Kiitos kaikille

että palsta ei oikein toimi. Minultakin hävisi yksi sinulle lähetetty viesti, mutta ei sitä enää kannata sen kummemmin surra.

Tulin siis siihen tulokseen, että minä haluan tehdä selvän eron kaikkeen, joka liittyy uskontoihin. En ole koskaan uskonut mihinkään jumaliin, vaikka olinkin rivijäsenenä evlutkuissa. Olen elänyt uskonnottomassa perheessä vaikka isovanhempani olivat uskovaisia. Erosin kirkosta jo aikoja sitten .

Minun ongelmani on, että lähipiirissäni on paljon kirkkouskovaisia. On hihhuleita, evlutku pappeja , hellareita ja ties vaikka mitä.

Kaikki ovat hyviä ihmisiä ja uskovat asiaansa todella.

Jotkut ovat sanoneet minulle, että olet uskovaisten ympäröimä. Eikö se soita mitään kelloja sinun sisälläsi? He rukoilevat puolestani ja haluaisivat, että tulen uskoon.

En minä voi mennä sanomaan omille läheisilleni, että hylkään teidät uskonne takia.

Puolisoni tilanne on täsmälleen samanlainen. Painetta asetetaan koko suvun voimalla. Meidän mielestämme uskoa ei voi opettaa.

Jos sitä ei ole niin sitä ei ole.

Olen jo sen ikäinen, että mielipiteeni ei tule muuttumaan, enkä pelkää kuolemaa.

Aion antaa sellaiset ohjeet niille, jotka minut hautaavat, että minun hautajaisissani ei tulla laulamaan hoosiannaa.