millä tavalla adventistit kohtelevat adventismista eronneita entisiä jäseniään eroamisen jälkeen?
Tuomitaanko heidät Kadotukseen menijöiksi?
Uhkaillaanko heitä uskonasioilla?
Painostetaanko palaamaan takaisin?
Vai päästetäänkö heidät vapaasti elämään elämäänsä: tuomitsematta, uhkailematta, painostamatta missään asiassa millään tavalla?
Tuomitaanko heidät Kadotukseen menijöiksi?
Uhkaillaanko heitä uskonasioilla?
Painostetaanko palaamaan takaisin?
Vai päästetäänkö heidät vapaasti elämään elämäänsä: tuomitsematta, uhkailematta, painostamatta missään asiassa millään tavalla?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Seurakunnan johtaja/ vanhin huusi minulle kasvot punasta hehkuen: " Juuri nyt Whitn profetia toteutui sinun kohdallasi"!
Kysyin: Miten niin?
Vanhin: "Ellen White on sanonut, että ne , jotka arvostelevat hänen profetian lahjaa ovat saatanasta"
Mielestäni kritisoin terveellä tavalla ja halusin saada hänet keskusteluun Ellenillä ilmenneistä enkelioppaista. Puhuin aivan rauhallisesti, ilman kiihkoa.
Seurakunnan johtaja ei pystynyt eikä halunnut ollenkaan alkaa keskustelemaan siasta.
Tämä tapahtui n 1 kk sitten.
Tiedän, että minut heitetään ulos seurakunnasta, jos alan arvostelemaan Whiteä.
Eikö adventtikirkossa toteudu lainkaan sananvapaus ja uskonnonvapaus?
ja sanoppa puhutko nyt totta olikohan ihan noin.
Koska minullakin on kokemusta, ei itseni suhteen, mutta eräs nuori rouva tuli uskoon ja halusi liittyä adventtiseurakuntaan koska hänen mies oli jo adventisti, mutta sitten tämän rouvan isä sai kulla että hänen tyttö on mennyt adventisteihin hän koitti saada pois tyttönsä harhasta ja hän oli varakas, hän lupasi että hän auttaa taloudellisesti jos tyttö lähtee pois adventisteista no niin raha voitti ja tyttö kertoi sitten, että hän eroaa nyt adventtiseurakunnasta ja odotti että nyt hänet haukutaan, kukaan ei sanonut pahaa sanaa hänelle, joku sanoi että me rukoilemme puolestasi, hän oli jälkeen päin ihmetellyt kuinka ystävällisiä adventistit olivat, vaikka hänelle oli kerrottu että nyt saat kuulla kunniasi kun eroat.
Miksi alkaa haukkua ketään sehän on henkilökohtainen asia jos haluaa liittyä taikka haluaa erota, eihän se ole pakko kenelläkkään olla missä ei tykkää.
Kun minä aikoinani halusin erota luterilaisesta kirkosta, kaikki sano että nyt sinut haukutaan, pastori sano vain että kyllä se käy päinsä, niinhän sinun muukin porukka on eronnut, tarkoitti kai minun miestäni ja poikaa.
Adventistina: johtokunnassa, eri tehtävissä, myös seurakunnan palkkalistoilla.
Olen nähnyt sivusta miten nuoria on ajettu ulos kirkostamme Whiten lausuntoja käyttäen.
Kerran lauloimme perjantai -illan kokouksessa v.1992 ylistyslauluja. Osa ihmisistä lähti pois salista.
Saimme jälkeenpäin kuulla, että häpäisimme Jumalaa, kun esiinnyimme farkut jalassa: osa meistä.
Whiten "arvostelu " on arka asia.
että kaikki on tietysti mahdollista täällä maan päällä.
Jaa, että silleen ääntä. Ehkä se oli sitten hänelle tarpeen avata ne äänijänteet, jos ovat kenties jumittuneet. Olethan sinäkin varmaan, joskus käyttänyt ääntäsi reippaasti!
Oletko nyt varmma, ettei vaan olisi viha siellä omassa päässäsi!
Olen huomannut kirjoituksistasi, että sinulla on Ellen G. Whiten viha.
Viha on pahasta, jos jatkuu pitkään.
jos olet niin kauan ollut jo seurakunnassa, miksi te suomessa ehkä muutamat olette niin kiinni E. Whiten opetuksissa että ei farkut jalassa saa mennä lauluiltoihin.
