Naisalkemistit

Alkemistit yrittivät aikanaan sinnikkäästi löytää keinoa muuttaa tavalliset metallit kullaksi. Tai edes hopeaksi. Tähän liittyi myös viisasten kiven etsintä. Kuten tunnettua, alkemistit eivät koskaan saavuttaneet päämääräänsä.

Analoginen alkemistien kiivaalle etsinnälle löytyy nykyajasta, jolloin myös naiset ovat siirtyneet aktiiviselle tutkijan uralle. Samanlainen viisasten kiven etsintä on käynnissä naistutkimuksessa. Ero vain tällä kertaa on siinä, että tavoitteena ei ole tehdä kultaa tai löytää ikuisen elämän eliksiiriä, ne on jätetty Harry Potterin kertomuksiin, joiden kirjoittaja on kuitenkin onnistunut luomaan kultaa.

Ei, nykyajan naistutkimuksen tavoitteena on löytää viisasten looginen kaava. Tämän kaavan olisi sellainen, että se ratkaisisi naistutkijoiden elämän keskeisen ongelman: miten tehdä lesbolaisuudesta sosiaalisesti hyväksyttyä ja samalla hyväksyä itsensä. Tämä on naistutkimuksen keskeinen sisältö. Aiemmin tätä yritettiin radikaalifeministisellä ratkaisulla, jonka mukaan lesbolaisuus on hyväksyttävää, koska se on yhteiskunnallinen liike, joka vapauttaa naiset, ja muut sorretut, tuo tasa-arvon, poistaa köyhyyden, rasismin, väkivallan ja sodat maailmasta. Ei onnistunut tämä alkemia. Nykyisen naisalkemian suuntaus on taas toisenlainen: yritetään kehittää kaava, jonka mukaan sukupuolta ei enää ole, ja kun ei ole miestä ja naista, ei ole enää homoseksuaalisuuttakaan, jota voisi paheksua.

Aikanaan alkemia vaikutti hyvin myönteisesti kemian kehitykseen. Voisi ajatella, että naistutkimus alkemistisine yrityksineen tehdä lesboudesta hyväksyttävää voisi samalla tavoin tuoda jotain uutta tieteeseen. Ero on kuitenkin siinä, että alkemistit tekivät kokeita aineilla, ja tätä kautta tuottivat uutta tietoa. Nykyinen naistutkimus ei tee empiriaa, vaan tuottaa filosofista pohdiskelua, josta ei todennäköisesti tule olemaan ihmiskunnalle hyötyä tulevaisuudessakaan.