVANSA MINUA ILMOITTI ETTÄ PAINU VITTUUN,ÄLÄKÄ ANNA KUULUA ITTESTÄS MITÄÄN.MITÄKÖ ITKEN?ITKEN NYT SITÄ ETTÄ OLEN OLLUT NIIN HÖLMÖ JA ANNOIN MENNÄ NÄIN KAUAN ENNENKUIN USKALSIN USKOA ETTÄ VEDÄTYSTÄHÄN SE OLI,SILTI RAKKAUS EI LOPPUNUT SIIHEN,RAKASTAN TÄTÄ KUSIPÄÄTÄ EDELLEN,NÄHTY EI SITTEN OLLA MUTTA JOKA JUMALAN PÄIVÄ MIETIN HÄNTÄ JA SITÄ ETTÄ MIKSI MINULLE PITI KÄYDÄ NÄIN,TÄSTÄ ON NYT NOIN 4KK.


      • AIDOT TUNTEET
        särkynyt kirjoitti:

        OLEN ITKENYT MELKEIN KOKO AJAN KUN TÄMÄN HERRAN KANSSA OLIN,MITÄKÖ TARKOITTAA?,TARKOITTAA SITÄ ETTÄ EN SAANUT HÄNTÄ KOSKAAN ITSELLENI NIIN KUIN OLISIN HALUNNUT,SELVISI SELLAINENKIN SEIKKA ETTÄ HÄN ELIKOKO AJAN TOISEN KANSSA VAIKKA NÄIN EI PITÄNYT OLLA,ANTOI YMMÄRTÄÄ ETTÄ RAKASTI MINUA,KÄVIKIN VAIN PITÄMÄSSÄ HAUSKAA JA JATKOI TOISEN KANSSA SITÄ OIKEETA YHDESSÄ OLEMISTA JA SITÄ SE OLI 10V,NIIN MITENKÖ SE ON MAHDOLLISTA?EN HALUNNUT USKOA EPÄILYSTÄNI NESIN MILLÄÄN JA SITTEN PÄÄTIN ETTÄ OTAN ASIASTA SELVÄN NYT,SIINÄ KÄVI NIIN ETTÄ HERRA JOKA SANOI RAKASTAVANSA MINUA ILMOITTI ETTÄ PAINU VITTUUN,ÄLÄKÄ ANNA KUULUA ITTESTÄS MITÄÄN.MITÄKÖ ITKEN?ITKEN NYT SITÄ ETTÄ OLEN OLLUT NIIN HÖLMÖ JA ANNOIN MENNÄ NÄIN KAUAN ENNENKUIN USKALSIN USKOA ETTÄ VEDÄTYSTÄHÄN SE OLI,SILTI RAKKAUS EI LOPPUNUT SIIHEN,RAKASTAN TÄTÄ KUSIPÄÄTÄ EDELLEN,NÄHTY EI SITTEN OLLA MUTTA JOKA JUMALAN PÄIVÄ MIETIN HÄNTÄ JA SITÄ ETTÄ MIKSI MINULLE PITI KÄYDÄ NÄIN,TÄSTÄ ON NYT NOIN 4KK.

        "OLEN ITKENYT MELKEIN KOKO AJAN KUN TÄMÄN HERRAN KANSSA OLIN,MITÄKÖ TARKOITTAA?,TARKOITTAA SITÄ ETTÄ EN SAANUT HÄNTÄ KOSKAAN ITSELLENI NIIN KUIN OLISIN HALUNNUT,SELVISI SELLAINENKIN SEIKKA ETTÄ HÄN ELIKOKO AJAN TOISEN KANSSA VAIKKA NÄIN EI PITÄNYT OLLA,ANTOI YMMÄRTÄÄ ETTÄ RAKASTI MINUA,KÄVIKIN VAIN PITÄMÄSSÄ HAUSKAA JA JATKOI TOISEN KANSSA SITÄ OIKEETA YHDESSÄ OLEMISTA JA SITÄ SE OLI 10V,NIIN MITENKÖ SE ON MAHDOLLISTA?EN HALUNNUT USKOA EPÄILYSTÄNI NESIN MILLÄÄN JA SITTEN PÄÄTIN ETTÄ OTAN ASIASTA SELVÄN NYT,SIINÄ KÄVI NIIN ETTÄ HERRA JOKA SANOI RAKASTAVANSA MINUA ILMOITTI ETTÄ PAINU VITTUUN,ÄLÄKÄ ANNA KUULUA ITTESTÄS MITÄÄN.MITÄKÖ ITKEN?ITKEN NYT SITÄ ETTÄ OLEN OLLUT NIIN HÖLMÖ JA ANNOIN MENNÄ NÄIN KAUAN ENNENKUIN USKALSIN USKOA ETTÄ VEDÄTYSTÄHÄN SE OLI,SILTI RAKKAUS EI LOPPUNUT SIIHEN,RAKASTAN TÄTÄ KUSIPÄÄTÄ EDELLEN,NÄHTY EI SITTEN OLLA MUTTA JOKA JUMALAN PÄIVÄ MIETIN HÄNTÄ JA SITÄ ETTÄ MIKSI MINULLE PITI KÄYDÄ NÄIN,TÄSTÄ ON NYT NOIN 4KK".

        ET OO AINOO JOLLE ON KÄYNYT NÄIN,MULLA SE NAURATTAJA KUMMITTELEE VIELÄKIN ,MUUTAMAN VUODEN JÄLKEEN.

        (ehkäpä joskus kumminkin löydän rehdin ,reilun suomalaisen aikuisen miehen jolla on myös selkärankaa rakastaa vain yhtä naista).

        Aitoja tunteita ei voi ostaa eikä lahjoa.


    • mikavuman

      Niin kauan kunnes olet itse sinut sen asian kanssa, ettei eletty elämä tule takaisin.Vain eteenpäin mennään!!TSEMPPIÄ

    • mieti-nyt-sitä

      En pätkääkään. Vaikka tuli oltua jumissa" kuustoista vuotta, ei pätkääkään. "Uusi" oli exällä wöljyssä, kun oli tulossa heittämään ulos pesästä, niinko käenpoika. Enkä minä sitä sureksimaan jäänyt. Hilirimpsistä siliä tie.. Pennit jakoon ja paanalle. Sisso!

      Enpä kyllä ole uuttakaan riippaa hommannut. Enkä hommaa. Tyhmän saa pyytämättäkin. Sanoi kalamiäs. Toiset kuustoista vuotta olen tässä ihan issekseen pällistellyt, eikä ole ikävät haitanneet. Tietäähän sen: Kerran keitetty puuro on niiin makiaa syödä. Ajastaan se kuitenkin pyrkii kylmenemään ja maku muuttuu puiseksi. Viimein se on nakattava koirille taikka mäkeen. Syömäkelvottomana.

      Uudelleen lämmitettynä puuro kyllä saattaa waromattoman suun polttaa, mutta on siinä jo sen entisen maku! Ja sukkelammin se jähtyy ja sukkelammin on nakattava mäkeen. Ei makuaistin pitäis antaa sillälailla mennä pilalle. Tietenkin vanhemmiten saattavat aistit hiukka heiketä, ettei tuollaisia makuvivahteita edes huomaakaan. Ja putrokiuluhan on ihka sama, niikuin putroluskakin. :-)

      Justus

    • tällä kertaa

      no ite en oikeestaa oo paljo itkeny vaik surettaaki iha sairaasti, oltii muijan kaa muutama vuos yhes, ja on yks lapsiki, ollaan melko nuoria jne, harmittaa vaan ku oli tosiaan oikeen tuntunen jne, ehkä se et miks en itke johtuu siit et muija lähteny ennenki vaikka kuin monta kertaa mut aina jonku ajan päästä huomannu rakastavansa mua silti , mut eipä taida olla tällä kertaa, pahimmalt tuntuu se et ei voida ees olla ystäviä vaa sen pitää koko ajan vältellä ja olla suht vihanen , kaiken tän paskan kruunas se et muija viel pamahti paksuks mulle just muutama päivä eron jälkeen sai tietää et siinki o sit surettavaa lisää =(, ahdistaa vaa koko ajan eikä saa nukuttua yhtään

    • seniorimamma

      Voi Rakas ystävä. Meditoi, mieti, vertaa elämääsi huonommassa tilanteessa, jolloin sinulla ei olisi ketään. Mieheni petti minua, löysi aina nuorempia, kului aikaa... hän ei hoitanut itseään, nyt sängyssä käy pyörimässsä viski-siepot, kukaan ei tee hänelle mitään, ei ruokaa, ei siivoa. Koti on kuin sikolätti! Hän itse, minä en. Aloin kuntoilla, käydä kulttuureissa. Minulla on yksi hyvä ihmissuhde. Kiitän Luojaani - hän antoi elimet millä miettiä.
      Toivon Sinulle paljon ajatuksia ja hyvää jatkoa!

      • MIES 33V

        11v. oltiin tyttöystävän kanssa.Löysi muka paremman."NARKOMAANIN" ja muutti toiseen kaupunkiin.Ei pystynyt huolehtii lapsista ja lapset jäi minulle. Nyt muka menee paremmin itkee lapsia takaisin.turhaan itkin sitä 7kuukautta.mistä löytäisi uuden kumppanin? kaikki kaatuu viimestään siihen, kun ne kuulee että olen yh-isä ja minulla kolme lasta.


    • ihminen_m

      miettimään elämänarvot uudelleen. kuulosti siltä että sulla ja exälläsi oli vain seksi. aika tylsä suhde.

      meillä on lapset, yhdessäolo matkustelu ja ihana koti. suosittelen kokeilemaan.

    • avioliitossa toisen kanssa

      10 v elin yksin lasten kanssa ennen avioitumista nykyisen kanssa. viimeisen itkuni itkin kuullessani ex:n kuolemasta

    • jah-76

      Itselläni meni reilu puolivuotta kun luovutin kaipiluni toista kohtaan,Toki edelleenkin ajattelen että mitä hän touhuilee ja miten menee,hänestä tuli yhtä äkkiä vain kylmä mua kohtaan eikä ole mitään yhteyttä pitänyt vaikka 4.v. oltiin yhdessä asuen..
      Eron syykin jäi erittäin epäselväksi,sanoi koulun loputtua vain että ei kannata enää olla yhdessä vaan haluaa elää välillä omaakin elämäänsä johon en minä kuulu..Jeps elämä on välillä niin vaihde rikasta ja ei aina tarvitse pettää eikä olla muuten epämielyttävä kun liiankin mukava asenne voi ajaa suhteen karikolle,,,

      • mitä enemmän

        Sitä kauemmin, mitä enemmän psykologit käskee luovuttamaan...


    • ..etten päivääkään. Asettelet kysymyksen väärin, kun oletat, että tässä olisi lukija jätetty. Itse olen eronnut n.2 vuotta sitten pitkäaikaisesta suhteesta, ja silloin kyllä keskusteltiin pitkään keskenämme, sovittiin (aluksi tietysti sovittiin, että vielä yritetään yhdessä) ja siinä sitä huovattiinkin edes takas vuoden verran, ennen kuin tajuttiin, ettei tämä voi näinkään jatkua.

      Meillä ei (onneksi) ollut yhteistä lasta (hänellä kyllä oli), eikä ollut edes koskaan suunnitelmissa (ainakaan hänellä).

      Nyt olen ollut 2v. myös onnellisesti yhdessä uudessa suhteessa, vaikka ei sitä suunniteltukaan. Itse asiassa varauduin, että erosta selviytyminen kestäisi vuoden, enkä aloittaisi uutta suhdetta ennemmin, mutta niin se vain meni, ja itkemistä tavallaan sen n. vuoden verran kestikin. Kun toiseen uppoutuu täysin, entisen unohtaa pikku hiljaa. Uusi suhde tuli oikeastaan tasan oikeaan aikaan, ja olen siitä todella onnellinen.

      Itse asiassa tajusin aivan äskettäin, että olen tosiaan elänyt aivan erillistä uutta elämää ja entinen on jäänyt kauas taa. Toki yhteys säilyy eri "välinein" exäänkin, mutta mitä vähemmän sitä pitää, sen parempi. Tietysti hankalaa on tässäkin se, että erosta jäi lapsi, ei tosin oma, mutta häneen ero on jättänyt haavansa, eikä se tunnu ikinä hyvältä jättää haavoja johonkin.

      Tuntuu, että tosiaan elät vielä entisessä, etkä ole päässyt sen yli. Koitatko edes yrittää, vai oletko vain tavannut exääsi "huonompia", kun vertaat uutta vanhaan? Toki vanha suola janottaa joissain tapauksissa, mutta koita niellä "tappiosi"(?) ja ala rakentaa uutta elämää. Jos vanha ei tahdo unohtua, ehkä jo kannattaisi tuossa tilanteessa kääntyä ammattiavun puoleen? Tutuille ja tuntemattomillekin puhuminen (ja yleensäkin avautuminen) ja muiden mielipiteiden jne. kuuleminen auttoi ainakin omassa eroamisprosessissa.

    • otsikosta huomaa

      hyvin monesta etusivun jutusta huomaa että suomi24
      on yksinhuoltajien valloittama sivusto..ja tämä aihe on yksi niistä.
      aika turhaa parkumista..tai ymmärtäähän sen että itkettää jos ja kun on epäonnistunut elämässä eikä ole kyennyt edes pitämään suhdettaan kasassa.
      miettikää hyvät ihmiset nyt edes hiukan.
      sillä maailmassa on vain kahdenlaisia ihmisiä.
      voittajia ja häviäjiä.

      • Yhteistyötä

        Onnistunutkin muka se vastuunpakoilija, ettei vain omatunto kolkuttaisi. On ihmisiä, jotka tuntevat vastuuta jälkeläisistään. He surevat myöskin sitä, kun lapsi/lapset menettävät isänsä (edelleen harvemmin äitinsä) erossa. Minkälaisia voittajia ovat nuo kumppaninsa hylänneet ja pelkkiä hyväksikäyttösuhteita harrastavat?? On todella ihmisyyden arvo huonossa kurssissa.


      • 99999

        ehkä hävinnyt monta kertaa ennenkuin pääsi voittoon.Elämään kuule kuuluu monia vaiheita ehkä se selviää sinulle vielä.


    • söpis_kundi

      Jo vuoden olen "itkenyt" ex-kundikaverini perään. Kaipaan sitä ihanaa ja hellää "Audipoitsua" loppuelämäni.

      • kuolen nauruun

        Kyllähän noita sipsuttavia audipuppeleita on ainakin pääkaupunkiseudulla pilvin pimein, ei muuta kuin uutta kehiin.
        Sehän on kyllä sairasta kun pojat keskenään...


    • itkenyt

      exän perään vaan sen takia että sain sen oman mokan takia turpaani ja nöyryytyksen hänen kaverinsa edessä.Jälkikäteen tulevat uhkailut sai välillä mielen maahan.Olen onnellinen päästessäni hänestä eroon ja saan elää suht rauhassa lapsieni kanssa uudessa suhteessa,uusioperheenä.Joskus näinkin,mutta koitahan päästä jo yli entisestä.Intohimoista seksiä saa jos itse siihen panostaa ja antaa aikaa toiselle rohkaistua!=))

    • Daaaaami

      En ole itkenyt ex:n perään enkä itke. Ne murheet on surtu aikoinaan kyseisen ihmisen särkiessä totaalisesti sydämeni suhteen vedellessä viimeisiään.

      Nyt on uusi elämä ja avoin tulevaisuus. Ja ennen kaikkea nyt on r a u h a :)

      Tapauksessasi jotenkin tuntuu, ettet ole aikoinaan käsitellyt tarpeeksi eroa ex:stä ja nyt se purkautuu tuolla tavalla ihmeellisesti? Ota itseäsi niskasta kiinni ja jätä turhat vinkumiset pois..

      Ajattele asioita välillä suorastaan itsekeskeisesti äläkä takerru muihin!

    • juups11

      ei päivääkään....helpottunut kun heitin pihalle

    • asdfasdfasdf

      En itkenyt edes silloin kun hän jätti minut.

    • itku

      Juu kauan tuli perään itkettyä voitua muutenkin pahoin sekä henkisesti, että yllättäen myös fyysisesti. Ja tavallaan kai "itken" vieläkin ei ole ollut suhteen suhdetta kolmeen vuoteen.

    • mennyt on mennyttä

      Mitä noista haikailemaan, uutta suoleen kun wanha kuolee. Kukaan ei ole korvaamaton.

    • Handsome38

      6 vuotta on mennyt ja edelleen toivon, että hän palaisi ja oma elämäni palaisi järjestykseen...
      Henkisessä kirjallisuudessa sanotaan, että ensimmäinen suuri taistelu on masennus, joka edellyttää ihmisen kaikki sekä henkiset että fyysiset voimavarat. Toinen suuri taistelu on kieltäytyä elämästä toisen rakkauden kautta.
      Toimeliaille ihmisille tämä tuntuu olevan helppoa, mutta toimettomille ilmeisesti ei. Toimettomat istuu ja ihmettelee kotona seiniä ja kaikki murenee elämässä.
      Omani meni naimisiin 36 vuotiaana 20 vuotiaan kanssa ja pidä sitä aika perverssinä ja kaveri näyttääkin ihan kakaralta hänen rinnallaan.
      Yhteydenpito on katkennut exään kokonaan. Sanat joita hän käytti ei ole painokelpoisia.
      Toivon pääseväni hänestä yli ja löytäväni elämästä jotain mielekästä....
      Edellä mainittu kirja on Mable Collinsin Valoa Tielle kirja, jos se herättää kiinnostusta.

      • kuin itse haluan

        Sitä kauemmin, mitä enemmän jotkut haluaa puuttua siihen asiaan.


    • ikävää ja itkua

      erosin lasteni isästä pian kolme vuotta sitten,minä olin se joka halusi eroa.eroa en kadu,koska suhteemme ei toiminut,pettämistä,valehtelua ym.en kestänyt enää.
      näen joka ikinen aamu herätessäni lasteni kasvoista exäni...vaikka hän oli huono puoliso,hän on aivan mahtava isä :) ja se sattuu,kun tiedän,että kuinka hyvin meillä asiat voisi olla.jos vaan suhde toimisi.

      jos meidän ei lasten takia tarvitsisi olla tekemisissä,olisin päässyt varmasti vähemmillä itkuilla.mutta lastemme takia olemme molemmat valmiita tekemään kaikkemme,että voimme olla edes kavereita.asiat sujuu näin paremmin,joustoa molemmin puolin.

      ja nyt olen ollut uudessa suhteessa pian vuoden,tämä suhde ei anna minulle sitä rakkautta ja kiihkoa mitä edellinen,lasteni isän kanssa.
      nyt olenkin päättämässä tämän nykyisen suhteeni,mutta tuskin itken tämän nykyisen suhteeni perään vkoa kauempaa.tämä suhde ei antanut mitään.

      • Yksi mikrosiru

        Ihmisiä ei ole tarkoitettu vaihtamaan kumppania jatkuvasti. Monilla kierre jatkuu koko ajan. Lue ohjeet Raamatusta.


      • raamatusta,pah
        Yksi mikrosiru kirjoitti:

        Ihmisiä ei ole tarkoitettu vaihtamaan kumppania jatkuvasti. Monilla kierre jatkuu koko ajan. Lue ohjeet Raamatusta.

        ethän nää oikiasti usko johonkin juttuun;että jeesus syntyi neitsyt mariasta!!??
        sori vaan...mie en ainakaan...siihen tarvitaan munasolu ja spermaa!TORVI!


    • keksitty tarina

      Väkisin väännettyä jutunjuurta.

      Exää voi muisteloida vain yhden lauseen verran, jonka ajattelemiseen menee pari sekunttia, se kuulostaa tältä: " haista paska, saatanan rupelo ". Tuon enemmät romantisoinnit on turhaa ajanhukkaa.

      Mihin tämä filosofia perustuu? Käytäntöön! Miksi pillittää jonkun perään, jos se kerran on eilistä, se on jo historiaa ja elämän täytyy jatkua.

      Mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän?

      http://www.youtube.com/watch?v=TXhponSy3hM

      Just se laulu kertoo niin paljon ja riittävästi elämänohjetta ja toimintamallia, ei tartte vätystellä spiidata jonkin lumperon perään viikkokaupalla.

      Ryhdistäytykää.

      • provosointti

        On yleensä aina koskettava dramaattinen otsikko joka provosoi voimakkaasti täällä suomi24 puolella
        vähän iltalehti tyyliin, halveksun voimakkaasti sitä ihmistä joka hakee tällätyylillä asiakkaita ja yleisöä

        -Olet synkällä listalla


    • itkin

      ja suhde kesti vain 3kk. satuin vain tykkäämään siitä ihmisestä niin paljon ja ero tuli yht äkkiä.

