Koivisto ja piispanvaali

J.Edgar

Lueskelin yleisönosastokirjoitusta, jossa pahoiteltiin tamperelaisten piispanvalintaa ja puolustettiin Koivistoa.

Koivisto kuulemma on huolissaan luterilaisesta kirkosta eroavien ihmisten kasvavasta määrästä. Tuosta voi vetää sen johtopäätöksen, että hänen opeillaan tuon virran suunta kääntyisi.

Tosiasia, jota helluntailaiset eivät voi kieltää: karismaattisen liikkeen opit pesiytyessään luterilaiseen kirkkoon, karkottaisivat loputkin maallistuneista seurakuntalaisista ja seurauksena luterilainen kirkko kutistuisi merkityksettömäksi lahkoksi.

Luultavasti helluntailaiset haluaisivat näin tapahtuvankin, koska he erottelevat ihmiset kahteen kastiin: niihin, jotka pelastuvat (uudestisyntyneet) ja niihin, jotka joutuvat helvettiin. Luterilaisten ylivoimainen enemmistö, maallistuneet kristityt, joutuvat helluntaiopin mukaan kadotukseen.

Vaikka uskonnoton olenkin, myönnän kernaasti, että kirkko tekee arvokasta työtä pitämällä kristillisiä arvoja ja perinteitä näkyvillä. Ääriuskonnollisuus voittaessaan alaa luterilaisessa kirkossa, romuttaisi tuon työn tulokset.

9

373

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • umpi-hetero

      niin jumala siis vastasi minun "rukoukseeni" kun tällä palstalla tovoin että koivistoa ei valittaisi piispaksi. "voitin" puhtaasti nimimerkki "danielin" joka taas täällä vaati rukouksia koiviston valinnan puolesta. minulla on siis paremmat yhteydet jumalaan kuin kyseisellä puupäähihhulilla. heh heeh ehe heh heeh hee...

      • Mohikaani_27

        * Koska Jumala näki hyväksi sen, ettei Koivistosta tule piispaa, koska hän on epävaik
        nen piispaksi, opillisissa asioissa häilyy aina sinnepäin minne tuuli vienee.
        * Jos on tarpeelista mielistellä piispoja, niin MK kumartelee sinnepäin, ja taas, jos pitää mielistellä helluntailaisia, niin eikun siihen suuntaan, nyt tällä hetkellä MK kastaa vauvoja ja uskovaisia, mieletään häilyväinen ja kaksinaamainen tekopyhä opportunisti!


    • Mohikaani_27

      siitä, että kirkko tekee hyvää yhteiskunnallista ja humanitääristä työtä, monella sektorilla.
      * Mutta sielunhoidolliset asiat kirkko saisi jättää vaikka helluntaiseurakunnalle.
      * Koska olen monenmonta kertaa kuullut tarinan seurakunnan todistus paikalta, että luterilainen kirkko ei osannut johtaa etsivää sielua pelastukseen, olisi mieluimmin jäänyt kirkoon, mutta kun papit ei osanneet johdattaa syntistä vapauteen, ja juuri sen he ovat kokeneet helluntaiseurakunnassa.
      * Pappien pelastus oppi perustuu vauvakasteen armoon, ja kun se ei annakan toivottua tulosta, niin hätään joutuu, koska pappeja ei ole koulutettu rukoilemaan syntiselle pelastusta ja johdattamaan hätääntynyt Jeesuksen luokse, ja siitä avun saatuaan edelleen seurakuntayhteyteen uskovien kasteen kautta.
      * Kirkko on aika avuton syntisen ollessa sieluntuskissa synneistään.
      * Siksi hengellinen puoli vapaille suunnille, lähinnä helluntai ja baptstiseurakunille!

      • J.Edgar

        jätetään helluntailaisille ja baptisteille, niin kirkon jäsenmäärä laskee pian tuohon n. sataantuhanteen, joka lienee vapaiden suuntien kannattajamäärä.