En ole tuommoista koskaan ennen kuulutkaan, kyllä täällä mennään naiset housut jalassa talviaikaan sapattinakin kirkkoon eikä kukaan sano mitään eikä ole edes paheksuvia katseita.
Älkää olko niin turhia, ehkä se oli Whiten aikana mutta ei enää näinä päivinä.
Pikku siskolleni eräs "körtti" pyhäkoulun opettaja haukkui, kun pikkuisella oli punainen talvi ulsteri päällä pyhäkoululaisten joulujuhlassa,
että:
"Jumala ei tykkää korreista vaatteista."
Pikkusisko tuli tippa linssissä pois kirkosta!
Lapsen on pidettävä niitä vaatteita, mitä vanhemmat heille antaa.
Että sellaista lähimäisen rakkautta!
Adventistir rakastavat sentään kaikkia värejä, Jumalan antamana rikkautena.
Olen nähnyt jopa adventisti papin rouvankin farkuissa. Ei nyt sentään kuorossa, mutta se nyt onkin selvä, että joku tolkku sentään pitää ollakkin pukeutumisessakin.
sanonut mitään, vaikka olen jopa esiintynyt kirkossa varmarit jalassa (vieläpä kuluneissa sellasissa). oon kyllä kuullu, että muinoin sai enemmänkin palautetta vaatetuksesta. meen kirkkoon omana itsenäni ja jos se ei kelpaa niin ei ole minun ongelmani!
ET PELASTU.
yksi tuomitsia. Haluatko myös kivittää minut, sahata kahtia, tai heittää petojen luolaan?
Olen siihenkin valmis jeesuksen nimen tähden!
miten jotkut täälä haluavat jauhaa
tuosta EG stä.Ihmeelliseksi sen tekee se
että itse olen kuulunut kolmisenkymmentä vuotta seurakuntaan,eikä todellakaan kukaan
ole minulle tuputtanut edellä mainitun hekilön
oppeja,joitakin viittauksia olen joskus kuullut,ne eivät ole ainakaan poikenneet mitenkään raamatun opetuksesta,en lue EG enkä muidenkaan kirjoja.
koska olen niin huono lukemaan mitään,raamatun lisäksi.En halua tuomita ketään
minulla ei ole siihen oikeutta,sillä yksi on
kaikkien tuomari ja hän on JEESUS KRISTUS.Ja on varmaa että hän on oikeuden mukainen.
olin juuri alkanut kiinostua uskon asioista
ja tulin niinsanottuun herätykseen,
joten lähdin erään hellari mummon mukaan niiden tilaisuuteen.Mummo parka ei uskaltanut heittää minua kädestä irti.Jäljestäpäin sain tietää,että siellä ei olisi saanut olla pitkissä housuissa,vaikka ne olivat ihan siistit sametti housut.tietenkin tämä oli muutamien näkemys.
Samainen mummokin sai sen kokea karvaasti,kun
talvipakkasella laittoi pitkät housut suojaamaan
reumatismin runtelemia jalkojaan,niin jopas
yksi "yläluokkaan"kuuluva rouva henkilö toi seuraavalla kerralla hänelle mekon ja
sanoi,että tuossa on sulle mekko ettei tarvitse
tulla häpäisemään tilaisuutta pitkät housut jalassa.Meikkaaminen oli siihen aikaan
kielletty sekä korvakorujen pitäminen myös kyseisessä seurakunnssa.Nythän sielläkin nuoret
kulkevat napa paljaanna varkuissa muodikkaasti, ovat pakkelissa ja koruja on joka lähtöön ei ainoastaan korvissa vaan navassa ja nenässä ja ties missä!AIKANSA KUTAKIN.
Toisin oli asiat n.40v. sitten, vaatetusta kyllä seurattiin ja siitä sanottiin, mutta se oli silloin,
enää ei kukaan sitä katso, asiallisesti kyllä pitää pukeutua, jos on esiintymisvuorossa.
Parasta on kuitenkin tulla omana itsenään, sanotaanhan sanassakin:"Tule sellaisena kuin olet"
Voin sanoa samoin kuin sinä;eiköhän ongelma ole sillä
joka haluaa vaatteista valittaa.
yhdyskuntia Suomen lain mukaan.