    • ennen kuin vanha on LOPULLISESTI poissa pääkopasta :( On täysin väärin esim. hakea lohtua uudesta suhteesta (huom! en nyt väitä että sinä olisit tehnyt näin) tai ylipäänsä olla suhteessa jos yhä haikailee menneen perään. Se ei ole oikein sinua eikä suhteen toista osapuolta kohtaan.

      Ja itketkö siis eksäsi, eli tämän IHMISEN,perään vaiko seksin? Itse en ymmärrä sitä kun ihmiset haikailevat seksin perään. Tietysti jos olette olleet intohimoisesti rakastuneita voin kuvitella että seksi on myös ollut intohimoista ja siksi siitä on jäänyt suuhusi todella maukas kaivattava maku. Et kaipaa vain seksiä vaan koko pakettia johon kuului eksäsi. Voihan olla (JOS tässä on tunteista kyse) että vaikka rakastelisit kuinka kiihkeästi ja vauhdila jotakuta toista, siitä kuitenkin puuttuisi se jokin.

      Ja vielä yksi tyhmä kysymys; Hän siis jätti sinut? Siinä enemmän syytä painaa ajatus unholaan. En tosin tiedä millä perustein hän sinut jätti joten no comments on that.

      Sanoisin että paras keino päästä eroon exän varjosta on vain olla ajattelematta asiaa. Itse huomasin kerran tuosta vain yhtenä päivänä "hei! --koskas viimeeksi ajattelinkaan häntä?" ja tajusin että olin ollut niin muista asioista kiinnostunut että koko tyyppi oli unohtanut pääkopastani :)

      • pakomatkalla?

        " Sanoisin että paras keino päästä eroon exän varjosta on vain olla ajattelematta asiaa. "

        Kauanko pitää paeta todellisuutta? Nimenomaan todellisuus tulee tiedostaa, hyväksyä, myöntää itselleen ja ex jää exäksi, eikä ala kummittelemaan mielessä, jos sittenkin...

        Kaikki turhien toiveiden ja haaveiluiden elättely kannattaa jättää pois mielestä. Kerran totuuden hyväksyminen vain kirpaisee, mutta sitten se on kerrasta pois omasta mielestä.

        No, meitä on moneksi ja jokaiselle ei sama resepti toimi. Pääasia ETTEI joudu uutiseksi alibin sivuille: mustasukkainen tappoi exän, motiivina kosto.


      • ed. suhteeseen pettynyt nainen

        "Ei uuteen suhteeseen ennen kuin vanha on LOPULLISESTI poissa pääkopasta :( On täysin väärin esim. hakea lohtua uudesta suhteesta (huom! en nyt väitä että sinä olisit tehnyt näin) tai ylipäänsä olla suhteessa jos yhä haikailee menneen perään. Se ei ole oikein sinua eikä suhteen toista osapuolta kohtaan."

        Tämän allekirjoitan täysin. Liian moni ei osaa olla yksin ja etsii sitten laastarisuhteen. Seurustelin minäkin eronneen miehen kanssa muutaman kuukauden, kunnes tajusin olleeni hänelle vain exän korvike, laastari. Pisti vihaksi, että itse olin panostanut siihen suhteeseen ja toinen kaipasi vain pään silittäjää. Toipukaa niistä existänne, ennen kuin sotkette jonkun toisen ihmisen elämän!


      • pakomatkalla? kirjoitti:

        " Sanoisin että paras keino päästä eroon exän varjosta on vain olla ajattelematta asiaa. "

        Kauanko pitää paeta todellisuutta? Nimenomaan todellisuus tulee tiedostaa, hyväksyä, myöntää itselleen ja ex jää exäksi, eikä ala kummittelemaan mielessä, jos sittenkin...

        Kaikki turhien toiveiden ja haaveiluiden elättely kannattaa jättää pois mielestä. Kerran totuuden hyväksyminen vain kirpaisee, mutta sitten se on kerrasta pois omasta mielestä.

        No, meitä on moneksi ja jokaiselle ei sama resepti toimi. Pääasia ETTEI joudu uutiseksi alibin sivuille: mustasukkainen tappoi exän, motiivina kosto.

        ilmeisesti ilmaisin itseäni väärin, elikkäs korjausta;

        En mielestäni ehdottanut todellisuudelta pakenemista. Tottakai on pelkästään hyvästä surra oma tarvittava aikansa ja itkut on saatava itkeä. Mutta kun on jo kulunut vuosi tai enemmänkin erosta, asian pitäisi jo olla käyty läpi. En tarkoittanut että täysin pyyhit asian mielestäsi mutta parasta olisi olla mahdollista muistella asiaa ilman kauheaa masennuksen ja ikäväntunnetta..? Voit todeta että ok, ikävä tapaus, mutta mennyt mikä mennyt, elämä jatkuu.

        Toiset ovat herkempiä, toiset kestävämpiä. Elikkäs tietenkään tuo ei päde jokaiseen. Oletan että tämän keskustelun aloittanut on siitä herkemmästä päästä, joten kuka tietää kuinka pitkään häneltä saattaakaan mennä toipumisessa.


      • Juuri noin. Olen aina ihmetellyt niitä, jotka aloittavat uuden suhteen muutaman viikon päästä entisen päätyttyä. Tai niitä, jotka eivät itke päivääkään.

        Mielestäni se osoittaa vain, että entinen suhde ei merkinnyt mitään. Ehkä sen, joka ei ole oikeaa suhdetta edes kokenut, ei kannattaisi neuvoa niitä, joilla se on päättynyt. Suhteita on monenlaisia, eikä kaikkien perään jää samaa surua. Joku haukkuu surkeaa ukkoaan, mutta mitä olisi ajateltava naisesta, joka niin surkean ukon on valinnut?

        Tärkeintä uuden suhteen onnistumisen kannalta on, että on selvinnyt täysin entisestä parisuhteestaan. Surun paikkaaminen uudella suhteella on aina virhe.


      • jocus kirjoitti:

        Juuri noin. Olen aina ihmetellyt niitä, jotka aloittavat uuden suhteen muutaman viikon päästä entisen päätyttyä. Tai niitä, jotka eivät itke päivääkään.

        Mielestäni se osoittaa vain, että entinen suhde ei merkinnyt mitään. Ehkä sen, joka ei ole oikeaa suhdetta edes kokenut, ei kannattaisi neuvoa niitä, joilla se on päättynyt. Suhteita on monenlaisia, eikä kaikkien perään jää samaa surua. Joku haukkuu surkeaa ukkoaan, mutta mitä olisi ajateltava naisesta, joka niin surkean ukon on valinnut?

        Tärkeintä uuden suhteen onnistumisen kannalta on, että on selvinnyt täysin entisestä parisuhteestaan. Surun paikkaaminen uudella suhteella on aina virhe.

        itse siis, mutta en ole koskaan tullut jätetyksi joten en rupea puhumaan "tiedän miltä sinusta tuntuu"-sontaa ;)

        Suhteita on tosiaan erilaisia, osa enemmän fyysisen makuisia, toiset henkistä kemiaa (sielunkumppanuutta "lihanhimon" sijaan). Mielestäni olisi hienoa kun nuo molemmat kaksi seikkaa tasapainottelisivat suhteessa :)

        ´joku haukkuu surkeaa ukkoaan, mutta mitä olisi ajateltava naisesta, joka niin surkean ukon on valinnut´ Hah, tuli mieleen vain tuosta se yksi keskustelu kun taidettiin käydä täällä ainakin 2-3viikkoa sitten :D Kun Naiset mollaili täällä miehiä junteiks kun eivät esim. antaneet naisen mennä ensin kassalle, eivät jääneet odottaneet naista kassalle tai eivät vain maksaneet naisen kahvia.. Ai että repeilin kun niitä luin, varsinkin kohdissa joissa jotkut sano jopa dumbanneensa ukon ekoilla deiteillä moisesta xD


    • ???

      Miksi siis haikailla exän perään? Onni voi odottaa nurkan takana. Mulle se tosin tuli 4 vuoden jälkeen kun exästä erosin. Mutta se oli lähempänä, kun arvasinkaan. Itseasiassa kokoajan vieressä. Nyt onnellisesti yhdessä pitkäaikaisen ystäväni kanssa. Ja voin todella luottaa mieheeni, koska olen hänet tuntenut kauan ja tiedän mikä on. Exääni en voinut luottaa. Tosin yritämme olla ystäviä, koska miehenikin hänet tuntee ja on kaveri.

    • täh???

      Päinvastoin olin iloinen ja hymyilytti,kun eroon pääsin exästä;D Eikai nyt kukaan vakavasti voi sanoa,että exänsä perään itkee?Kyllä eron koittaessa pitää osata päästää toisesta irti ja elää täysin siemauksin omaa elämäänsä.

    • .............

      menettää vielä vuosia,varsinkin jos on ollut kaltoin kohdeltu.
      Eron jälkeen on surua,oli millaista vaan elämä ollut parisuhteessa,mutta jos on ollut uskottomuutta ja väkivaltaa,ero on silloin paras ratkaisu.

      • exää takaisin ottaa.

        olin ollu exän kans vajaa 3 vuotta. yksi lapsi ja toinen tulossa. Hän petti, minä jätin.yritti muutaman kerran tulla takasin, en huolinu. Sit hän jo alkoikin perustaa uutta perhettä vajaa vuosi meidän erosta ja toisen lapsen syntymästä.. Kyllähän se hetken aikaa kirpaisi, mutta näin kolme vuotta, kun on erosta kulunut, tiedän, että tein silloin oikein jättäessäni hänet.


    • ei luotu mulle----

      miks itkeä??
      ei ollu luotu sitä ihmistä mulle..

    • usea vuosi

      Mulla oli aikanaan kymmenisen vuotta sitten omasta mielestäni maailman paras tyttöystävä. Ihana, kaunis, älykäs - kaikkea. Kaikki olivat sitä mieltä, että olemme täydellinen pari - paitsi yht'äkkiä hän.

      Tämä uskossa oleva tyttö vaan ei ollut minuun tyytyväinen, koska en ollut hänelle tarpeeksi komea (klassista kai?) vaan hän vaihtoi minut komeampaan renttuun. Jota seurasi sitten aina uusi samanlainen. Lähinnä kai aina sellaiset tyypit, joiden perässä naiset juoksevat. Ja valloittavana, karismaattisena ihmisenä hän nämä mihet itselleen sai.

      Useimmat tosin pitävät minua ihan komeanakin, mutta ilmeisesti olisi pitänyt olla täydellinen. Kieltämättä hän itse vastannee juuri näitä päivälehtien naisihannetta, mutta tätä minä en tullut ajatelleeksi silloin kuin hänet tapasin.

      Ehkä nelisen vuotta haikailin perään ja toivoin, että hän ymmärtäisi arvoni ja sen, että haluaisin tarjota hänelle hyvän elämän.

      Olen usein häntä tavannut ja keskustellut asioista.
      (Aina kun hänellä menee poikki, niin hän tarvitsee juttukaverin tms. - vähäksi aikaa. Tai jonkun tarjoamaan lounaan. Milloin mitäkin.)

      Siltikään, vaikka kohtelen häntä siten miten herrasmies toimii - yritän auttaa lähimmäistä jne., en ole häneltä edes joulukorttia saanut. Se on tuntunut ikävältä.

      Minä menin naimisiin jo vuosia sitten toisen ihanan naisen kanssa ja olen elämääni tyytyväinen. Koen, että sain sen arvostuksen, jota olen kaivannut.

      Jos olisin kuten useimmat ystäväni, niin en edes vastaisi tämän exän puheluihin, vaan käskisin painua ihan minne lystää. Se mitä hänelle toivon, on että hän ryhtyisi elämään niin kuin puhuu ja että hän löytäisi sen onnensa. Minä olen lähimmäisenrakkautta lukuunottamatta menettänyt kaikki tunteeni häntä kohtaan.

      Tsemppiä Jampu. Kyllä asiat järjestyvät, vaikka joskus siihen voi mennä kauankin.

      • Eroon kuuluu sureminen

        Olen sitä mieltä, että jos ihmisen elämään on kuulunut tärkeä ihminen, myös sen menettämisen suremiseen menee aikaa. Ja jos ei mene, niin sen löytää edestään. Mutta kaikillahan on eri tapa surra, toiset suree sisäisesti, sitä kellekään näyttämättä, toiset taas vollottaa hyvinkin auliisti.
        Itse kuulun tähän jälkimmäiseen kastiin, itken aikani kunnes siirryn eteenpäin. Toisen pitkän suhteen eroan käsittelyyn meni vuosi, vasta sitten olin kunnolla tolpillani. Toisen suhteen kanssa siihen meni puoli vuotta, se oli helpompi. Tavallaan suren myös niitä lyhempiä suhteita, niitä jotka ei kestä muutamia kuukausia pidempään.

        Voi kunpa joku tekisi yhteenvedon tästä, kuinka moni on kaivannut ja itkenyt, kuinka moni on jättänyt surematta. Ja kunpa olisi vertailu kohtaa esim. kahdenkymmenen vuoden takaa. Tuntuu siltä, että ihmset on nykypäivinä niin suorituskeskeisiä, erosta hypätään suoraan toiseen suhteeseen prosessoimatta eroa sen kummemmin, pitää näyttää muille, että menee hyvin.
        Mikä sitten on sopiva aika surra? Kuka sen tietää paremmin kun sinä itse? Itse ajattelen niin, että aikani saan surra mutta kyllä vuoden jälkeen pitäisi jo olla melkein normaalit tuntemukset, vuosia en ala suremaan, olen minäkin onneni ansainnut.


    • tiiam

      mutta se olikin ihan kuspää ja petti 6 kertaa joista sain myöhemmin tietää. siitä suhteesta puuttui intohimo ja itseasiassa kaikki muukin mitä suhteessa olis pitäny olla. lähinna surinkin lopussa vaan sitä että se tuttu ja turvallinen oli mennyttä... mutta onneksi ei mennyt kun pari kuukautta että löysin elämäni miehen :)

    • Pekka uusiperheellinen

      Vuosia siihen menee. Miehillä kuulema kaksi ja naisilla kahdeksan.
      Ensimmäiset suhteet ovat ns. hoitosuhteita.

      Mutta, ei jäädä tuleen makaamaan. Mennyt on mennyttä.
      Eletään tässä ja nyt ja tulevaisuuteen nokka!
      RAkastuminen kestää tuhat ja yksi yö..sitten tulee arki... no se onkin jo toinen juttu...

    • Rakkautta vaille jäänyt

      Olen juuri eroamassa. Itselleni ei tule suru puseroon tulevan exän suhteen mutta olen huolestunut että miten vaimo sen tulee kestämään. Pitkä parisuhde takana, ilman rakkautta. Minä rakastin ja olin aina se joka lähestyi, hali, pussasi ja välitti...vastarakkaudeksi sain kiukuttelua ja koskemattomuutta, ei hän koskaan tullut viereeni halimaan tai pussaamaan (EI IKINÄ). Tuskin moni tätä edes uskookaan, mut totta...miks valehtelisin. Arvatkaa miltä tuntuu tälläisen liiton jälkeen kohdata ihminen joka tulee ja pussaa! Uskomaton tunne löytää ihminen jolla on samanlaiset tunteet.

    • korkeintaan ILOSTA

      SEN hullun pahonpitelijän perään en ole itkeny / en itke kertaakaan ( hullujen huoneelle se kuuluu ja ovi visusti lukkoon )

      LUOJAN KIITOS ETTÄ PIINA ON PÄÄTTYNYT

    • neppari

      itkin muutaman kuukauden. Nyt ollut itsekseni jo yli 10 vuotta. Osin omasta halusta, osin kunnei sopivaa tunnu enää löytyvän?
      Onkohan kriteerit liian korkealla? Ikää 40.

    • not meant to be

      tuttu tunne. suurimmas osa meistä tällä maapallolla on tullut jätetyksi.Joten älä huoli. Minulla meni monta vuotta ennen kuin hyväksyin ettei "hän" (se jota niin rakastin monta vuotta) ollutkaan se oikea. Jos olisi ollut, hän olisi vielä kanssani, eikä mennyt naimisiin jonkun toisen kanssa. Ei vain ollut kirjoitettu...

      Katse eteenpäin, kyllä tulet varmasti vielä löytämään positiivisia ja ihmeellisiä piirteitä uudessa kumppanissasi, anna vain hänelle tilaisuus ja itsellesi rakastaa täydellä ja olla rakastettu.

      The grass is always green on the other side:)

    • VAAN HELPOTUKSEN

      HUOKAUS,KUN ÄMMÄN LAITOIN MAANTIELLE.

      • kiva...

        oli, kun pääsin eroon ällöttävästä ukon-retaleesta!
        Paskaset sukat ja kalsarit lähti mukana. Samoin sohvalla röhjöttävä ällötys. Haju hävisi tuulettamalla.

        Nyt kotini on puhdas ja kaunis. Saan katsoa telkkarista IIIIHAN mitä haluan.

        Uutta en ota!! Seksin voi hoitaa itsekin! Suosittelen lämpimästi naiset!!!


    • herrapii

      viisi vuotta kolmentoista yhteisen vuoden ja kolmen lapsen jälkeen ja aukko on vieläkin.

    • Sif

      Tosiaan nyt vasta tulin miettineeksi asiaa. En itkenyt viimeksi hetkeäkään, koska olin niin onellinen päästyäni moisesta ankeuttajasta eroon.
      Edellisen mieheni perään itkin muutaman kerran. Sekin johtui vaan siitä, että hänellä oli niin ihania sukulaisia, joista jouduin luopumaan.
      Olen ollut aina melkoinen luuserimagneetti.

    • tästäkin

      itse olin naisen kanssa kaksi vuotta ja kaikki meni aika hyvin kunnes alkoi se mollaaminen vittuilu
      ja en kuulemma osannut mitään vaikka tänä päivänä olen oman kodin herra ja kotitaloustyös sujuu hyvin.
      noniin asiaan.sitten päätin eräänä päivänä että lainaa rahaa ja otan kamppeeni ja lähden pois,mitään sanomatta.näin tein kun muija oli töissä.
      eikä ole sen jälkeen itkeny.kylmästi vaan jatkaa elämää,kyl tulee sit itketyä jos uusi kumppani ottaa asian puheeksi.ja tämän teen vain siksi koska
      jos ei kumppani kuuntele,eikä haluakkaan,niin on siis lähdettävä ja itkuja ei kannata vuodattaa.
      seuraavassa suhteessa aijon kertoa ehkä paremmin kuinka tärkeää on muistaa keskustella asiaoista.
      TÄMÄ ON ERITTÄIN TÄRKEÄÄ,nimittäin pitkän ja kestävän suhteen peruskivi.
      muistakaa te kaikki jotka ette suutanne aukaise,että oiskohan jo aika kuunnella niitä jotka onjo nähnyt tämänkin aisan.

      • :) :) :)

        olen tehny itelle selväksi etten itke miesten perään :)kyllä itken itkut muista syistä!!


      • nyxän pöxyyn
        :) :) :) kirjoitti:

        olen tehny itelle selväksi etten itke miesten perään :)kyllä itken itkut muista syistä!!

        ja menkööt. Aikani itkin mutta nyt uusi elämä voittaa !!!!!!!!!!!!!!


      • että omakin

        suhteeni kariutui jostain syystä tuohon puhumattomuuteen. Ennen tuntui että kaikki on kunnossa ja asioista ei tarvinnut puhua tai silloin se tuntui ettei ole mitään erityistä edes puhuttavana, sitä tavallista arkea ja rakkaudesta kyllä puhuttiin. Nyt kun suhde on ohi, kihlat purettu, tuntuu kun syitä on miettinyt, että paljonkin olisi voinut asioista puhua. Kai sitä hakee erolle syitä ja sitä kautta yrittää ymmärtää miksei enää kelvannut toiselle kaikista rakkainpana niin kuin ennen.


      • En itke ulosteen perään

        lyödä omaan sormeen ja päättää että se ei otakipeetä.


    • 10-vuotta

      jo pillittänyt.

    • Nimetön

      En päivääkään. 2,5v suhde (kihlaus, tarkoitus oli mennä naimisiin tänä vuonna) päättyi tuossa vajaa 2kk sitten. Turha sitä on menneiden perään haikailla, kaikelle on aikansa ja paikkansa.

    • Hanna

      Olen surrut exäni perään jo neljättä vuotta. Hän oli elämäni, suuri rakkauteni, intohimoni. Saimme lapsen ja toivoin hänen muuttuvan huonoja tapojaan. Mutta toista ei voi muuttaa ja erosin hänestä lapsen tähden. Jäin asumaan yksin lapsen kanssa, surin ja itkin. Kunnes tapasin uuden miehen, olemme seurustelleet nyt toista vuotta. Meiltä puuttuu se suuri intohimo ja halu. Emme ole toistemme lähellä, meillä ei ole läheisyyttä.. koska hän ei ole sellainen mitä itse suunnattomasti haluisin. Hän on kaikkea muuta mitä toivoin exältäni. Vastuun tuntoa lapseen. Hän on lapselleni ihana isä ja olemme saamassa yhteistä lasta. Mutta silti haikailen sitä suurta rakkautta, exääni!