        Riviluterilaiset haluavat kirkolta aivan toisensuuntaista kehitystä kuin helluntailaisilla on tarjolla.


      • poikalapsi

        Seurakunnan todistuspaikka = satusetien ja tätien paikka julkista satuilua varten

        Mohikaanin mielestä näissä paikoissa puhutraan ns. "totuutta" mm. silloin, kun joku sanoo, että Jumala on muuttanut häney kalasta polkupyöräksi...


      • helluntailainen nainen
        J.Edgar kirjoitti:

        jätetään helluntailaisille ja baptisteille, niin kirkon jäsenmäärä laskee pian tuohon n. sataantuhanteen, joka lienee vapaiden suuntien kannattajamäärä.

        Riviluterilaiset haluavat kirkolta aivan toisensuuntaista kehitystä kuin helluntailaisilla on tarjolla.

        Satatuhatta kanttajaa vapaissa suunnissa ehkä Suomessa mutta entäs muualla maailmassa. Montako tuhatta luterilaista on muissa maissa?


    • osakeyhtiöpohja

      Onko missään muualla perustettu kirkkoa osakeyhtiöpohjaiseksi?

    • osakeyhtiöpohjainen

      Mitä?
      Onko missään muualla perustettu kirkkoa osakeyhtiöpohjaiseksi?
      Kyllä nyt menee.

    • mamabeard

      Raamattu erottelee ihmiset kahteen "kastiin".
      Niihin jotka pelastuvat, uudestisyntyneisiin, ja niihin jotka eivät pelastu. Uudestisyntymätön on synneissään, vailla yhteyttä Jumalaan.

      "kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla"
      Room.2:23.

      Evankelisluterilaiselle kirkolle olennaisinta on pitäytyminen Raamattuun, jonka se sanoo tunnustavansa Jumalan sanaksi. Se on - tai ainakin sen sanotaan olevan - kaiken opin lähtökohta.

      Keskeisimmissä pelastusopillisissa kysymyksissä luterilaisuudessa ja helluntailaisuudessa ei ole juurikaan sisällöllistä eroa. Erot ovat painotuksessa ja muodoissa, terminologiassa ja ns. tapakulttuurissa kuinka asioita on totuttu toteuttamaan.

      Ainoa tosiallisesti erottava oppikysymys on kasteteologia.

      Helluntailaiset ja luterilainen kirkko opettavat aivan samoin että pelastus tapahtuu uudestisyntymän kautta. Kumpikin opettavat että pelastus on pohjimmiltaan Jumalan teko ja armoa. Niin helluntailaisten kuin luterilaisten pelastusoppi painottaa pelastuksen lähtökohtana vain ja ainoastaan Jeesuksen sovintotyötä, kuolemaa ja ylösnousemusta.

      Ero on siinä, että luterilaisen näkemyksen mukaan pelastus (uudestisyntyminen) tapahtuu kasteessa ja siinä saadaan Jeesuksen ansaitsema sovitus, vanhurskauttaminen, mutta helluntailaisen näkemyksen mukaan pelastus (uudestisyntyminen) tapahtuu henkilökohtaisen, tietoisen ratkaisun kautta.

      Luterilaiset arvostelevat helluntailaisten ja muiden ns. vapaiden suuntien raamatuntulkintaa väittämällä, että "ratkaisu" painottaa ihmisen työtä ja väheksyy ansaitsematonta armoa, lahjaa. Tähän vapaiden suuntien raamattuteologia vastaa että ansaitsematonkin lahja tarvitsee vastaanottamista. Lahjasta voi toki myös kieltäytyä. Voidaan ajatella niinkin, ettei lahja ole mikään lahja ellei siitä voi kieltäytyä. Lahjan vastaanottaminen edellyttää itsenäistä toimijaa, henkilöä joka käyttää omassa hallinnassaan olevaa päätäntävaltaa.