Uskon tuota todistusta henkisestä ja hengellisestä
painostuksesta. Kaikissa ääriliikkeissä ilmenee
julmaa painostusta Jumalan nimeä väärällä tavalla
hyväksi käyttäen.
Muista omalla kohdallani koko ikäni, miten vaikea
oli erota äärifundamentalistisesta uskonliikkeestä,
Turussa. Vuoden verran olin depressiossa ja vain
yksi seurakunnan jäsen uskalsi alkuvaiheessa
edes jutella kanssani, kun jossain yhteiskristillisessä tilaisuduessa kohdattiin.
Pastori Westergård vuoden verran houkutteli
takaisin kepillä ja porkkanalla.
Kirjoitin johtokunnalle so. vanhimmistolle,
miten pastori minua kohteli erottuani ja vähän
ennen sitä, mutta ei johtokunnalta mitään
vastauksia tullut.
Ilmeni vain, että kaikki posti menee ensin
pastorin käsiin, vaikka olisi osoitettu
johtokunnan jäsenelle.
SAin voimaa juuri siitä, että kerroin julkisuuteen kohtelusta. Kerran olin plakaattien kanssa
seurakunnan ovella jumalanpalveluksen alkaessa.
Tietenkään en enää taistele, mutta itseni tähden
se oli alussa tuiki tärkeää, jotta voisin
kunnioittaa itseäni.
Mutta - onko enemmän kuin yksi adventisti, joka
on joutunut hengellisen uhkailun kohteeksi?
Voisitko esittää sen lakipykälän, missä niin sanotaan :)
Kyllä minun mielestä uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvat pitäisi jotenkin merkitä, että ei vahingossa tulisi sanottua mitään sopimatonta, sellainen pyhän ihmisen läsnäollessa.
"Herra, älä salli, mitä jumalattomat haluavat, älä anna heidän aikeittensa onnistua; muutoin he ylvästelevät."
eronneita kohdellaan aivan samalla tavalla kuin muissakin adventismin ulkopuolella olevissa seurakunnissa..
On minutkin 'tuomittu' Helvettiin esim. vapaaseurakunnassa, josta erosin..
Ettei se liene mitään uutta taivaan kannen alla, että 'tuomareita' löytyy jokaisesta seurakunnasta, niinkuin myös inhimillisesti suhtautuviakin..
1) yhteisö ei ole iso, eli ihmiset tuntevat toisensa
2) yhteisössä uskonasiat otetaan vakavasti
3) yhteisön jäsenten vaihtuvuus on vähäinen
4) yhteisössä toivotaan jäsenmäärän kasvua
Voitko nimetä tällaisen uskonnollisen yhteisön, joka ei kohtele pois lähteviä "luopioina"?
Jos luterilainen valtionkirkko joutuisi joskus tähän tilanteeseen, niin toimisiko se eri tavalla? Enpä usko.
Toisaalta suuret kirkot, jos tilanne ja ajat sallivat, ovat käytännössä poikkeuksetta vainonneet niitä, jotka ovat kyseenalaistaneet heidän oppinsa tai valtansa. Vaikka kirkko ei tekisikään sitä virallisesti, niin aina löytyy kiihkoilijoita jäsenten joukosta, jotka vainoavat ihan oma-aloitteisesti. Luterilainen kirkkokin on
vainonnut (siis tappanut) esimerkiksi anabaptisteja.
On ymmärrettävää, että ollaan katkeria "luopioita" kohtaan, mutta se ei silti ole hyväksyttävää, vaan syntiä. Minun mielestä se, että joku kristilliseksi itseään kutsuva yhteisö vainoaa muita, on varmin ja selvin merkki siitä, että kyseinen yhteisö on osa Baabelia eikä todellakaan osa Jumalan laumaa/kansaa.
Jos henkilö, joka on eronnut tai erotettu ei itse ala moittia tai arvostella minua, niin minulla ei ole mitään tarvetta osoittaa hänelle negatiivisia tunteita tai käyttäytymistä. Elämässä on usein niin, että "metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan". Kenenkään ei ole pakko kuulua johonkin tiettyyn uskontokuntaan, jos hän itse ei halua siihen kuulua. Meillä on maassamme uskonnonvapauslaki, joka suo jokaiselle kansalaiselle oikeuden kuulua haluamaansa uskontokuntaan tai olla kuulumatta mihinkään. Kenelläkään ei tulisi olla mitään syytä tai tarvetta moittia toista hänen uskontokuntansa tähden.