    • tullut;

      itekttyä sekunttiakaan, vaikka yli 20 vuotta oltiin kimpassa.

    • katse eteenpäin

      Ei ex-miehet itketä.

    • *JanMIeN*

      heippa
      kiva että täällä on muitakin...............mä oon
      vissiin vähän tärähtänyt, kun haikailen vielä exä
      ni perään, joka jätti mut ilman selitystä joskus kesällä 2001......sen jälkeen kun se kusetus yrit
      ti raiskata mut, kahesti peräkkäin....ja ihan väh
      än aikaa sitten se oli nääkimässä mua takas, mut mä sanoin sille et en ota pettäjää takas. Sillä kun ne toiset akat tuntu vaihtuvan kerran kuukau-
      dessa............oli akal sitte lapsii tai ei enn
      estään, se ei sitä haitannut. Pitäisköhän taas pa
      nna viestii sille ku sil on sama kännykän numero sen uuden akan kans, et se on yrittäny raiskausta
      .............se tehoo ainaskin, varsinkin jos se on totta ! tai sitten ei......numero sil ei oo va
      ihtunu ollenkaan sitten ensitapaamisemme,joka oli
      kesällä 2000. Jossakin MTV3:n treffisivuilla joku
      hakukone meidät "yhdisti".......se ei oo enää käy
      tössä......muista:kyllä aika haavat parantaa.....
      meni siihen nyt sitten 1 kk tai enemmän.......tai
      sitten vähemmän.....kerro sille nykyiselle kaikki
      siitä sun exästä, tai jotakin ja sitten se vois kans tehä samoin....ja sitte vertailette nykyistä
      ja entisiä suhteitanne.........hyvät ja huonot pu
      ulet.........jutelkaa avoimesti. Ihan mistä vaan!
      Onnea matkaan ! toivottavasti tästä on sulle ja muillekin hyötyä edes vähän !

    • rrg

      ellä itke rakas

    • Mennyt elämä

      Suru on surtava pois, mutta eihän kuolleitakaan itketä lopunikää.. herätkää!
      Mikään ei ole kuluttavampaa surijalle itselleen kuin menettää oma tämän hetken elämän onni, haikailuiden takia. Kerranhan täällä ollaan niin jumankauta.. eletään sitten ja aina!!!!!! tulee uusia ja elämä opettaa.

      Sen voin sanoa että, jos uusi ihmissuhde johon olisin menossa, olisi pienikin viittaus siihen että entinen on vielä sydämessä kaipauksen tai muistojen haikailuiden merkityksessä.. se on sitten siinä!! kenenkään laastariksi tai vararenkaaksi ei kenenkään kuulu ryhtyä. Sen verran pitää olla itsekunnioitusta jokaisella.

      ÄLKÄÄ VALITTAKO HISTORAA.. surkaa se pois. KUKAAN ei tee KENESTÄKÄÄN onnellista!
      sen onnen teette TE ITSE ja se toinen on siinä vierellä jakamassa ja tuomassa omalta osaltaan sitä onnellisuutta ja kokemuksia yhteiseen elämäänne.

    • taina

      2, 5 vuotta meni. Sinä aikana jouduin myös korjaamaan itsetuntoni, jota ei enää ollut. Erosta on 4 vuotta enkä seurustele kenenkään kanssa.Minusta on tullut kranttu

    • Buuhuu

      Ny on kolmas vuosi menossa hyväävauhtia eikäloppua näy..

    • Äpi

      7 vuotta, kunnes sain ekan lapseni, sitten kääntyi sivu elämässä ja sain sylin täydeltä uutta, omaa ja ihanaa ajateltavaa! Hyvää seksiä saa etsimällä sitä oikeaa, pitkin matkaa...;) nm. edelleenkin yksin mutta vapaa ja onnellinen

    • moonsorrow88

      Vuodesta 2005 asti olen haikaillut exsäni perään. Seksi oli _KUUMAA_ ja tyttö ujo mutta tulinen. Kolme vuotta tulee täyteen juhannuksena.. Se on minusta niin väärin että ei voi jatkaa elämää.. Se tyttö oli mulle kaikki kaikessa..

      • jo irti!!

        Melkosia takertuja sieluja olette kaikki.


      • jos joku tekee

        Jos joku tekee näistä vastauksista tai tästä aiheesta väitöskirjan, niin ikuisesti ja monta seuraavaa sukupolvea taakse- ja eteenpäin.


    • murehtinut

      En nanosekunttiaaan, vaan olin onnellinen,että vihdoin pystyin tekemään päätökseni aikoinani jättää väkivaltainen niin henkisesti kuin fyyisestikin olleen diplins-mieheni.
      Tämä on jo yli 30 vuotta vanha ceissi,mutta ajoittain harmittaa se,että en nuorena kauniina naisena jättänyt hullua miestä jo alkumetreillä vaan elin äitini painostuksesta creisin väkivaltaisen psykopaatin kanssa.Äitini ei uskonut kertomuksiani äijästä.
      Älkää surko menneitä vaan rinta rottingilla eteenpäin, nuoret ihmiset!

    • **** (m)

      En itkenyt hetkeäkään.
      En anna itselleni sitä ikinä anteeksi, että koskaan häneen tutustuinkaan.

      • meni n 12-13 vuotta.

        Uskomattoman pitkä aika! Siinä ajassa menin kyllä naimisiin jne. Mutta pakotin itseni unohtamaan hänet silloin, kun hänen avokkeensa sai lapsen hänen kanssaan. Ja nyt olen hänestä täydellisen vapaa. Ei mitään. Ihmettelenkin miten pitkään sydämeni hypähteli hänet nähdessäni vuosien jälkeen. Nyt olen täysin cool suhteessa häneen. ( MItään suhdettahan enää ei ole, ei edes moikkailla,,,). Mutta siihen Tyhjiöön, jonka hänen unohtamisestaan tuli täyttyi omalla rakkaalla puolisollani, jota olen opetellut rakastamaan vuosien saatossa. Tämä suhde on parantunut erittäin paljon, kun sain mielestäni exäni.


    • kyyneleitä....

      ..riittikin. Olimme exän kanssa seurustelleet 8v, kun hän jätti minut. Suhteemme oli intohimoinen ja perustui paljolti hyvään seksielämään, josta nautimme molemmat. Harrastuksia meillä ei ollut kuin ralli, jossa yhdessä kävimme.

      Minä surin häntä sen toiset 8 vuotta, hän avioitui ja erosi, seurasin hänen tekemisiään sivusta, koska meillä oli yhteinen tytär, jota hän ei eromme jälkeen edes tavannut. Mutta rakkauteni häneen teki tehtävänsä hänessäkin, hän erosi, pikkuhiljaa alkoi tapamaan tytärtämme, tutuistavat toisiinsa..ja sitten me alettiin tutustua toisiimme uudella tavalla. Nyt olemme kolme vuotta olleet yhdessä ja voin sanoa, että tuntuu tosi hyvälle, nyt tämä on elämää.
      Mutta, tällaiseen pitää olla uskoa, uskallusta, eikä kuunnella mitä toiset sanovat, tee mitä sydämesi sanoo. Ne itketyt kyyneeleeni ovat nyt palkitut moneen kertaan. Sekin intohimo on löytynyt , mutta erilaisena kuin silloin 20v sitten.
      Kenestä välität ja rakastat, sen eteen kannattaa tehdä töitä , ja näyttää ne tunteensa, olla itselleen rehellinen, mitä minä haluan.

    • äippä07

      mulla meni reilu vuosi surressa , oli siinä välissä jotain suhteentynkää mutta ei niistä tullut mitään. Nyt olen naimisissa ja yhden lapsen äiti. rakastan miestäni ja olen onnellinen mutta silti ex tulee olemaan aina sydämessäni.

    • tällainen juttu

      tilastojen ja kokemuksen myös mukaan exää ei voi unhoittaa SEITSEMÄÄN vuoteen..se kyllä pitää paikkansa.mutta onko se niin vaikeata erota ilman riitaa ja syyllistämistä,kysyn vain...itselläni muutama pitkä"5v.-9v-4v"takana enkä mistään hinnasta vaihtaisi niitä muistoja mihinkään vaikka on katkerat erot olleet..lapsia on jäänyt 5 sille tielle,enkä voisi kuvitella elämää ilman niitä,joka ei vois tapahtua jos riitelisin exien kanssa,sitäkin on ollut aikanaan.

    • ja sitte loppu

      olin superrakastunut ja se jätti mut ihanien 2vuoden jälkeen toisen naisen takia. itkin 3viikkoa, sitten tapasin mun nykyisen ja mun exä unohtu pikkuhiljaa. lähinnä säälin tyyppiä nykyään koska sillä jo 4. lyhyt suhde loppunut. kertoo jotakin

    • Me Naiset

      Tein samalla tapaa kuin kaikki ystävättärenikin nykysuomessa. Olen sen jo tilastoistakin lukenut -suomessa avioliitoista päättyy 50% ja avoliitoista 90% ja me naiset ollaan se "jättäjä", alkuunlaittaja lähes 3/4 tapauksista.

      Naisten lehdet ja "siskot" kyllä neuvoo miten erosta selviää voittajana ja se ei edes ole vaikeaa ;)

      Ensin flirtailin jopa hänen kaveriensa kanssa hänen selkänsä takana, aina kun oltiin siskojen kanssa cafella juoruilin hänestä kaikenlaista esim. kuinka juntti hän onkaan jne, kuinka ihania muita miehiä olen tavannut - varsinkin ulkomaalaisia, lopuksi otin eron, sain puolet omaisuudesta ja eristin hänet lapsestaan vain elatuvelvolliseksi.

      Tämän kaiken tietenkin käänsin niin, että sain vielä sukulaisilta ja tuttavilta kaikki sympatiat puolelleni. Se ei edes ole vaikeaa, vetoaa vaan henkiseen väkivaltaan, koska ei sitä voi todistaa. vähän tekoitkeskelee jne - ja naisena olen nykysuomessa luonnostaan uhri ja mies kaikkeen syyllinen ;)
      Jos mies alkaa liika hanaamaan vastaan niin alkaa uhkailemaan insesti leimoilla tai provosoi häntä esim. humalassa niin törkeästi että saa hänet vaikka hiukan huitaisemaan - mieluiten vielä todistajien läsnäollessa ;)

      Ei Suomen säälittävistä miehistä ole enää kuin ase ja elatusvelvolliseksi sekä yhteiskunnan veronmaksajaksi. Me naiset pystytään hoitamaan jo ihan kaikki muu keskenämme - presidentin ja armeijan ylipäällikön virkaa myöten.

      Nuoret naiset ovat onneksi jo tämän kaiken imeneet äidin maidostaan ja tietävät millaisia epäkunnioitettavia juntteja kaikki Suomen miehet todellisuudessa ovat.

      • hra who

        taidat olla kusipää jos tollein ajattelet..mutta onneksi olet kuin pulun paska valtameressä..onneksi teitä on tosenlaisiakin..


      • tämä tuo se

        tollainen nainen kuin sinä olet, voin sanoa että siksi sinun kannattaa katsoa aina ympärille missä ikinä liikutkin. koskaan ei ole riittävän turvallista. minä pidän enemmän ulkomaalaisista naisista. ovat kauniimpia, herttaisempia ja sosiaalisempia. huolehtivat perheestään 100% ja eivät etsi kokoajan uutta suhdetta. se on heillä jo kasvatuksessa opetettu että tämä oma perhe on 1. suomalaiset naiset tuijottaa vaan omaan napaan ja haalivat omaisuutta. kukaan fiksu nainen ei lörpöttele omasta perheestä tai miehestään rumia selän takana. et ole paskankaan arvoinen.


      • MisKovis

        Nii miehet on kyl ihan surkeit onnettomii, jne. kaikkee nekatiivist, mut onneks ne kuoleeki sukupuuttoon koht hähäää =)


      • sinun kannattais

        Hakeutua hoitoon pikinmiten,olet erosta ihan sekaisin mennyt,etkä lapsiasi voi omistaa,ne kun kasvaa niin ne tekevät omat ratkaisunsa ihan itse,voipa olla ettet kuulu siinä vaiheessa enää heidän kuvioihinsa.


      • kevät tulee

        hehheh... ootko hiukka katkera miehelles. Et oo selvästikään päässyt hänestä yli. Ei muuta ku tsemppiä, aika parantaa haavat.


      • MIÄS
        MisKovis kirjoitti:

        Nii miehet on kyl ihan surkeit onnettomii, jne. kaikkee nekatiivist, mut onneks ne kuoleeki sukupuuttoon koht hähäää =)

        Olen samaa mieltä että pillu maistuu paremmalle. Ymmärrän teitä lesboja vallan hyvin. Lurps! :P


      • nuor ukko
        hra who kirjoitti:

        taidat olla kusipää jos tollein ajattelet..mutta onneksi olet kuin pulun paska valtameressä..onneksi teitä on tosenlaisiakin..

        samaa mieltä hra who:n kanssa, toi on sairasta. henkisesti jääkylmä ihminen, jonka oma perse on aina lähimpänä. menis hoitoon tai muuttas maasta


      • hölömöt
        nuor ukko kirjoitti:

        samaa mieltä hra who:n kanssa, toi on sairasta. henkisesti jääkylmä ihminen, jonka oma perse on aina lähimpänä. menis hoitoon tai muuttas maasta

        noinkaan selvää provoa tunnista? tuo sama jätkä kirjoittelee muillekin palstoille ja aina samalla tunnistettavalla tyylillä "me naiset" Hahhah. Sehän on siis oikeasti joku naisvihaaja, jonka joku on jättäntyt tahi pettänyt tai sekä-että. Rassukka.


      • Olet idiootti

        vailla vertaa. Kasva aikuiseksi ja lopeta ihmissuhteilla pelaaminen. Vaikka pelkkä provo tuo kirjoituksesi onkin, en voi käsittää miksi joku haluaisi antaa ymmärtää suurimman osasta naisista olevan tunteettomia psykopaatteja, aina valmiina hyväksikäyttämään toisia.


      • Munamaisteri_-

        Vaikka sanomasi on osittain totta, on se ennen kaikkea ihan hausko provo. Jopa niin hieno, ettei nainen sitä pysty kirjoittamaan. Kiinni jäit.


    • miten yli?

      Joo no mulla on aivan eri juttu kun teillä.. Tekee vieläkin pahaa ja sattuu..

      Tykkäsin ihmisestä 2 vuotta mut en uskaltanu kysyä koska on tullu niin paljon takapakkia kun olen tunteistani kertonu..

      No, kerroin tyypille 2 vuotta sitten tunteistani ja joulukuussa se kysy mut jätti päivän päästä.. Jutusta on nyt sitten 4 kk aikaa.
      Ei kuulemma toiminu, olin erilainen, rakastaa kuulemma sinisiä silmiä - ei mulla oo sinisiä vaan ruskeat, hän ei pysty seurustelemaan, oli kuulemma mua kohtaan väärin et edes alettiin.

      En tiedä mikä siinä ihmisessä vetää puoleensa mut se toi mun elämään valoa.

      Me ollaan kyl erilaisia - se on ulospäinsuuntautunut, rohkea, intohimoinen. Mä taas olen täysin vastakohta - ujo, rauhallinen. Olen mäkin intohimoinen mut mä tarviin aikaa et voin näyttää sen.

      Se on ehkä ainut mitä mä inhoan siinä ihmisessä on se että se valehteli mulle aivan päin naamaa sillon ku se jätti ja muutenkin. Mut jätettyään sil oli heti uus tyttö kainalossa. Ei muka pysty seurustelemaan.

      Aina juovuksissa se pelaa muitten kanssa mun silmien edessä, vaikka tietää et tykkään siitä. Tai sitten se näyttää kiinnostusta mua kohtaan mutta se kiinnostus on pelkkää seksiä.
      Viime viikonloppuna kertoi melko selvin sanoin et mulla ei ole itseluottamusta ja et olen sille pelkkä korvikkeen korvike.

      Se on satuttanua mua niin monta kertaa ja saanut mut itkemään niin monta kertaa et mä en enää edes tiedä et miks mä taistelen sen ihmisen puolesta.
      Tarvis päästä yli mut ei tunnu onnistuvan.

      Sitä mä olen täs miettiny et mikä siinä on että olen 2 vuotta yrittäny tulla huomatuks/kiinnittää huomiota siihen tyyppiin sanoin ja teoin mut se ei huomaa.
      Sit tulee joku mikä sanoo jonkun tietyn sanan tai tekee jonkun tietyn teon ni jalat menee alta.

      Pahinta on se että olen "seurustellut" 3 tyypin kanssa ja kaikki ovat jättäneet päivän jälkeen sen takia koska olen erilainen.
      Ei oikein kiinnosta alkaa seurustelemaan vaik haluaisin. Pelkään et toi sama lyödään uudestaan päin kasvoja.
      En vaan jaksa olla enää yksin.

      Kiitos jos joku jaksoi lukea.

    • Hanna

      Mulla meni puoltoista vuotta että pääsin kokonaan exästä eroon.
      Mutta sen jättämät arvet sydämmessä kummittelee edelleen.

    • raising

      Takajalan hävittyä näköpiiristä pyyhin kyyneleet, kiljuin riemusta. Kaikeen kivaan EI,EI,EI.Oli poistunut elämästäni.

    • J.Hoo

      Siitä on reilu 6 vuotta kun vaimoni jätti minut toisen naisen takia.Vasta viimenen puoli vuotta on menny etten enää kaipaa exää.Mutta edelleen minun on vaikeaa mennä hakemaan lapsia exän luota.
      Suosittelen ettet rupea suhteeseen ennen kuin olet itkusi itkenyt ja päässyt exästäsi irti.

    • virheitä

      mutta miksi kukaan haluaisi takaisin mennyttä aikaa..virheitä tekee kaikki,ne vain on elämää.rakastuminen kuuluu elämään ei kai kukaan voi väittää sitä tunnetta parempaa olevan,elämään kuuluu se..

    • alle viikon

      ja oli juoppo yms joten olin onnellinen lopulta kun pääsin eroon.

      löysin seuraavalla vkolla uuden miehen jonka kanssa nyt asutaan yhdessä, eka lapsikin on, kaikki hyvin!!

      onneks pääsin eroon! elämäni on paljon parempi nyt. on mullaki exiä joiden kanspetis meni hyvin mut sit joku muu meni paskasti. ei seksi oo kaikkea!

      t. Ria

    • mister moo

      pitkään itkin en sexyn takia sitähän saa muualtakin!

    • exästä...

      Ja miten ja mistä syistä suhde päättyi. Joko en hetkeäkään aina vuoteen asti. Laastarisuhdetta en ole koskaan itselleni ottanut vaan kärvistellyt suruni ensin pois.

    • jätetty nainen

      OLEN NAINEN JA MINUT JÄTTI MIES NOIN KAKSI KUUKAUTTA SITTEN,VOI,KUN VAAN ITKULLA OISINKIN SELVINNYT,MASENNUIN TÄYSIN,EN OLE PYSTYNYT KÄYMÄÄN TÖISSÄ,ITKEN JOKA PÄIVÄ.EN HALUA MYÖNTÄÄ LÄHEISILLENI TAPPIOTA,SYÖN MASENNUSLÄÄKKEITÄ.OLEN HAKENUT APUA,MUTTA EN SAA MISTÄÄN KIINNI.OLEN YRITTÄNYT KÄYDÄ TANSSEISSAKIN,MUTTA KUKAAN MUU EI KIINNOSTA.JULMAA,KUN YHTÄKKIÄ JÄTETÄÄN.ANTAKAA NEUVOJA,MITEN VOIS SELVIYTYÄ.RAKASTAN HÄNTÄ EDELLEEN.KUKAAN EI VOI HÄNTÄ KORVATA.

    • ja sillee..

      seurustelin 5v miehen kanssa, joka sitten päätti lopettaa suhteen "tosta vaan" reilu vuos sitte. yksinolo piti opetella alusta saakka uudelleen ja vihdoinkin rakentaa oma elämä. olin vasta 16v. kun tapasin ko. miehen, kyllä, hyvin nuori, mutta todellista rakkautta se oli.

      ensimmäinen vuosi eron jälkeen oli todella vaikea. oli siinä pari suhde viritelmäyritelmää, mutta en ollut todellakaan valmis. nyt n. 3viikkoa sitten tapasin todellisen unelmieni miehen. sellaisen, jota en uskonut olevan olemassakaan (en tunne miestä ennestään, mutta en täysin väärässäkään voi olla). nyt viimein tuntuu siltä, että exäni on vain muisto menneisyydestä.

      tietty pelottaa, kun ei voi tietää kuinka se elämä satuttaa, mutta en aio lopettaa elämistä typerien exien takia! koskaan ei voi tietää mitä seuraavaksi, ja siksi elää onkin niin ihanaa / kamalaa ;D

    • Elämäntapapoikamies

      On sullakin murheet.