      Uusi testamentti puhuu aiheesta monessa kohdin. Vaikkapa Paavalin sanat Toinen Korinttolaiskirje 2:1,2.

      "Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: 'Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanu'. Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä."

      Luterilaiseen kasteteologiaan kuuluu että lapsi ennen kastehetkeään on pelastumaton. Hän ei tosin ole tehnyt syntiä, mutta on kadotettu Adamin synnin tähden (perisyntioppi). Hän on syntinen olemuksellisesti - jo ilman tekojakin. Ei ole kysymys synneistä (monikko) vaan synnistä (yksikkö): jostain mikä on olemuksellista ja ihmiselle luontaista ennen hänen uudestisyntymistään.

      Jokseenkin samalla tavalla opetetaan kaikissa kristillisissä kirkkokunnissa ja yhteisöissä, mutta erotuksena luterilaisuuden ja vapaiden suuntien välillä on että vapaiden suuntien opetuksen mukaan lapsi perisynnistä huolimatta on taivaskelpoinen, kunnes tulee tietoiseen ikään jolloin perisynnistä nousevat tekosynnit (synnillinen olemuksemme tuottaa meissä synnillisiä tekoja) erottavat hänet Jumalan kirkkaudesta ja tekevät sovitusta tarvitsevaksi.

      Uudestisyntymisessä saamme uuden luonnon jonka mukaisesti meidän tulisi nyt vaeltaa. Uusi ja vanha luonto ovat sodassa toisiaan vastaan (paavalilainen hengen ja lihan teologia mm. Roomalaiskirje luvut 6 - 8) loppuun saakka. Kristitty on samanaikaisesti syntinen ja pyhä. Siksi hän ihmiskunnan jäsenenä tuntee yhteenkuuluvuutta kaikkien ihmisten kanssa yleisesti eikä voi ajatella olevansa parempi kuin ei-uskovainen lähimmäisensä ja yhteenkuuluvuutta kaikkien pyhien kanssa, jotka Jumalan armosta ovat pelastettuja.

      Uskovainen ei siis ole parempi kuin joku toinen, mutta hän on pelastettu Jumalan armon tähden.
      Näin ajatteli ja opetti Luther ja näin ajatellaan ja opetetaan kaikissa kristillisissä kirkkokunnissa. Koska jokainen kristillinen seurakunta (myös luterilaisen kirkon yksittäiset seurakunnat) ovat omia kokonaisuuksiaan muodostuen niissä olevista ihmisistä ja heidän tavastaan painottaa asioita käytännön eroavaisuuksia tietysti on ja vääristymiä ilmenee yksilötasolla, joskus valitettavasti seurakunnallisellakin tasolla. Opillisesti tässä ollaan kuitenkin samoilla linjoilla.

      Luterilaisen kasteteologian yksi ilmentymä on sairaille pikkulapsille suoritettava hätäkaste. Olen kysynyt luterilaiselta teologilta kuinka on, jos kastamaton lapsi kuolee, mitä kirkko opettaa? Hän vastasi, että kirkon opin mukaan tuo lapsi menee kadotukseen. Kysyin mitä hän sanoo vanhemmille joiden vauva on kuollut kastamattomana, kun nämä kysyvät missä heidän lapsensa nyt on? Teologi vastasi että tietenkään hän ei sano lapsen olevan kadotuksessa - vaikka kirkon oppi sanoo niin, vaan - en muista sanatarkasti, mutta tyyliin: "Saamme jättää hänet rakastavan, armollisen Jumalan käsiin."

      Luterilaisten keskeisin syytös vapaiden suuntien kastekäsitystä vastaan on siis, että "uskovien kaste" tekee kasteesta ihmisteon. No, voidaan kysyä - onko vähemmän ihmisteko se, kun lapsen päähän häneltä kysymättä valellaan vettä ja hänet näin julistetaan autuaaksi? Tapahtuuhan tämäkin toimitus ihmisten välityksellä, ihmisten toimesta. Luterilaisen opetuksen mukaan se ei kuitenkaan ole ihmisteko vaan Jumalan teko - ainakin lapsen kannalta, koska hän ei kykene siinä mitään tekemään! Jumala pelastaa kasteessa, opetetaan.

