oli taannoin artikkeli tutkimuksesta, jossa oli tultu siihen tulokseen, että uskovat selviävät elämän ongelmatilanteista ei-uskovia paremmin.
Tuo tutkimus ei luultavasti ottanut huomioon sitä tosiseikkaa, että uskoviksi valikoituvat pääsääntöisesti tietyn tyyppiset ihmiset. Tälle ihmistyypille on tunnusomaista todellisuuspako ja eläminen pilvilinnoja rakennellen. Ennen näitä sanottiin taivaanrannan maalareiksi.
On varmaan helppoa unohtaa tosielämän ongelmat, kun kuolemanjälkeinen taivaspaikka on varma. Tuo ns. pelastusvarmuus on sikäli ovela ilmiö, että kukaan ei tule koskaan lopullisesti tietämään onko sitä vai ei. Tosin jokainen järkevä ihminen ymmärtää, että kuoleman jälkeisen elämän mahdollisuus on äärimmäisen pieni.
Tuo tutkimus ei luultavasti ottanut huomioon sitä tosiseikkaa, että uskoviksi valikoituvat pääsääntöisesti tietyn tyyppiset ihmiset. Tälle ihmistyypille on tunnusomaista todellisuuspako ja eläminen pilvilinnoja rakennellen. Ennen näitä sanottiin taivaanrannan maalareiksi.
On varmaan helppoa unohtaa tosielämän ongelmat, kun kuolemanjälkeinen taivaspaikka on varma. Tuo ns. pelastusvarmuus on sikäli ovela ilmiö, että kukaan ei tule koskaan lopullisesti tietämään onko sitä vai ei. Tosin jokainen järkevä ihminen ymmärtää, että kuoleman jälkeisen elämän mahdollisuus on äärimmäisen pieni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaikken uskovainen muuten olekaan (ainakaan raamattu-sellainen) niin minusta kuoleman jälkeinen elämä on täysin mahdollista ja itse asiassa järkevä ajatus. Me joilla ei ole asiasta mitään kokemusta (mukaan lukien uskovat), emme voi sanoa mitään varmaa sen todennäköisyydestä.
mutta väärät johtopäätökset!
mihin jumalaan uskoo, kunhan vain uskoo.
Tämä on selvä todiste sille, että uskonnollisuus on ns. plasebovaikuttaja.
ihmeellisempää, väitöksesi perustuivat pelkkiin oletuksiin.. Ainakin itselle se tieto siitä että todellisuutta ei loppupeleissä pääse pakoon, vaan sen joka tapauksessa joutuu kohtaamaan viimeistään kuoleman jälkeen, vaikuttaa sen että tajuaa että totuus on parempi kohdata mahdollisimman pian. Se vaikuttaa että esimerkiksi vaikeita tilanteita ei halua piilottaa ja lakaista maton alle, vaan käsitellä.
Uskon että se osaltaan vaikuttaa siihen että olen tutkimuksen mukaan keskimääräistä ihmistä onnellisempi, vaikkei se onnellisuus ole mikään itseisarvo tai tarkoitus. Mutta ihan kivaa se on olla onnellinen.
Toki joskus olen surullinenkin ja kyllä se uskovan tunneskaala voi olla ja tuleekin olla aika laaja.