    • ...

      SITTEN OLI TAAS UUDET KYRVÄT MIELESSÄ

    • kolme vuotta

      Vaikka suhde exään kesti vain vuoden verran, irti pääsemiseen meni sellaiset kolme vuotta. Exä kohteli minua huonosti, mutta hän vaan oli niin "ihana, komea" jne. En sitten aloittanut kunnon suhdetta hänen jälkeensä ennen kuin olin päässyt yli asiasta. Tai no yritin, mutta ne pari suhdetta meni ihan pilalle.Pidin lähinnä vaan hauskaa ja itkin surut rauhassa. Se auttoi. Sitten sen kolmen vuoden jälkeen tapasinkin nykyisen mieheni, joka on aivan sen exän vastakohta, aivan erinäköinen, mutta luonteessa jotain samaa, niitä hyviä puolia lähinnä. :) Nyt olen onnellinen.

      Exää toki ajattelen vieläkin, mutta en erityisesti kaipaile. Joskus mietin, että mitähän hänelle kuuluu. Tiedän, että hänellä on perhettä, mutta siinä kaikki. Olisi ehkä ihan kiva, jos törmäisi jossain, niin voisi edes tervehtiä.Ei vaan taida enää asua samalla paikkakunnalla. Luulen, että exä veisi edelleen multa jalat alta, mutta ei sen enempää. Nykyinen mies on se elämäni rakkaus. En kaipaile exän perään.

    • kunnes tajusin

      ettei se mies ollut minun arvoinen. Tavattiin netissä ja se ressukka oli laittanut oman ilmoituksensa takaisin heti samana päivänä kun erottiin. Olin sille laastari ja siellä se haki jo linjat kuumana uutta laastaria kehiin. Sääliksi käy sitä naista, joka ryhtyy sille uudeksi laastariksi. Psykologin apua se tarvitsisi eikä mitään parisuhdetta, kun ei sellaiseen kerran pysty. Kun tajusin että löydän helposti niin paljon paremman miehen, lopetin suremisen ja nyt olen tosi tyytyväinen että lopetin sen suhteen.

      • hymykuoppatyttö v. 70

        siinä se. Äijä oli minua 8 vuotta vanhempi. Kun olen asiaa ajatellut järkevästi, niin tosiasia oli se, että hän käytti minua hyväkseen, kun olin niin paljon häntä nuorempi. Onneksi ei kuitenkaan tapahtunut mitään sellaista, joka olisi voinut vaikuttaa haitallisesti elämääni. Opetus oli se, että tuollaisia lieroja kannattaa varoa.


    • sadface

      En osaa valitettavasti neuvoa...sillä kaksi päivää sitten miesystäväni jätti minut 3 yhteisen vuoden jälkeen ja mulla tää kaikki on edessä...Näistä keskusteluista jotenkin yritän ammentaa voimaa. Mun sanat ei riitä, mun silmät ei näe, mun korvat ei kuule....kumpa en tuntisikaan mitään. Elämä koettelee, kait se tästä.

    • ja vieläkin itken...

      Ei elämänsä rakkaudesta kaiketi toivu koskaan...???
      Ihan järkevä nainen olen; siirtynyt eteenpäin, luonut uuden suhteeen jne... Mutta sydän itkee edelleen, ja joskus myös fyysisesti itken.

      • asti--

        Minä miehenä olen itkenyt jo 18v, eikä se koskaan lopu.


    • sinulle.....

      Miksi pitää surra exiä/exää... Miksi sitten erota jos kerran pitää vaahdota exän perään. Miltä luulet nykyisen kumppanisi ajattelevan asiasta. Onhan hänelläkin tunteet.
      Itse en ole itkenyt esiä/exää koskaan. Kun ero on tullut, niin aina uutta putkeen. Uusihan se on tärkeintä eikä exät. Mieti ja kasva aikuiseksi.
      Jokaisella on varmaan ollut hyvääkin. Mutta aika kun menee ja kuluu, ja vanhenee, niin alkaa arvostaa muutakin kuin seksiä. Jos kerran on huono seksi, niin tee loppu heti, miksi pitää sellasessa olla jos vaan seksiä haluat. Koskaan ei seksi ole se mikä yhdessä pitää, se ajan myötä muuttaa muotoaan. Miksi sinulla ei ole mielikuvitusta ja halua kertoa millasesta seksistä haluat. Itsestä se on kiinni. Jospa se seksi ei sun uudenkaan kummapnin mielestä ole sitä himokasta ja siksi ei viitsi paneutua. Vai kerrotkos hänelle miten hyvin se exä rakasteli. Itsessä se vika on jos ei ole mielikuvitusta ja ei kerro mitä toivoo sängyssä toiselta. Joten anna exäsi olla rauhassa ja paneudu nykyiseen jos muuten elämä sujuu. Joku päivä voi olla ettei voikaan rakastella. Voi olla syy lääketieteellinen tai muuta. Nauti elämästäsi ja siitä että elämän on kuljettva eteenpäin. Olet joku pääivä vaari tai mummo :)

      • touhua...!

        "Kun ero on tullut, niin aina uutta putkeen. Uusihan se on tärkeintä eikä exät."

        Kaikki ihmiset vaan ei toimi noin. Jotkut tarvitsevat aikaa surra. Yleensä nämä ihmiset sitten oppivat virheistään ja ottavat asiat niin, että on tullut koettua jotain ja sen voi seuraavalla kerralla ehkä tehdä toisin.

        Kyllähän tuollaiseen heti exän jälkeen toiseen vaihtamiseen pystyy, jos ei ole tunteita. En toki väitä, etteikö sinulla olisi, mutta kyllä siinä jotenkin turta täytyy olla, jos niin tekee. Ja eipä ne seuraavat suhteetkaan sitten juurikaan kestä. Jos tärkeintä on olla JONKUN kanssa, niin mikäs siinä. Jos haluaa olla ihmisen kanssa, josta välittää, niin kannattaa surra ne surut ihan rauhassa. Tämä on vaan minun mielipide.


      • minni...
        touhua...! kirjoitti:

        "Kun ero on tullut, niin aina uutta putkeen. Uusihan se on tärkeintä eikä exät."

        Kaikki ihmiset vaan ei toimi noin. Jotkut tarvitsevat aikaa surra. Yleensä nämä ihmiset sitten oppivat virheistään ja ottavat asiat niin, että on tullut koettua jotain ja sen voi seuraavalla kerralla ehkä tehdä toisin.

        Kyllähän tuollaiseen heti exän jälkeen toiseen vaihtamiseen pystyy, jos ei ole tunteita. En toki väitä, etteikö sinulla olisi, mutta kyllä siinä jotenkin turta täytyy olla, jos niin tekee. Ja eipä ne seuraavat suhteetkaan sitten juurikaan kestä. Jos tärkeintä on olla JONKUN kanssa, niin mikäs siinä. Jos haluaa olla ihmisen kanssa, josta välittää, niin kannattaa surra ne surut ihan rauhassa. Tämä on vaan minun mielipide.

        Jätin ukkoni,ja se oli jo 2h kuluttua pokannu eukon,ja höylänny sitä,onneksi pääsin eroon mokomasta...


      • pois mielestä
        touhua...! kirjoitti:

        "Kun ero on tullut, niin aina uutta putkeen. Uusihan se on tärkeintä eikä exät."

        Kaikki ihmiset vaan ei toimi noin. Jotkut tarvitsevat aikaa surra. Yleensä nämä ihmiset sitten oppivat virheistään ja ottavat asiat niin, että on tullut koettua jotain ja sen voi seuraavalla kerralla ehkä tehdä toisin.

        Kyllähän tuollaiseen heti exän jälkeen toiseen vaihtamiseen pystyy, jos ei ole tunteita. En toki väitä, etteikö sinulla olisi, mutta kyllä siinä jotenkin turta täytyy olla, jos niin tekee. Ja eipä ne seuraavat suhteetkaan sitten juurikaan kestä. Jos tärkeintä on olla JONKUN kanssa, niin mikäs siinä. Jos haluaa olla ihmisen kanssa, josta välittää, niin kannattaa surra ne surut ihan rauhassa. Tämä on vaan minun mielipide.

        ennen kuin ryhtyy etsimään uutta. Epäkypsät ihmiset hakee epätoivoisesti vain jotakuta kun eivät osaa olla yhtään yksin. Suhdetta suhteen perään ja kaikki päättyvät kuitenkin, kun sillä toisella ihmisellä ei ole väliä vaan sillä että itsen ei tarvitse olla yksin. Surullista.


      • yön_tytär

        Kaikesta huomaa että olet ihminen, joka jättää. Ei se, joka on tullut jätetyksi.

        Näin ollen vissiin voisit myös selittää, että mikä siinä on, kun et osaa kiintyä? Mikä on, että kaltaisesi ihmiset ovat oppineet jostain mallin, että ihmiset ovat kertakäyttökamaa, ja heitä voi kohdella miten haluaa?

        Jokaisen kaltaisesi kohdalla onneksi käy ajan myötä niin, että rakastuu. Ja yleensä silloin se oma toiminta kostautuu. Sääliksi käy, etukäteen.


    • ainoastaan

      jäin kaipaamaan lasteni äidiltä, en muuta. Exä osoittautui täysin seinähulluksi oman edun tavoittelijaksi, joka jaksoi kiusata aina siihen asti, kun kaikki lapset tulivat täysi-ikäisiksi. Hän manipuloi penskat minua vastaan eron jälkeen, mutta onneksi penskoilla on omatkin aivot ja olen lämpimissä väleissä heidän kanssaan. Kalliiksi ero tuli, mutta kyllä se kannatti. Seksi piti meitä yhdessä, mutta onneksi lapset tulivat kuitenkin isäänsä. Joskus näinkin päin.

    • Maarianne

      Pitkään oli ollut jo hankalaa ja petturi hyvä kun lähti ja takaisin pyrki jonkin ajankuluttua ,ei tullut mieleenkään ottaa takaisin ,koska elämä helpottui huomattavasti ,kun meni se ukko menojaan
      Olis vain pitänyt paljon aiemmin itse lähteä lasten kanssa ,niin ei ois menny hukkaan monta vuotta. Sitä vain kuvitteli siinä liitossa ,että kyllä kaikki korjaantuu ja menee parempaan ja kaikki muuttuu hyväksi ja sinisilmäisenä sitä vain valheet otti vastaan ja kaiken kiukkuilun japelleilyn siltä ukolta .
      Antakaa mennä vain ,jos toinen jättää, ei siitä mitään tule väkisin jatkaen . Itsetunto vaan kohenteleen ja sitten menoks eteenpäin samallakertaa ja ota kaikki positiivinen kaikessa esille ,niin saat sen unohtumaan ja huomaat että ehkä näin onkin parempi ja onhan se tosiaankin niin .
      Kaikki kärsii jos yks on petturi ja jättäjä ja valehtelija ja vastuuntunnoton ,silloin on jo ollut pitkän aikaa huonosti asiat, joten ratkaisu on aina parasta. Elikä se vellominen siinä epäselvässä takkuilussa ,se ei johda muuta kuin kiristyviin hermoihin ja kaikki kärsii .
      Anna mennä vain ,mutta kun yrittää kumppani takaisin tulla älä missään nimessä ota sitä takaisin," vanhaa keittoa ei pidä lämmitellä "vaan on rohkeasti mentävä eteenpäin .
      Elämä on lyhyt ja ainutkertainen ,ei kannata jäädä paikoileen tai menneeseeen vaan sinulla on niin paljon uutta edessä,voit mennä kaikin tavoin eteenpäin .Siispä tee uudet suunnitelmat ,anna itselle mahdollisuudet. Mieti- mitä haluat !kehitä itseäsi ja nauti kaikesta mitä sinulla on ja aloita alusta elämään avoinna kaikkeen uuteen ja mahdollisuuksiin. Niin ja , kokemuksia ,jota on ollut ja mennyt ei niitä kannata hautoa ne vahvistaa sinua ja kouluttaa, mutta elämä jatkuu ja sinä elät sitä omaa elämää ja teet siitä juuri sellaisen kun haluat.Niin
      jos jäät murehtimaan entistä ja parkumaan ,ei se kanna mihinkään ,eikä se entinen kärsi ja koe ,ei näe mitään siinä tilanteessa, vaan hänellä on helppoa ja leikkii ja ehkä jatkaa samaa rataa .Todella voin sanoa että kyllä se vielä kolahtaa hänellekin elämässä ,monenlaisin tavoin ,elämässä joutuu vastakkain tekemisiensä ja tyhmyyksienkin kanssa pysähtymään miettimään .
      Toisen kautta ja vuoksi ei kannata elämäänsä uhrata sinusta tulee vain katkera sisältä musta ja et näe sitä parempaa etkä nauti omasta elämästäsi. Pidä itsestä huoli (kukaan muu ei sitä tee eikä elä puolestasi eikä koe asioita sinun puolesta) välitä itsestäsi ja huolehdi lapsistasi ole heille se aikuinen ja vahva ja tärkeä ja vie positiivisesti eteenpäin mustaamatta kuitenkaan sitä exää heille oli se millainen tahansa . Jos lapsia on niin heille on vain olemassa yksi äiti ja isä joten parasta hyväksyä se tosiasia vain ja antaa sen parhaan puolen olla olemassa niille lapsille kummankin vanhemman osalta. lasten itsetuntoa on kohenettava entisestään jos on erillään vanhemmat ja lasten eitarvitse kärsiä siitä että vanhemmat ei enää välitä toisistaan yhtään ja vaikka vihaisi toisiaan niin lasten ei tarvii sitä nähdä ollenkaan yrittäkää olla aikuisia vain vaikka viilein väleinkin ja olkaa kohteliaat ja tapelkaa asiat selväksi muualla kuin lasten kanssa tai heidän ollessa liki .
      Lapset ei saa olla välikappaleita mihinkään
      No Jamppu jolla ei kuitenkaan ole kai lapsia kaipailee intohimoa ja seksiä ei sen takia kannata jäädä itkemään jamenettää vuosia , Intohimoa ja sexiä kyllä saa jokainen mutta ne tunteet oikeat on nyt kai jääneet unohduksiin oletkohan vain nyt unohtanut että jokainen ihminen on ainutlaatuinen . voi olla että se nykyinen kumppanisi kyllä huomaa ettet ole tyytyväinen tai odotat jotain samaa mitä entisessä oli niin ei se roihahdakkaan sen enempää
      ettaida olla oikein kunnon kumppani nykyiselle joten petät häntä olemalla yhdessä tyytymättömänä
      Onko hän miksi kanssasi mieti sitä ???
      Oletko sinä miksi takertunut häneen ???
      Miksi et elä elämääsi vain jäät menneeseen jota ei voi muuttaa eikä saada takaisin ,lähde jo eteenpäin elämään näe ne hyvät asiat ihmisissä ja odota että tunteet tulee mukaan pelkkä seksi ei anna mitään

      • ^^^^^^^^^^^^^^^^

        En itkenyt minäkään ex.äni perään ollenkaan. Oli vain suuri helpotuksen tunne, kun ei enää tarttenut saman katon alla olla. Vaikka onkin 3 lasta, niin helpotus oli ero heillekkin.


    • vuotta

      sitä kai tuli "itkeskeltyä". Tuona aikana kyllä oli jotain viritelmiä muiden kanssa, mutta mikään vaan ei tuntunut miltään exän jälkeen. Tällä hetkellä onnellisesti sinkku, mutta vihdoin tunnen olevani valmis myös uuteen suhteeseen.

      • tältä murulta

        Ei alunperinkään olisi yhteen pitänyt muuttaa, uusperhe, loppu tuli rajulla tavalla, hänen teininsä pahoinpiteli minut, siltä istumalta lähdin.
        Tiedän kuitenkin, aidosti rakastimme toisiamme, olimme menneet naimisiinkin.
        Vieläkin yli 4:n vuoden jälkeen joskus muistelen häntä, hyvällä ja kaiholla, vaikka joku lyhyehkö suhdekin tässä välillä ollut.
        Hän ei rohjennut enää teininsä eikä sukunsa takia olla yhteydessä, siitä miinukset. Jos olisimme olleet vain hän ja minä, uskoisin että liittomme olisi hiponut täydellisyyttä!


    • mut jätettiin kolme viikkoa sitten, rakastin ihan älyttömästi miestä. oltiin melkein neljä vuotta yhdessä. hurja tunne kun pakotin itseäni melkein heti "deletoimaan" kaikki tunteeni häntä kohtaan. ajattelen vain että jos en hänelle kelpaa niin en varmasti rupea hänen peräänsä haikailemaan. itkut on itketty, ja on sattunut niin perkeleesti. mutta en yksinkertaisesti jaksa enää murehtia vaan nokka kohti tulevaisuutta. ei onneksi ole mitään vihaa eikä katkeruutta meillä, juteltiin tuossa yhtenä iltana peräti kolme tuntia puhelimessa kaikesta..niin kuin olisi saanut hyvällä mielellä asiat selväksi. ehkä sen takia hyvä jatkaa eteenpäin. se oli eka tosi rakkaus alettiin kun olin 18. en ole ennen eroa kokenut ja siksipä tässä ihmettelenki miten siitä näinki helpolla pääsee yli..ainahan niitä aallon pohjia tulee,mut katson kokonaisuutta. taisin vain ymmärtää ettei me sitten oikeastaan sovitukaan niin hyvin yhteen.seksi elämä oli mahtavaa ja intohimoista sitä kai tässä kaipaa=). mut paljon parempi kavereina..että näin. jospa siellä tulevaisuudessa se oikea odottaa =)

    • nettirakasta

      9vuotta sitten tapasin chatissa ihanan tytön. Mua on nää vuodet kaduttanut, kun olin ekalla ja ainoalla tapaamisella liian hätäinen. Olin sillon vielä 17-vuotias, eli aika nuori ja mulla ei sillon vielä ollut vakavaa suhdetta aikasemmin. Tähän mennessä on jo ollut suhteita ja kokemuksia rakkaudesta. Mulla on ollut silti aina mielessä että voi kun sais sen tapaamis ajan 9-vuoden takaa takaisin, niin yrittäisin olla parempi käytöksinen, kun sillon. Hän oli niin ihana tyttö. En oo pitänyt häneen sen jälkeen yhteyttä, kun kirjeessä pyysi niin. En oo ees nähnyt häntä, kun sillon ainoan kerran, kun tapasimme. Me muutenkin asuimme toisistamme 200km päässä. En oo tästä puhunut kellekään kaverille tai tutulle. Tää palsta on ainoa, missä puhun hänestä. Monta kertaa nää vuodet oon nähnyt ihanaa unta siitä tytöstä ja herätessä pettynyt, kun ei ollutkaan totta.

    • mirxuhh

      ite oon nyt jo toista vuotta itkemäs eksän perään. tai no oikeestaa en enää ees tiedä kenen perään itken ku masennus tullu kuvioihin.

    • itkin

      Siitäkin huolimatta, että minulla oli jo uusi perhe. En osannut ensin käsitellä asiaa. Sitten vain tuli se päivä kun huomasin, että nyt ei satu enää.

      • jenni*

        kauan..varmaan lopun elämäni syytän itteeni tyhmistä virheistä..
        joka kerta pitää oppia kantapään kautta kaikki asiat! ei oo helppoo..


      • tarviitte...

        ukkoja? Mä en ole koskaan elänyt parisuhteessa, vaan järkännyt elämäni aina muuten.
        Miten toisen kans voi nukkua, kestää kuorsausta, ääniä ja hajuja?

        Kuinka jaksatte pestä toisen paskaset sukat ja passata ruuat pöytään? Mitä siitä vaivasta saa palkaksi??

        Mä tuun töistä ja teen ruokaa jos huvittaa. Sitte katon tv-ohjelmat ja kääriydyn matkapeittoon tuijotteleen ja syön samalla suklaata.
        Toisena päivänä meen suoraan töistä hallille jumppaan tai kuntosalille treeniin.
        Lenkkeilen ja nautin luonnosta.

        Viikonloppuina nukun TOSI pitkään ja nautin rauhassa aamupalan.
        Sitten siivoilen kotini, pesen pyykkini ja vastailen puhelimeen.
        Illalla käyn lenkillä, suihkussa ja katson jonkin leffan.
        Meen nukkuun rauhassa.

        En käsitä es, mihin tässä ihanan kiireisessä elämässä ukko mahtuis??
        Jos sellanen tulis elämääni, niin vaatisin hänelle oman asunnon.
        Kotiani en halua jakaa mukavuussyistä.

        Luulen, että monet naiset on niin ARKOJA nyhveröitä, ettei elämää uskalla elää yksin, vaan aina on roikuttava jossain epätyydyttävässä suhteessa.
        Onneksi olen itse niin vahva ja itsellinen!!

        Elämä on ihanaa!


