Suomalaisten käyttänä, aseella oli jopa strategista merkitystä, mutta saksalaisten omassa käytössä, aseella ei ole näyttänyt olevan merkitystä. Missä vika? Puuttuiko saksalaisilta se rämäpäisyys ja rohkeus, mikä suomalaisilla oli?
Panssarinyrkki: Eivätkö saksalaiset osanneet
Käyttää sitä?
252121
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Saksalaisilla niitä riitti toisin kuin suomalaisilla.
peitteiseen ja kumpuilevaan maastoon huomattavasti paremmin kuin Venäjän aavan rannattomaan aroon. Siellä oli vaikkapa kasikasi it-tykki kova sana.
Nimittäin , ettei kasikaseja hyödynnetty paremmin.
Teoriassahan olisi ollut mahdollista ampua useamman tykin patterilla, suorasuuntauksella täysi sulku hyökkäävien panssarien eteen.
Legendaarinen kasikasi oli mitä tehokkain panssarintorjunta-ase. Se oli kuitenkin kookas ja raskas. Niitä tuhoutui jo Afrikassa niin runsaasti, että virallisesti niiden käyttö etulinjan panssarintorjuntaan kiellettiin. Ne kuuluivat ilmatorjuntatykistöön eli ilmavoimiin ja niinpä niiden käyttö oli jatkuva riidan aihe.
menetelmiä suinkaan käytetä. Pannaan purkin kyljestä sisälle ja se kun on kasikasilla laaki ja vainaa.
Jälleen tässäkin asiassa tuli esille se natsien päättämättömyys päämääristä ja käytetyistä menetelmistä.
Hitlerin hajoita ja hallitse taktiikka esiintyi tälläkin osa-alueella, hän sai organisaatiot riitelemään keskenään.
Ei 88'lla mitään sulkuja voinut ampua. Niillä oli osuttava näköyhteydellä enimmiltään parin kolmen kilometrin päästä vaunuun. Ja kun laukaus oli paljastanut tykin aseman, laukaus jäi usein tykin viimeiseksi. Tykki painoi nelisen tonnia, ammus 23 kiloa, ei sitä tykkiä siirrelty. Sirpalekranaatti panssarivaunusta hoiti tykin miehistön.
Kyllä 88 oli peloittava ase oikeassa paikassa.
"Kyllä 88 oli peloittava ase oikeassa paikassa."
Parhaimmillaan asennettuna panssarivaunun torniin.
Panssarinyrkki oli saksalaislle lähottorjunnan tilapäisväline esimerkiksi kaupunkitaisteluun. Sitä jaettiin sodan loppuvaiheessa massamaisesti nostoväkijoukoille, mutta miehet pelkäsivät sitä. Saksalaisilla oli rynnäkkötykki ja panssarivaunu keskeinen torjunta-ase, samoin maataistelulentokoneet. He eivät siis olleet niin lähitaisteluaseiden varassa kuin suomalaiset.
" Sitä jaettiin sodan loppuvaiheessa massamaisesti nostoväkijoukoille, mutta miehet pelkäsivät sitä."
Mikseivät suomalaiset pelänneet? Ennemminhän sen olisi pitänyt pelkoa vihollisissa nostattaa.
Saksalaisilla oli tapana pitää kaikesta tarkkaa tilastoa, joten kai heillä oli tilasto panssarinyrkeillä tuhotuista vihollispanssareistakin?
Kyse oli siis nostoväen vanhoista ja aivan nuorista miehistä. He tietysti pelkäsivät outoa asetta, joka vielä löi lieskan takaa.Näin kertoi eräs pataljoonan komentaja.
Suomalaisetkin pelkäsivät aluksi aseen outoutta, mutta teho sai innostumaan.Neuvostopanssareille riitti taistelujen loppuvaiheissa jo havainto nyrkeistä tai kauhuista, kun ruvettiin peruuttelemaan. Ihantalasa yksin JR 12:n lähitorjuntamiehet tuhosivat yli 40 vaunua muutamassa päivässä. Venäläisten vaunutappiot olivat Kannaksella kesällä 1944 noin 500, joista osa kyllä voitiin korjata. On arvioitu, että noin puolet voidaan laskea lähitorjunta-aseilla tuhotuiksi.