      Tosiasia on että Luther, jonka opetuksiin luterilainen kasteoppi perustuu, ei ollut tässä asiassa aivan yksiselitteinen. Katolilainen kirkkohan opettaa pelastusta kirkon sakramenttien (kaste ja ehtoollinen) kautta. Luther sanoutui irti katolilaisuudesta mutta - ainakin joiltain osin - säilytti sen kasteopetuksen. Kuitenkin hän opettaa selkeästi myös niin, että pelastukseen tarvitaan henkilökohtainen ratkaisu.

      Luterilaisen kirkon oppi onkin näillä alueilla sekava ja ristiriitaisa. Yksiselitteistä on ainoastaan että uudestisyntymätön on kadotettu ja uudestisyntynyt pelastettu (kuten helluntailaisetkin opettavat).
      Konfirmaatiota on totuttu nimittämään "kasteen liiton uudistamiseksi" tai "vahvistamiseksi" koska tarvitaan henkilökohtainen usko, jota ilman kasteen armo jää hyödyttömäksi. Niinpä jotkut puhuvat kasteesta "ennakoivana armona", jonain mikä tähtää ja kantaa eteenpäin myöhemmällä iällä tapahtuvaan uskonratkaisuun; siis jotenkin niin, että lapsi kasteen tähden on edeltä käsin pelastettu siihen saakka kunnes tulee tietoiseen ikään ja ymmärtää itsenäisesti joko hylätä tai tunnustaa kasteessa saamansa pelastuksen? Ennakoiva armo tulee tietoisessa iässä tapahtuvan ratkaisun kautta (konfirmaatio) toteutuvaksi armoksi, vahvistetuksi armoksi. Tapahtuu lahjan tunnustaminen, lahjan vastaanottaminen.

      Konfirmaatioon - ihmisten edessä suoritettavana näytöksenä - olen ottanut kantaa kärkevästikin, mm.
      http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=115&conference=685&posting=22000000032468121

      Osa luterilaisen kirkon papeista tulkitsee siis kirkon kasteoppia niin, että kasteessa ihmiselle annetaan Jumalan armo mutta annettu lahja jää hyödyttömäksi ilman henkilökohtaista uskoa. Suuri osa kirkon pappeista opettaa niinkin, että uudestisyntyminen on vain ja ainoastaan henkilökohtaisen ratkaisun kautta, jonka myötä ja kautta kaste vasta saa arvonsa. On sellaisiakin luterilaisia pappeja, jotka pitävät lapsikastetta lapsen siunaamisena (niin kuin vapaissa suunnissa tehdään) ja "uskovan kastetta" oikeana raamatullisena kasteena, mutta ymmärrettävistä syistä eivät kovin suureen ääneen puhu näkemyksestään. Tiedän luterilaisia pappeja jotka itsekin ovat käyneet uskovien kasteella.

      Toisin kuin vapaissa suunnissa luterilaisessa kirkossa voidaan lukea papiksi suorittamalla teologinen koulutus ilman minkäänlaista henkilökohtaista uskoa. Niinpä on useita luterilaisia pappeja jotka ovat vuosikausia toimineet virassa ennen kuin ovat joutuneet henkilökohtaiseen kriisiin, havainneet etteivät ole uskossa ja ovat sitten rukouksessa kääntyneet Jeesuksen puoleen, kokeneet uudestisyntymisen eli tulleet reilusti uskoon.