      • yksin pitkään
        tarviitte... kirjoitti:

        ukkoja? Mä en ole koskaan elänyt parisuhteessa, vaan järkännyt elämäni aina muuten.
        Miten toisen kans voi nukkua, kestää kuorsausta, ääniä ja hajuja?

        Kuinka jaksatte pestä toisen paskaset sukat ja passata ruuat pöytään? Mitä siitä vaivasta saa palkaksi??

        Mä tuun töistä ja teen ruokaa jos huvittaa. Sitte katon tv-ohjelmat ja kääriydyn matkapeittoon tuijotteleen ja syön samalla suklaata.
        Toisena päivänä meen suoraan töistä hallille jumppaan tai kuntosalille treeniin.
        Lenkkeilen ja nautin luonnosta.

        Viikonloppuina nukun TOSI pitkään ja nautin rauhassa aamupalan.
        Sitten siivoilen kotini, pesen pyykkini ja vastailen puhelimeen.
        Illalla käyn lenkillä, suihkussa ja katson jonkin leffan.
        Meen nukkuun rauhassa.

        En käsitä es, mihin tässä ihanan kiireisessä elämässä ukko mahtuis??
        Jos sellanen tulis elämääni, niin vaatisin hänelle oman asunnon.
        Kotiani en halua jakaa mukavuussyistä.

        Luulen, että monet naiset on niin ARKOJA nyhveröitä, ettei elämää uskalla elää yksin, vaan aina on roikuttava jossain epätyydyttävässä suhteessa.
        Onneksi olen itse niin vahva ja itsellinen!!

        Elämä on ihanaa!

        Teininä en seurustellut kuten lähes kaikki muut. Enkä myöskään alle parikymppisenä. Seurustelu vaan ei ollut minua varten. Oli mukavampi saada päättää itse omista asioistaan. Yhden illan juttuja kyllä oli, mutta muuta en halunnut. En kuitenkaan ollut OIKEASTI onnellinen. Jotain puuttui.

        Nyt kun tuota aikaa muistelee, niin se oli ihan hirveää. Joo, sai kyllä itse päättää omista asioistaan, mutta aina oli yksin. Ei ne telkkariohjelmat juttele kenenkään kanssa eikä hyvää ruokaakaan yksin ollut kiva syödä. Lenkkeilykin on paljon mukavampaa kahdestaan. :) Viikonloppuisin on ihana herätä sen oman kullan vierestä, se kun on luultavasti keittänyt jo kahvitkin, minä kun nukun myöhään. :)Viikonloppuihin kuuluu myös yhdessä saunominen, lenkkeily, leffat, hyvä ruoka ja myös se suklaan mässyttäminen. Ja siitä onkin sitten hyvä siirtyä makkarin puolelle. :)

        Nyt olen iloinen, etten sitoutunut kehenkään liian aikaisin. Osaan todella arvostaa parisuhdetta. No joo, jakamistahan se on, mutta meillä esim. kotityöt tehdään yhdessä. Ilman kitinöitä. Muutenkin meillä on hyvin tasapainoinen suhde, mutta ei missään nimessä tylsä!

        Kai se on vaan niin, että jotkut tykkää elää yksin ja jotkut parisuhteessa. Noista asiosta on aika turha kiistellä. Molemmat olen kokenut ja parisuhteessa on parempi.


      • kaunis...
        yksin pitkään kirjoitti:

        Teininä en seurustellut kuten lähes kaikki muut. Enkä myöskään alle parikymppisenä. Seurustelu vaan ei ollut minua varten. Oli mukavampi saada päättää itse omista asioistaan. Yhden illan juttuja kyllä oli, mutta muuta en halunnut. En kuitenkaan ollut OIKEASTI onnellinen. Jotain puuttui.

        Nyt kun tuota aikaa muistelee, niin se oli ihan hirveää. Joo, sai kyllä itse päättää omista asioistaan, mutta aina oli yksin. Ei ne telkkariohjelmat juttele kenenkään kanssa eikä hyvää ruokaakaan yksin ollut kiva syödä. Lenkkeilykin on paljon mukavampaa kahdestaan. :) Viikonloppuisin on ihana herätä sen oman kullan vierestä, se kun on luultavasti keittänyt jo kahvitkin, minä kun nukun myöhään. :)Viikonloppuihin kuuluu myös yhdessä saunominen, lenkkeily, leffat, hyvä ruoka ja myös se suklaan mässyttäminen. Ja siitä onkin sitten hyvä siirtyä makkarin puolelle. :)

        Nyt olen iloinen, etten sitoutunut kehenkään liian aikaisin. Osaan todella arvostaa parisuhdetta. No joo, jakamistahan se on, mutta meillä esim. kotityöt tehdään yhdessä. Ilman kitinöitä. Muutenkin meillä on hyvin tasapainoinen suhde, mutta ei missään nimessä tylsä!

        Kai se on vaan niin, että jotkut tykkää elää yksin ja jotkut parisuhteessa. Noista asiosta on aika turha kiistellä. Molemmat olen kokenut ja parisuhteessa on parempi.

        ja teillä on varmaan hyvä ja toimiva parisuhde. Onnea Sinulle.
        Mutta mistä löytää sellainen ihminen, jonka kanssa voi jakaa asioita? Eli löytää ns. puhekaveri?
        Mun miestuttavuudet (ystäviä) ovat kiinnostuneet vain armeija-ajoista, autoista ja urheilusta naisseurassa. Mä en jaksa sellasesta keskustella?

        Ja telkan katselu ei onnistu, jos joku "pulisee" samaan aikaan.
        Tarviin ehdottoman hiljaisuuden, että pystyn keskittymään.

        Toinen asia on lenkkeily. Se menee juoruiluksi, jos sitä yrittää toisen kanssa? Ei siinä kunto kohene ja luonnossa kaikki ihmeet (etenkin kevät) jäävät huomiotta.
        Jollei sitten toinen osapuoli ole myös kiinnostunut esim, linnuista?

        Voisiko olla, että minut on kertakaikkiaan luotu elämään yksin???
        Jos sisarukseni yöpyvät liian kauan luonani, huomaan ärtyväni ihan pikku asioista.

        Ja uni ei tule edes tutun naiskaverin vierellä. Joskus retkeillessä on yritetty, mutta toisen on siirryttävä lattialle... en kerta kaikkiaan saa unta, jos tunnen hengityksen, toisen liikkeet ym.

        Että tässäkö luotu yksineläjä.


    • Helpottunut

      En itkenyt päivääkään exän perään kun pääsin pois siitä yli 15 v kestäneestä helvetistä. Ainoastaan tilanteen aiheuttama tyhjyys ja valtavat ponnistelut suhteen päättämiseksi purkautuivat itkuna jälkeen päin.
      Älkää lähtekö heti uuteen suhteeseen. Vanha täytyy jollain lailla olla surtuna ja käsiteltynä, etteivät edellisen suhteen käsittelemättömät tunteet tule pinnalle uudessa suhteessa.

    • ^^^^

      vastaus on aika...

    • hahahaha..........

      Voi vittu ku tyhmiä kyssäreitä!!!!!!!!!!!!!

      • oli????

        Taidatpa olla ihan teini vielä...


      • =Henna
        oli???? kirjoitti:

        Taidatpa olla ihan teini vielä...

        Itselläni oli 1 vuoden 4 kuukauden suhde tuossa 2006-2007 vuosina. Menihän siinä aikaa sopeutua yksinelämiseen, kun toiseen oli jo niin kiintynyt ja tottunut. No löysin sitten toisen, joka vaikutti "siltä oikealta" Erottiin helmikuussa ja yli en ole päässyt. Nyt jo paremmin alan sopeutua, mutta aikaa vielä menee. En jää loppuiäkseni murehtimaan ;D


    • kerronpa teille

      Olin kihloiss n 3 vuotta.
      Koko liittomme ajan mies joi ja tuhlasi rahojamme..välillä siis tuli elettyä kaurapuurollakin. Luulin että mies parantaisi tapansa mutta...
      Kun pääsin töihin mene vain yltyi ja rahaa kaljaan meni, arvatenki paljon.Liitto oli sotainen kun mies väitti etten anna hänen juoda ja kaikki riidat oli minun vikoja! No asiahan oli niin että mies joi kun halusi ja huom karkasi toiselle paikkakunnalle etten tulisi etsimään häntä. Niin koskaan en häntä baareista etsinyt.
      Mutta jostain syystä mies jätti minut. Tottakai itkin ja paljon,kaksi viikkoa! Mutta kun mies rukoili minua takaisin ja muka vannottuaan että on muuttunut ja rakastaa minua haluten lapsia ja plaa plaa..Tajusin etten mä jaksanut ryhtyä siihen kissa ja hiirileikkiin enää. Että mua varten on olemassa parempikin mies ja elämä.Mulle jäi painajais unia menneestä liitosta,ja mun on vaikea joskus luottaa ihmisiin.
      Ja niin se uusi onni ja huom elämä löytyikin.
      Enää en kaipaa mennyttä.

      • adalmina

        Må aloin seurustelee mun exän kans liian nuorena loppuelämån keståvåån liittoon. Oltiin yhdesså viis vuotta, tosin vålillå oli taukojakin, (mun toilailujen takii..). Nuorena ja tyhmånå halusin vain mennä ja kokee, ja lopetin suhteen mulle täydellisen miehen kanssa. Nyt mulla on lapsi ja asutaan lapsen isän kans yhdesså. Kaikki on muuten loistavasti, mutta rakastan edelleen exääni. En enåå ajattele jokapåivå, mutta rakkaus säilyy. Erostamme on kulunut jo viis vuotta. Tiedån ettå meistå ei enåå koskaan mitään tule koska nuorena olin niin typerå ja tein typeriå juttuja, mutta hån oli minulle se ainoa oikea, eikå hånenlaistaan toista ole enkå haluiskaan et olis..


    • Nainen 34 vuotta

      Osaan tuntea surusi. Itse olen itkenyt keväästä 2005 menetetyn rakkauteni perään. Pidämme yhteyttä puolin ja toisin mutta muuta en häneltä saa, yhteydenpitoa tekstiviestein ja sähköpostein joskus harvoin hän käy minua katsomassa. Uskon että hänellä on tunteita minua kohtaan. On pakko olla. Miksi ihmeessä muuten pitää yhteyttä? Voisin tuhota hänen suhteensa, mutta en sitä tee. Haluan antaa hänen elää ja olla. Jaksan uskoa ja toivoa että vielä tulee päivä jolloin hän näkee kuinka hyvä ja rakastava ihminen minä olen ja palaa luokseni. Ehkä näin ei tapahdu, mutta tällä haaveella jaksan elää elämääni aina päivästä seuraavaan. Itse en onnistu hänen jälkeisissä ihmissuhteissani. Kaipaan jokaisesta ihmisestä vain häntä. Suhteita tämän elämäni rakkauteni jälkeen on ollut lukuisia, mutta kaikki päättyvät siihen että revin itseni suhteista irti, kun en rakasta. En tiedä loppuuko tämä kaipuu koskaan, toivoisin että pääsisin tästä kaipuusta ja rakastamisesta irti, mutta toistaiseksi en ole irti päässyt. Voimia sinulle, tunnen tuskasi. Omalla kokemuksellani.

    • Love Affair

      Yli 4 vuotta. Se kertoo vain siitä, että välitti tuosta ihmisestä paljon. Kyllä hän silti pyörii välillä toisinaan vieläkin mielessä.

    • Virpi61

      Erostani on jo kymmenen vuotta ja ne on mennyt kuin siivillä. Olenkohan jopa itse aiheuttanut sen että elämässäni ei kamalasti ole tänä aikana tapahtunut. Toki lapset kasvaneet ja viisastuneet.
      Mutta eipä ole sen enenpää intohimoa eikä paljon muutakaan sisältöä- johtuen ilmeisesti siitä että muka rakastan vieläkin lasteni isää.
      Heitänkö siis hukkaan aikakauteni/elämäni eron jälkeen??? Miten tästä pääsee irti???

      t.epätoivoinen

      • Yksineläjänä

        Eli noin 10v olen surrut exäni perään ja en ole saanut mitään aikaiseksi, olen luhistunut kotikopperooni, tietsikan ja TV:n ääreen. En ole löytänyt enkä oikein edes etsikkään uutta puolisoa tai edes naisystävää/kaveria. Menneet pyörivät mielessäin vaikka joka hetki kun alkaa pyöriä mielsessä niin yritän toppuutella ajatusten kulkujani, siinä onnistumatta.


      • janice63

        Älä anna pelon hallita elämääsi, sillä sitähän tuo elämältä piiloutuminen on. Täytyy vain ottaa riskejä, joskus sattuu kipeästi, mutta väliin varmaan mahtuu myös auringonpaistetta!
        Jätin itse puolisoni 14 vuotta sitten myrskyisän liiton jälkeen enkä edes etsinyt uutta suhdetta vaan keskityin lapsiini. Exäni kuoli viime syksynä äkillisesti, ja itkin sitä aikani. Yllätyin miten kipeää se teki vieläkin. Nyt on sitten tullut istuttua kotona aivan tarpeeksi, lapsetkin ovat lähtemässä kotoa ja olen herännyt siihen kuinka tyhjää elämäni on. Kaduttaa että olen jättänyt ison osan elämästäni elämättä pelkojen vuoksi.


    • Sippilä

      Melkein puoli vuotta on kulunut erosta. Olimme yhdessä reilut viisi vuotta. En olisi halunnut erota, mutta hän ei ollut kanssani onnellinen. Ei kulu yhtään päivää ettenkö ajattelisi häntä ja toivoisi häntä takaisin. Pari yhden illan juttua on ollut, mutta niistä ei saa kuin älyttömän morkiksen.

      Ajattelen, että miten voin hänet unohtaa kun tuntuu että rakastan häntä vieläkin. Miten rakkauden saa vain loppumaan...

    • Onnellinen mamitsu

      Muutin marraskuussa veks, seuraavan vuoden heinäkuussa tapasin elämäni miehen ja elokuussa raskaaksi. Ei ihan hirveesti kerinny itkemään :)

    • nyt yksin

      enkä itke, sillä se on haaskausta, kuten oli
      koko suhdekin. Asia tuli ilmi, kun mies notkui
      treffipalstalla. Tiikeri ei pääse juovistaan, eikä jotkut ihmiset tavoistaan siirtyä ihmissuhteesta toiseen, kuin liukuhihnalla.
      Luottamus oli muutenkin huono, jäi valehtelusta
      kiinni jatkuvasti. Pysyin suhteessa liian pitkään ja se on oma virheeni.
      Olen liian monta kertaa itkenyt ja kokemus hylätyksi tulemisesta jo pienenä on antanut erinomaisen pohjan avata haava uudestaan ja uudestaan. Uuteen suhteeseen en lähde, ennen kuin uskon, että haava on melkein kiinni ja tunnistan sen oireet kunnolla. Ehkä sitä ei tapahdu koskaan, vaikka kuinka asiaa käsittelisin.

    • jokke

      Ei oo tullut itkettyä, mutta välillä voisi käydä panemassa melaani hänen mekkoon

    • pakkomies

      Mielenkiintoisia nämä tunneseikat. Ne kaiketi jättää pysyvät jäljet ihmisiin. Onhan sellaisiakin joilla ei ole ollut lupaa ilmiasta tunteitaan ja kaikki ihmiset ovat objecteja tai sitten tunteet kasautuvat ja mistään ei tule mitään. Onhan niitäkin joilla ei ole exää eikä välttämättä tule koskaan olemaankaan. Mitenkähän heidän tunteensa laita on? Luulen että sieltä löytyy syy joskus löytyvään suhteeseen kun aletaan loppujenlopuksi puhua existä. Onhan sanontoja "vanha ja katkera mies" samoin kuin "vanha ja katkera piika". Kun katekruus syö ihmisen kokonaan se pistetään kiertoon. Elämä on pirun raadollista. Ikävää ettei ihmsiä kasvateta siihen heti alun pitäen. Jotkut kasvaa siihen kiinni ja jotkut murtuvat siihen. Tämä on elämää ei sen enempää vaikka ei tuo vanha biisinpätkä kerro elämästä mitään. Elämä on tarua karmeempaa jos siihen asti mennään. Oiskin helppoa jos yhteiskunnassa säädetään laki jonka mukaan ei saa erota kerran alettuaan ja jos eroaa ei saa alkaa uuden kanssa jolloin kaikille riittää eikä tarvii olla yksin. Uskon vakaasti että kun muutamia satoja ehkä tuhansia vuosia menee yhtesikunta kyllästyy tähän soppaan ja lopettaa sen hämmentämisen. Siirrytään aikaan jolloin ilmentyy sukupuolettomia klooneja ja lopen me tunnepitoiset ihmiset katoamme, luoja paratkoon, jos niin ei käy.

    • mutta..

      Aivojen toiminnassa tapahtuu sellasia muutoksia seksin aikana että se vahvistaa sidettä sen miehen kanssa. Intohimoinen seksi on sellainen asia jota mäkin jäin kaipaamaan joskus aikanaan, mutta onneksi oon nyt tullut siihen lopputulokseen että seksin saa kyllä parannettua, mutta epäsopivaa/mätää kumppania ei saa parannettua mihinkään. Oikea mies, sitten seksihommat. Uskon vakaasti niin.

    • pöö22

      itken vieläkin kohta viisi vuotta sitten jätettyä exää, miksi piti jättää sen yhen takia jonka kanssa ei kestänyt kuin puoli vuotta. oltaisiin varmaan vieläkin tän ensimmäisen kanssa yhessä.

    • josku

      jos nyt eroaisin tuosta kusipäästä, nii en varmaan itkis päivääkää, naurattas vaan. (aina ei hyvin mee)

    • kaikki paska ei haise

      enää en ymmärrä miksi pilasin elämästäni monta vuotta suhteen loppumisen jälkeen haikaillen ihmisen perään joka ei ollu koskaan sellaisen arvoinen.
      Jotain kuitenkin siinä oli mikä.....
      Miten pääset eroon exän varjosta; ajattele että se on ollut yksi kokemus sinun elämässäsi. Nyt on menossa toisenalinen kokemus ja takaan että jos tämä suhde jostain syystä katkeaisi haikailisit häntä samalla tavalla. Ei tarvitse lakata muistelemasta vanhaa suhdetaa vaan muuttaa vähän suuntaa mistä sitä suhdetta tarkastelee. Aika muuten kultaa muistot! Ja saa ne tuntumaan paljon paremmille kuin ne sitten oikeasti olivatkaan.
      PS. Seksiin voi pikkuhiljaa herätellä intohimoja mielikuvitusta käyttäen.

    • mikä ihme

      se nyt sit on jos itkettää, mutta pitää miettiä minkä perään itkee. Ihmisen vai seksin? Jos ja kun se on eksä niin ei sen perään kandee enää vonkua olisit pitänyt suhteesta kiinni! Seksi ja intohimo on itsestä kiinni toki täytyy myöntää että toisilla miehillä ei ole intohimoa siinä hommassa lainkaan ne ei ees tiiä mikä on suunnaton himo ja intohimo toista ihmistä kohtaan ei se ole sitä seksiä ja suorittamista pelkästään!

    • Nasaretti

      Kyl sitä vähä tuli itkettyä, mut nyt on tullu jo nii paljo pettymyksiä että siihen on jo tottunut.

    • Mirtsukka77

      No ei kannata jonkun exän takia pilata elämäänsä.Koveta itseäsi ja unohda liika tunteilu.Life goes on!!!Tsemppiä.

    • ei varmaan psykologit

      Ei hömppäpsykologit sellaista varmaankaan suosittele...

    • kommentoida

      Vain tyhmät kommentoi tuollaista soopaa...

    • on taas toimituksen kirjall...

      Olisko kyse siitä, että koko palsta on toimituksen tuottamaa tekstiä, ns. vertaisryhmille...

      Ei kyllä saa yhtään sympatiaa...

    • lepakko1985

      seurustelin elämäni ensimmäistä kertaa naisen kanssa 2006 alkuvuonna,vaikkakin vain 3kk.
      Ero oli ilkeä,hän petti ja jätti.
      Annoin kaiken anteeksi koska hän oli minulle rakas ja oli muuttanut elämäni ja ajattelumaailmani ikuisesti.
      Pysyimme ystävinä jotka jakoivat kaikki asiat toisilleen,vaikkakin vain puhelimitse ja msn:n kautta (välimatkaa meillä oli yli 300km)
      Tiedän että olisimme vieläkin ystäviä mutta hän kuoli 2007 tammikuussa auto-onnettomuudessa.
      Itken aina silloin hänen vuokseen kun näen tai koen jotain mistä tulee tämä ihana ihminen mieleen.
      Minulla on ihana mies ja kaunis tytär tällä hetkellä vierellä,ja mies oli tukena kun ex tyttöystäväni kuoli ja ymmärtää kyllä aivan täysin jos muistelen entistäni tai puhun hänestä.