Oli kuitenkin aika,jolloin minusta
tuntui että haluan erota seurakunnasta.
Syy oli se etten elänyt niinkuin uskoin,
sitä ei minulle kukaan sanonut,
ainoastaan
omatuntoni syytti minua.
Niinmpä pyysin seurakunnasta lähettämään minulle
eropaperit.
Paperit tulivat,(myös vastaus kirjekuori ja postimerkki!)ja niiden
mukana kirje,jossa sanottiin,
että jos tulen nyt siihen päätökseen,
että haluan erota,seurakunnasta
niin,he eivät mitenkään voi sitä estää,mutta
mielellään he minut pitäisivät.
Jos kuitenkin siitä huolimatta eroan,
niin olisin tervetullut
milloin tahansa takaisin,
he lupasivat vielä rukoilla puolestani.
olin ilmaissut syyni
että miksi haluan erota,
mutta kukaan ei kuitenkaan urkkinut eikä painostanut minua.
Niimpä sitten sain rauhallista miettimis aikaa.
Paperit on edelleen lähettämättä,ja olen
päässyt sovintoon omantuntoni kanssa,
ja ymmärrän
ettei kukaan ihminen voi olla täydellinen, vaikka kuinka haluaisi.
Siitä on jo aikaa noin 14-15 vuotta.Olen seurannut myös muitakin tapauksia
jotkut ovat lähteneet,kun ovat sortuneet juopotteluihin ym.Eräs tälläinen oli minulle läheinen perhetuttava.
Häntäkään ei syytetty eikä
haukuttu,päinvastoin, mm:meidän pastorimme kävi aina silloin tällöin keskustelemassa ja rukoilemasssa tämän henkilön luona.Samoin me
ystävät jotka kuuluimme seurakuntaan,
kävimme heidän kotonaan niinkuin ennenkin.
Kiitos Herralle
tämä henkilö on löytänyt uudestaan Jeesuksen,
ja myös seurakunta yhdeyden.
Yhdeksi syyksi palamiseensa hän meille ystävileen kertoi,että
kun häntä rakastettiin silloikin vaikka hän oli langennut
eikä kukaan alkanut tuomita.Kaiken perusta on rakkaus.
sen olevan adventisteissa, kun olen mielipiteitä asioissa palstalla seurannut..
Tietysti seurakunnissa on myös toisinkin ajattelevia 'vääriä tuomareita'. Ja siitä kiitos Herralle, että ne ovat vähemmistönä, jotka 'väärän tuomarin virkaa' hoitavat..
Pidetään rakkaat ystävät huolta siitä, ettei kukaan kadota Jumalan armoa tai jää siitä osattomaksi. Näin mm. Hepr. 12:15 kahdessa viimeisessä käännöksessä. Kiitos kun kerroit tuon rohkaisevan esimerkin. Heikkojahan me kaikki olemme. Me tarvitsemme tukea toinen toisiltamme.
## Yhdeksi syyksi palamiseensa hän meille ystävileen kertoi,että
kun häntä rakastettiin silloikin vaikka hän oli langennut
eikä kukaan alkanut tuomita.Kaiken perusta on rakkaus. ##
Sanotaan, että tämä on ainoa oikea paikka sinulle, seurakunnasta pois "langenneelle".
Tuntuu ihanalta, kun ei "langennutta" tuomita.
Kun lukee tämän palstan viestejä, voi olla varma,
että tuomitaan kadotukseen sapatinrikkojana -
sitä ei vaan kerrota, jotta saataisiin syntymään
tuo "minua rakastetaan" -tunne.
panet ne adventistien ajatuksiin, asenteisiin ja käyttäytymiseen. Mistäpä sinä arvon veli tiedät mitä itse kukin ajattelee rehellisesti omassa sisimmässään. Teet kovin väärin, kun teet pitkälle ulottuvia johtopäätöksiä toisista ihmisistä. Onko Jumala asettanut sinut toisten yläpuolelle jonkinlaiselle tuomarin paikalle? Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.
olin tullut vasta uskoon ja liittynyt seurakuntaan,
ja käynyt siellä kasteella.