      Ovatko nämä papit, jotka eivät usko lapsikasteen autuuttavaan voimaan vaan korostavat henkilökohtaisen ratkaisun merkitystä pelastuskysymyksessä, sinun mielestäsi ääriuskonnollisia? Minun mielestäni he ovat hengellisiä.
      Ääriuskonnollisia ovat ne, jotka itsepintaisesti ihmisrakennelmista kiinnipitäen ja vastoin monia selkeitä raamatunkohtia tulkitsevat kirkon opin sen ääriluterilaisimmassa muodossa, tunnustaen uudestisyntymää ja pelastusta lapsikasteessa.
      Näitä "kastehihhuleita" tapaa tälläkin palstalla tämän tästä meuhkaamassa kuinka helluntailaisten kasteessa ihmiseen tulee demoneita jne. Ja nämä meuhkaajat ovat sitten niitä, joiden johdolla pidetään kristillisiä arvoja yllä sortumatta ääriuskonnollisuuteen? Hö.

      Luterilaisissa papeissa jotka opettavat uudestisyntymistä henkilökohtaisen uskon eli ratkaisun kautta on sekä myötämielisiä että kielteisiä helluntailaistyyppiselle karismaattisuudelle.

      Tosiasia kuitenkin on, että Raamattu - johon luterilainen kirkko sanoo pitäytyvänsä - puhuu varsin paljon karismaattisuudesta, armolahjoista, yliluonnollisesta Jumalan toiminnasta. Näitä asioita on aina ollut myös luterilaisen kirkon piirissä eikä niitä ole tuomittu harhaoppisiksi mutta koska niitä on enemmän ilmennyt piireissä jotka kirkon opetuksen mukaan ovat harhaoppisia eli anababtisteissa, uskovien kastetta kannattavissa liikkeissä, on kirkko suhtautunut myös armolahjoihin (kuten kielilläpuhuminen) hyvin varauksellisesti. Viime vuosikymmeninä karismaattinen liike kirkon sisällä on kuitenkin voimistunut - ja tässä karismaattisessa liikendinnässä on helluntailaisiin sekä myönteisesti että kielteisesti suhtautuvia. Enemmän kyllä myönteisiä, luonnollisesti.

      Avoimuus raamatulliselle karismaattisuudelle ei tarkoita kaiken karismaattisuuden nimellä kulkevan hyväksymistä ja kritiikitöntä puoltamista. On oikeaa karismaattisuutta eli Pyhän Hengen vaikuttamia voimatekoja ja ilmiöitä, ja väärää karismaattisuutta, joka ei oikeastaan ole karismaattisuutta ollenkaan vaan karismaattisuutta jäljitteleviä sielullisia ilmiötä, äärimmillään pahojen henkien tuotoksia.

      Eivät kaikki luterilaisten tai helluntailaisten piirien karismaatikot ole Markku Koiviston kanssa samoilla linjoilla. Toiminnan tai joidenkin sen osa-alueiden arvostelijoita on siis karismaattisuuteen sinänsä positiivisesti suhtautuvissakin.

      Palaan vielä lähtökohtaan, pelastuskysymykseen.

      > Luterilaisten ylivoimainen enemmistö, maallistuneet kristityt, joutuvat helluntaiopin mukaan kadotukseen. <
      Sen raamatuntulkinnan mukaan mikä vapaissa suunnissa (babtistit, helluntailaiset, vapaakirkko, metodistit) on vallalla luterilaisten suuri enemmistö ei ole kristittyjä eikä niin ollen edes maallistuneita kristittyjä, koska he eivät ole milloinkaan tulleet kristityiksi. Kristityksi tullaan ei kasteen vaan henkilökohtaisen Jeesuksen vastaanottamisen kautta, omakohtaisessa uskonratkaisussa, lahjan vastaanottamisessa. Vain siinä tapahtuu Pyhän Hengen uudestisynnyttävä työ. Kristillinen usko merkitsee henkilökohtaista suhdetta kahden persoonan (ihminen ja Jumala) välillä.