    • Pyllykkä23

      Miks turhaan niiskuttaa exän perään,menny mikä menny.Tuskin sekään varmaan uhraa aikaasa sun perään,mä en itsekään tillitä exäni perään,ja sitäpaitsi jo senki takia et me ei olla kavereita enää.Mä en vois vähempää välittää mitä sille kuuluu,mulle on tasan sama.Mä elän tätä päivää enkä eilistä.

    • viaton aakkonen

      on tehnyt?

    • ......

      Ensimmäinsen poikaystäväni perään itkin paljonkin, mutta elossa ollaan, joten ei siihen suruun kuole vaikka pirun pahalta se kyllä tuntuukin. Nyt uudessa suhteessa, joka tulee päättymään viimeistään syksyllä minun lähtiessä toiseen kaupunkiin opiskelemaan. En halua kaukosuhdetta ja jo 3 vuotta tässä suhteessa olleena on opettanut minulle sen, ettei hän ole minulle se oikea. Tämä tulevan exäni perään tulee varmasti tirautettua muutama kyynel ja kaipaus jää silti. Odotan innolla, mitä syksy tuo minulle tullessaan! Tulen toivomaan hänelle kaikkea hyvää, hän sitä tarvitseekin..

    • Nimetön

      en yhtään,niin kauan venkslasin ja hölmö uskoin kaikki sepitykset,että viimein riitti ja nyt on hyvä olla,ja heti on monta ehdokasta ja parempia kaikki.

    • muistot"..

      suhteen loputtua..eron jälkeen, alkaa jossain kohdin ehkä kuvittelemaan että se entinen suhde olikin muka tätä nykyistä parempi..mutta totuushan on se että erottua tuli,eikä edes vanhan suhteen "uudelleen lämmittely"toisi sitä mennyttä aikaa takaisin.Ihmiset kun ajan saatossa muuttuvat...

      Iän myötä ymmärtää että seksi ei ole suhteessa SE tärkein..tärkeintä on luottamus toiseen,hyväksytyksi tuleminen,toisen kunnioitus,suuret tunteet,erottinen lataus..puhumisen taito,yhdessä hassuttelu,nauraminen..ne kaikki yhdessä ovat sekoitus..josta tuloksena RAKKAUS.

      Hyvä seksi vaatii suuria tunteita,kiintymystä..väitätkö että nauttisit yhä seksistä entisen suhteen kanssa,näin pitkän ajan jälkeen..ja voisit unohtaa nykyisen suhteesi?
      Jos vastaus on Kyllä..olet todellakin väärässä suhteessa..

    • jepu jepu

      kyllä kaks kuukautta riittää asioitten selvittämiseen.ei kannata alkaa liikaa miettimään mitä on edellisessä suhteessa tapahtunut....

    • 2 miljoonaa

      vuotta. Edelleen kaiholla muistelen vanhoja heilejä, joihin tyjentelin leilejä. Surua on raskasta kantaa, kaikille muille antaa.

    • Marco

      On vaan vtun ikävä..

    • minna-marika

      olimme seurustelelleet reilut puolivuotta ja mulla menkat sitten jäi tulematta siinä oltii tulisilla hiilillä jonkin aikaa ja sintten rupes vuotaan no jätkä jätti saman tien ja tuliahan siinä märistyä muutama yö mutta jätkää rupes sitten vanha suola janottaan ja soitti ja halus "jutella" arvata saattaa mitä se halus vaikka kuinka tiesi mistä.... pitihän siihen pyyntöön suostua ilta kulu iha mukavissa merkeissä ... mut taas märistiin sitten soitin minä ja ehdotin tapaamista .. tätä peliä jatku vuoden verran ja olin aivan hajalla vain sen takia piti jatkaa kun seksi oli taivaallista siinä kaatui muutama suhde siihen kun hyppäsin exsän perässä . mutta aikansa sihen menee kun exsässtä eroon pääsee.. jaksamisia

    • Hippuli

      Hei..
      Minä olen itkenyt kohta 7kk..suhde oli vajaan vuoden mittainen, mutta myös hyvin fyysinen ja intohimoinen..todella toivosin että unohdan miehen ja kyllä se päivä vielä koittaa niinkuin koittaa sinullekkin.

      Sitä mietin, että miksi ihmeessä olet nykyisen miehesi kanssa jos haikailet exääsi?
      Minä en ole pystynyt olemaan vielä kenenkään kanssa, enkä aio ollakkaan ennekuin löydän miehen joka myös vie jalat alta. Ei kiitos laastareita, ne kun ei asiaa auta ja pahentavat vain omaa oloasi ja ajattelapa sitä toistakin. Haluaisitko sinä miehen joka ajattelee vain toista naista ja sitä kuin paljon parempaa seksiä heillä oli kun teillä.

    • irti...

      pääseminen voi viedä todella kauana aikaa. Tärkeintä olisi että pystyisi käymään omassa rauhassa kaikki tunteet läpi, mitä eroon liittyy, hyvät ja huonot. Kun ne on omassa mielessä järjestyksessä kuin palapelin palaset, voi helpottunein mielin todeta, että nyt jo helpottaa ja voin jatkaa elämääni eteenpäin.
      Minun erosta miesystävästäni ei ole kuin alle puoli vuotta. Edelleen rakastan häntä siitäkin huolimatta, että eromme päättyi ikävissä merkeissä, eikä siitä ole juurikaan kaunista sanottavaa. Mutta ne hyvät hetket ovat edelleen mielessä, hänessä oli paljon sellaista, mitä miehessä kaipaan, mutta valitettavan paljon sellaista myös, mikä "söi" hyvän. Kumpa hän olisi rohjennut kertoa minulle mielenterveysongelmastaan, jonka sanomattakin tiesin hänellä olevan mutta hän ei sitä kertonut, vaikka siihen oli monta mahdollisuutta sanoa se. Yhdessä olisimme voineet rämpiä, häntä auttaen, elämäämme eteenpäin. Mutta on tapahtunut liian paljon ikäviä asioita eromme jälkeen, joten elän vieläkin ikävän kanssa, vaikka siihen ei ulkopuolisten mielestä olisikaan aihetta. Mutta tämä on minun elämääni ja toivon, että joskus löydän hänen kaltaisensa uuden miehen, uuden miehen niissä hyvissä puolissa.

    • nainen.. 21

      mulla meni melkein kaksi vuotta kunnes pääsin yli, sitten rakastuin nykyiseen poikaystävääni, joka muistuttaa kovasti exääni tavoiltaan ja ulkonäöltään. kai se on naisilla tapana rakastua samankaltaisiin miehiin..

    • Hilden

      Olen itse asunut nyt kaksi viikkoa yksin reilun kahdenkymmenen avioliittovuoden jälkeen. Mieheni ilmoitti, että tunteet minua kohtaan ovat kadonneet, joten päätin jättää hänet hoitamaan neljää lastamme ja muutin siis yksin asumaan. Viikonloppu-illat ovat välillä todella vaikeita, rakastan nimittäin miestäni edelleen. Emme ole vielä eropapereita laittaneet eteenpäin, mutta uskon, että ei siihen kauan aikaa mene, kun ne putoavat postilaatikostani. Uskon kuitenkin tulevaisuuteen. Menneisyydessä ei kannata elää vaan kohdata eteentuleva reippain ja avoimin mielin.

      • minäkään...

        yhtään,koko suhde oli alusta alkaen virhe,10v jotenkin kestin ja onneksi pääsin eroon miehestä!!


      • mitä tilaa

        Osaksi miehen rakkaus on vaan pelkää himoa,Nainen ottaa eron 95%:sti,mikä naisia vaivaa oikeen.Ensimmäiset pierut yhteisessä sängyssä on kauhistus nainen rupee lömään itteä laimin kun saa kunnon miehen ylnsyömään ..nuorille miehille älkää olko hölmöjä,nainen on viekas ja sairas suomessa.

        mieskin kaipaa hellyyttä ja päänsilitystä,,suomalainen nainen kylmä ja tunnevammanen.


      • nyt ja tässä

        kuulkaa ettonit tähän väliin.....


      • Johanna!!!
        nyt ja tässä kirjoitti:

        kuulkaa ettonit tähän väliin.....

        En tosiaan hetkeäkään,en kaipaa sellasta paskaa joka naisia hakkaa!! vitun raukkis,ei uskalla isompia hakkaa vaan pienempiä ja vielä NAISIA!!!! järki käteen nykypäivän miehet!!


      • KELE =)(/&%¤#...
        nyt ja tässä kirjoitti:

        kuulkaa ettonit tähän väliin.....

        kunnon sekisä mitäse on..kaikki osaa naida,naisissa on eroja joillakin aivan onneton pillu toisilla se elää ja kipuaa varttapitkin.miehelle riittää paineen purkaus,,nainen kokonaisvaltanen.19sm oikeen kaikki on kiiteleet.metrimunaa eii enää kukaan tarvi,litoriksesta nainen saa orkun jos yleensä saa.


      • väärät tuomarit

        TÄÄLLÄ TULEE ILMI ETTÄ PUOLISOSSA AINA VIKAA,EHKÄ SINÄ JUURI ITSE AJOIT EROTILANTEESEEN.

        JA OLET ITSE SYYLLINEN ET ANTANNU RAKKAUTTA MIEHELLESI OLIT KYLMÄ JA JULMA.('


      • Surullinen mies

        Itse erosin pitkästä avioliitosta,9 vuotta kestäneestä.Ero tapahtui vuonna 2002.

        Naisilla näköjään helppoa löytää uusi!:O
        Mä asun edelleen yksin kovasta yrittämisestä huolimatta.


      • paavo paavali toinen

        kiinni.Ei huoraa voi pitää kiinni jos kovat menohalut ja jos pitää niin sittehän sitä syyllistyy väkivaltaan.Tee niin tai näin niin aina väärin.Se vaan on miehen kohtalo kun ontoi naiselle valtaa ja äänioikeuden.Tässä suhteessa pitääs just ottaa oppia idän uskonnoista ja niistähän naisetkin on kiinnostuneita nykyään.


      • tässähän
        Surullinen mies kirjoitti:

        Itse erosin pitkästä avioliitosta,9 vuotta kestäneestä.Ero tapahtui vuonna 2002.

        Naisilla näköjään helppoa löytää uusi!:O
        Mä asun edelleen yksin kovasta yrittämisestä huolimatta.

        on kyse samasta asiasta kuin kapakassa valomerkin paikkeilla;äijillä kamala haku päällä, naisten ei tarvi kuin valkata...


    • neitokainen**

      2½ vuotta itkin entisen perään, kunnes eräänä unettomana yönä nousin sängystäni ja sanoin itselleni, etten minä häntä tarvitse. Ei minun tarvitse enää itkeä.

      Siihen loppui se ikävöinti, ja löysin siinä hetken päästä itselleni miehen, jonka kanssa olen nyt ollut kaksi vuotta yhdessä. Asutaankin nyt saman katon alla.

      Suremiseen menee aikansa, yritä jaksaa.
      Pelottaa itseänikin, että entä jos tämä nykyinen suhteeni hajoaa (kun on jo kovasti hajoamisen merkkejä näyttänyt). Sillä edellinen suhteeni kesti vain 2kk, mutta olin niin syvästi rakastunut, että asiat setviminen kesti sen yli kaksi vuotta.
      Niin entäs jos tämä kahden vuoden suhteeni hajoaa käsiin? Itken luultavasti seuraavat kymmenen vuotta, kunnes huomaan olevani vanha piika.

    • nana76

      hei
      itse kokenut tuon saman erosin kuusivuotta sitten pitemmästä suhteestani joka oli minun ensirakkauteni hänen perään minä jalk´soin itkeä neljävuotta kun tajusin sitten että en saa häntä enää koskaan takaisin vaikka kuinka yritän mutta kyllä se ajan kanssa hellittää ja suhteen aloittaminen on kauhean vaikeeta aloittaa minulla on ollut suhteita mutta mikään ei ole kestänyt kuyin puoli vuotta korkeintaan että kyllä on kauheen vaikeeta vieläkin kun meillä on vielä yhteinen lapsi mutta hän ei tapaa lasta joka aika huonoa mutta minusta hyvä näin mutta anna itsellesi paljon aikaa huomaat että se kyllä helpottaa ja vielä tapaat sen jonka kanssa kaikki on yhtä ihanaa minä en kylläkään vieläkään ole sitä löytänyt mutta toivottavasti sinä sen löydät tsemppiä ja kyllä se siintä

    • Sinua on jo purtu tänään, n...

      Sinua on jo purtu tänään, niinpä olento jättää sinut rauhaan.

    • MUIJAN pihalle.

      Enkä ole todellakaan itkenyt sen luuserin perään. =o) ENKÄ TULE KOSKAAN ITKEMÄÄN !!

    • kuulostaa

      jo pakkomielteeltä!!
      mutta vihdoin tajusin päästäväni irti, ihan typerää, se vaan sattu niihn pahaan saumaan,

      • Vihainen mies.

        Enpä itkenyt kyseisen naisen perään hetkeäkään.Olimme yhdessä kymmenen vuotta.Kunnes koko homma kaatui seuraavasti.Rouva irtisanoutui hyvästä työpaikastaan ja alkoi opiskella kirjanpitäjäksi.Kaikki sujui vielä hyvin ja rouva sai viran.Tämän jälkeen aloimme rakentamaan taloa ja sainkin sen melkein valmiiksi,kun rouva sitten ilmoitti,että hän haluakaan olla kirjanpitäjä ja hän sanoi itsensä irti.Arvatkaapas paloiko pinna,kun velkaa on pirusti ja sen lyhentämiseen tarvitsee kahden ihmisen palkka.No,rouva makasi kotona kuukauden tekemättä yhtään mitään ja oletti,että minä teen myös kotityöt ja riitaa riitti rakentamisen lomassa.Rouva sai kuitenkin sihteerin paikan paperitehtaasta ja kaikki tuntui menevän parempaan suuntaan,kunnes kuukauden päästä rouva jälleen irtisanoi itsensä ja samoilla perusteilla.Tämän jälkeen minä heitin akan pihalle ja en ole perään soitellut.Saa nähdä miten tästä selvitään.Avioero tulossa,talo ei ole valmis ja velkaa on enemmän kuin laki sallii.


    • theHoppari

      Seksin takii ei kannata haikailla... Ota itteäs niskasta kiinni ja ryhdistäydy. Ota kaikki irti sun nykysestä suuhteesta. Turhaan sä itken vanhan perään, VOIT SAADA PAREMPAA, jos vaan teet asian eteen jotain. Turhaa on vollottaa exän perään jos voit tehdä paremman tulevaisuuden. Unohtaa ei tarvi, mutta älä vertaa sitä suhteesees koska sillon kidutat vaan itteäs ja kumppanias. Tulevaisuus on auki, älä jumitu menneisyytees, se on OHI!!

    • pikku hippo

      Jos noin kauan kestää päästä exän varjosta pois, niin tulevaisuus kauhistuttaa. 18,5 vuotta yhdessä oloa takana ja heitin kaiken pois syyskuussa. Itkut exän perään jatkuu siis vielä vuosia, jos näihin viesteihin on uskominen. Sniif. Uutta suhdetta ei osaa aloittaa koska vanha painaa vielä pääkopassa.

      • jooo o

        itse itkin exääni siitä hetkestä kun meni poikki niin noin 1tunnin ja tajusin että no minulle on sitten olemassa varmaan joku muu sopiva olin seurustellut hänen kanssa n puoli vuotta ja tuntenut jo 12 vuotiaasta asti ja olen nyt 19:S


    • lähes kaikki..

      outoja ripustautujia! Eihän kuollutta ihmistäkään surra kuin n. 2 vuotta ja sitten suru alkaa jäämään taakse.

      Eri asia on oma lapsi. Siitä surusta ei koskaan pääse yli - ei kai ole mahdollistakaan.
      Vanha sanonta jo sanoo: mies lähtee rinnalta, mutta lapsi sydämestä.

      Menetin isäni kuoleman kautta, enkä pystynyt palaamaan 2 kuukauden kuluttua vielä töihin. Lekuri puhui pitkittyneestä surureaktiosta ja kehoitti hakeutuun terapiaan.

      Ja omat vanhemmat ovat kuitenkin lasten jälkeen ne rakkaimmat ihmiset.
      Hehän ovat minulle ja sinulle elämän antaneet ja heidän kanssaan on kasvettu 18-vuotta. Joskus vähemmän, joskus enemmän.

      • tabuillaan

        Miksi nykysiin on tabu, ettei saa ottaa puheeksi kenekään kanssa, jos se on jättänyt tai jätetty, avo- tai avioero, mikä on ollut syynä.

        Eikö asiaa saa ottaa puheeksi kuin asianomaiset itse?

        Ahdistaa. Jos tapaa jonkun kiinnostavan, olisihan se silti ainakin hiukan oleellista tietää, miksi on tuskainen ero takana... omasta mielestään omasta vai toisen vai yhteisestä syystä vai ehkä yhteiskunnan syystä.


    • Nimetön

      ite kerkesin seurustella vajaat 6 vuotta miehen kanssa joka loppujen lopuksi jäi kiinni pettämisestä.suhde oli jo kuitenki niin huono siinä vaiheessa,että en ole kertaakaan itkenyt sen miehen perään,enkä itke.
      ketuttaa vaan ku olin niin sinisilmäinen,etten tajunnut sen kokoajan pettävän mua..
      kertaakaan en kyllä ole katunut sitä,että viimeinkin tajusin lähteä..vaikka kyllähän siihen potku perseelle tarvittiin..

    • epäonnistuneen

      Kauanko itkit epäonnistuneen kesätyöhaun takia?

    • muutkin epäonnistumiset voi...

      Ottaako muutkin epäonnistumiset voimille, kuten jollet päässyt opiskelemaan sitä mitä halusit, töpeksit inssiajossa, vaikka ihan varmasti osaat taskupysäköidä...

    • teitä vaivaa

      Ett mitä ilmeisemmin osaa jatkaa elämää ja irrottautua vanhasta, siksipä mikään ei tunnu nykyään yhtä nastalta, vain siki koska ette anna sille mahdollisuutta, olette niin saatanan ennakkoluuloisia ja väärällää asnteella likkkeellä myös rakstellessanne. Ei tuosta tule mitään, palatkaa jo nykypäivään typerykset!

      • Mikäli

        Täällä avautuvista haikailevista naisita on jokunen tai jotkuu mun vanhoja exiä niin sitten ymmärrän, mua kiihekampää, villimpää ja mielikuvituksellisempaa kundia ei olekaan, skeissä eikä muussa aktionissa?. Terveisin entinen KSNK:n J poika! Minäkin haluan sitä samaa samperi.


    • zigi

      Tämä seksuaalinen huuma kestää vuodesta puoleentoista. Silloin on niin rakastunut ja seksiäkin on joka käänteessä. Sanotaaan että jos silloin eka vuotena laittaa joka kerrasta herneen purkkiin niin koko loppuelmämän (edellyttäen tietenkin että on sama aviopuoliso) ei saa herneitä loppumaan purkista.
      Jos suhde on loppunut juuri tässä läähätysvaiheessa niin ei ole ihme että sitä jää haikailemaan. Elämän reaaliteetit ei ole astuneet vielä kuvaan.
      NÄkisi että välitänkö tästä ihmisestä vai onko rakkaudenhuumaa. Muuttuuko huuma rakkaudeksi vai haenko aina uuden johon voin rakastua ja tulen riippuvaiseksi siitä tunteesta.

    • kapakkahai

      Siinä meni aikansa ja joskus ehkä vanha suola janottaa, mutta oikeesti ei kiutenkaan. Vanha viisaus ja sanonta on että maailma on pillua väärällään. Mitä sitä liikaa murehtimaan, elä täysillä kun ei täällä kuitenkaan olla kun tietty aika (maksimissaan 80v) ja siitä nuoruutta vain osa ;)

    • Nimetön

      On ollut jo yhdellä jos toisellakin exälläni sellainen vika että ovat ruikuttaneet oman exänsä perään. Sitten ollaan kyvyttömiä rakastumaan enää kehenkään kun ollaan yhden kerran leimauduttu johonkin ihmiseen. Ja vaikka se exä olisi minkälainen apina tahansa, se päihittää mennen tullen kaikki tulevaisuuden tapaukset.

      Sen olen oppinut, että enää en lähde kilpailemaan näitten exien kanssa. Olen huomannut, että on parempi olla tällaiselle ihmiselle itsekin exä, koska silloin ruikuttavat todennäköisesti automaattisesti minun perääni. Sekin on "energiataloudellisesti" parempi kuin taistella itse jonkin voittamattoman haavekuvan kanssa vuodesta toiseen.

    • Kataris

      Sellaista se elämä joskus on. (ei pahalla, uskon, että varmasti sattuu ja tekee kipeää muistot entisestä, etenkin jos häntä on rakastanut ja hän on sitten lempannut pihalle.)

