" -
Puolustusvoimat on tehnyt tammikuun lopulla esityksensä henkilöstörakenteen muuttamisen suuntalinjoiksi. Kadettikoulun käyneet upseerit, opistoupseerit ja erikoisupseerit muodostaisivat esityksen mukaan yhtenäisupseeriston ja olisivat samaa henkilöstöryhmää, upseereita.
Kadettikunta järjesti helmikuussa tehtyyn upseerien arvotutkimukseen liittyen seminaarin. Se oli hyvin järjestetty ja saavuttaa varmasti tarkoituksensa arvokeskustelun herättämiseksi. Seminaarin yhteydessä selvisi, että upseeristo on hyvin selkeästi jakautunut kahteen ryhmään suhtautumisessaan sotilaallisen kriisinhallinnan tehtäviin. Noin puolet upseereista on selkeästi hakeutunut upseerin tehtäviin puolustaakseen isänmaataan kotimaasta käsin.
Sotilaallisen kriisinhallinnan tehtäviin ei saada tällä hetkellä rekrytoitua tarpeeksi ammattitaitoisia upseereita, koska palkkakehitys on jäänyt kotimaan tehtäviin verrattuna huomattavasti jälkeen. Suljetuissa kabineteissa on väläytelty ratkaisuna jopa jonkinlaista palveluspakkoa ulkomailla.
Tanskan upseeriliiton puheenjohtajalta saadun tiedon mukaan tällä hetkellä 30 – 60 prosenttia upseereista luutnantista kapteeniin on eroamassa puolustusvoimien palveluksesta. Yhtenä merkittävimmistä syistä on ulkomaan tehtävien pakollisuus. Tanska yrittää ratkaista tilannetta taloudellisesti varaamalla noin miljardi kruunua kolmen vuoden aikana tilanteen ratkaisemiseksi. Virossa oli viime syksynä 60 opiskelunsa aloittaneesta upseerista enää jäljellä 20 henkilöä. Onko Suomella varaa ajautua samanlaiseen tilanteeseen? Nykyinen ratkaisu on hyvinkin toimiva. Rekrytointipohjaa ei turhaan hajoteta pakollisuudella ja halukkaita löytyy riittävästi kotimaan ja ulkomaan tehtäviin, kunhan palkkaus hoidetaan kuntoon. Kotimaata pitää kuitenkin puolustaa kaikissa tilanteissa, vaikka yhteinen solidaarisuusvelvoite edellyttäisi joukkojen lähettämistä ulkomaille.
Upseerin arvomaailmaan ja tehtäviin sitoutumiseen vaikuttaa vahvasti ammattiylpeys. Tämä on käynyt ilmi Taloustutkimuksen kolmivuotiskausittain tekemistä Upseeriliiton jäseniä koskevista kyselytutkimuksista. Upseerin koulutusta arvostetaan. Upseeripilotti ei lennä ilman lentolupakirjaa hävittäjäänsä eikä meriupseeri johda ja ohjaa alustaan ja sen miehistöä ilman hankittua pätevyyskirjaansa. Maavoimien upseeri tarvitsee mm. ampumaharjoitusten johtamiseksi oikeudet ja pätevyydet. Nämä oikeudet ja pätevyydet pakollisine harjoitteluineen tehdään kuitenkin sotilasammatillisina opintoina, jotka eivät kerrytä opintopisteitä maisterin tutkintoon.
Maanpuolustuskorkeakoulusta ollaan säätämässä uutta lakia ja valtioneuvoston asetusta, jotka mahdollistavat siviileille hakeutumisen sotatieteellisiin opintoihin. Sotatieteiden maisterin tutkinnon voisi suorittaa tutkimukseen ja ammatillisiin käytäntöihin perehtymällä ilman raskaita sotilasammatillisia opintoja. Pohjaksi riittäisi sotatieteiden kandidaatin, Kadettikoulun sijasta suoritettu muu alempi korkeakoulututkinto. Tutkinto ei kuitenkaan mahdollistaisi puolustusvoimien upseerin virkaan valmistumista. Nähtäväksi jää minkälaisia pataljoonan komentajan päätöksiä ja suunnitelmia tulevilla kursseilla syntyy.
Kehittäminen perustuu useimmin vahvuuksien maksimoimiseen. Niitäkin vähintään ylläpidetään, jos keskitytään heikkouksien parantamiseen. Upseerien yhteisellä arvopohjalla on ollut suuri merkityksensä sitoutumisessa upseerin tehtäviin ja puolustusvoimien kehittämisessä. Olemme melko hyvin pystyneet väistelemään esimerkiksi muiden pohjoismaiden tekemät virheet oman järjestelmämme osalta. Seminaarissa nousikin esiin mielenkiintoinen kysymys: ”Mitä tapahtuu, jos upseerin omat arvot ovat ristiriidassa yhteisön arvojen kanssa?” ”Kokeeko nykyajan upseeri, että hänen työtään ja hankkimaansa koulutusta arvostetaan?”
