Ulkosiiderillä

Olipa kerran nuorisojoukko, joka kevättalvisena päivänä mukavasti lämmittävän auringon paisteesta inspiroituneena päätti lähteä paikalliseen kokoontumispaikkaan ulkoilmasiidereitä nauttimaan. Juomat heille trokasi eräs Johannes, Maria-Ihquliinan isoveli, Jumalan kiihkeämielinen palvelija.

Koulussa oli perjantaina viimeisillä tunneilla ollut kemiaa, joten viikonloppua kärsimättöminä odottaneet oppilaat olivat pitäneet perin levotonta tunnelmaa yllä. Jotain oli kuitenkin jopa Maria-Ihquliinan nerokkaasti suunniteltuihin aivoihin tallentunut. Tämä kävi ilmi, kun hän jo toista makeaa siideriänsä siemaili ja pohti poikkeuksellisesti muitakin elämän osa-alueita kuin dokaamista, poikia ja meikkaamista koko potentiaalillaan. Kovin moni ei tiennytkään, millainen nerokkaasti suunniteltu pissiksen ajattelukone jylläsi noiden erityisen pakkaskestäviksi suunniteltujen enkelinkasvojen takana.

Päihtymystä seurasi tieteellisen, kiistämättömän vahvan teorian julkaiseminen:

"Täs pullos on niinq hiilest ja vedyst koostuvii orgaanisii molekyylei nestemäises muodos niinq. Ja sit niinq maasta porattava öljyki on nestemäisii hiilivetyi niinq. Eli mul on täs pullos niinq öljyy! Hih! Ihq! Halleluja!"

Ulkosiiderillä on edellä kerrotun tapauksen tavoin useimmat tieteelliset innovaatiot kreationistien enemmistön käsityksen mukaan saavutettu. Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on "Titanin öljy". Ja sen pituinen se.