      Mutta koita hyvä nainen katsoa tulevaisuuteen. Kenties voisit koittaa kertoa nykyisellesi, mistä sinä pidät ja ottaa intohimottomuuden puheeksi hänen kanssaan.. - joo, tiedän että varmasti vaikeaa se on. Tai ajatuksenakin kauhistuttaa.
      Olisi koitettava sinun löytää keino miten päästä irti menneestä. Sillä niin ikävä kuin asia onkin, et varmaan saa tilaisuutta enää sen exäsi kanssa. (Anteeksi, kuulosti pahalta, mutta en osaa "hienovaraisemmin" sanoa asiaa nyt)

      Jatka elämää nykyisen kanssasi ja koittakaa nauttia elämästänne TÄSSÄ ja NYT!

      (Varmasti monet ovat antaneet sinulle jo paljon hyviä vinkkejä ennen minua, en millään jaksanut alkaa lukemaan kaikkia monia vastauksia sinun kysy,ykseesi)

      Zemppiä kevättä kohden sinulle!

    • olit yksin jättämisen jälkeen?

      miksi erositte?kauanko olit yksin,ennenkuin aloitit uuden suhteen?sinun kannattaisi miettiä,onko seksi sinulle se kaikkein tärkeintä suhteessa!jos on ,niin ei kannata jatkaa nyk.suhteessa.ole jonkin aikaa yksin ja katsele sitten maailmaa taas uusin mielin ja ajatuksin.itse olin kaksi vuotta sinkku,mutta exäni perään itkin yhden ainoan illan...!ei kannata elämäänsä pilata yhden ihmisen takia.elämä on vain meillä jokaisella kerran!Tsemppiä!

    • joku?:?

      kun minulla on vain yksi ja ensimmäinen vaimo olemassa ja oltu jo 4,5vuotta nyt naimisissa.ja onnellisia joka päivä ja rakastuneita...että silviissiin

      • XXXXXXX

        Ai mikäkö se X on se on siellä aakkosten loppu päässä oleva kirjain.


      • voi sinua JOKU?:?

        Ensimmäisessä parisuhteessako ylipäätään olet? Ettei sinulla ennen vaimoasi ole ollut yhtään ketään, ei seurustelusuhdetta, ei lyhyttä ei pidempää?
        No, voi se noinkin onnistua, mutta se että olet 4,5 v ollut onnellinen, ja sitten sieltä naurat muille että hahaaa, MINÄ se en IKINÄ eroa, en IKINÄ koe menetyksen tuskaa, olen särkymätön, olen vain vahva ja vain ikuisesti onnellinen, en koe tuskaa koskaan, MINÄ olen IKUISESTI onnellinen ja vain ratsastan menestyksen aallonharjalla elämäni hamaan loppuun asti joka elämän saralla - olet lapsellinen. Joskus koliset alas ja lujaa.

        Ihminen joka ei koskaan koe menetyksiä eikä koskaan tunne tuskaa, on kammottava, en haluaisi olla sellainen enkä tuntea sellaista ihmistä.

        Ja missä se lukee, että sinun liittosi olisi ikuinen eikä eroa tulisi - mistä sen voit tietää! Mistä voit tietää, kuoleeko tai sairastuuko vakaVASTI kuppanisi tai sinä itse. Eikä mihinkään ole kirjoitettu sitäkään, etteikö ero kohtaisi.

        Ääliö olet.


      • joku?:?
        voi sinua JOKU?:? kirjoitti:

        Ensimmäisessä parisuhteessako ylipäätään olet? Ettei sinulla ennen vaimoasi ole ollut yhtään ketään, ei seurustelusuhdetta, ei lyhyttä ei pidempää?
        No, voi se noinkin onnistua, mutta se että olet 4,5 v ollut onnellinen, ja sitten sieltä naurat muille että hahaaa, MINÄ se en IKINÄ eroa, en IKINÄ koe menetyksen tuskaa, olen särkymätön, olen vain vahva ja vain ikuisesti onnellinen, en koe tuskaa koskaan, MINÄ olen IKUISESTI onnellinen ja vain ratsastan menestyksen aallonharjalla elämäni hamaan loppuun asti joka elämän saralla - olet lapsellinen. Joskus koliset alas ja lujaa.

        Ihminen joka ei koskaan koe menetyksiä eikä koskaan tunne tuskaa, on kammottava, en haluaisi olla sellainen enkä tuntea sellaista ihmistä.

        Ja missä se lukee, että sinun liittosi olisi ikuinen eikä eroa tulisi - mistä sen voit tietää! Mistä voit tietää, kuoleeko tai sairastuuko vakaVASTI kuppanisi tai sinä itse. Eikä mihinkään ole kirjoitettu sitäkään, etteikö ero kohtaisi.

        Ääliö olet.

        toki totta puhut siittä että jos sairastuu tai jotain muuta .mutta kun aihe oli että itketkö exää kuinka kauan. en vois puhua edes sanaa exä koska olin yhden kanssa aiemmin mutta kun se oli sellasta välillä näkemistä 3vuotta.siis ei edes nähty joka päivä niin ei sitä vois edes suhteeksi sanoa.joo no pyydän anteeksi kommenttiani se oli vähän liioiteltukin..


    • Sellaistapa

      Ei siinä sen kauemmin tartte surra. Ja uusi kiertoon. Tällä hetkellä on menossa 23 suhde viimeisen 25 vuoden aikana. Ja tarvittaessa kiertoon.

      • dfsdflsdf

        Ja tätä vauhtia, ett kelpaa kellekkään fiksulle naiselle...Mitäs itsestäs luulet liikoja...Heti potku perseelle miehelle, joka on jo muutenki huono itsetuntoinen ym ongelmaa...Mene peilin eteen ja sen jälkeen saunan taakse...Se helpoin sulle...Ei kukaan nainen sinua ansaitse, kyrvän äijänkäppänä...Hiiteen ja hirteen sellaiset!!!! Ja monella naisella montaki miestä takanaan...Ett turhia kirjottelet, ääliö!!!!


      • oliko

        ihan 25v? Vai 45v, henkistä 13v?


    • vanha hölmö

      Olen "itkenyt"vanhan rakkauden perään 29 vuotta eikä se lopu koskaan.Olen onnellisessa avioliitossa,mutta mikään ei voi korvata mennyttä ihmissuhdetta.

    • Pikku-Myy

      Olen itkenyt 19 vuotta ja vielä haikailen ko. miehen perään. En tosin niin usein kun aikaisemmin, mutta satunnaisesti. Ainoa lohtu on, että hän ei ole pystynyt sitoutumaan yhdenkään naisen kanssa, joiden kanssa hän on surustellut minun jälkeeni. Tätä miestä en ottaisi enään itselleni, vaikka saisin. En halua kokea samaa tuskaa uudelleen.

    • jjh82

      se onkin hyvä kysymys että miten sitä pääsee eteen päin.
      meitä on täällä niin monen laisia ja toiset ovat paljon vahvempia ja toiset sitten heikompia luonteeltaan. toisiin se ero sattuu enempi toisiin vähempi.
      Ite erosin neljä vuotta kestäneestä suhteesta vähän vajaa vuosi sitten ja ei se helppoa oo vieläkään.
      Sitten ku monet luulee että oon vahva ku en näytä niin selvästi heikkouttani vaikka välillä vituttaa niin pirusti.
      ite oon kans miettiny että miten tästä pääsis eroon mutta kai se on vaan uskottava että se vie aikansa. Mutta mun mielestä tähän asiaan on aika vaikee sanoo mitään yksin kertaista neuvoa. toisille se on helppoa toisille ei.

    • jota itsekkin ihmettelin

      ei mennyt kun pari viikkoa. tosin suhteemme oli onneton mutta rakastin silloista miestäni erittäin paljon. seurustelimme kaksi vuotta. en jaksa edes miettiä häntä enää. turhaan heittää elämää hukkaa sellaisen takia, kun kumminkaan sitä itse en takaisin halua.

    • särkynnyt sydän

      Minulle oli aika kova juttu ajatuksissani oli noin kolmisen vuotta exäni ja ei sen puoleen vieläkin ajattelen siitä on nyt viitisen vuotta kun erosimme.kyllä pikku hiljaa alat selvitä aikaa se vie ei hyvä suhde koskaan haihdu mielestä.

    • eräs vain

      sinun ei pitäisi yrittää uutta suhdetta ennen kuin olet selvittänyt edellisen suhteesi itsesi kanssa. Vaikeita nämä asiat on, mutta eihän elämä koskaan ole helppoa.

    • kerman kalle

      En hetkeekään, maailma on naisia täynnä.

    • syksystä asti,

      nyt viimeiset 1-2 vuotta olleet helpompia.oli ensirakkauteni, menin naimisiin 98 ja olen vieläkin.

    • dersu uzala

      En hetkeekään.Maailma on naisia täynnä. Ei kannata surra yhden perään.

    • "nainen" ....

      Ja asuimme sen ajan yhdessä, kamalan katkeraa oli kun exäni seurusteli uuden naisen kanssa ja kuitenkin asui lasten ja minun kanssa.

      Vasta kun sain itkuni itkettyä nousin lamaannuksesta ja sain laitettua avioeron vireille.

    • hexix

      1.SEKUNNIN

    • Predator77

      Et mitenkään, se vaan on voi voi. Itse kokenut saman. Ei sitä ikuisuuksia voi haikailla teinirakkauden takia, meressä on muitakin kaloja.

      • väärät tuomarit

        ELÄKÄÄ VAAN KUN VIIMEISTÄ PÄIVÄÄ,NAIKAA JA JUOKAA JA NAUTTIKAA, NUORUUS MENEE ET VILAHTAA TURVAURAT KASVOILLA 45 NAINEN ALKAA VALMISTUUN VAIHTELU VUOSIIN,EIKÄ ERITÄ MIESTÄ KIIHOTTAVAA HAJUA.

        MÄ 40 MIES JA SEURUSTELEN 17V NAISENKAA SEXI ON IHANAA JA INTOHIMOSTA.


    • tipuli87

      Turha se on yhen perään ruikuttaa. Iteppähän jätti maailma on täynnä kumppaneita:)

    • Eräs joka tunsi rakkauden

      Itkin yhtä suhdettani ainakin 5-6 vuotta, surin sisäisesti yhteensä 16 vuotta kunnes tuli vieläkin suurempi menetys. Unessakin minä häntä rakastin. Nyt yli 20 vuoden jälkeen se rakkaus on muuttunut kokemukseksi joka opetti minulle mitä rakkaus saattaa olla.

    • Eräs joka tunsi rakkauden

      Itkin erään suhteeni perään 5-6 vuotta, sisäisesti surin 16 vuotta kunnes tapahtui vieläkin suurempi menetys ja tunsin kuinka "päästin irti". Unessakin minä häntä rakastin, unessa kukaan ei pysty valehtelemaan. Nyt yli 20 vuoden jälkeen katsoessani taaksepäin näen tapahtuneen kokemuksena joka opetti minulle paljon itsestäni ... rakkaudesta ... siitä mitä toinen voi merkitä.

    • Neito31

      Välillä luuli päässeensä jo yli kunnes jälleen huomasi itkevänsä toisen takia...Loppupeleissä mulla toipuminen elämäni rakkauden menetyksestä vei 6 pitkää vuotta!

      Romanttinen rakkaus on sairasta!

    • mies vaan..

      itsekin olen yli 2 vuotta kaivannut kultaani joka lähti luotani. rakastin häntä hullun lailla. tunteet on vieläkin häntä kohtaan voimakkaat. luulenkin että en saa poikki näitä henkisiä tunnesiteitä häneen koskaan.

      • sb83

        Hölmö olin ja jätin ensirakkauteni joskus viisi vuotta sitten. Olin silloin hölmö ja ajattelin että vielä paljon kokematta ja näkemättä ja että tulen löytämään paremman. Ex löysi puolen vuoden päästä uuden ja on vieläkin hänen kanssaan vaikka olen yhteisiltä tutuilta kuullut ettei kovin ruusuista ole. Mulla ollut muutama surustelusuhde ja jopa yksi avoliitto tässä välillä mutta olen paennut niistä kaikista. Tuntuu että olen pakottanut itseni suhteisiin vaikkei kiinnostakkaan,pakko vain olla jonkun kanssa ja näytellä rakastunutta. Samoja tunteita en kuitenkaan ole kokenut ja tuskinpa tulen enää kokemaan kun aikoinaan.Oltiin erottamattomat ja toisen seurassa pystyui olemaan oma itsensä, pidimme hauskaa. Oltiin yhtäaikaa rakastavaiset,parhaat ystävät,läheiset kuin sisko ja veli,välillä kuin vanha aviopari. Muutaman kerran vuosien aikana viestiteltiin mutta exän nykyinen laittoi stopin ja kaveruuskin loppui siihen. Vieläkin sydämestä puristaa kun kuulen jonkun puhuvan tästä miehestä,tai näen hänet vilaukselta kaupungilla. Välillä on hetkiä ettei edes käy mielessä mutta sitten joku pienikin asia muistuttaa. Pienenä esimerkkinä ensimmäisen yhteisen auton wunderbaumin tuoksu :) mutta toisaalta hyvä että on muistot vaikka ne välillä kyyneliä tekevätkin.


      • sb83

        Hölmö olin ja jätin ensirakkauteni joskus viisi vuotta sitten. Olin silloin hölmö ja ajattelin että vielä paljon kokematta ja näkemättä ja että tulen löytämään paremman. Ex löysi puolen vuoden päästä uuden ja on vieläkin hänen kanssaan vaikka olen yhteisiltä tutuilta kuullut ettei kovin ruusuista ole. Mulla ollut muutama surustelusuhde ja jopa yksi avoliitto tässä välillä mutta olen paennut niistä kaikista. Tuntuu että olen pakottanut itseni suhteisiin vaikkei kiinnostakkaan,pakko vain olla jonkun kanssa ja näytellä rakastunutta. Samoja tunteita en kuitenkaan ole kokenut ja tuskinpa tulen enää kokemaan kun aikoinaan.Oltiin erottamattomat ja toisen seurassa pystyui olemaan oma itsensä, pidimme hauskaa. Oltiin yhtäaikaa rakastavaiset,parhaat ystävät,läheiset kuin sisko ja veli,välillä kuin vanha aviopari. Muutaman kerran vuosien aikana viestiteltiin mutta exän nykyinen laittoi stopin ja kaveruuskin loppui siihen. Vieläkin sydämestä puristaa kun kuulen jonkun puhuvan tästä miehestä,tai näen hänet vilaukselta kaupungilla. Välillä on hetkiä ettei edes käy mielessä mutta sitten joku pienikin asia muistuttaa. Pienenä esimerkkinä ensimmäisen yhteisen auton wunderbaumin tuoksu :) mutta toisaalta hyvä että on muistot vaikka ne välillä kyyneliä tekevätkin.


      • Vara valita

        Samatien kun suljin oven, päätin että tämä on historiaa. Tästä on aikaa 2vuotta.
        Säälistä olen ex,lle munaa antanut, kun hänen näissä uusissa suhteissa ei ole peitto tarpeeksi heilunut.
        Minä en vaihda tätä nykyistä "sinkku" elämääni mihkään, tämän päivän oriit hakevat enemmänkin kaverisuhdetta naisita tämän takia minunlaisille on kysyntää enemmän kun pystyy hoitamaan.

        Ei se elämä pelkkä panemista ole, saattaa joku pähkäillä mutta naiset pistävät parastaan ruuat tarkasti siivotut asunnot aamupalat viimesen päälle. Saman tien lemppaan jos asunto ei ole siisti tai jos jotain kenneliä harrastetaan.


    • hyvää seksiä exän kanssa

      Itselläni on sama tilanne siinä suhteessa, että exän kanssa seksi oli ja on edelleen loistavaa. Mutta uskon, että et vain uskalla päästää intohimoasi valloilleen... Anna palaa ja anuti, menneisyyttä ei kannata kantaa mukanaan, se on vain taakka, joka on raskas ja turha kantaa.Mennyt on mennyttä. Nauti seksistä nykyisen puolisosi kanssa, kokeilkaa jotakin uutta ja yllätytte kenties molemmat. Löydä uudestaan itsestäsi se kateissa oleva intohimo, se todellakin kannattaa... Äläkä vertaa seksiä nykyisen kanssa seksiin entisen kanssa....
      Onnea intohimon löytymisessä.

    • oommtt

      olen jo 13 vuotta ja mikään ei auttanut

    • itken

      vaikka tiedän ettei se auta. varmaan kohta tarttee kallonkutittajan apua ku ei ohi meinaa mennä.

      • onnekas

        En itkenyt päivääkään.Nimittäin jätin itse ex-puolison. Jos olis pitänyt itkeä olisi ne ollut onnen kyyneliä. Meidän liitto kesti yli 20v. Kunnes tajusin lähteä siitä pois.Tiedän kyllä että exsäni itki perääni kauan.


    • itkin

      Ilosta itkin kaksi vuotta kun pääsin eroon..viisi hierojaaa ja vielä pomo ja muutkin höyläsi tätä intohimoa...nuhteetonta rouvvaa.mut sain kuvattua rysän päältä ...meidän olohuoneessa..

    • samasta syystä kärsinyt

      Moi!
      Yritä nyt hyvä ihminen päästä entisestä eroon entisestäsi.Sinun uusi kumppanisi kärsii tuosta tilanteesta,jos oikeasti olet eronnut entisestäsi ja se on molemminpuoleista niin ajattele tulevaisuutta uuden kanssa jos sinulla tositarkoitus uutesi kanssa.Vai onko se uusi kumppanisi sinulle korviki unohtamaan vanhan:(??
      Minä olen saanut kokea samaa kumppanini kanssa ja voin kertoa että ei tunnu kivalta.
      Exsät on mennyttä ja pitää jatkaa elämää.Ei seksi ole parisuhteen kaikkein tärkein puoli minusta se on luottamus.
      Ajattele itsesi uuden kumppanisi kanssa että hän haikailee entistään ja sinä tajuaisit sen miltä sinusta tuntuisi??
      Toivottavasti pääset itsesi kanssa sinuksi asian kanssa ja voit antaa uudelle kaverillesi mahdollisuuden rakastaa sinua ja toisin päin.
      Terveisin pettynyt

    • Cisily

      Hei, ota hyvä ihminen nyt elämäsi omaan hallintaasi. Kannattaako tuhota nykyinenkin suhde haikailemalla menneen perään, joku vikahan siinäkin on ollut jos olette kerran eronneet. Pitäisikö Sinun koittaa keskustella veltosta seksielämästänne nykysuhteessa tai jopa miettiä mitä haluat hetken aikaa ihan yksin. Miksi tuhlata yhtä pientä elämää kiduttamalla itseään?

    • Ukkomies

      Olin avioliitossa n 10v. Ja jaksoin murehtia eroamme ehkä vuorokauden.
      Enkä ole katunut sitä eroa koskaan.
      Itkeköön ne joilla ei ole muutatekemistä.

    • mml

      auttaan en sua pysty mut halusin kirjottaa koska huomasin etten näköjään oo ainoa joka haikailee menneisyyttä!itse olen kaivannut ensirakkauttani jo 12v.!joka kerta sen näkeminen saa sydämen pomppaamaan,enkä vaan pysty unohtaan..siinä vaan on sitä jotain.
      meillä on jotain pientä ollut sen jälkeenkin,mut ei sen enempää..viimex tos loppuvuodesta..
      se on sanonu mulle viel kun seurustelikin et jos olis vapaa jne..toivoin,mut en uskonu et koskaan enää saisin mahdollisuutta,kunnes laitto viestiä..tavattiin muutamia kertoja,mut ei sit ollukaan valmis niin vakavaan vielä ku vasta oli eronnut..
      tottakai otti päähän et oli sit viestittäny niin pian,mutta elän nyt vaan toivossa että jonain päivänä koittaa se päivä että saadaan uus mahdollisuus!oon oottanu sitä niin kauan..
      en tietenkään oo lakannu elämästä,mutta kukaan ei oo vielä saanu mua välittään itestään niin paljon kun mä siitä välitän!
      jaksamisia sulle!

    • Suski87

      Olen itkenyt nyt vuoden.. ja vieläki itken, vaikka ei ees oikeestaa kunnolla seukattukaan

    • hyssykät.

      Toiset itkee kun ei ole suhdetta,toiset taas itkee suhteessa ja vielä kun on erottu...Suomalaiset naiset taitaa olla aitoa itkijä kansaa;D Kyllä pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa turha parkuminen,ollaan kuin pienet lapset.

