Pyytäisin rukouksia tuskaiseen olooni. Olen läpikäynyt suuren leikkauksen, josta toipuminen ei meinaa onnistua,kipu ja särky ei anna nukkua yöllä eikä päivällä olen jo aivan loppu. Miten kauan tätä voi jaksaa
Rukouspyyntö
Uskossa elävä
5272
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei!!, noin kehoittaa filippiläiskirje 4:4-7.
se voi tuntua vaikealta juuri nyt kun kaikki kipu ja tuska ovat ylläsi ,mutta kiitä siitä että JEESUS on kantanut nuokin kivut ja tuskat jotka nyt on ylläsi.
KIITOS JEESUS että ei ole semmoista kipua jota sinä ett jaksa kantaa ,kiitos että saamme tuoda tämän veljen/sisaren kivut sinun luo ja pyytä sinun armoasi ja helpotusta vaivoihin,kiitos että samme pyytää syntimme anteksi ja luotta että olet kantanut ne puolestamme, kiitos että sinulla JEESUS on vastaus ja apu tämänkin ihmisen huoliin,tapahtukon sinun tahtosi HERRA,amen.
PSALMIT 103
1. Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa
on, hänen pyhää nimeänsä.
2. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,
3. hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,
4. joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,
5. joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.
6. Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.
7. Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa.
8. Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
9. Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
10. Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
11. Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
12. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
13. Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
14. Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
15. Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.
16. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
17. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,
18. niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.
19. Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.
20. Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte, kun kuulette hänen sanansa äänen.
21. Kiittäkää Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette.
22. Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa, hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, minun sieluni, Herraa.
jos ottaisit yhteyttä sinua hoitaneeseen lääkäriin ja kertoisit hänelle tämän saman mitä tännekin...Voi olla lopputulos parempi.Ja apu varmempi.
Rakas Taivaallinen Isä, katso tämän lapsesi puoleen! Hänellä on kipuja ja vaikea nukkua. Näytä miten olisi nyt viisautta toimia. Anna lääkäreille taitoa hoitaa häntä, ja ymmärtää mikä on vialla. Pyydämme tälle uskossa elävälle armahdusta myös unen muodossa, jotta hän saisi hetken rauhan kivuistaan. Aamen.
------------------------------
Raamatun kohtia, joista ehkä voi löytää tukea tämmöisessä tilanteessa:
Nääntyneen ja onnettoman rukous,
kun hän avaa sydämensä Herralle:
Kuule rukoukseni, Herra,
nouskoon huutoni sinun luoksesi!
Älä kätke kasvojasi, kun olen ahdingossa.
Kallista korvasi minun puoleeni!
Kun huudan sinua avuksi, älä viivytä vastaustasi.
Päiväni haihtuvat kuin savu,
tuska polttaa luitani kuin tuli.
Sisimpäni on kuin kulottunut ruoho.
Enää en muista syödäkään, huokailen vain,
olen pelkkää luuta ja nahkaa.
Minä olen kuin huuhkaja autiomaassa,
kuin pöllö, joka asustaa raunioissa.
Minä valvon yöni,
olen yksin kuin katolla kyyhöttävä lintu.
Ps.102:1-8
Kurjuuteni ja kodittomuuteni täyttää mieleni,
kaikki maistuu myrkyltä ja koiruoholta.
Minä en voi unohtaa onnettomuuttani,
en saa sitä mielestäni.
Kuitenkin minä toivon ja odotan,
sillä minä ajattelen tätä:
Herran armoa on se, että vielä elämme,
hänen laupeutensa ei lopu koskaan.
Joka aamu Herran armo on uusi,
suuri on hänen uskollisuutensa.
Sieluni sanoo: "Herra on kaikkeni,
häneen minä turvaan."
Val. 3:18-24
Siion sanoo: "Herra on minut hylännyt, Jumalani on minut unohtanut!"
- Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata
kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda.
Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt.
Jes. 49:14-16
Korkea ja Ylhäinen, hän, jonka nimi pysyy ikuisesti,
jonka nimi on Pyhä, sanoo näin:
- Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä,
mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona.
Minä virvoitan murtuneiden hengen
ja herätän eloon nöyrien sydämen.
Jes. 57:15
Köyhää minä katson, köyhää,
hengeltään särkynyttä,
sanani alla arkaa.
Jes. 66:3
Herra on lähellä niitä,
joilla on särkynyt sydän,
hän pelastaa ne,
joilla on murtunut mieli.
Ps. 34:19
Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan.
Apt. 14:22
Me olemme kaikin tavoin ahtaalla,
mutta emme umpikujassa,
neuvottomia, mutta emme toivottomia,
vainottuja, mutta emme hylättyjä,
maahan lyötyjä, mutta emme tuhottuja.
Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa,
jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.
2. Kor. 4:8-10
Aina, kun olin vähällä kaatua,
sinun armosi, Herra, oli minun tukenani.
Ps. 94:18
Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin,
niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. Tämä hetkellinen ja vähäinen
ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden.
Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään,
sillä näkyvä kestää vain aikansa, mutta näkymätön ikuisesti.
2. Kor. 4:16-18
Karitsa, joka on valtaistuimen edessä,
kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille
ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet.
Ilm. 7:13-17
Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma,
kipujen mies, sairauden tuttava,
josta kaikki käänsivät katseensa pois.
Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet.
Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme,
otti taakakseen meidän sairautemme.
Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta,
luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan,
vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet
ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet.
Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha,
hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.
Jes. 53
Minä olen kurja ja kipua täynnä,
suojatkoon minua sinun apusi, Jumala.
Ps. 69
Että saisimme kodin unelmoimastamme paikasta pian ja Herra vahvistaisi tehtäväämme.