      Ihmisen saadessa Jeesuksessa syntinsä anteeksi Jumalalle tulee mahdolliseksi antaa hänen sisimpäänsä Pyhän Hengen osallisuus, ja näin ihminen on liitetty Jumalaan ja osallinen Hänen kirkkaudestaan, jonka mukaisesti häntä nyt sanotaan Jumalan lapseksi.

      Kuten luterilainen kirkko niin helluntailaisetkin opettavat siis, että ilman uudestisyntymistä ihminen on kadotettu. Tähän kristillisyys perustuu. Se on Jumalan ojennettu käsi, avuntarjous kadotuksenalaiselle ihmiselle, että tämä ottaisi vastaan Jumalan lahjan.

      Vielä sana kummi-systeemistä. Tässähän on kyse siitä että "kummivanhemmat" sitoutuvat opettamaan lapselle kristilliset arvot ja henkilökohtaisen Jeesukseen turvaamisen, jotta tämä kasvaessaan voisi säilyttää "kasteessa saamansa pelastuksen" tai kasvaa siihen, saada sen omakseen uskomisen kautta. Luther ilmeisesti piti asiaa hyvinkin tärkeänä?

      Vaikka Lutherin opetus on keskenään ristiriitaiselta tuntuvaa, paikoitellen hän opetti pelastusta kasteen ja paikoitellen pelastusta uskon kautta, hänen opetuksensa joka tapauksessa oli selkeä niiltä osin että ihminen joka ei uskossa turvaa Jeesukseen ei ole pelastettu, vaikka olisi joskus lapsena kastettukin.

      > Vaikka uskonnoton olenkin, myönnän kernaasti, että kirkko tekee arvokasta työtä pitämällä kristillisiä arvoja ja perinteitä näkyvillä. <

      Mitä kristillisiä arvoja, J. Edgar?
      Kristillisyyttä ja tosi kristillistä elämää ei ole ulkopuolella Kristuksen.
      Esimerkiksi rehellisyys on kristillinen arvo, mutta rehellisyys ulkopuolella Kristuksen ei ole kristillisyyttä. Se ei ole kristillistä elämää, vaikkakin ulkonaisena arvona on kristinuskon mukaista.

      Kirkon on siis pidettävä yllä "kristillisiä arvoja" mutta sanouduttava irti lähtökohdasta, johon nuo arvot perustuvat eli Jeesuksesta?

      Entä sitten kristilliset perinteet?
      "Kristilliset perinteet" joita luterilainen kirkko pitää yllä ovat luterilaisen raamatuntulkinnan mukaista kristillisyyttä: kaste (koska ilman sitä lapsi joutuu kadotukseen), konfirmaatio (kasteen liiton vahvistaminen eli "henkilökohtainen ratkaisu": Jeesuksen tunnustaminen ihmisten edessä) ja ehtoollinen (joka kirkon opin mukaan kuuluu vain uskovaisille eli konfirmoiduille).

      Myös helluntailaisten mukaan ehtoollinen kuuluu vain uskovaisille, mutta jälleen näkyviin tulee kastekysymykseen liittyvä oppiero. Ihminen ei ole uskovainen kasteen eikä edes konfirmaation (jos konfirmaatio on vain näytös ilman sisäistä kääntymistä Jeesuksen puoleen) perusteella.

      Helluntailaisen näkemyksen mukaan suuri osa luterilaisen kirkon uskonnollisista perinteistä ei ole kristillisiä laisinkaan, koska ne perustuvat vääränlaiseen, ääriuskonnolliseen (epähengelliseen) raamatuntulkintaan.

      > Ääriuskonnollisuus voittaessaan alaa luterilaisessa kirkossa, romuttaisi tuon työn tulokset. <

      Ääriuskonnollisuus on vallalla luterilaisessa kirkossa.
      Tarkoitat ilmeisesti sitä, mitä uskovaiset sanovat hengellisyydeksi - ja mikä sinusta tuntuu hihhuloinnilta?