    • NiinaSaart

      voi luoja, miksi ryhtyä uuteen suhteeseen kun et kerta ole vanhaa käsitellyt edes??? idioottimaista

    • Nimetön

      toi on kyllä ihan hirveän vaikea asia!
      kukaan ei ole täydellinen ja sen on varmaan jokainen huomannut jossain määrin.
      mutta se että tuo pilaa nykyisen parisuhteesi, niin se ei ole mukavaa.
      totta kai jos intohimoa on riittäny entisen kanssa, niin ei se ole enää se sama jonkun toisen kanssa.

      täytyy toki muistaa että menneisyys on menneisyyttä ja luulen että exälläsikin on jo joku uusi, ja luulen että sinunkaan nykyisessä ei ole mitään vikaa,mutta et vaan saa ajatuksiasi irti exästäsi.
      mulle kävi samallalailla tuossa vähän aikaa sitten. ja pakko myöntää että vieläkin itken perään:/ mutta olen keskittyny nykyiseen suhteeseen ja yritän vain unohtaa, ei ole muuta keinoa...
      mutta kyllä se kirpaisee kun näkee exän toisen kanssa kaupungilla tai vastaavassa...
      tästä ei nyt varmaankaa sinulle paljon apua ollut, mutta ajattelin kirjoittaa silti:)

    • uuden kanssa

      No joo-o, neuvoksesi sanon että jospa keskittyisit siihen miten saat sen seksin luistaa uuden kanssa. Tosin et saa vaatia toista rakastelemaan kuten sun exäs. Pitää löytyä yhteinen uusi sävel eikä vanhan kelaamista. Nää se vaiva ja kehitä, vai valmistako pitäis saada. Ärsyttää sellaiset jotka ei viitsi vaivautua oman onnensa eteen.

    • Nokstai91

      Itse en silloin itkenyt exäni perään, hän oli "täydellinen", malli ja nykyään hieman feimikin

      Vuosi eron jälkeen alkoi suru ja kaipaus, joka jatkuu vieläkin. Hän on se yksi ja ainoa, jolle minä olen kelvannut.

      • tyttå 3 v

        Sinä kirppu vielä tiedä mitään rakkaudesta. 16 vuotias poika on vielä ihan lapsen tasolla näissä asioissa. Naurettavaa tuollainen.

        "Hän on se yksi ja ainoa, jolle minä olen kelvannut."

        Niinpä... miten voit sanoa, etteikö joku muu olisi parempi sinulle, jos et kelpaa kenellekkkkkkkkään?


    • Nokstai91

      Kuten otsikkokin sanoo, ihan liian kauan. Toki hän oli hyvä, liian hyvä minulle. Petti ja lemppasin. Vuoden päästä suru ja kaipaus alkoi ja on nyt vuoden jatkunut. Hän oli ainoa jota olen oikeasti rakastanut...

    • Nikodemus82

      Anna exällesi anteeksi, tunnusta syntisi ja ota Jeesus Kristus vastaan omana henkilökohtaisena pelastajanasi niin saat armon ja rauhan sydämeesi ja iankaikkisen elämän, Aamen

    • exän perrään vieläkin

      Ei voi tavallinen tyttö kuin surra. Mieheni haaveilee vieläkin entisestä. Nainen on kaunis ja menestyvä, osti vasta yksin talon ja muutenkin se on niiiin erikoinen. Taiteilija ja kaikki sillä aina vain menee hyvin. Se on niin pirun hyväkäytöksinenkin vaikka vittuilen sille aina kun näen sen. Kyllä on tavallinen pulliainen kateudesta soikeana. Ei auta ei. Mitä minä ääliö menin rakastumaan exän haikailijaan. Voi kun voisi jättää mokoman ja jatkaa eteenpäin.

    • elli ja teemu

      nii

    • elli ja teemu

      nii

    • ~OllutJaMennyt~

      Minä en "itke" minkään miehen perään. Mitä hyötyä sellasesta on!? Yleensä mulla on eron jälkeen sellainen muutaman kuukauden tauko ennenkuin alan etsiskellä uutta miestä vällyjen väliin..pidän vähän aikaa ns. sinkkuhubaa ja sitten taas koitan hakea jotain pysyvämpää. Mutta yleensä ne suhteet on kaatunu aika nopsaan (puoli vuotta yhdessä tai vähän vähemmän) kun alkaa se sama naama kyllästyttää ja haluaa vaihtelua. Sitä sitten etsii uuden miehen. Kun ei ole vielä tullut sellaista miestä vastaan joka pystyisi minut tyydyttämään niin hyvin, että jaksaisin katella sitä samaa naamaa puolta vuotta kauemmin.

    • paskaelämäää

      Teilläpäs on hyvin asiat kun kattoo että täälläkin monet itkee jonkun pettäjän perään...

      Minulla asiat on niin että olen itse möhlinyt asiani ja itken täällä sitä että miten olen voinut olla rakastamalleni ihmiselle niin kauhea? En ole kuunnellut tarpeeksi ja olen ollut ilkeä ja tuputtanut vain omia mielipiteitä ja en ole ottanut rakkaani mielipiteitä ollenkaan huomioon.. Olen aina vaan tuputtanut niitä omia mielipiteitä niinkuin ne olisivat ainoot ja oikeat ja tämä syö todella pahasti miestä. Olen tätä asiaa nyt viikon verran tässä mietiskellyt ja tajunnut kylllä mistä asia on ollut kiinni ja yrittänyt sitä selittää rakkaalle vaan hän ei enään suostu päätöstään muuttamaan eikä halua antaa minulle mahdollisuutta vaikka mielestäni asiat olisivat täysin korjattavissa..

    • nedicus

      Itse olen itkenyt välillä ja usein on tuntunut vaan pahalta.Vaikka riidoissa erottiin niin silti tuntuu pahalta ja mielessä pyörii kaikki asiat mitä koettiin ja tehtiin ja ne tuntuu hyvältä niin että ne haluaisi elää uudelleenkin. Mutta ei vanhaa takaisin voi saada..

    • oon itkeny semmoset päälle kaks vuotta tässä kanssa enkä osaa vieläkää päästää irti. olo on hieman säälittävä...

    • onnex

      Erostani on pian 6 vuotta. Mien jätti minut ja lähti uuden naisen matkaan, josta sanoi " että se on ihan sun tyyppinen". Olimme avoliitossa, seurustellet lähes 9 vuotta ja koko asia tuli minulle yllätyksenä.

      Löysin puolen vuoden sisällä uuden miehen. Hän on täydellinen, en ikinä palaisi takaisin vanhaan suhteeseen, mutta silti välillä kaivan veistä vanhassa haavassa. Kiusaan siis itseäni MUKA kaipaamalla exää. Totuus on, että minulle oli vain niin kova paikka, että minut jätettiin tisen naisen takia. Sitä kolausta itsetunnossa minä sairastan edelleen, vaikka olen muuten suunnattoman onnellinen nykyisessä suhteessani! Itsetuntokysymys siis!

    • *Karina*

      Olen miettinyt, onko ihmisen elämässä vain yksi intohimoinen suhde?

      Olen itse intohimoisen suhteen kokenut ja tuntuu vaikealta päästää ketään muuta lähelle. Pitäiskö tyytyä siihen, että intohimot on koettu ja nyt koetaan jotain muuta?

    • monta kuukautta

      ja olin tympeä ja onneton vielä seuraavankin suhteen alun jälkeen reilun puolen vuoden jälkeenkin. Pompin sängystä sänkyyn etsien lohtua, tilitin kaikille ketkä vain halusivat kuulla ja itkin! Suhteen pituuteen nähden se tuntui älyttömän pitkältä ajalta koska suhde ei ehtinyt kestää paria kuukautta pitempään (olin kyllä älyttömän rakastunut).

      Pystyin päästämään siitä kaikesta irti vasta kun juttelin monen monta tuntia tämän eksäni kanssa. Hän kertoi tarkkaan miksi oli minut jättänyt ja omasta ahdistuksestaan sen jälkeen. Helpotti kuulla että todellinen syy minun jättämiseeni oli ettei hän tahtonut tuhlata minun elämääni koska itse huomasi ettei suhteesta koskaan mitään tulisi. Hän siis välitti minusta niin paljon että halusi minun pääsevän äkkiä eteen päin.

      Pahalta tuntui pitkään mutta selvyys asioiden kulusta auttoi jatkamaan täysillä eteenpäin. Nyt olen oikeasti rakastunut ja rakastan syvästi ja varmasti nykyistä miestäni.

    • itken

      12 minuuttia

      • MIKKO JKL

        Terve... Myönnän olen itkenyt exsäni perään, ja masennuin noh nytten seurustelin 3.5kk vähä aikaa sitten mutta se masennus en ole toipunut siitä ja sen takia meillä nytkin meni poikki minun takia :S itseluottamus ei ole kohillaan iten nytkin taas mutta tioedän nytten miten korjata asiaa exsä kertoi se minulle syyt. noh nytten olo mitäitsevarmempi ja tuntuu että kohta saan olla omaitseni pitkästä aikaa mutta silti lannisaa että sen takia meni poikki... parhaimillaan olen itkenyt ylivuoden vaikka ikää on vasta 19 :S


    • äijä

      Vitun pipari, ei kukaan täysjärkinen pillitä exien perään. Lots of fish in the sea, mutta sinä varmaan uskot jeesukseenkin Sen Yhden Oikean ohella.

      Voin auttaa: ammu itsesi. Kuka sut on pakottanut korvikesuhteeseen jossa seksi ei toimi? Kumppanisikin ois varmaan tosi tyytyväinen jos kuulisi että itket jossain helvetin nettifoorumilla että mitä tehdä kun oikeasti haluisin sen joka ei mua huoli mutta oon nyt tän kaa kun en kestä olla yksin.

    • JEKP

      En ole itkenyt, enkä haikaillut yhdenkään perään.
      Samantien olen ollut uutta etsimässä.
      Miksi pilata elämää haikailemalla....mennyt on mennyttä ja tulevaisuus tuo uudet haasteet.

    • itkustazzz

      Pari vuotta on mennyt ja nyt voin jo todella hyvin vaikka ajatuksiini herää usein exä.Itkin varmasti 1,5v ja ajattelin, etten pysty elämään ilman häntä. Aika auttaa kummasti ja jos ei jää kotiin murehtimaan asiaa niin ei etene koskaan asiassa.
      Nyt jopa nauruttaa se,että hän käytti minuun ns.väsytys tekniikkaa. Ajoi minut aivan loppuun, sekä petti minkä kerkesi ja nauroi takanani. Piti ja aliarvioi aivotoimintoni, luuli, että olen niin tyhmä etten tajuaisi. Odotin koska mittani tulee täyteen ja saisin lähteä puhtain paperein. Tulihan se päivä jolloin jouduin sanomaan hänelle, että nyt se loppui. Siitä päivästä on tullut jo pari vuotta. Itkin sitä, että jouduin väkisin luovuttamaan erittäin rakkaan mieheni toiselle naiselle.Minulla ei ollut ajan eikä paikan tajua tuolta ajalta,,ei edes muistikuvaa miten kaikki kävi. Vuoden päivät siinä meni ennenkuin tajusin etten enää häntä niin kaipaakkaan. Nykyään menee jopa päivä etten ajattele häntä.Nyt tätä kirjoittaessani tulee vieläkin paha olo.
      Kuitenkin "eteenpäin mennään" sanoi mummo lumihangessa.
      Nautin nykyään siitä, ettei tarvitse häntäheikkiä enään passata ja piikoa.
      -pestä pyykit
      -laittaa ruoat
      -jatkuvaa w:lua
      -saan nukkua rauhassa, töllöä ei mak,huoneessa
      -kantaa kylki vääränä ruokaa kaupasta
      -alistua hänen sex leikkeihinsä
      -ei ole ohimolla haulikkoa
      -ei tarvitse pelätä kun menee kotiin
      -ei kukaan revi tukasta
      -ei kuunnella juopuneen jorinoita
      -ei seurata hänen kännykkäänsä (aina äänetön)
      ym..ymm
      Nyt vihdoin ja viimein saan elää itselleni ja tehdä ihan mitä haluan. Sen kun oppii niin ei heti lähde uuteen suhteeseen. En ainakaan minä, olen kokenut tässä liitossa niin paljon pahaa, etten varmaan koskaan uskalla aloittaa mitään uutta, vanha seuraa aina mukana ja kuvittelen kaikkien liittojen olevan samanlaisia.
      Nyt voin jo nauraa koko jutulle, kuinka tosi tollo olen ollut..
      Nykyään mies haluaa tulla ns. takaisin...mutta minne...ei tietoa..

    • exän...

      ...perään noin 14 minuuttia.

    • Antti.k

      Aika tarkalleen vuosi sitten erosin tyttöystävästäni. Edelleen se itkettää ja kovasti kaipaan, että palaisimme yhteen. On mulla ollut näitä yhden illan juttuja jonkin verran vuoden aikana, mutta seurusteluun en ole halunnut. Kai vaan edelleen toivon, että se mahdollisuus tulee, että saisin palata yhteen exäni kanssa..

    • .....

      Kirjoittamasi viesti voisi olla ihan hyvin minun kirjoittamani..tuntuu jollain tasolla hyvältä tietää että en ole ole ainut, joka vieläkin pitkän ajan jälkeen kärsii menetyksestä. Eikä vain pysty ymmärtämään, miksi edes muuten onnellinen parisuhde ei pysty hävittämään menneisyyden tunteita. Jaksamista sinulle..

    • Nimetön

      Haluaisin sinulle sanoa, että tämä sekxi suhde eI lähde käyntiin ennen, kuin olet tavannut aivan oikean henkilön mitä kohtaan sinun tunteesi ovat aivan täysin kohdallaan.Sinun täytyy tuntea tätä ihmistä kohtaan sitä niinsanottua RAKKAUTTA sanan täydessä merkitykksessä. Muuten se ei onnistu. Sanon vain, kun olen tämän kaikki kokenut.Rakkaus on sanoisinko samaa mitä on lapsen ja vanhemman välillä, olkoon se isä, tai äiti. Se on jotain mitä ei kukaan voi muuttaa.Jos haluat niin kirjoita niin minä vastaan niinkuin vain voin. Sähköposti osoitteeni on- [email protected] Voin ainakin antaa neuvoja jos kelpaa. Terveisin Risto: västeråsista Ruotsista.

    • Kahjo´

      Tein bänet saatuani tippurin exältäni.

    • Ryytanan

      Joo eli itkin 3 vuotta 2 kk 4 h 12 s 1 ms, ja sen jälkeen loppui kyynelkanavista kyynelneste.

      Oli rankkaa aikaa se!

      • mieti-nyt-sitä

        ...Wäinämöinen oot!

        "Vaka, vanha Väinämöinen, laski laulellen vesiä.
        Laski päivän, laski toisen.
        Laski kohta kolmannenki....."

        Kohan koirasit.. Eh-eh..


    • MONOKKELI

      No en oo ikinä itkenyt exsän vuoksi...todella naurettava ajatuskin...et sä sitä exsääs itke vaan omaa surkeuttas...JOS SÄ TODELLA VÄLITTÄISIT EXSTÄ NIIN OLIS ONNELLINEN KUN HÄN ON SITÄ...sä oot itse rakas luuseri...

    • Nimetön

      ja hartaasti, naapurin olkapäätä vasten.
      Viikatemiehen vierailusta tuli 1v 3 kk.

      Angels are calling
      heaven is crying
      crying tears of blood
      ´cause it was not your time

    • Janne_Antero

      Niisk... En tiä männöökö itkuks ihan just. Vielä en oo itkeny, mutta aikansa kaikella näköjään.

      Eilen näin hänet, haikeaa oli.. Huh.

    • Nimetön

      itken viläkin välillä mutta se ei vaikuta minun aviopliitto elämään onneksi se oli ihanaa aikaa mutta tää hetki on kullan arvonen,
      ei siitä olis sillo vuosii sit tullu mitään://
      nyt ollaa hyviä siis todella hyviä ystäviä...

    • onnekas

      En itkenyt päivääkään. Jätin itse ex-puolisoni. Exäni kyllä itki perääni kaun, mutta onneksi en palannut takas. Jos olisin itkenyt olis ne ollut onnen kyyneliä takuulla.

      • Hositomino-san

        Itse en tiedä mistä tämä johtuu. Olen ollut samassa koulussa yhden jätkän kanssa, mutta en ole seurustellut hänen kanssaan ikinä. Nyt styylaan jonkun jätkän kanssa, vaikken edes tunne koko paskaa/jätkää, itken sen toisen miehen perään, jonka kanssa olin samassa koulussa. Me olemme vieläkin nähty (tosi usein), mutta jos/kun lähdin/lähden Helsinkiin tai jonnekin muualle, niin minua rupee itkettää aivan sairaasti (mun entistä koulu kamua, eli sitä jätkää) jos en näe häntä viikkoon. Mun tämän hetkinen boyfrend ei tiiä edes sitä... Enkä tunne edes sitä. Minulla ei ole tunteita mun entiseen koulukaveriin, ja silti itken/huudan hänen peräänsä... Mutta miksi...? Onko minulla sittenkin jotain tuntemuksia häntä kohtaan, vai miten? Auttakaa!!!!


    • ..suhteet opettaa

      Älä hyvä ihminen seksiin suhdettasi perusta, tai sen perään sure.. Parisuhteessa pitää olla muut(kin) asiat tasapainossa, kuten turvallisuus, huolenpito toisesta, toisen kunnioittaminen ja arvostaminen.. jne. Tai tee seksistänne "mielettömän intohimoista" itse ja opeta siippasi sellaiseen..

    • Ero tuli

      Kyllä itkin monta kuukautta. Ruoka ei maistunut ja tulipa siinä univaikeuksiakin. Exä ilmoitti haluavansa eron tekstiviestillä. Muuttoni jälkeen paljastui että exälle oli suhde työkaveriinsa.... et silleen....

    • ja halusin kuolla

      mutta nykyään nauran hänelle, hän on suorastaan huvittava.. ystävällistä esittävä ilkeyden perikuva joka on saanut taas jutuilleen uskollisen kuuntelijan, henkilökohtaisen pelastajansa

      hän ei voi enää kohdistaa vihaansa minuun ja moni tietää jo hänen luonteensa. Veikkaisin ettei mene aikaakaan kun joku hänen tiellään oleva nolaakin hänet. Hän on jo raivannut monta ihmistä tieltään elämässään.. työpaikoilla, kouluissa ja kotona ..mutta hänen käyttämät nolaamiskeinot alkaa olla vähissä. Veikkaan hänen joutuvan äärimmäisiin ongelmiin kun huono päivä osuu hänen kohdalleen.

    • Anonyymi

      en itkenyt kertaakaan sen jälkeen kun exä jätti minut olin enemmänkin helpottunut ettei minun tarvinnut jättää häntä ja saada kauheaa paskamyrskyä aikaan.

    • Anonyymi

      Nyt tulee 4-vuotta ja vielkin rakastan häntä ja ikävöin häntä. En tiedä mitä tehdä. Mutta hän ei kaipaa mua, tiedän sen koska hän ei ees hyväksy kaveriksi ihan missä vaan sosiaali mediassa.

    • Anonyymi

      En kertaakaan itkenyt hänen peräänsä tai muuhunkaan vartalon osaan.

    • Anonyymi

      Minä ja exäni erottiin pari päivää sitten ja en millään pysty olla ajattelematta häntä

    Ketjusta on poistettu 28 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Suomi julkaisi varautumisoppaan

      Että sellanen tappaus. Kun kriisitilanne iskee, niin on mentävä nettiin ja luettava ohjeet suomi.fi -sivuilta. Onkohan j
      Maailman menoa
      231
      2122
    2. Kuhmo tekisi perässä

      Lomauttakaa kaupungin talolta turhat lattiankuluttajat pois, kuten naapuripitäjä
      Kuhmo
      10
      1798
    3. Miehille kysymys

      Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse
      Tunteet
      60
      1396
    4. Onko telepatia totta

      Epäilen että minulla ja eräällä henkilöllä on vahva telepatia yhteys. Jos ajattelen jotain hän julkaisee aiheesta jotaki
      Ikävä
      80
      1205
    5. Missä Kaisa Lepola, siellä filunki ja sekasotku

      Näin se taas nähtiin, ajolähtöjen taakse on joka kerta jääneet savuavat rauniot, oli työpaikka mikä tahansa.
      Forssa
      17
      1048
    6. Miksi kaivattusi on

      erityinen? ❤️‍🔥
      Ikävä
      58
      1015
    7. Nainen, olen niin pettynyt

      Ehkä se tästä vielä paremmaksi muuttuu. Yritän itseäni parantaa ja antaa itse itselleni terapiaa, mutta eihän se mitään
      Ikävä
      89
      984
    8. TTK:sta tippunut Arja Koriseva teki erityisen teon kyynelsilmin: "Mä olen ihan järjettömän..."

      Kiitos tuhannesti Tanssii Tähtien Kanssa -tansseistanne, Arja Koriseva ja Valtteri Palin! Lue lisää: https://www.suomi
      Tanssii tähtien kanssa
      15
      980
    9. Ootko nainen jo rauhoittunut

      Vai vieläkö nousee savua päästä?
      Ikävä
      70
      832
    10. Haluaisin jo

      Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos
      Ikävä
      42
      824
    Aihe