En usko, että saksaliset pääsivät nyrkeillä suuriin tuholukuihin. Normandian pensasaidoissa niillä kyllä oli käyttöä erityisesti kun lntiste vaunut olivat bensiinikäyttöisiä ja syttyivät helposti tuleen.
Tykillä ammuttiin myös ontelokranaatteja.
http://www.pkymasehist.fi/pak38.html
Ranskalaisesta kenttätykistä kehitetty Pak 38 oli tehokas 75 mm panssarintorjuntaykki. Sama putki oli mm. Marder-pstvaunussa ja Pz IV ja Panther vaunuissa. Tykkiä oli parisataa meilläkin. Etulinjassa se oli raskas ja haavoittuva. Sillä tuhottiin kymmeniä raskaitakin panssarivaunuja kesällä 1944. Miehistö vain pakkasi tuhoutumaan vielä asettakin herkemmin.Ase oli käytössä vuosikymmeniä sodan jälkeenkin ns. väylätorjunta-aseena rannikolla.
Ranskalaista 75mm tykinputkea käytettiin mallissa 7,5 cm PAK 97/38. Ase ei ollut mikään erityisen hyvä ja Suomessa niitä oli 46 kpl. Ase valmistettiin asentamalla sotasaalistykinputki 5 cm PAK 38 lavetille.
7,5 PAK 40 oli tehokas pst-tykki, jota valmistettiin suuria määriä. Suomeen niitä ostettiin 210 kpl.
PZ IV (varhaiset mallit) aseistettiin 7.5 cm KwK 37 L/24.
PZ IV (myöhemmät mallit) ja Marder I käyttivät 7.5 cm KwK 40 tykkiä. Pantherissa oli 7.5 cm KwK 42 L/70.
Marder III sai nokalleen 7.62 cm PaK 36(r).
Katoppas tuolta lisää juttuja
http://www.pkymasehist.fi/88flak.html
http://www.pkymasehist.fi/jasenlehti.html
http://www.pkymasehist.fi/panzerfaust.html
http://www.pkymasehist.fi/panzerschreck.html
http://www.pkymasehist.fi/liittoutuneiden_aseet.html
jokaisen meidän käsikirja on.
http://www.lexikonderwehrmacht.de/
pst-tykistä. Sattumalta tuossa on työnalla ev.lut Uuno Tarkin teos Miksi menetimme Viipurin teos jossa Tarkki esittelee juuri tuon seitsenvitosen huonoja puolia.
Viipurissa 20.Pr:lle alistettiin 19.Tyk jolla oli kuusi saksalaista 75 mm:n Panzerabwehrkanonea. Painavaa tykkiä piti olla siirtämässä tykkiryhmän kaikki 12 miestä. Kaikki miehet eivät tahtoneet mahtua ottamaan kiinni tykistä. Vetoajoneuvoina sillä oli sotasaalispanssarivaunu.Se liikkui telaketjuilla, moottorina oli Fordin nelosmoottori. Huippunopeus tiellä yhdistelmällä oli 60 km tunnissa. Edessä sillä oli kiväärinluodin kestävä panssarointi. Sitä nimitettiin vetotraktoriksi, mutta yleisesti sitä kutsuttiin tanketiksi.
Tämän 75 mm ammus läpäisi helposti Sotkan panssarin joka puolelta, Klimin panssarin se myös läpäisi mutta vain sivulta tai takaa.
Venäläiset tekivätkin niin, että etummaisena ajoi Klim ja perässä T-34:t.
Kun panssarit pureutuivat aseman sisään, puolustajan jalkaväki ainakin osittain väistyi taakse ja sivulle jättäen tykit ilman suojaa. Tällöin panssarit ajoivat tykkien sivustalle tai selkäpuolelle ja sieltä tulella tuhosivat tykit tulella tai päälle ajaen. Painavaa tykkiä kun ei voitu nopeasti siirtää tanketilla tai miesvoimin.
Perkjärven (Kannas) taisteluiden jälkeen saksalaiset olivat neuvoneet sijoittamaan tykit taemmaksi (asemaan murtautuneita tuhoamaan) ja nyrkit ja kauhut etulinjaan.
Mutta oppi ei ollut vielä mennyt kaikille perille.
pst-tykistä. Sattumalta tuossa on työ nalla ev.lut Uuno Tarkin teos Miksi menetimme Viipurin teos jossa hän esittelee juuri tuon seitsenvitosen huonoja puolia.