      No, minkä työn tulokset hengellisyyden (sinun kielenkäytössä ääriuskonnollisuuden) lisääntyminen kirkossa romuttaisi? Kirkko ainoastaan palautuisi siihen, mitä se nytkin julistaa ja sanoo olevansa: Kristuksen palvelijaksi ja Pyhän Hengen työn kanavaksi.

      Se millä tavalla hengellisyyttä kirkossa toteutetaan on eri asia. Kuten sanottu, eihän kaikki karismaattisuuden nimellä kulkeva toimintakaan ole karismaattisuutta raamatullisessa mielessä.

      > luterilainen kirkko kutistuisi merkityksettömäksi lahkoksi. <
      Maailmanlaajuisesti tarkastellen luterilainen kirkko on hyvin pieni osa kristillisyyttä. Suomalaisesta näkökulmasta tarkastellen olemme tottuneet pitämään luterilaista kirkkoa "kristillisenä kirkkona" ja vapaiden suuntien seurakuntia ei-kristillisinä tai ainakin vähemmän kristillisinä "lahkoina". Yleisemmästä perspektiivistä luterilaista kirkkoa voidaan pitää yhtä hyvin ellei enemmänkin lahkona kuin helluntailiikettä.

      Itse en ole helluntailainen enkä luterilainen, kuulun vapaaseurakuntaan. Hengellinen identiteettini ei ole seurakunnassa vaan Kristuksessa. Tunnen yhteyttä kristittyihin veljiin ja siskoihin kaikissa kirkkokunnissa ja seurakunnissa, sekä niiden ulkopuolella - on näet kristittyjä jotka eivät, syystä tai toisesta, kuulu mihinkään seurakuntaan.

      En suhtaudu karismaattisuuteen ja yliluonnollisiin ilmiöihin kritiikittömästi, mutta tunnustan olevani siinä mielessä karismaattinen että uskon armolahjojen kuuluvan normaaliin kristilliseen elämään, koska Jumala on todellinen ja toimiva lastensa elämässä.

      Kasteoppi ei ole minulle syy mollata ja parjata luterilaisia veljiä ja siskoja. Vaikka luterilainen kasteoppi (äärimuodossaan) on mielestäni epäraamatullinen ja epäterve, se ei tee luterilaisista uskovista vähemmän veljiäni ja siskojani. Emme ehkä ajattele kaikista asioista samalla tavalla, mutta olemme silti saman Isän lapsia todellisuuden perusteella, minkä jokainen kristillinen seurakunta ytimeltään tunnustaa: Jeesuksen Kristuksen sovitustyön perusteella, ja henkilökohtaisen uskon perusteella.

      Kristittyjä ovat ne, jotka tunnustavat Jeesuksen ja Häneen turvaavat.
      Hän on kristillisyyden tosi sisältö.

      Jokainen ihminen tunnustaa hän Jeesuksen tai ei on lähimmäiseni. Hän on arvokas ja jokaiselta voi oppia jotakin, jos vain olen avoin ja suostun oppimaan. Mielestäni kristillistä toimintaa ei ole sellainen, jos ihmisestä tulee vain käännytysobjekti, joka yritetään "saalistaa" meidän joukkoon. Jokaisella ihmisellä on ainutkertainen arvo, uskoo hän tai ei.

      Ihmisen ainutkertainen arvo nousee kristillisestä arvomaailmasta ja sen perusta on Jeesuksessa... Henkilökohtaisesti olen kokenut, että mitä lähempänä olen Jeesusta, avoimessa seurustelussa Hänen kanssaan hiljentyen ja rukousta harjoittaen, sen arvokkaampana käytännössä koen jokaisen lähimmäiseni, hänen uskoonsa tai epäuskoonsa katsomatta.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      650
      7975
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      466
      2259
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      232
      2178
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      146
      1746
    5. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      25
      1243
    6. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1233
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      108
      1135
    8. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      842
    9. Steppuli veressä

      Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      58
      790
    10. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      7
      744
    Aihe