Teoistaan

>>- hyvässä asemassa olevien Jehovan Todistajien ei tarvitse noudattaa yhteisön sääntöjä niin tarkasti

Tässä taitavat päteä seurakuntatasolla aika pitkälti yhteneväiset säännöt, eli jääkö kiinni, on se mittari, jolla henkilön nuhteettomuus seurakunnassa mitataan. On tietenkin niin, että joissain tapauksissa oikeanlaiset suhteet seurakunnan vanhimpiin auttavat lieventämään kiinni jäämisestä seuraavia sanktioita.

>>- hyvä asema seurakunnissa on korrelaatiossa aineelliseen menestykseen ja hyvään sosiaali-ekonomiseen asemaan Suomessa

Ensin mainittua en allekirjoita sellaisenaan. Seurakunnissa, joissa itse olen vaikuttanut, vanhimmistossa istui myös heikommin taloudellisesti toimeen tulevia. Jälkimmäinen väite pitää paikkaansa luonnostaankin. Varsinkin jehovantodistajuudessa, jossa koko ihmisyys mitataan vt-seuralle suoritetun työn mukaan.

>>- silloin KUN sääntöjen noudattamisesta rangaistaan, päätöksen tekevät IHMISET ja rangaistus on SOSIAALINEN, eli karttaminen, eli hylkääminen, eli erottaminen.

Onkin mielenkiintoista kuinka jehovantodistajat jättävät jehovalleen kaikenlaisen yhteiskunnallisen ja ympäristöllisen vaikuttamisen, mutta sanktiot seurakuntaan kuuluville muistavat langettaa hyvinkin tunnontarkasti. Ehkä jehova ei ehdi puuttumaan kaikkeen...?

Josta pääsemmekin ensimmäiseen kysymykseesi:

>>Kun Jumala tutkii palvelijoidensa sydämen, niin mihin perustuu se, että

Jehovantodistajuudessa kaikki perustuu hyvältä näyttämiselle. Mitä vähemmän henkilön omatuntoa ulkokultaisuus vaivaa, sen menestyksekkäämmin tämä voi edetä vt-seuran hierarkiassa. Toki järjestössä valtaosa jäsenistä on vilpittömiä uskossaan, mutta tuo vilpittömyys perustuu vt-seuran oppien sokeaan uskomiseen sellaisenaan, kyseenalaistamatta. Silloin voidaan kysyä hyvällä syyllä, että onko henkilö koetellut uskonsa, kuten raamattu kehoittaa.