Viipurissa 20.Pr:lle alistettiin 19.Tyk jolla oli kuusi saksalaista 75 mm:n Panzerabwehrkanonea. Painavaa tykkiä piti olla siirtämässä tykkiryhmän kaikki 12 miestä. Kaikki miehet eivät tahtoneet mahtua ottamaan kiinni tykistä. Vetoajoneuvoina sillä oli sotasaalispanssarivaunu.Se liikkui telaketjuilla, moottorina oli Fordin nelosmoottori. Huippunopeus tiellä yhdistelmällä oli 60 km tunnissa. Edessä sillä oli kiväärinluodin kestävä panssarointi. Sitä nimitettiin vetotraktoriksi, mutta yleisesti sitä kutsuttiin tanketiksi.
Tämän 75 mm ammus läpäisi helposti Sotkan panssarin joka puolelta,Klimin panssarin se myös läpäisi mutta vain sivulta tai takaa.
Venäläiset tekivätkin niin, että etummaisena ajoi Klim ja perässä T-34:t.
Kun panssarit pureutuivat aseman sisään, puolustajan jalkaväki ainakin osittain väistyi taakse ja sivulle jättäen tykit ilman suojaa. Tällöin panssarit ajoivat tykkien sivustalle tai selkäpuolelle ja sieltä tulella tuhosivat tykit tulella tai päälle ajaen. Painavaa tykkiä ei voitu nopeasti siirtää tanketilla tai miesvoimin.
Perkjärven (Kannas) taisteluiden jälkeen saksalaiset olivat neuvoneet sijoittamaan tykit taemmaksi (asemaan murtautuneita tuhoamaan) ja nyrkit ja kauhut etulinjaan.
Mutta oppi ei ollut vielä mennyt kaikille perille.
kun jumittuvat ja laittaa vastaajan hölmön kirjoihin.
"Sitä nimitettiin vetotraktoriksi, mutta yleisesti sitä kutsuttiin tanketiksi."
Mikähän tarkalleen sanottuna mahtoi olla tuo "viipurilaisen" 75-millisen PAK 40:n hinausvekotin?
tuosta 19.TykK joka alistettiin 20.Pr:lle jonka komppanian päällikkö Kantola ilmoittautui prikaatin komentopaikalla Viipurissa. Aseistuksena komppanialla oli kuusi 75 K/40. Tykkiryhmään kuului 12 miestä. Tästä vetoajoneuvosta Tarkki kertoo ajoneuvon olleen kevyt venäläinen sotasaalispanssarivaunu Fordin nelosmoottorilla varustettuna. Osasto nimitti veturiaan Tanketiksi.
Kevyt tankki oli todellakin koska panssarointi edessä oli vain kiväärinluodin kestävä.
Erään toisen teoksen Ilomantsin taisteluiden kuvauksissa teoksessa on kuvattuna venäläinen kevyt tankki tuhottuna Lutikkavaaran motissa, ja vierellään luultavasti suorasuuntaustykki etupanssarilevyllä varustettuna. Venäläisillä oli näitä kevyitä vempeleitä tykkien vetureina.
ollut sotasaalis pst-tykin vetäjä.
http://www.andreaslarka.net/ps755038/ps755038.html
1944 keväällä pidetystä Enson paraatista otetuissa kuvissa esiintyy 75K40:n oma Saksasta tullut vetäjä. En löytänyt tähän hätään linkkiä.
Sotasaaliina saatuja vetotraktoreita.
taistelleet ollenkaan puolustustaisteluita!
Hitler vihasi puolustussotaa, piti sitä häviämisenä. Tämänkin johdosta saksalaisten ainoa offensiivi oli hyökkäys. Kun se ei enään toiminut, olikin aika palata kotimaahan ja hävitä sota.
Panssarinyrkin kanssa puskassa kyyristely EI sovi tuohon kuvioon.
Saksalaiset eivät esim. lainkaan harjoitelleet puolustus-sotaa, se kun ei sopinut yli-ihmis ajatteluun.
Osoittaa aikamoista uskoa omiin sotavoimiin, kun voi luulla että aina vain höökitään.
Hitler vihasi erityisesti vetäytymistä, hän piti sitä maanpetturuutena, ihmetyttää vain, miten taktiikan mestari Rommel, sai vetäytyä. Puolustustaistelun olennaisimpana taktiikkana on juuri vetäytyminen oikealla hetkellä oikeaan paikkaan.