Harri Westerlund -"
http://www.upseeriliitto.fi/index.phtml?s=362
Puolustusvoimat on tehnyt tammikuun lopulla esityksensä henkilöstörakenteen muuttamisen suuntalinjoiksi. Kadettikoulun käyneet upseerit, opistoupseerit ja erikoisupseerit muodostaisivat esityksen mukaan yhtenäisupseeriston ja olisivat samaa henkilöstöryhmää, upseereita.
Kadettikunta järjesti helmikuussa tehtyyn upseerien arvotutkimukseen liittyen seminaarin. Se oli hyvin järjestetty ja saavuttaa varmasti tarkoituksensa arvokeskustelun herättämiseksi. Seminaarin yhteydessä selvisi, että upseeristo on hyvin selkeästi jakautunut kahteen ryhmään suhtautumisessaan sotilaallisen kriisinhallinnan tehtäviin. Noin puolet upseereista on selkeästi hakeutunut upseerin tehtäviin puolustaakseen isänmaataan kotimaasta käsin.
Sotilaallisen kriisinhallinnan tehtäviin ei saada tällä hetkellä rekrytoitua tarpeeksi ammattitaitoisia upseereita, koska palkkakehitys on jäänyt kotimaan tehtäviin verrattuna huomattavasti jälkeen. Suljetuissa kabineteissa on väläytelty ratkaisuna jopa jonkinlaista palveluspakkoa ulkomailla.
Tanskan upseeriliiton puheenjohtajalta saadun tiedon mukaan tällä hetkellä 30 – 60 prosenttia upseereista luutnantista kapteeniin on eroamassa puolustusvoimien palveluksesta. Yhtenä merkittävimmistä syistä on ulkomaan tehtävien pakollisuus. Tanska yrittää ratkaista tilannetta taloudellisesti varaamalla noin miljardi kruunua kolmen vuoden aikana tilanteen ratkaisemiseksi. Virossa oli viime syksynä 60 opiskelunsa aloittaneesta upseerista enää jäljellä 20 henkilöä. Onko Suomella varaa ajautua samanlaiseen tilanteeseen? Nykyinen ratkaisu on hyvinkin toimiva. Rekrytointipohjaa ei turhaan hajoteta pakollisuudella ja halukkaita löytyy riittävästi kotimaan ja ulkomaan tehtäviin, kunhan palkkaus hoidetaan kuntoon. Kotimaata pitää kuitenkin puolustaa kaikissa tilanteissa, vaikka yhteinen solidaarisuusvelvoite edellyttäisi joukkojen lähettämistä ulkomaille.
Upseerin arvomaailmaan ja tehtäviin sitoutumiseen vaikuttaa vahvasti ammattiylpeys. Tämä on käynyt ilmi Taloustutkimuksen kolmivuotiskausittain tekemistä Upseeriliiton jäseniä koskevista kyselytutkimuksista. Upseerin koulutusta arvostetaan. Upseeripilotti ei lennä ilman lentolupakirjaa hävittäjäänsä eikä meriupseeri johda ja ohjaa alustaan ja sen miehistöä ilman hankittua pätevyyskirjaansa. Maavoimien upseeri tarvitsee mm. ampumaharjoitusten johtamiseksi oikeudet ja pätevyydet. Nämä oikeudet ja pätevyydet pakollisine harjoitteluineen tehdään kuitenkin sotilasammatillisina opintoina, jotka eivät kerrytä opintopisteitä maisterin tutkintoon.
Maanpuolustuskorkeakoulusta ollaan säätämässä uutta lakia ja valtioneuvoston asetusta, jotka mahdollistavat siviileille hakeutumisen sotatieteellisiin opintoihin. Sotatieteiden maisterin tutkinnon voisi suorittaa tutkimukseen ja ammatillisiin käytäntöihin perehtymällä ilman raskaita sotilasammatillisia opintoja. Pohjaksi riittäisi sotatieteiden kandidaatin, Kadettikoulun sijasta suoritettu muu alempi korkeakoulututkinto. Tutkinto ei kuitenkaan mahdollistaisi puolustusvoimien upseerin virkaan valmistumista. Nähtäväksi jää minkälaisia pataljoonan komentajan päätöksiä ja suunnitelmia tulevilla kursseilla syntyy.
Kehittäminen perustuu useimmin vahvuuksien maksimoimiseen. Niitäkin vähintään ylläpidetään, jos keskitytään heikkouksien parantamiseen. Upseerien yhteisellä arvopohjalla on ollut suuri merkityksensä sitoutumisessa upseerin tehtäviin ja puolustusvoimien kehittämisessä. Olemme melko hyvin pystyneet väistelemään esimerkiksi muiden pohjoismaiden tekemät virheet oman järjestelmämme osalta. Seminaarissa nousikin esiin mielenkiintoinen kysymys: ”Mitä tapahtuu, jos upseerin omat arvot ovat ristiriidassa yhteisön arvojen kanssa?” ”Kokeeko nykyajan upseeri, että hänen työtään ja hankkimaansa koulutusta arvostetaan?”
Harri Westerlund -"
http://www.upseeriliitto.fi/index.phtml?s=362
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.