Minulle tuli kuitenkin sellainen pakottava
tarve,
ruveta tutkimaan raamatullisen pyhän eli lepopäivän
tarkoitusta,minulta menikin
yksi kesä RAAMATTUA tutkiessa,ja ihmeekseni en löytänyt,sieltä
sellaista paikkaa missä sunnuntaita,
viikon ensimäistä päivää pidettäisiin pyhänä.
Niinmpä sitten rupesin pitämään sapattia
pyhänä,koska halusin seurata tässäkin Jeesuksen esimerkkiä.
En millään olisi raaskinut muuttaa
seurakuntaa,koska minulla oli siellä paljon ystäviä,mutta en voinut olla sielläkään koska
tunsin että siinä he eivät opeta oikein.
(HUOM!en halua tällä osoittaa ketään kerron vain omista tunnoistani)Ei ollut ainuttakaan tuttua
siinä kaupungissa jossa asuin,jotka olisivat kuuluneet adventti,tai muuhun kirkkoon joka pitää
sapattia pyhänä.Tiesin kuitenkin että adventistit näin tekevät.Siksi rupesin käymään adventtikirkossa,koska sellainen oli samassa kaupungissa.Tästäkös nousi kauhea mekkala,ja syyttely helluntalais sisarten ja veljien
puolelta,ja he suorastaan haukkuivat minut ja
adventistit pystyyn,ja yrittivät kaikenlaisilla valheilla ja helvetin pelolla säikytellä minua etten olisi sinne
mennyt.Olin päättänyt kuitenkin seurata omantuntoni ääntä, sen opin mukaan mitä raamattu Jumalan sanana opettaa.Ja noin vuoden kuluttua halusin liittyä seurakuntaan,minut siunattiin sinne ennen kastettuna Jeesukseen uskovana.Käyn joskus ystävieni kanssa myös helluntalaisten ym uskovaisten kokouksissa,mutta hengellinen kotini on adventti seurakunassa.Olen nyt onnellinen adventisti ja minun ei enää tarvitse etsiä mitään.Lopulta kaikki Jeesuksen omat ollaan samaa seurakuntaa,sillä siellä ylhäällä ei ole eri "pilttuita",vaikka täällä
maan päällä ymmärrämmekin vähän eri tavalla,mutta uskon päämäärä on kuitekin kaikilla sama.ARMO RIITTÄÄ MEILLE KAIKILLE.
Minä myös lepään, mutta ei ole tullut mieleeni, että siihen lepäämiseen kuuluisi adventtikirkossa käynti. Täältä taitaa olla matkaa lähimpään adventtikirkkoon yli 100 kilometriä, eikä voisi enää puhua lepopäivästä tuollaisen kirkkomatkan jälkeen, kun minulla ei edes ole omaa autoa.
viestissäni kerroin vain,etä en voi yhtyä
pitämään sunnuntaita pyhänä,lepään tai en.
Minulle kelpaa se päivä pyhäksi,minkä
Jumala on valinnut ja siunannut ja PYHITTÄNYT
Minkä Jumala pyhittää se on totisesti pyhä,
vai väitätkö että oma valitsemasi päivä on pyhempi?Jos et tiedä niin,
kerron sinulle ettei ole pelastusta kuin ainoastaan JEESUKSESSA KRISTUKSESSA.
Emme siis tarvitse adventtikirkkoa yhtään mihinkään.
että enpä tee mitään noista, koska en yksinkertaisesti ole tekemisissä heidän kanssaan. Missäs olisin, kun eivät kerran käy enää seurakunnassa?
advari
Ei Kirkossa tuomita ketään sen takia, että on eronnut. Eikä myöskään tuomita kadotukseen,
ei uskonasioilla uhkailla millään tavalla.
Kaikkein viimeksi painostetaan palaamaan takaisin,
eihän uskoakaan väkisin kellekään voi antaa, vaan se on henkilökohtainen asia.
Sen sijaan ne, jotka eivät ole eronneet, eivätkä ikinä aiokaan sitä tehdä, heitä kyllä painostetaan ja
pilkataan ja arvostellaan milloin mistäkin syystä
tällä palstalla eronneiden henkilöiden taholta,
mutta ei se meitä haittaa, Jeesus on meidän Herramme, joka tulee pian, Maranàta!